Raamatun kanta
Ovatko hengen ihmelahjat lakanneet?
APOSTOLI Paavali kirjoitti: ”Profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja [ihmeen avulla saatu] tieto katoaa.” (1. Kor. 13:8, Kirkkoraamattu) Nämä sanat osoittavat, että siihen aikaan olemassa olleet pyhän hengen ihmelahjat lopulta katoaisivat. Mutta milloin se tapahtuisi?
Voisimme aluksi ajatella ihmelahjojen tarkoitusta. Israelilaiset ja juutalaiset olivat monia vuosisatoja Jumalan nimikkokansaa, ja se, mikä oli otollista Jumalalle palvonta-asioissa, keskittyi Jerusalemin temppeliin. Tämä palvontajärjestely oli jumalallista alkuperää. Mooses, ihmisvälikappale jonka välityksellä tämä ilmoitettiin, saattoi osoittaa, että hänellä oli Jumalan tuki takanaan. Esimerkiksi kun Jehova lähetti hänet takaisin Egyptiin johtamaan Israelin kansaa pois orjuudesta, hänelle annettiin kyky suorittaa kolme ihmemerkkiä. (2. Moos. 4:1–9) Miten sitten muutos tästä satoja vuosia vanhasta palvontatavasta saatettiin todeta Jumalasta lähteneeksi? Sen todistaminen, että Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen vuonna 33 oli avautunut uusi tapa suorittaa otollista pyhää palvelusta, vaati valtavia ihmeitä.
Ja ihmeiden avulla vahvistettiin arvovaltaisella tavalla Jeesuksen Kristuksen välityksellä ilmoitetun pelastuskeinon olevan Jumalasta lähtöisin. Raamattu kertoo meille: ”Jos enkelien välityksellä [joita käytettiin Mooseksen lain välittämisessä] puhuttu sana osoittautui lujaksi ja jokainen rikkomus ja tottelematon teko sai oikeudenmukaisen rangaistusmaksun, niin kuinka me pääsemme pakoon, jos emme ole välittäneet niin suuresta pelastuksesta, että siitä alettiin puhua Herramme välityksellä ja sen vahvistivat meille ne, jotka kuulivat häntä, samalla kun Jumala liittyy mukaan todistaen tunnusmerkein sekä ennakoivin ihmein ja monenlaisin voimateoin ja jakelemalla pyhää henkeä tahtonsa mukaan?” – Hepr. 2:2–4.
Tarvittiinko sellaisia ihmeitä Kristuksen kuoleman jälkeen? Tarvittiin. Niin kauan kuin temppeli oli Jerusalemissa ja palvontaa koskevia Mooseksen lain vaatimuksia voitiin täyttää, Jumalan tarvitsi jatkuvasti todistaa, että Jeesukseen Kristukseen keskittyvä järjestely oli korvannut pyhää palvelusta koskevan vanhan juutalaisen järjestelyn. Sen tähden Korkein antoi Jeesuksen apostoleille ja muille erikoiskykyjä Kristuksen Jeesuksen ja pyhän hengen välityksellä.
Nykyään ihmelahjoja ei kuitenkaan tarvita vahvistamaan sitä, että palvonta on muuttunut. Vaikka temppeli olisikin vielä Jerusalemissa, yksikään juutalainen ei voisi todistaa, että hän on Aaronin sukuhaaraa ja hänellä on oikeus toimittaa virkaa pyhäkössä. Mooseksen lain vaatimia temppelipalveluksia ei siksi voitaisi suorittaa. Miksi ei? Koska tämä laki kielsi niitä, jotka eivät olleet Aaronin sukuhaaraa, toimimasta pappeina. (4. Moos. 3:10; 18:7) Siksi eräiltä miehiltä, jotka palasivat Babylonian pakkosiirtolaisuudesta kuudennella vuosisadalla eaa. mutta jotka eivät voineet todistaa polveutuvansa Aaronista, kiellettiin pappeina palveleminen. – Esra 2:61, 62.
Niinpä kun Rooman armeijat tuhosivat Jerusalemin vuonna 70, temppeliin keskittyvä palvontajärjestely päättyi, eikä sitä koskaan enää palautettu Mooseksen lain erikoisvaatimusten mukaiseksi. Ihmeitä ei suoraan sanoen enää tarvita osoittamaan, että tosi palvonta ei ole enää riippuvainen Jerusalemin kirjaimellisesta temppelistä ja että Korkein haluaa itseään lähestyttävän Jeesuksen Kristuksen kautta ”hengessä ja totuudessa”. – Joh. 4:23, 24; 14:6.
On myös merkille pantavaa, että hengen ihmelahjojen siirtäminen suoritettiin tavalla, joka ilmaisi ne luonteeltaan tilapäisiksi. Raamattu osoittaa, että ihmelahjat annettiin joko apostoli Paavalin tai yhden tai useamman kahdestatoista apostolista ollessa läsnä. – Apt. 2:1, 4, 14; 10:44–46; 19:6.
Huomattava esimerkki tästä koskee samarialaisia, joille evankelista Filippus julisti ”hyvää uutista”. (Apt. 8:4, 5) Filippus oli yksi niistä seitsemästä miehestä, jotka apostolit nimittivät valvomaan ruoan jakelemista puutteenalaisille leskille. Koska Jerusalemin seurakunta piti Filippusta ”täynnä henkeä ja viisautta” olevana miehenä, niin hän oli ilmeisesti Jeesuksen Kristuksen kypsä opetuslapsi. (Apt. 6:1–6) Hänelle itselleen pyhä henki oli antanut kyvyn ajaa ulos demoneja ja parantaa sairauksia. (Apt. 8:6, 7) Kuitenkaan Filippus ei voinut antaa henkeä ihmelahjoineen toisille. Apostolien Pietarin ja Johanneksen täytyi tulla Samariaan rukoilemaan näiden uusien opetuslasten puolesta, jotta he ”saisivat pyhää henkeä”. – Apt. 8:14–17.
Jumalan henki oli tietenkin jo toiminut näiden samarialaisten hyväksi evankelista Filippuksen välityksellä. Mitä sitten Pietari ja Johannes suorittivat? He rukoilivat samarialaisten opetuslasten puolesta, jotta he olisivat saaneet Jumalan henkeä. Erikoisilmaukset seurasivat tätä. Kun entinen taikuri Simon näki nämä ilmaukset, hän tarjosi rahaa saadakseen kyvyn antaa pyhää henkeä niin kuin apostolit. Hän sanoi: ”Antakaa minullekin tämä valta, jotta jokainen, jonka päälle panen käteni, saisi pyhää henkeä.” – Apt. 8:18–24.
Näiden hengenlahjojen välittämistä koskevien rajoitusten vuoksi oli johdonmukaisena seurauksena, että kun apostolit ja ne kuolivat, joille he olivat antaneet voiman suorittaa ihmeitä, nämä lahjat hävisivät, kuten apostoli Paavali oli sanonutkin. Mutta sen jälkeenkin Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapset voitiin tuntea. Miten? Jumalan Poika antoi vastauksen sanoessaan: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35) Tämä rakkaus on uhrautuvaa rakkautta, johon kuuluu halukkuus kuolla kristittyjen veljiensä puolesta, niin kuin Kristus vapaaehtoisesti antoi elämänsä ihmiskunnan puolesta. – Joh. 13:34; 1. Joh. 3:16.
Kun siis joku nykyään väittää omaavansa ihmelahjoja, niin voidaan hyvällä syyllä kysyä: Ilmaisevatko tätä väittävät uhrautuvaa rakkautta? Onko heillä kaikki hengen hedelmät? (Gal. 5:22, 23) Vai paljastaako heidän toimintansa, että riitaisuuksiin ja ennakkoluuloihin katsoen he eivät mitenkään eroa maailmasta? (Gal. 5:19–21) Lisäksi voimatekojen näennäinen suorittaminen Jeesuksen nimessä voi todellisuudessa olla ulkokultailijan aikaansaama petos. Jeesus sanoi: ”Monet sanovat minulle . . .. ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” – Matt. 7:22, 23.
Mitä siis Raamatun ja historian yhteinen todistus paljastaa hengenlahjoista? Ihmelahjat ovat lakanneet kauan sitten. Ne täyttivät täysin tarkoituksensa todistaessaan, että Kristuksen opetuslapset muodostivat ”Jumalan Israelin” ja että he yksin suorittivat Jumalan hyväksymää pyhää palvelusta. – Gal. 6:16.