Luovatko tiedemiehet elämää?
VIIME vuosina tiedemiehet ovat tehneet erilaisia keksintöjä tai kehittäneet joitakin teorioita, jotka ovat synnyttäneet ajatuksen, että elämää voidaan luoda ja on jo luotu laboratoriossa.
Panehan merkille joitakin tätä koskevia uutisotsikoita: ”Pian koittaa päivä jolloin ihmiset valmistavat viruksen” (Vancouver Sun, 16.8.1962); ”Yhdysvaltain tiedemiehiä kannustetaan luomaan elämää” (New York Times, 14.9.1965); ”Elämää luodaan 5 vuoden kuluttua” (New York Times, 18.1.1966); ”Elämän luominen laboratoriossa ei enää unelma” (Buffalo Evening News, 7.12.1970); ”Elämän kemiallisia perusedellytyksiä löydetty runsaasti avaruudesta” (New York Times, 23.11.1973).
Mutta ovatko tiedemiehet virusten ja kemiallisten molekyylien parissa työskennellessään todella luoneet elämää koeputkessa?
Vuoden 1974 Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa ranskalainen mikrobiologi Rene Dubos käsittelee aihetta kirjoituksessa ”Elämän salaisuudet”. Pane merkille, mitä hän sanoo väitteistä, että tiedemiehet ovat tuottaneet uutta elämää:
”Täysin kehittynyt virus, jonka elävä organismi oli luonnollisella tavalla tuottanut, erotettiin kemiallisesti osiin. Kun näiden erillisten osien biologista toimivuutta tutkittiin, ne havaittiin elottomiksi, toisin sanoen kykenemättömiksi lisääntymään vastaanottavaisessa elimistössä. Tämä biologinen toimivuus palautui kuitenkin, kun viruksen osat koottiin uudelleen kemiallisesti koeputkessa sopivissa olosuhteissa. Vaikka tämä saavutus onkin ilmiömäinen kemian näkökannalta, se ei merkitse – kuten on väitetty – uuden elämän luomista. Koska elävän organismin täytyi ensin tuottaa virus ja koska sen uudelleen yhdistetyt osat tulivat toimiviksi vasta, kun ne pantiin elävään, vastaanottavaiseen elimistöön, koko biologinen koneisto, joka tarvittiin sen uudelleen muodostamiseksi, oli otettava jo olemassa olevasta elämästä.
”Täysin erilaisessa laboratoriokokeessa on tuotettu useita monimutkaisia molekyylejä, jotka ovat samanlaisia kuin ne, joita esiintyy elollisissa, panemalla yksinkertaisia kemiallisia aineita alttiiksi säteilylle, jollaista luultavasti esiintyi alkukantaisessa ilmakehässä. Mutta tämä kemiallinen urotyö ei merkitse uuden elämän tuottamista, koska siten tuotettuja molekyylejä ei ole koottu – järjestetty – siten, että ne kykenevät lisääntymään ja kehittymään. Olipa orgaaninen molekyyli miten monimutkainen tahansa ja muistuttipa se elollisissa olevia molekyylejä miten paljon hyvänsä, se kuuluu yhä elottoman aineen piiriin, jos se ei kykene lisääntymään ja kehittymään.”
Näin ollen monista sensaatiomaisista sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista huolimatta tosiasiaksi jää, että ihminen ei ole luonut elämää! Sama tietosanakirja lisää vielä kiinnostavan piirteen: ”Nykyisen tietomme perusteella elämää ei ole missään muualla aurinkokunnassa, sen alkuperä on yhä salaisuus ja sen vaikutukset maapallollamme lähentelevät ihmettä.”