Vankeus muodostui minulle siunaukseksi
KÄYTYÄNI oppikoulun menin töihin Etiopian kansallispankkiin, ja lisäksi minusta tuli ortodoksisen (koptilaisen) kirkon diakoni. Itse asiassa ylpeilin Raamatun tuntemuksellani. Sitten vuonna 1972 kaksi Jehovan todistajaa tuli pihamaallemme puhumaan minun ja vaimoni kanssa, ja me kutsuimme heidät sisään keskustelemaan Raamatusta. He jättivät minulle kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään, mutta minun on tunnustettava, etten lukenut sitä.
Palattuaan uudelleen luoksemme he tarjoutuivat aloittamaan raamatuntutkistelun minun ja perheeni kanssa. Kieltäydyin, sillä minusta oli parempi keskustella eräistä minua kiinnostavista aiheista, kuten kasteesta ja kolminaisuusopista. Kirkossani oli tapana kastaa lapset – pojat neljänkymmenen ja tytöt kahdeksankymmenen päivän ikäisinä. Mielestäni todistajat olivat väärässä siinä, etteivät he kannattaneet lapsikastetta, mutta huolimatta Raamatun tuntemuksestani en voinut todistaa heidän käsitystään vääräksi.
Kun sitten tarkastelimme kolminaisuusoppia, todistajat näyttivät minulle 1. Korinttolaiskirjeen 15:28:n, missä sanotaan Jeesuksen luovuttavan hallitusvaltansa Isälleen. En osannut vastata siihen, kuinka tämä asia ja kolminaisuusoppi saattaisivat samanaikaisesti olla tosia. Koska minusta tuntui, että käsitykseni asiasta saattoi olla virheellinen, esitin tämän ja muita kohtia papille, joka edusti kirkkoa, jolloin tämä heti kysyi, olinko keskustellut Jehovan todistajien kanssa.
”Kyllä olen”, vastasin.
Hän puolestaan vastasi, että todistajat olivat vain herättämässä eloon varhaisen kolminaisuusopin vastustajan Areioksen opetuksia. Vaatiessani häneltä tarkkaa vastausta osoittamiini raamatunkohtiin hän sanoi, että hänellä oli kiire, ja pyysi minua palaamaan myöhemmin päivällä. Palattuani minulle kerrottiin, että tapaaminen oli siirretty toiseen päivään. Kerran toisensa jälkeen tulin hänen toimistoonsa, mutta en päässyt tapaamaan häntä.
Odotellessani yhä tapaamista papin kanssa päätin, ettei minulle voisi koitua mitään vahinkoa, vaikka menisin Jehovan todistajien kokouksiin. Kuvittele, miltä minusta tuntui, kun käytyäni kokouksissa noin kuukauden kokouspaikkaan tuli poliiseja elokuussa 1972, ja kaikki meidät läsnäolijat vietiin tyrmään! Paikalliset uskonnolliset johtajat olivat kiihotuksellaan saaneet tämän aikaan.
Vankilassa, johon jäimme pariksi viikoksi, saatoin omin silmin havaita sen aidon rakkauden, jota Kristuksen opetuslapset osoittavat sydämestään. Kaikki todistajat jakoivat elintarpeensa tasan ja osoittivat todellista huomaavaisuutta toisiaan kohtaan. Päämme ajeltiin paljaaksi, mikä muistutti minua siitä nöyryyttävästä kohtelusta, johon ammonilaiset alistivat kuningas Daavidin lähettiläät. – 2. Sam. 10:1–5.
Nuo vankilassa vietetyt kaksi viikkoa antoivat minulle tilaisuuden hankkia enemmän tietoa Jehova Jumalan tarkoituksista. Mietin myös sitä vihaa, joka yllytti paikalliset uskonnolliset johtajat järjestämään vangitsemisemme (ja jollaista kohdistettiin myös Kristukseen ja hänen varhaisiin opetuslapsiinsa). Niinpä joidenkin kuukausien kuluttua vapautumisestani, toukokuussa 1973, vaimoni ja minut kastettiin Jehovan todistajiksi. Jatkamme nyt onnellisina Jumalamme palvelemista täällä Etiopiassa. – Lähetetty.