Mikä on Raamatun kanta?
Miksi moniavioisuutta sallittiin?
OLLESSAAN maan päällä Jeesus Kristus ilmoitti Jumalan mittapuun avioliiton suhteen. Kun Jeesukselta kysyttiin, voiko mies erota vaimostaan ”millä perusteella tahansa”, hän vastasi: ”Ettekö ole lukeneet, että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’? He eivät siis ole enää kaksi, vaan yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” – Matt. 19:3–6.
Tosi kristitty ei siis voi olla moniavioinen. Apostoli Paavali seurasi Jeesuksen mallia kirjoittaessaan: ”Olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä.” (1. Kor. 7:2) Hän neuvoi lisäksi, että ”vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, mutta jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa; eikä miehen tule jättää vaimoaan”. (1. Kor. 7:10, 11) Lisäksi Paavali kirjoitti itsestään ja kristityistä tovereistaan, jotka olivat esimerkkeinä toisille: ”Eikö meillä ole valta kuljettaa sisarta vaimona [ei: ’sisaria vaimoina’], niin kuin muut apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?” – 1. Kor. 9:5.
Koska siis Jumalan mittapuu kristityille on yksi vaimo tai yksi aviomies, miksi Jumala salli muinaisen liittokansansa Israelin jäsenille useamman kuin yhden vaimon?
Lyhyt katsaus moniavioisuuden historiaan
Moniavioisuus ei saanut alkuaan niiden keskuudessa, jotka olivat Jehova Jumalan tosi palvojia. Ensimmäinen maininta moniavioisuudesta liittyy uskottoman Kainin jälkeläiseen Lemekiin. (1. Moos. 4:19) Jumalan palvelijalla Nooalla oli kuitenkin vain yksi vaimo samoin kuin kullakin hänen kolmesta pojastaan. (1. Moos. 7:13; 1. Piet. 3:20) Jumalan ystävällä Aabrahamilla oli yksi vaimo, Saara. Mutta koska Saara, joka oli kauan hedelmätön, tiesi Aabrahamille luvatusta ”siemenestä”, hän kehotti miestään olemaan sukupuolisuhteissa hänen egyptiläisen orjatyttönsä Haagarin kanssa, josta siten tuli Aabrahamin jalkavaimo. (1. Moos. 16:1–4) Aabrahamin pojalla Iisakilla, joka syntyi myöhemmin Saarasta ihmeen avulla luvatuksi ”siemeneksi”, oli ainoastaan yksi vaimo. (1. Moos. 21:2, 12; 24:67) Iisakin pojalla Jaakobilla oli kuitenkin kaksi vaimoa hänen appensa Laabanin juonen tähden. Jaakobilla oli myös jalkavaimoja. – 1. Moos. 29:21–29; 30:1–13.
Niinpä astuessaan voimaan Laki ei tuonut moniavioisuutta tai jalkavaimoutta eikä se kehottanut ryhtymään näihin menettelyihin. Todellisuudessa useimmat muinaiset israelilaiset eivät ilmeisesti harjoittaneet moniavioisuutta; se rajoittui pääasiassa huomattaviin ja varakkaisiin ihmisiin, vaikkakaan ei pelkästään heihin. (Tuom. 8:30; 2. Aikak. 11:21) Kuninkaalle useitten vaimojen pitäminen oli kansojen keskuudessa eräänlainen aseman vertauskuva. – 2. Sam. 16:20–22.
Psalmien, Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjassa esitetyt viittaukset onnelliseen avioliittoon näyttävät pitävän yksiavioisuutta selviönä. ”Iloitse nuoruutesi vaimosta”, sanoo Sananlaskujen 5:18. Ja Saarnaajan 9:9 neuvoo: ”Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut auringon alla.” (Vrt. Psalmiin 128; Sananl. 18:22; 31:10–31.) Lisäksi Jumala korosti moniavioisuuden vaaraa kuninkaille antamassaan neuvossa: ”Älköönkä hän [kuningas] ottako itsellensä monta vaimoa, ettei hänen sydämensä luopuisi pois.” (5. Moos. 17:17) Kuningas Salomo jätti tämän neuvon huomiotta ja sai kokea paljon surua. – 1. Kun. 11:4–6.
Mooseksen laki ehkäisi moniavioisuutta, suojeli naisia
Lain varaukset olivat sellaiset, että ne todellisuudessa ehkäisivät moniavioisuutta. Aina kun mies oli sukupuolisuhteissa vaimonsa kanssa, hän oli uskonnollisessa mielessä epäpuhdas päivän ajan. (3. Moos. 15:16, 17) Näin ollen suhteet useitten vaimojen kanssa aiheuttivat heprealaiselle entistä useammin hankaluutta, sillä saastaisuus esti miestä osallistumasta moniin toimintoihin. (3. Moos. 7:20, 21; 1. Sam. 21:3–5; 2. Sam. 11:11) Lisäksi perintölait vaativat, että miehen tuli antaa kaksinkertainen perintö esikoispojalleen, vaikka tämä olisikin vähemmän rakkaan vaimon poika. (5. Moos. 21:15–17) Näissä suhteissa moniavioisuus ei ollut toivottavaa.
Vaikka moniavioisuutta suvaittiinkin, Laki suojeli naisia ja antoi heprealaisille naisille paljon korkeamman ja arvostetumman aseman kuin muiden kansojen naisilla oli. Jos mies vietteli kihlaamattoman neitsyttytön, häntä vaadittiin menemään naimisiin tämän kanssa eikä hän voinut koskaan erota hänestä. (5. Moos. 22:28, 29; 2. Moos. 22:16, 17) Jos mies syytti vaimoaan väärin siitä, ettei tämä ollut neitsyt avioliiton solmimisen aikaan, hän ei voinut koskaan erota hänestä. (5. Moos. 22:13–21) Lisäksi moniavioista miestä vaadittiin hankkimaan täysi elatus vähemmän rakastetulle vaimolleen ja täyttämään hänen aviolliset oikeutensa. (2. Moos. 21:10, 11) Sotilas, joka ryösti sodassa ulkomaalaisen neitsyttytön orjaksi, saattoi ottaa tämän vaimokseen. Mutta jos mies myöhemmin lähetti naisen pois siksi, ettei tämä miellyttänyt häntä, hän ei voinut myydä naista kenellekään. Hänen oli annettava tämän lähteä vapaana minne halusi. (5. Moos. 21:10–14) Se että sotilaat saivat mennä naimisiin vangittujen neitsyitten kanssa, oli siunaus näille tytöille, koska muussa tapauksessa heillä ei olisi ollut kotia eikä ystäviä.
Sitä paitsi mies ei voinut ottaa eroa vaimostaan syyttä. Hänen oli kirjoitettava vaimolleen virallinen avioerotodistus. Sellainen toimenpide vaati julkista viranomaista todistajaksi, ja virallinen todistaminen tapahtui todennäköisesti kaupungin vanhinten edessä. Tämä varaus samoin kuin sekin laki, ettei mies voinut naida uudelleen samaa vaimoa, jos tämä meni naimisiin toisen miehen kanssa, joka myöhemmin kuoli tai erosi hänestä, ehkäisi ottamasta avioeroa hätäisesti ja kevytmielisesti. (5. Moos. 24:1–4) Avioerotodistus oli myös laillinen osoitus naisen avioliittokelpoisuudesta. Se suojeli häntä prostituution ja haureuden syytökseltä. – Vrt. 5. Moos. 22:13–21.
’Määräaika jolloin asiat oikaistaan’
Niinpä vaikka Jumala säänteli moniavioisuutta, hän ei nähnyt sopivaksi poistaa sitä kansansa keskuudesta tuolloin, samoin kuin hän ei poistanut orjuutta, vaikka sääntelikin sitä. Ei ollut vielä hänen aikansa kaikkien asioitten ennallistamiseksi hänen täydellisen mittapuunsa mukaisiksi. Raamatun Heprealaiskirjeen kirjoittaja mainitsee Jeesuksen sanoneen juutalaisten uhraamista monista eläinuhreista: ”Uhria ja uhrilahjaa et [Jumala] tahtonut, mutta sinä valmistit minulle ruumiin.” (Hepr. 10:5) Lain eläinuhrijärjestely oli pelkkä varjo eikä todellisuus. Jeesus Kristus antoi todella tyydyttävän uhrin syntien poistamiseksi. Kirjoittaja puhuu Lain uhreista ja muista piirteistä ja sanoo: ”Ne olivat lihaa koskevia oikeudellisia vaatimuksia, ja ne määrättiin olemaan siihen määräaikaan saakka, jolloin asiat oikaistaan.” – Hepr. 9:10.
Niinpä Jeesuksen Kristuksen ilmaantuessa maan päälle tuli aika, jolloin asioita alettiin oikaista. Jeesus teki selväksi Jumalan mittapuun, joka vaati yksiavioisuutta ja salli raamatullisen avioeron ainoastaan aviorikoksen perusteella. (Matt. 19:9) Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, miksi Jumala ei vaatinut tätä mittapuuta Israelilta, tämä vastasi: ”Teidän kovasydämisyytenne huomioon ottaen Mooses salli teidän erota vaimostanne, mutta niin ei ole ollut alusta asti.” – Matt. 19:7, 8.
Sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa profeetta Jeremia oli kauan aikaisemmin ennustanut Jumalan menettelytavoissa tapahtuvan muutoksen, kun Kristuksen uhriin perustuva uusi liitto astuisi voimaan. Jeremia sanoi: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; . . . Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä.” – Jer. 31:31–33; Hepr. 10:16–18.
Uusi liitto pehmittäisi siihen otettujen ihmisten kovasydämisyyden. Usko Kristuksen uhriin poistaisi tietoisuuden synneistä, mitä eläinuhrit eivät koskaan voineet tehdä. Tämän liiton laki ei olisi pelkästään kirjoitettuna kivitauluihin. Se kirjoitettaisiin sydämiin. Se antaisi ihmisille puhtaan omantunnon, jota Laki ei antanut. – Hepr. 9:13, 14.
Lisäksi näemme, että senkään jälkeen kun Kristus oli tullut, kaikkia asioita ei heti oikaistu. Opetettuaan opetuslapsiaan kolmen ja puolen vuoden ajan Jeesus sanoi heille kuolemaansa edeltäneenä yönä: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” (Joh. 16:12) Pyrkiessään täyttämään Jumalan täydellisen mittapuun ihmiset eivät voi tehdä kaikkia välttämättömiä muutoksia elämässään kerralla, hyvin lyhyenä aikana. Esimerkiksi varhaisilla heprealaisilla kristityillä oli paljon opittavaa vapautuakseen monista juutalaisista perinteistä. Apostoli Paavalin täytyi oikaista heitä joidenkin päivien viettämisestä toisia pyhempinä, syömisestä, ympärileikkauksesta jne. Rakkaudellisesti ja huomaavaisesti Jumala näki hyväksi olla kuormittamatta heitä kaikilla näillä muutoksilla aivan heti. – Room., 14. luku; Apt. 15:1–29.
Samoin oli myös moniavioisuuden laita. Juutalaisten ”kovasydämisyyden” tähden Jumala ei pannut sitä koskevaa muutosta pakolla toimeen. Se ei ollut tärkeätä tuona ajankohtana. Apostoli Paavali selittää: ”Miksi sitten Laki? Se lisättiin tekemään rikkomukset ilmeisiksi, kunnes saapuisi se siemen, jolle lupaus oli annettu.” ”Mutta ennen kuin usko saapui, meitä vartioitiin yhdessä lain alaisuuteen suljettuina odottamassa uskoa, joka oli määrä paljastaa. Näin ollen Laista on tullut meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen, . . . Mutta nyt kun usko on saapunut, emme enää ole kasvattajan alaisuudessa.” (Gal. 3:19, 23–25) Jumala teki juutalaiset erilliseksi kansaksi antamalla heille Lain. Mutta myös hänen moniavioisuutta koskevat säädöksensä vaikuttivat eristävästi, sillä millään muulla kansalla ei ollut tästä asiasta sellaisia lakeja.
Jehovan huomaavaisuus ja se, miten hän edistyvästi johtaa kansaansa, käyvät ilmi tästä moniavioisuusjärjestelystä. (Ps. 103:10, 14) Kohottaessaan ihmiskunnan synnin syövereistä Jumalalla on aikansa tarkoituksensa eri piirteitten toteuttamiseksi. Tarvitaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi kaikkien synnin vaikutusten pois pyyhkimiseksi ja ihmiskunnan saattamiseksi täydelliseen tilaan, jossa sitä eivät estä mitkään ”kovasydämisyyden” jäänteet ja se voi elää Jumalan täydellisen mittapuun kaikkien piirteitten mukaisesti. Miten kiitollisia meidän tulisikaan olla hänen kärsivällisyydestään ja ansaitsemattomasta hyvyydestään! – Room. 8:21; 11:33–36.