Äänettömät työntekijät
METSÄSSÄ kävelemisestä saa aina jollakin tavalla iloa. Erityisesti maa-alueitten lisääntyvän kaupungistumisen vuoksi monet ihmiset pitävät metsäpolulla vaeltamista lämpimässä auringonpaisteessa erittäin virkistävänä. Vaikka he panevatkin merkille luonnonvaraiset kukat, pensaat, puut, linnut ja oravat, kuolleissa lehtikerrostumissa ja satunnaisesti nähtävien eläinten jäännösten kimpussa työskentelevät ”äänettömät työntekijät” jäävät heiltä usein huomaamatta.
Nämä työntekijät – bakteerit ja sienet – aikaansaavat lahoamisen. Niiden toiminta on aivan yhtä elintärkeää kuin vihreissä kasveissa tapahtuva fotosynteesi. Metsämaassa, puissa ja kannoissa elää miljardeittain bakteereita ja sieniä. Mitä saattaisit löytää, jos nostaisit maasta hieman puunlehtijätettä? Usein niissä näkyy pienen pienten valkoisten säikeitten muodostamaa sokkeloa eli sienirihmastoa. Nämä rihmat työntyvät kuolleisiin lehtiin ja erittävät kuollutta ainetta liuottavia ja lahottavia entsyymejä. Näin ne hajottavat jätteet ja vapauttavat käyttökelpoisia aineita, joita uudet kasvit voivat käyttää hyväkseen.
Tuottajien ja kuluttajien kiertokulun palveleminen
Lahottajilla on todella elintärkeä osa tuottajien ja kuluttajien muodostamassa kiertokulussa. Tuottajia ovat vihreät kasvit, jotka valmistavat monimutkaisia aineita abioottisista eli elottomista aineksista – ilmasta, vedestä ja mineraaleista. Vihreät kasvit ottavat abioottisia aineita ja muuttavat ne bioottisiksi eli elollisiksi kasvien rakenneosiksi kuten juuriksi, varsiksi ja lehdiksi. Ihmiset ja eläimet – kuluttajat – saattavat syödä näitä kasveja. Jotkin kuluttajat voivat joutua toisten kuluttajien suuhun. Kuluttajat tarvitsevat kasvi- ja eläinkuntaa ylläpidokseen; ne eivät voi käyttää abioottisia aineita sellaisenaan.
Tässä vaiheessa ”äänettömien työntekijöitten” eli lahottajien toiminta liittyy kiertokulkuun. Niiden tehtävänä on hajottaa monimutkaiset aineet yksinkertaisiksi aineiksi, muuttaa jätteet käyttökelpoiseen muotoon. Mitä tapahtuisi, jos kaikki lehdet, joita koskaan on pudonnut, olisivat jäljellä metsässä? Tai mitä siitä seuraisi, jos kaikki kuolleet eläimet, jotka koskaan ovat eläneet, olisivat yhä siinä paikassa, missä ne heittivät henkensä? Näihin jätteisiin olisi sidottuna liian paljon ainetta. Elämä ei voisi yksinkertaisesti jatkua sellaisissa olosuhteissa. Lahottajat kuitenkin hajottavat jatkuvasti kuolleitten kasvien ja eläinten aineita saattaen ainekset sellaiseen muotoon, että vihreät kasvit kykenevät käyttämään niitä. Näin kuolleista jätteistä saadaan elämää ylläpitäviä aineita.
Kun seuraavan kerran kävelet metsäpolulla, mikset kumartuisi hieman penkomaan maassa olevia lehtiä nähdäksesi, ovatko lahottajat tekemässä hiljaista työtään? Tarkastele myös maatuvaa tukkia, onko siinä sieniä tai värikästä limasientä.
On huomion arvoista, että Jumalan israelilaisille antama laki soi äänettömille työntekijöille mahdollisuuden suorittaa työnsä perusteellisesti. Maa piti jättää viljelemättä joka seitsemäs vuosi. (2. Moos. 23:10, 11) Sinä vuonna maa saattoi elpyä ja toipua. Mitä hyötyä oli kokonaisen vuoden pituisesta ajasta? Koska bakteerien ja sienten toimeliaisuus riippuu lämpötilasta, talven kylmyys estää lahottajia toimimasta. Kasvien jätteitä tavataan usein vielä keväälläkin. Sen tähden maa saattaa lopulta köyhtyä tyystin. Sen estämiseksi Jumalan laki varasi lahottajille sopivasti aikaa, jotta ne ehtisivät hajottaa kasvien ja eläinten jäännökset ja siten palauttaa abioottiset aineet maaperään.
Kuinka me voimme olla yhteistoiminnassa lahottajien kanssa? Me voimme käyttää jätteitä, kuten kompostia, hyödyksi vihannespalstoilla. Siellä missä kompostimultaa käytetään, maa saattaa olla tummaa ja runsasravinteista, kun taas naapuripalsta voi olla heikkokasvuista savea. Lahottajat eivät voi toimia vaahtomuovissa ja eräissä muissa muoviaineissa, sillä ne ovat biologisesti hajoamattomia ja ovat sen tähden arvottomia kompostikasassa.
Kun opimme tuntemaan paremmin luonnossa tapahtuvia kiertokulkuja, meidän pitäisi kiittää Jehova Jumalaa, Mahtavaa Luojaa, siitä, että hän äärettömässä viisaudessaan ei unohtanut varata tälle suurenmoiselle maapallolle olennaisen tärkeitä lahottajia, jotka tekevät hiljaista työtään koko ihmiskunnan siunaukseksi.