Maailman suosituin urheilutapahtuma
SAKSALAINEN aikakauslehti Der Spiegel sanoi vuoden 1974 jalkapallon maailmanmestaruusottelusta: ”Ainakin miljardin ihmisen – Santiagosta Sofiaan ja Helsingistä Hobartiin – odotetaan olevan televisioittensa kuvaruutujen ääressä katselemassa loppuottelua.”
Miljardi ihmistä! Se on neljännes maailman väestöstä! Niinpä Der Spiegel muistutti: ”Se on enemmän kuin on milloinkaan kumartunut Mekkaan päin rukousaikana. Eivätkä kaikki kristilliset kirkot yhteensä ole voineet milloinkaan koota niin monta uskovaista yhdellä kertaa alttareittensa luo, ei edes jouluna.”
Jalkapallo onkin maailman verrattomasti suosituin urheilulaji. Jopa yli 200000 ihmistä on ollut läsnä yksittäisessä pelissä. ”Tässä maassa on tuskin mitään asiaa, johon ihmiset suhtautuisivat yhtä tunteenomaisesti”, huomauttaa saksalainen Frankfurter Allgemeine Zeitung. Ja kesäkuussa jalkapallokuume nousi jälleen korkealle, sillä jalkapallon maailmanmestaruus oli päivän polttava aihe.
MM 1978
Satojen miljoonien jalkapallon ystävien huomio keskittyi Argentiinaan. Siellä kesäkuussa käytyjen ottelujen perusteella ratkaistiin, kuka voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden. Maailmanmestaruuskilpailut pidetään joka neljäs vuosi, ja joka kerran eri maa isännöi kisoja.
Jalkapalloilun hallitseva elin, Kansainvälinen jalkapalloliitto (FIFA), vastaa MM-kilpailuista. FIFA:aan kuuluu yli 140 jäsenmaata. Ensimmäiset MM-kilpailut pidettiin vuonna 1930, ja siitä lähtien niistä on tullut maailman suosituin urheilutapahtuma, ellei oteta mahdollisesti lukuun olympiakisoja.
16 joukkuetta pääsi MM-kilpailuihin seuraavasti: FIFA:aan kuuluvat maat kokosivat tähtijoukkueen kansakuntansa parhaimmista pelaajista. Nämä miehet harjoittelivat yhdessä yksikkönä, ja he pelasivat alueellisissa alkuerissä. Esimerkiksi kahden viime vuoden aikana 95 maan kesken käyty 248 karsintaottelun sarja harvensi joukkoa niin, että Argentiinaan meni nyt 16 joukkuetta.
Isäntämaa Argentiina varasi yli 1,7 miljardia markkaa taloudellista apua MM-kisoille. Taloudelliselta kannalta katsottuna se saattoi maailmanlaajuisen mielenkiinnon perusteella olla hyvin sijoitettua rahaa. Kisoihin saapui Argentiinan ulkopuolelta kymmeniä tuhansia jalkapallon ystäviä.
Jalkapallokuume nousee
Saksan liittotasavallan radioasemat muistuttivat monien kuukausien ajan: ’MM-kilpailuihin enää [niin ja niin monta] vuorokautta.’ Liikkeet tarjosivat niiden tavaroita ostaville asiakkaille mahdollisuuden voittaa ilmainen kisamatka Argentiinaan. Skotlannista matkusti noin 150 intoilijaa harvinaisella tavalla – sukellusveneellä.
Jalkapallon ystävien valtava enemmistö tietenkin katseli kisoja televisiosta. Esimerkiksi Saksan televisio näytti suorana lähetyksenä kaksi tai kolme peliä jokaisena kahtenatoista kisapäivänä. Muut ottelut esitettiin nauhoitettuina. Vuoden 1974 MM-kilpailujen aikana Saksan televisiossa oli noin 92 tuntia jalkapalloa!
Tehtaita suljettiin vuoden 1974 kisojen ajaksi. Uskonnolliset järjestöt muuttivat kokousaikojaan, jotta ne eivät osuisi peliaikoihin. Kerrotaan, että Rio de Janeirossa rikollisuus laski kaikkien aikojen matalimmalle tasolle. Zairessa bussinkuljettajat poistuivat ajoneuvoistaan, kun heidän maansa joukkueen ottelu alkoi. Roomassa keskeytyivät kuolevan hallituksen elvyttämisneuvottelut johtajien marssiessa ulos katselemaan kisoja.
Monille kisoilla näyttää olevan uskonnollista merkitystä. The New York Times Magazine huomauttaa: ”Jalkapallosta on tullut sodanjälkeisen eurooppalaisen ajan eräänlainen uusi massauskonto miljoonien rukoillessa pelastusta urheilustadioneilla ja kymmenien miljoonien seuratessa uskollisesti jumalanpalveluksia väritelevisiosta.”
Mutta jalkapallokiihko on aivan yhtä vaarallista ja jopa kuolettavaa kuin on ollut uskonnollinenkin kiihko. Se ei ole vain estänyt monia kehittämästä terveitä hengellisiä harrastuksia ja ominaisuuksia; se on lisäksi johtanut mellakoihin, tappoihin ja jopa sotaan.
Onko se ainoastaan peliä?
Jalkapallo lietsoo usein kansallismielisyyden liekkejä pelottavin seurauksin. Ajattele, mitä tapahtui Liman kilpailuissa Perussa vuonna 1964.
Noin 50000 jalkapallointoilijaa oli ahtautunut stadionille. Myöhemmin pelin aikana Argentiina johti 1–0, kun Peru teki maalin. Mutta erotuomari ilmoitti sääntöjä rikotun, ja tasoitusmaali hylättiin. Vihaiset, pettyneet intoilijat ryhtyivät mellakoimaan; 328 ihmistä sai surmansa ja yli 1000 loukkaantui. New York Times huomautti: ”Luultavasti pukusuojan raskas metalliovi pelasti erotuomarin ja pelaajien hengen.”
Kuinka tärkeää on voitto ja häviö jalkapallossa? Voi vain ihmetellä, kun ajattelee, mitä myös tapahtui Hondurasin ja El Salvadorin välillä. Nämä maat pelasivat kesäkuussa 1969 sarjan otteluja sen ratkaisemiseksi, kumpi pääsisi vuoden 1970 MM-kisoihin. Otteluiden lietsoma jännitys ja vihamielisyys olivat yhtenä sodan puhkeamisen syynä. Vuoden 1970 The Americana Annual huomauttaa otsikon ”Jalkapallosota” alla, että yli 2000 sotilasta ja siviiliä sai surmansa.
Nämä ovat tosin äärimmäisiä esimerkkejä, mutta jalkapalloväkivalta ei ole suinkaan harvinaista. Englannissa on erään tiedon mukaan joka neljäs miespuolinen jalkapallointoilija sotkeutunut väkivaltaisuuksiin. Lisäksi siellä kerrotaan sadan intoilijan viikossa päätyvän vankilaan jalkapallohulinoinnista.
Vuoden 1975 Britannica Book of the Year myönsi ”kentällä ja kentän ulkopuolella ilmenevän väkivaltaisuuden onnettoman tarinan” sanoessaan: ”Käytettiin kaivantoja, vallihautoja, katusulkuja ja muita yleisöä hillitseviä esteitä.” Mutta tällaisista toimenpiteistä huolimatta väkivalta säilyy monien jalkapallo-ottelujen luonteenomaisena piirteenä.
Eikä tämä ole ainoastaan jalkapallon ongelma. Erään amerikkalaisen koripallon ammattilaisjoukkueen lääkäri varoittaa: ”Jos asenteet eivät muutu, meidän on pakko tehdä samoin kuin Etelä-Amerikassa; pystyttää aita ja kaivaa vallihauta, jotta intoilijat eivät pääse käsiksi pelaajiin.”
Mistä tällaiset urheiluun liittyvät ongelmat johtuvat? Onko jalkapallossa esimerkiksi jotakin pohjimmiltaan väärää, mikä aiheuttaa näin ikävät seuraukset?
Puoleensa vetävä urheilulaji
Jos pelkästään katselee jalkapallopeliä, on käsittämätöntä, kuinka tämä urheilulaji itsessään voisi olla tällaisten vaikeuksien lähde. Jalkapallo on pohjimmiltaan mutkaton, tervehenkinen peli. Kummassakin joukkueessa on 11 pelaajaa. Maalivahti on ainut pelaaja, joka saa käyttää käsiään. Kummankin joukkueen 10 muuta pelaajaa saavat vain potkaista palloa jaloillaan tai puskea sitä päällään tai vartalollaan, kun pallo on pelissä. On merkille pantavaa, miten taitavat pelaajat kykenevät pujottelemaan pallon kanssa, syöttämään sen tarkasti ja kuljettamaan sen maaliin käyttämättä käsiään. Rinnan korkuiset syötöt ”kuoletetaan” jalalla, ja sen jälkeen pallon kanssa pujotellaan, ikään kuin se olisi sidottu narulla jalkaan. Ja pään yli tullut syöttö voidaan ampua maaliin ilmaan hyppäävän pelaajan voimakkaalla pääpukkauksella.
Monet pitävät jalkapallosta, koska se ei ole yhtä vaarallista kuin joidenkin muiden urheilulajien pelaaminen. Tietenkin on olemassa jonkinlainen loukkaantumisen vaara pelattaessa jalkapalloa aivan samoin kuin pelattaessa esimerkiksi koripalloa. Se pitää erityisesti paikkansa, kun pelataan kohtuuttoman voimakasta peliä voiton saamiseksi hinnalla millä hyvänsä. Käytä siksi pelatessasi hyvää arvostelukykyä.
Toinen jalkapallopelin etu on, että keskikokoiset ihmiset voivat kunnostautua siinä. Esimerkiksi Pele, jota pidetään kaikkien aikojen parhaimpana pelaajana, on ainoastaan 175 senttimetriä pitkä ja 75 kilon painoinen. Lisäksi jalkapallon pelaaminen ei vaadi juuri muita varusteita kuin pallon. Kustannukset ovat siis mitättömän pienet.
Olet kenties niiden satojen miljoonien joukossa, jotka joko pelaavat jalkapalloa, ovat läsnä otteluissa tai katselevat niitä televisiosta. Onko niillä hyödyllinen vaikutus sinuun? Miten voit välttää haitalliset vaikutukset?