Turhuutta! Turhuutta! Onko kaikki turhuutta?
YKSI muinaisajan kuninkaan Salomon tunnetuista sananlaskuista kuuluu: ”Turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!” Hän havaitsi, että ”kaikki [oli] turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla”. – Saarn. 1:2; 2:11.
Oliko Salomo oikeassa sanoessaan noin? Siinä merkityksessä kuin hän sen tarkoitti hän oli, koska hän puhui kokemuksesta. Hän ei ollut ainoastaan aiheellisesti kuuluisa suuresta viisaudestaan, vaan hän oli myös koonnut itselleen kaikenlaisia valtavia rikkauksia. Näihin kuului viinitarhoja ja hedelmäviljelyksiä, puutarhoja ja puistoja, hopeaa ja kultaa, laulajia ja laulajattaria, eksoottisia lintuja ja villieläimiä. Silti tämä kaikki ei tuonut hänelle tyytyväisyyttä ja tyydytystä. Se oli todella kaikki turhuutta, ”tuulen tavoittelua”. – 1. Kun. 4:29–34; 10:22; Saarn. 2:3–11.
Sama on kerran toisensa jälkeen osoittautunut todeksi nykyajan huomattavien miesten suhteen, jotka ovat tavoitelleet rikkautta, mainetta tai valtaa, olivatpa he sitten miljardöörejä tai valtion päämiehiä. Yksi näistä rikkaimmista miehistä, jonka viimeiset vuodet korostavat Salomon sanojen totuudellisuutta, oli Howard Hughes. Meille kerrotaan, että viimeiset viisitoista vuottaan ”hän vietti valotonta, ilotonta, puolittain mielipuolista elämää . . . omien lamauttavien pelkojensa ja heikkouksiensa vankina”, ja samaan aikaan hän oli ympärillään olevien miesten muodostaman suljetun piirin armoilla. (Time, 13. joulukuuta 1976) Hänen urotyönsä ilmailun alalla ja terävä-älyisyytensä liikeasioissa olivat tuoneet hänelle suuret rikkaudet ja paljon valtaa. Mutta ne eivät varmasti tuoneet tyytyväisyyttä eivätkä onnellisuutta. Vaikka hänen otaksutaan omistaneen miljardeja dollareita, niin hän kuoli 70-vuotiaana äärimmäisen surkuteltavissa olosuhteissa.
Sitten ovat ne, jotka tavoittelevat mainetta ja valtaa politiikan julkisella areenalla. Kuinka epävarma heidän osansa usein onkaan! Kuinka harvoin se osoittautuukaan todella tyydytystä tuottavaksi! Ja tässä suhteessa eivät edes monien valtioiden päämiehet ole poikkeuksia.
Tätä tukevat Yhdysvaltain Emory-yliopiston lakitieteen professorin Jonas Robitscherin johtopäätökset. Yhdysvaltain entisten presidenttien elämää koskevassa selonteossa hän kirjoitti: ”Voittaja on saanut vallan neljäksi vuodeksi, mutta jos hänellä on aikaa ajatella, hänen täytyy kysyä itseltään: ’Onko se sen arvoista?’”
Robitscher huomauttaa näin puhuessaan Abraham Lincolnista, joka oli monien mielestä paras presidentti, joka tällä maalla on koskaan ollut. Jättäessään virkansa Lincolnin edeltäjä Buchanan sanoi hänelle: ”Jos olette yhtä onnellinen astuessanne Valkoiseen taloon kuin minä tulen olemaan palatessani Wheatlandiin [hänen Pennsylvaniassa sijaitsevalle maatilalleen], olette todella onnellinen mies.” Kuultuaan isänsä salamurhasta Lincolnin poika ”Tad” sanoi: ”Hän ei ollut koskaan onnellinen tänne tulonsa jälkeen. Tämä ei ollut hyvä paikka hänelle!” Historioitsijoiden mukaan neljä Yhdysvaltain 38 presidentistä salamurhattiin ja neljä kuoli virassaan ilmeisesti luonnollisista syistä. Ja jäljelle jääneistä 30:stä vain kourallinen säilytti yhdysvaltalaisten täyden kunnioituksen koko virka-aikansa. Kuitenkin ihmiset yleensä kadehtivat niitä, jotka saavuttavat huipun talouden ja politiikan aloilla.
Samaa on sanottava myös urheilusta. Vaikka yksi menestyvimmistä yhdysvaltalaisista baseballin pelaajista, joka on nyt eläkkeellä, saakin iloa urotöitään esittelevän leikekirjan katselemisesta, niin hän silti sanoo: ”Muistan millaista se oli ja kuinka ajattelin, että kaikki olisi aina sellaista.” Huomattava koripallon pelaaja, joka ansaitsee tällä hetkellä 100000 dollaria (420000 markkaa) vuodessa, sanoi samaan tapaan: ”Ammattilaispelaajana olemisen unelman takana on kauhua. Se ilmenee siten, että vähitellen tajuaa kaiken loppuvan ja että loppu tuo mukanaan pelottavan tuntemattoman. Kun pelaaminen on ohi, huomaa, että nuoruus on kulunut pelaamiseen, ja nyt sekä peli että nuoruus ovat poissa.” Hän sanoo lopuksi: ”Kaikkien näiden harjoitteluvuosien ja kunnian hetkien jälkeen seuraa heltymätön kauhu siitä, että täytyy elää ilman peliä.” ”Heltymätön kauhu siitä, että täytyy elää ilman peliä”? Onko se sen arvoista, vai onko urheiluun liittyvä kunnia myös turhuutta?
Miksi Salomon sanat ’kaikki on turhuutta’ ovat niin totuudenmukaiset? Pääasiassa perityn itsekkyyden takia. Ensimmäisten vanhempiemme ahneuden vuoksi ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”. (1. Moos. 8:21) Tästä syystä me luemme, että ”ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita [mikä saattaa tuoda mainetta ja valtaa], joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” (1. Tim. 6:9, 10) Ja perityn itsekkyyden vuoksi se, ”joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta.” – Saarn. 5:9.
Lisäksi aineellisen kiihkeä tavoitteleminen osoittautuu usein turhuudeksi, koska kaikki on niin epävarmaa. Salomo huomauttikin sopivasti: ”Ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo [aavistamattomat tapahtumat, UM] kohtaa kaikkia.” Kuinka totta! Miten epävarmaa tulevaisuus onkaan! – Saarn. 9:11.
Mutta on yksi ala, missä kaikki ei ole turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mikä se on? Elämä, jota ohjaavat ja jonka vaikuttimena ovat Jumalan sanassa esitetyt periaatteet ja totuudet. Tämä kirja, Raamattu, on täynnä esimerkkejä niistä, joiden elämä ei ollut täynnä turhuutta, kuten esimerkkejä joita on mainittu Heprealaiskirjeen 11. luvussa.
Eikä meillä ole pelkästään Raamatun esimerkkejä. Nykyäänkin on hyvin monia Jehova Jumalan palvelijoita, jotka ovat havainneet aineellisten pyrkimysten tavoittelemisen turhuudeksi ja jotka ovat muuttaneet elämänsä tyydytystä ja onnellisuutta tuottavaksi. Eräs esimerkki oli naisjohtaja, joka turhaan etsi tyydytystä liikemaailmasta ja naisten vapautusliikkeestä. Mutta hän sai todellista tyydytystä, kun hän hankki tietoa Luojasta ja mukautti elämänsä hänen tahtoonsa ja tarkoituksiinsa. Kerran toisensa jälkeen sama on osoittautunut todeksi viihde- ja urheilumaailman tähtien suhteen.
Apostoli Paavalin seuraavat henkeytetyt sanat koskevat suoraan tätä asiaa: ”Ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” Miten niin? Siten, että jumalisen antaumuksen tavoitteleminen auttaa välttämään huumausaineiden käytön ja uhkapelin, alkoholismin, irrallisten sukupuolisuhteitten ja rikkauden, maineen tai vallan ahneen tavoittelun fyysiset ja psykosomaattiset vaikutukset. ”Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella onkin suuren voiton saamiskeino.” – 1. Tim. 4:8; 6:6–8.
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, vakuutti samaa: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne.” (Matt. 11:29) Kun tulet Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi ja jäljittelet hänen esimerkkiään lempeämielisyydessä ja nöyryydessä, havaitset elämäsi olevan todella antoisaa, kaikkea muuta kuin turhaa, tyhjänpäiväistä tuulen tavoittelua.
Turhuutta! Turhuutta! Onko kaikki siis turhuutta? Ahneuden tai olosuhteiden vuoksi kaikki ilmeisesti on monille turhuutta, tosiasiassa suurimmalle osalle ihmiskuntaa. Mutta sen ei tarvitse olla. Elämä voi olla tyydyttävää, antoisaa, onnellistavaa – JOS antaa Jumalan astua kuvaan mukaan.