Eläinten pyydystämistä Itä-Afrikassa

Herätkää!-lehden Kenian-kirjeenvaihtajalta

KÄYTKÖ mielelläsi eläintarhassa tai luonnonsuojelualueella? Katseletko mielelläsi kaukaisten paikkojen eläimiä? Uneksitko ehkä päivästä, jona voit nähdä niitä luonnollisessa ympäristössään? Jos näin on, niin me kutsumme sinut tulemaan mukaan safarille Itä-Afrikkaan ja osallistumaan joidenkin sellaisten eläinten huimaan ja vaaralliseen pyydystämiseen, jotka nyt asustavat monissa eläintarhoissa maailman eri puolilla.

Pääsemme hallituksen valtuuttaman pyydystäjän mukaan, jolla on tällä kertaa suhteellisen ”pieni” tilaus toimitettavana: 12 norsua, 5 sarvikuonoa, 30 seepraa, 15 gnuu-antilooppia, 27 kirahvia ja useita muita tasankojen eläimiä. Tälle seudulle tehtävä matka vie noin kolme kuukautta, ja tarvitaan näin ollen paljon valmisteluja sen onnistumiseksi.

Tällä matkalla leiriydymme yöksi maastoon ja tarvitsemme siksi riittävästi leirivarusteita sekä ruokaa, keittovälineitä, ensiaputarvikkeita ja tietenkin varaosia maasto- ja kuorma-autoihimme: jousia, akseleita ja monta rengasta. Lisäksi meidän tarvitsee ottaa mukaan sopivia vaatteita: tavallisia kevyitä safariasuja (khakia sulautuaksemme maastoon), villapaita iltoja varten (jotka voivat olla viileitä Afrikassakin) sekä saappaita suojellaksemme jalkojamme käärmeiltä, vaeltajamuurahaisilta ja monilta muilta duduilta (hyönteisiltä), jotka mielellään purisivat meitä. Tarvitaan lisäksi sopiva hattu suojelemaan Afrikan polttavalta auringolta.

Tehtyämme kaikki nämä välttämättömät valmistelut itsemme ja retkikuntamme hyväksi meidän ei tule unohtaa eläimiä, jotka toivomme pyydystävämme. Tarvitaan sopivia häkkejä, joihin eläimet voidaan panna, kun ne on saatu kiinni, ja kiinni otetut eläimet tarvitsevat luonnollisesti myös vettä ja ruokaa.

Juuri ennen safarimme alkua isäntämme on paikantanut saaliin pienellä lentokoneellaan, niin että meillä on nyt hyvät mahdollisuudet haluamiemme eläinten löytämiseksi.

Matka pyydystysalueelle

Kahdenkymmenen hengen joukkoomme kuuluu mekaanikkoja, eläinten hoitajia, kahdeksan pyydystäjää ja me itse. Olemme aikamoinen näky kolistellessamme ja töyssytellessämme vaihtelevassa maastossa eteenpäin. Jotkin tiet, joita kuljemme, ovat sangen tyydyttäviä, mutta toisinaan ajoväylämme näyttää enemmänkin kuivuneelta joenuomalta kuin tieltä.

On kuiva vuodenaika, ja niin karavaanimme synnyttää valtavan tomupilven, joka ulottuu kauas taaksemme. Miten kiitollisia olemmekaan kunkin päivän päättyessä voidessamme pestä pois pölyn, joka tunkeutuu silmiin, korviin ja nenään! Ja miten miellyttävää onkaan iltaisin käyskennellä leiritulemme ympärillä tai vain istua hiljaa heittelehdittyämme ajoneuvoissa koko pitkän päivän!

Itä-Afrikan tasankojen tyypillisimpiä ääniä on outo vihellys. Vieraasta se tuntuu aavemaiselta ääneltä, mutta isäntämme selittää, että sen aikaansaa tuuli puhaltaessaan hyönteisten ontoiksi kovertamissa piikkisen akaasiapuun siemenkodissa. Tämä samoin kuin sirkkojen ja kaskaiden siritys, leopardin käheä karjunta ja leijonan murina ovat matkan unohtumattomia muistoja.

Lopulta saavumme paikkaan, josta teemme puolittain pysyvän leirin ja jonne pyydystetyt eläimet pannaan aitaukseen. Ne on vähitellen totutettava uudenlaiseen ruokaan, jota ne tulevat saamaan uudessa kodissaan eri eläintarhoissa kaukana Afrikasta.

Pyydystys

Eläinten äänet leirin tienoilla lisääntyvät, kun aitaukset vähitellen täyttyvät kallisarvoisesta saaliista. Koska eläinten pyydystäminen voi olla hyvin vaarallista, keidenkään kokemattomien ei sallita päästä siihen mukaan. Mutta he voivat nauttia kuullessaan leirissä kerrottavan monia kokemuksia uhkaavistakin tilanteista.

Voisitko kuvitella ajavasi takaa sarvikuonoa tai nopsajalkaista gnuuta, kiitäväsi tuntemattomassa maastossa, mutkittelevasi, kääntyileväsi ja puikkelehtivasi monien pensaitten ja muurahaiskekojen välistä (jos törmäisimme niihin, seuraukset voisivat olla tuhoisat), yrittäväsi heittää silmukkaa tai lassoa saaliin kaulan ympärille? Heti kun lasso on saatu kaulaan, pyydystäjien täytyy sitoa nopeasti eläimen jalat ja irrottaa köysi kaulasta. Muussa tapauksessa se voi vahingoittaa joitakin eläimiä ja jopa tehdä ne sokeiksi. Tai miltä sinusta tuntuisi yrittää kokeilla seepran tai kirahvin pyydystämistä hännästä sen kiitäessä pakoon?

Pyydystettävät eläimet valitaan huolellisesti, niin että ne eivät ole liian vanhoja eivätkä liian nuoria. Poikaset tarvitsevat liian paljon hoitoa, ja vanha eläin ei koskaan sopeudu uuteen elämään ja ruokaan. Niinpä me etsimme keskenkasvuisia eläimiä. On useita mielipiteitä siitä, mikä eläin on vaarallisin pyydystää. Jotkut pitävät sarvikuonoa pahimpana, toiset norsua, ja useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että puhveli on melkoinen vastustaja – petollinen ja aavistamaton. Isäntämme mielestä norsu on vaarallisin, koska pyydystettävä eläin on saatava erilleen laumasta – mikä ei ole lainkaan helppo tehtävä, koska monet ”tädit” sekä äidit vartioivat poikasia hyvin huolellisesti.

Saapuu päivä, jolloin tilatut eläimet on pyydystetty ja voimme lähteä paluumatkalle. Useimmista asiaa tuntemattomista tämä merkitsisi kertomuksen loppua. Mutta eläimille se on vasta alkua.

Uuteen elämäntapaan sopeutuminen

Seuraavien kolmen kuukauden aikana eläimemme tarvitsevat erityistä huolenpitoa totuttaessamme niitä hitaasti uudenlaiseen ruokaan, kuten luserniin, kauraan ja ohraan. Tänä aikana niiden täytyy tottua pieniin häkkeihin, joissa ne kuljetetaan eri määränpäihin. Tähän päästään houkuttelemalla niitä yhä lähemmäs häkkiä ruoan avulla, kunnes eläimet lopulta menevät häkkiinsä ja siitä ulos täysin vapaasti ja pelottomasti. Karanteeni- ja sopeuttamisajan päättyessä eläimet vaikuttavat tyytyneen uuteen elämäntapaan ja ovat valmiit kuljetettaviksi uuteen kotiinsa, jossa ne tuottavat iloa ja onnellisuutta nuorille ja vanhoille, ehkä myös sinulle!

Ne, jotka osallistuvat tämänkaltaisiin safareihin, voivat käsittää vielä paremmin, miten paljon vaaditaan, ennen kuin eläimet saadaan elävinä uusiin kotimaihinsa. Samalla kun olemme kiitollisia niille, jotka tekevät meille mahdolliseksi sellaisten ihmeellisten luomusten näkemisen, olemme ensisijaisen kiitollisia Hänelle, joka ’loi kaikki’ ja joka antoi ihmiselle niin kiinnostavan ja ihastuttavan kodin, tämän suurenmoisen maapallon, jossa näyttää olevan loputtoman moninainen eläinkunta. – Ilm. 4:11.

Lisäksi odotamme aikaa, jolloin ei enää tarvitse pitää sellaisia eläimiä häkissä nähdäkseen niitä läheltä. Jumalan sana Raamattu kertoo, että tulee aika, jolloin on mahdollista kulkea pelkäämättä näiden luontokappaleiden keskuudessa ja saada vielä suurempaa iloa niistä, rakastavan Luojan töistä.