”Äiti, en tule toimeen ilman sinua”
Herätkää!-lehden Ruotsin-kirjeenvaihtajalta
SYNTYMÄ on mullistava tapahtuma lapsen elämässä. Pienokainen siirtyy nesteestä ja pimeydestä ilmaan ja valoon. Hengittäminen alkaa. Lämpötilan säätömekanismi alkaa toimia. Aivot alkavat vastaanottaa aivan uudenlaisia vaikutteita, jotka täytyy lajitella ja tallentaa. Silmien on totuttava valoon ja korvien aivan uudenlaisiin ääniin. Ravinto täytyy nauttia nyt suun kautta.
Ennen syntymää vauvan kehitystä säätelevät lait, jotka yhdistävät sen äitiinsä. Onko järkevää olettaa, että nämä lait lakkaavat yhtäkkiä olemasta voimassa heti pienokaisen syntymän jälkeen? Monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen elämän alkuvaiheessa äiti ja vastasyntynyt vauva vaikuttavat toisiinsa sopusointuisesti ikään kuin jonkin lain mukaan. Tämä on hyvin tärkeätä pienokaisen jatkuvalle kehitykselle.
Vuorovaikutuksen laki
Vuorovaikutuksen laki alkaa vaikuttaa heti syntymän jälkeen. Se heijastuu äidin vaistomaisesta halusta pitää lasta lähellään ja siitä, että lapsi etsii äidin rintaa. Kun vauvan leuka koskettaa rintaa, pienokainen alkaa liikuttaa päätään sitä kohti, kunnes suu löytää nännin. Lapsen suu avautuu, imee käyttäen kieltä pumppuna ja sulkeutuu. Nielemismekanismi alkaa toimia. Vauvan imemisliike laukaisee äidissä refleksiliikkeen, joka saa kohdun ja sen kaulan supistumaan. Tämä auttaa näitä elimiä palautumaan alkuperäiseen muotoonsa.
Vastasyntyneet eivät ole passiivisia tai laiskoja, kuten monet luulevat. Samoin kuin pienokainen imee innokkaasti maitoa, se ottaa myös aktiivisesti vastaan tietoa ympärillään olevasta maailmasta. Aivojen vastaanottama ja käsittelemä tieto muovaa hermoston soluja. On tärkeää, että pienokainen saa juuri oikean määrän ja oikealaatuista tietoa. Tämä siksi, että aivojen kehityksen tärkein kausi kestää raskauden kolme viimeistä ja elämän viisitoista ensimmäistä kuukautta.
Erikoisesti imetettäessä pienokainen ottaa vastaan paljon tärkeää tietoa ulkopuolisesta maailmasta. Kaikki lapsen aistit ovat silloin herkistyneet. Se aistii äidin ihon lämmön ja tuoksun. Se tuntee sen tuntoaistillaan. Vauva katsoo lähes jatkuvasti äidin kasvoja, kun hän syöttää sitä. Se kuulee hänen äänensä ja sydämenlyöntinsä. Imetysasento ärsyttää sen tasapainoaistia – sisäkorvan neste alkaa liikkua – mikä on yksi niistä monista ärsykkeistä, jotka ovat välttämättömiä aivojen normaalille kehitykselle.
Lisäksi lapsen täytyy tehdä kovasti työtä saadakseen ravintoa rinnasta. Tämä luo perustan lapsen keskittymiskyvylle ja kestävyydelle, jotka ominaisuudet täytyy kehittää. Imevä lapsi, joka antaa periksi liian helposti, vaarantaa elämänsä. Tässä äitiä todella tarvitaan.
Pienokaisen näkö
Pienen vauvan näkö on paljon parempi kuin kerran luultiin. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että vastasyntyneen maailma ei näytä hajanaiselta harmaalta usvalta ilman ääriviivoja. Vastasyntyneitten lasten tarkkaileminen on osoittanut, että niiden katse kiinnittyy mieluummin monimutkaisiin kuviollisiin pintoihin kuin kuviottomiin. Ihmiskasvot suoraan edestä tuntuvat olevan pienokaiselle kaikkein innostavinta ja miellyttävintä nähtävää.
Psykologi R. L. Fantz suoritti perusteellisen kokeen 49 vauvalle, joiden ikä vaihteli neljästä päivästä kuuteen kuukauteen, saadakseen selville, minkä näkeminen niitä kiinnosti. Hän antoi niiden katsella useita koe-esineitä, ihmiskasvot mukaan luettuina. Mitä koe osoitti? Kaikenikäiset pienokaiset osoittivat suurinta kiinnostusta kasvoihin. Fantz teki seuraavan johtopäätöksen: ”Synnynnäinen tietoisuus ympäristöstä ilmenee . . . pienten lasten kiinnostuksesta sellaisiin muotoihin, jotka auttavat myöhemmin esineiden tunnistamisessa, ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja ympäristöön sopeutumisessa.” Näyttää siis siltä, että me etsimme syntymästä asti tärkeitä ja innostavia ihmiskasvoja.
Koska ihmisen silmän mustuaisten eli pupillien aktiivisuus näyttää olevan aivojen älyllisen ja tunneperäisen toiminnan mitta, niin on tutkittu paljon pienten lasten pupillien refleksejä. Eräs tutkija havaitsi, että äidin kasvojen näkeminen sai jopa alle kuukauden ikäisten pupillit laajenemaan eniten. Usein juuri äidin kasvot herättävät ensimmäisen hymyn, joka on vain ihmisille ominainen reaktio ja osoitus aivojen hyvästä tunneperäisestä toiminnasta. Saattaa siis olla, että äidin yksi hyvin tärkeä tehtävä on antaa kiihokkeita, joilla on huomattava osa lapsen hermoston kehityksessä.
Sen kuulo
Ei ainoastaan äidin antama näkövaikutelma saa pienokaista hymyilemään tai reagoimaan muilla tärkeillä tavoilla, vaan myös ääni on tärkeä, ja juuri naisen ääni antaa parhaat kiihokkeet. Kuinka tärkeää vauvoille siksi onkaan äidin lämmin hiljainen jutustelu tai hänen pehmeä tuutulaulunsa!
Kun lapsi itkee, äiti vaistomaisesti nostaa sen syliinsä ja tavallisesti pitää sitä vasenta rintaansa vasten. Näin vauva voi kuulla sydämenlyönnit – mikä ei ole ollenkaan vähämerkityksistä pienokaisen kehitykselle. Lapsille suoritetut kokeet osoittavat, että ne, joiden annettiin kuulla normaalia sydämen lyömistä, kasvoivat nopeammin, itkivät vähemmän ja nukkuivat paremmin kuin lapset, joiden ei sallittu kuulla sellaista ääntä.
Ihon kosketus ja ärsytys
Ilmeisesti myös äidin ihon kosketuksella on osuutensa lapsen kehityksessä. Lapsipsykologi Anne-Marit Duve huomauttaa: ”Koska pupillien aktiivisuus osoittaa selvästi aivojen toiminnan määrän, niin meillä on syytä uskoa, että runsaat ihoärsykkeet, runsas kosketus – eikä vähiten imettämiseen liittyvä kosketus – voi kiihottaa mielen toimintaa, joka puolestaan voi johtaa suurempaan henkiseen suorituskykyyn aikuisena.” Kun siis lapsi nostetaan syliin, kun sitä taputetaan, kylvetetään ja kuivataan, niin äidin kosketus kiihottaa sen ihoa tavalla, jolla saattaa olla hyvin tärkeä merkitys myöhemmin elämässä.
Isä ja äiti yhtä tärkeitä eri tavoilla
Monet tutkijat ovat samaa mieltä siitä, että lapsella täytyy olla hyvin läheiset siteet yhteen henkilöön, lapsen täytyy solmia henkilökohtainen suhde johonkuhun voidakseen kehittyä edelleen kaikilla elämän aloilla. Kaikkein luonnollisinta ja biologisesti sopivinta on, että tämä suhde luodaan äitiin. Ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että isän osa on vähintään yhtä tärkeä, vaikkakin erilainen. Isän tehtävä on muun muassa käyttää tavallisesti suurempaa fyysistä voimaansa ja rakentavia henkisiä kykyjään sellaisten olosuhteitten luomiseen, jotka ovat välttämättömät sille, että äidin ja lapsen läheinen suhde voi muodostua niin tehokkaaksi kuin mahdollista.
Me havaitsemme tällaisen elämäntavan vallinneen muinaisina aikoina. Ennen vanhaan äidillä oli lapsi melkein aina mukanaan, menipä hän mihin tahansa. Usein hän kantoi sitä ehkä selässään tehdessään työtä. Hän nosti sen syliinsä, tuuditti sitä, hyväili sitä, lauloi sille ja painoi sen rintaansa vasten. Toisaalta isä huolehti perheestä aineellisesti ja toi ulkomaailmasta tietoa, jota hänen lapsensa tarvitsivat.
Tällaisen elämäntavan Raamattu kuvailee vallinneen heprealaisten keskuudessa. Äidin ja lasten välillä vallitsi erikoisen läheinen suhde. Heprealaiset äidit imettivät lapsiaan, kunnes ne olivat kolmivuotiaita tai jopa viisivuotiaita. Lapsen vieroittamisen jälkeen isä alkoi huolehtia sen kasvatuksesta ja koulutuksesta.
Nykyään lapset ovat usein lastenhoitajien huostassa tai päiväkodeissa. He viettävät suuren osan valveillaoloajastaan muiden kuin vanhempiensa seurassa. Mutta kun olosuhteet eivät vaadi sitä, niin onko se viisasta? Monet ihmiset ovatkin alkaneet ajatella, onko juuri tällainen elämäntapa lisännyt lapsissa esiintyviä henkisiä häiriöitä, muun muassa masennusta. Lapsipsykologi Anne-Marit Duve sanoo: ”Käytännön työhön perustuva kokemus saa minut päättelemään, että monen nuoren mieleen kehittyy paljon surua sen vuoksi, että nämä nuoret ovat jo varhain elämässään menettäneet elämänsä tärkeimmän perustan – äitinsä.”
Viimeaikainen tutkimus näyttää osoittavan, että naisen, joka haluaa lapsia, tulee hyväksyä äidinroolinsa sekä itsensä että lastensa vuoksi. Ei ole kysymys pelkästään fyysisestä raskaudesta ja synnyttämisestä. Ilmeisesti toinen ”raskaus”, jota tutkijat kutsuvat ”henkiseksi raskaudeksi”, alkaa heti syntymästä ja jatkuu, kunnes lapsi on täysin kehittynyt. Myös tämä ”raskaus” koskee äitiä.
Kuinka tärkeä äidin osa onkaan! Lausahdus: ”Äiti, en tule toimeen ilman sinua” ei ole liioittelua. On selvää, että Luojallamme Jehova Jumalalla oli mielessään erilainen osa miehille ja naisille. Kun kummankin osaa arvostetaan oikein, niin vanhemmat voivat antaa jälkeläisilleen parhaan mahdollisen perustan hyvälle alulle elämässä.