Mitä Ranska tarjoaa vierailijoilleen

Herätkää!-lehden Ranskan-kirjeenvaihtajalta

KUVITTELEPA mielessäsi pariskunta. Aviomiestä voisimme kutsua vaikka Rayksi ja vaimoa Cecileksi. He ovat suunnitelleet Ranskan-matkaansa jo kuukausia. Ray on hyvin kiinnostunut vieraista kielistä ja odottaa innokkaasti mahdollisuutta käyttää vasta verestämäänsä ranskan kieltä. Cecile on hugenottien jälkeläinen, ja siitä johtuu hänen ranskalaisperäinen nimensä. Historia kiinnostaa häntä kovasti ja hän on hyvin halukas käymään maassa, josta hänen protestanttisten esi-isiensä sanotaan paenneen.

Sekä Ray että Cecile ovat ahkeria Raamatun tutkijoita. He haluavat tutustua joihinkin Pariisin tavanomaisista nähtävyyksistä – nousta Eiffelin torniin, ajella Seineä alaspäin pienellä jokilaivalla, bateau-mouchella, kävellä pitkin Champs-Élysées’tä tai kurkistaa taiteilijan olan takaa hänen työskennellessään Montmartren Place du Tertrella. Lisäksi he haluavat ehdottomasti nähdä ainakin muutamia niistä monista paikoista Ranskassa, jotka liittyvät uskonnon historiaan ja Raamattuun. He ovatkin täynnä odotusta astuessaan alas lentokoneesta erittäin uudenaikaisella Charles de Gaullen lentokentällä.

Ystävällisiä neuvoja haaratoimistosta

Levättyään yön Ray ja Cecile päättävät käydä ensiksi Jehovan todistajien haaratoimistossa. Heille esitellään toimistotiloja ja Beetel-kotia, mutta ei paino-, lehti- ja lähetysosastoja, sillä ne sijaitsevat Louviers/Incarvillessa (Normandiassa) noin 105 kilometriä Pariisista länteen. He aikovat vuokrata auton ja tutustua haaratoimiston muihin tiloihin vähän myöhemmin, kun he ovat ensin nähneet Pariisin.

Juuri tällä hetkellä he haluaisivat tietää, mitä raamatullisesti kiinnostavaa löytyy Pariisista ja sen lähiympäristöstä. ”Ennen muuta Louvre”, vastaa heidän Beetelin oppaansa. ”Mutta koska tänään on lauantai, ja sunnuntaisin Louvreen on vapaa pääsy, suosittelisin, että tänään katselisitte joitakin muita kiinnostavia paikkoja.”

Latinalaiskortteli

Hänen antamiensa ehdotusten mukaisesti he menevät ensin Pariisin Latinalaiskortteliin eli opiskelijakaupunginosaan. Päästäkseen sinne he nousevat bussiin n:o 72, joka vie heidät Porte-de-Saint-Cloudilta Place du Châtelet’lle; kiinnostava matka pitkin Seinen oikeaa rantaa. Sieltä he kävelevät Pont-au-Change-sillan yli Ile de la Citélle, saarelle jolla muinoin sijaitsi gallialais-roomalainen Lutetian kaupunki. He jatkavat edelleen yli Pont-Saint-Michel-sillan Seinen vasemmalle rannalle ja siitä ylöspäin Boulevard Saint Michel -bulevardia pitkin, kunnes he saapuvat tien vasemmalla puolella olevan Clunyn museon kohdalle. Osassa rakennusta nähdään jäänteitä muinaisesta roomalaisesta kylpylästä.

Pohjakerroksen kryptassa heidän uteliaisuuttaan herättää gallialais-roomalaisesta alttarista peräisin olevat kivenjärkäleet (ranskankielisessä nimilapussa lukee ”Pilier des Nautes”). Alttarista on löydetty useiden pakanajumalien nimet sekä piirtokirjoitus, jonka mukaan se pystytettiin ”Tiberiuksen ollessa keisarina” eli siis silloin, kun Jeesus oli maan päällä. ”Hei Cecile, katsohan, mitä tässä selosteessa sanotaan!” Ray tulkitsee vaimolleen selosteen, jossa mainitaan tämän pakana-alttarin löytyneen vuonna 1711 Notre-Damen katedraalin kuorin alta. ”Kuvittelehan sitä”, Ray huudahtaa, ”Ranskan kuuluisin katolinen kirkkorakennus pystytettiin pakanallisen temppelin paikalle! Paljonpuhuvaa, eikö vain?”

Samassa kryptassa Ray ja Cecile tarkastelevat Juudan kuninkaita esittäviä runneltuja kivipäitä, kaikkea sitä mitä on jäljellä niistä 28 patsaasta, jotka Ranskan vallankumoukselliset murskasivat syöksemällä ne alas Notre-Damen katedraalin etuseinämältä vuonna 1793. He luulivat niiden olevan Ranskan kuninkaiden patsaita. Nämä 1200-luvulta peräisin olevat, epäilemättä jonkun kuninkaanvallan kannattajan kunnioittavasti hautaamat kiviset päät kaivettiin esiin eräältä Pariisin pihamaalta vasta huhtikuussa 1977. ”Voi hyvä tavaton!” huudahtaa Cecile. ”Ne todella osoittavat, mihin ihmiset ryhtyvät, kun he saavat tarpeekseen kirkkojärjestelmistä!”

Hugenottimuseo

Pienessä ravintolassa nautitun kiireisen lounaan jälkeen Ray ja Cecile kävelevät vaikuttavalle Place du Panthéonille, josta he jatkavat bussilla n:o 84 rue des Saints-Pèresille. Numeron 54 kohdalta he löytävät pihan takaosasta viehättävän pikku rakennuksen, jossa sijaitsee Ranskan protestantismin kirjasto ja museo. Huoneen oikealla sivulla lasikaapeissa on nähtävänä mm. vuonna 1520 painettu Lutherin esipuhe kirjaan katolisen ”Kirkon Baabelin vankeudesta”, vuoden 1523 painos hänen kirjastaan ”Messun väärinkäyttämisestä” ja vuodelta 1561 peräisin oleva englanninkielinen painos Calvinin reformatorista uskonoppia koskevasta kirjasta ”Kristinuskon opetus” – kaikki kolme protestanttisen uskonpuhdistuksen alkuvaiheen avainteoksia. He silmäilevät myös täällä esillä olevia hyvin vanhoja ranskankielisiä protestanttisia Raamattuja.

Huoneen vastakkaisella sivulla he tarkastelevat eräässä lasikossa säilytettäviä useita kirjoituksia ja saarnakirjoja, joita hugenotit käyttivät 1600- ja 1700-luvuilla kohtaamiensa vainojen aikana ”erämaassa” (maan alla). Kun he ovat palaamassa takaisin pääovelle, Ray kokeilee ranskan kielen taitojaan kääntämällä historiallisia asiakirjoja ja julisteita, joissa kielletään kaikki ei-katoliset uskonnolliset kokoukset Ranskassa. Cecilea puistattaa, kun Ray kääntää näitä pahamaineisia säädöksiä. Cecile alkaa ymmärtää paremmin, miksi hänen esivanhempansa päättivät paeta Ranskasta.

Lähdettyään tuosta hyvin kiinnostavasta mutta hieman ummehtuneesta rakennuksesta Ray ja Cecile nauttivat raikkaasta ulkoilmasta kävellessään alaspäin pitkin rue des Saints-Pèresiä Seinelle, mistä heidän eteensä avautuu kaunis näkymä kohti virran toisella rannalla olevaa Louvrea. He kääntyvät oikealle ja kulkevat verkalleen pitkin rantaa, sivuuttavat Ranskan akatemian rakennuksen, rantapenkereelle pystytettyjä tyypillisiä vanhojen kirjojen kauppiaiden (bouquinistes) kojuja ja tulevat lopulta sillalle, joka johtaa Notre-Damen katedraalille.

Notre-Dame

He seisahtuvat joksikin aikaa tämän 1100-luvulta peräisin olevan goottilaisen katedraalin edustalle katselemaan keskimmäistä portaalia, jossa kuvataan sielujen punnitsemista ”viimeisellä tuomiolla”. ”Tuota katsellessani”, huomauttaa Ray, ”en voi käsittää, kuinka kukaan katolilainen voisi kieltää kirkkonsa opettavan kuolemanjälkeistä ruumiillista kidutusta helvetissä.”

Cecile kehottaa Rayta katsomaan vasemmanpuoleista, ”Neitsyen portaalia”. Osoittaen ovien yläpuolella olevaa veistosryhmää, jossa kuvataan enkeliä kruunaamassa Mariaa, samalla kun Kristus ojentaa hänelle valtikkaa, Cecile sanoo kuivasti: ”Kas vain, he ovat tosiaan korottaneet hänet taivaan kuningattaren asemaan!” ”Niinpä hyvinkin”, Ray vastaa, ”kaikki tuntuu sopivan yhteen. Notre Dame ’Valtiattaremme’ tarkoittaa ”Neitsyt Mariaa”. Koko katedraali on omistettu taivaan kuningattaren palvontaan. Kuitenkin jopa katolinen raamatunkäännös Jerusalem Bible [Jer. 7:18, alaviite] samastaa taivaan kuningattaren Ištariin, pakanalliseen hedelmällisyyden jumalattareen.”

Ray ja Cecile kääntyvät sitten oikealle ja kulkevat pitkin rue du Cloître-Notre-Damea kunnes he ovat numeron 10 kohdalla sijaitsevan Notre-Dame-de-Paris-museon luona. Tämä pieni museo on käymisen arvoinen pelkästään jo edesmenneen kardinaali Verdierin ”punaisen hatun” takia, joka on lasikaapissa oikealla kahta sisähuonetta yhdistävän käytävän varrella. Siihen liittyvässä selosteessa mainitaan kardinaalien saavan paavilta punaisen hatun sen symboliksi, että heidän täytyy osoittautua pelottomiksi roomalaiskatolisen kirkon etujen edistäjiksi ”aina verenvuodatukseenkin saakka”.

Monet lasikaapeissa tai perimmäisen huoneen seinillä esillä olevat asiakirjat osoittavat toisaalta sen, miten papisto oli yhteistyössä kuninkaanvallan kanssa ja sitten Napoleonin kanssa, ja toisaalta mitä tapahtui papistolle ja kirkon omaisuudelle Ranskan vallankumouksen aikana. ”Se panee ajattelemaan, mitä voisi tapahtua, kun Ilmestyksen 17. ja 18. luvun ennustukset toteutuvat babylonilaisessa väärässä uskonnossa”, huomauttaa Cecile, kun he Rayn kanssa väsyneinä mutta tyytyväisinä suuntaavat kulkunsa kohti hotelliaan.

Louvre, Versailles ja Saint-Germain-en-Laye

Seuraavana päivänä, sunnuntaina, Ray ja Cecile päättävät käydä Louvressa. He ajavat maanalaisella Louvren asemalle, joka itsessään on jo taiteellinen mestariteos. Louvre avataan klo 10 aamupäivällä. He omistavatkin aamupäivän Itämaiden muinaisesineiden osastolle ja iltapäivän Egyptin muinaisesineiden osastolle. Raamattu kädessä he seuraavat tässä lehdessä sivuilla 13 ja 14 hahmoteltua reittiä.

Maanantaina kaksi raamatuntutkijaamme vuokraavat auton ja viettävät aamupäivän Versailles’ssa. Melko tavalla Ranskan historiaan perehtynyt Cecile on erityisen innokas näkemään tämän palatsin, joka on kuninkaallisen loiston symboli ja kuitenkin samalla Ranskan tasavallan synnyinnäyttämö. Ray, joka ei erityisemmin ole mieltynyt upeisiin palatseihin, on kuitenkin innoissaan huomatessaan palatsin kappelin alttarin yläpuolella olevan tetragrammin (Jumalan nimeä Jehova eli Jahve edustavat neljä heprealaista kirjainta). Hän myös muistuttaa 75 metrin mittaista Peilisalia ihastelevaa Cecileä siitä, että juuri täällä allekirjoitettiin 28.6.1919 se rauhansopimus, johon sisältyi Kansainliiton muodostaminen (jota sitten seurasi Yhdistyneet Kansakunnat). Cecileen tämä tieto tekee syvän vaikutuksen, koska Yhdistyneet Kansakunnat näyttää esittävän niin tärkeää osaa Raamatun ennustusten täyttymyksessä meidän päivinämme.

Vain pienen ajomatkan päässä Versailles’sta, Saint-Germain-en-Layessa, on ihastuttava linna, jonka suojiin sijoitetussa erittäin edustavassa museossa esitellään gallialais-roomalaiselta ajalta peräisin olevaa mielenkiintoista esineistöä. Ray ja Cecile menevät suoraan huoneeseen IX. Siellä he avaavat Raamattunsa Luukkaan 19:43, 44:n kohdalta. Arkeologisiin löytöihin perustuva pienoismalli osoittaa, kuinka roomalaiset käyttivät ”teroitetuista paaluista” tehtyä varustusta piirittäessään gallialaisia Alesiassa vuonna 52 eaa. Samoin he menettelivät Jerusalemin piirityksen aikana 121 vuotta myöhemmin, vuonna 70. Kerrosta ylempänä huoneessa X lasikossa n:o 1 he näkevät todisteen siitä, että gallialaiset palvoivat jumalten kolminaisuutta kauan ennen kuin kristikunta omaksui kolmiyhteisen Jumalan Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Huoneessa XI Ray ja Cecile yllättyvät havaitessaan saman pitävän paikkansa Marian palvonnasta. Useat gallialaiset äitijumalatarta ja hänen lastaan esittävät veistokset (esim. lasikaapissa n:o 9) muistuttavat heitä niistä ”neitsyen ja lapsen” kuvista ja patsaista, joita on kristikunnan kirkoissa.

Muita näkemisen arvoisia paikkoja Ranskassa

Käytettyään kolme päivää menneisyyden esiin kaivamiseen Pariisissa ja sen ympäristössä Ray ja Cecile päättävät tiistaina palata takaisin nykyajan kristillisyyteen, ja sen he tekevät vierailemalla kahdessa Beetelin lisärakennuksessa, joista toinen sijaitsee Louviersissa (rue des Entrepôts 2) ja toinen sen tuntumassa Incarvillessa (rue de la Forêt 8b).

He kertovat Beetelin oppaalleen, mitä he ovat jo nähneet, ja tiedustelevat muita mahdollisia Raamatun tutkijoita kiinnostavia kohteita Ranskassa. Opas antaa heille seuraavia vihjeitä:

”Jos päätätte lähteä Nantesin suuntaan, haluatte ehkä pysähtyä matkallanne Angers’ssa. Siellä olevassa muinaisessa varustetussa linnassa säilytetään 1300-luvulta peräisin olevaa yli 100 metriä pitkää apokalyptista gobeliinia, joka esittää 68:aa Ilmestyskirjaan perustuvaa kohtausta. Ohimennen sanoen koska sinä Cecile sanoit olevasi alkuaan hugenottisukua, saattaisit olla kiinnostunut käymään noin 80 kilometriä Nantesista kaakkoon, Le Bois-Tiffrais’ssa, Monsireignessa, lähellä Pouzaugesia olevassa hugenottimuseossa.

”Jos taas matkustatte etelään Toulousen suuntaan, löydätte vajaan sadan kilometrin säteeltä monia paikkoja, jotka ovat tulvillaan uskonnonhistoriaa. Voitte vaikka panna muistiin muutamia: Le Mas d’Azil (lähellä Sabarat’ta); Montségur (lähellä Lavelanet’ta); Carcassonne, Mazamet ja Chǎteau de Ferrières (lähellä Vabrea). Joistakin näistä ja lisäksi monista muista paikoista löytyy todisteita hirvittävästä ’kerettiläisten’ vainosta, jossa käytettiin erityisiä ristiretkiä, inkvisitiota ja muita keinoja. Pitäkää kuitenkin mielessä, että niissä paikoissa, joissa protestantit olivat enemmistönä, he vuorostaan eivät kohdelleet katolilaisia lempeästi!

”Jos menette Marseillen suuntaan, teidän pitäisi yrittää sovittaa Nîmesissä käynti matkaohjelmaanne. Sitä nimitetään Etelä-Ranskan Roomaksi. Siellä on erittäin hyvin säilynyt roomalainen amfiteatteri, ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin oleva temppeli sekä roomalaisen kylpylän rauniot. Erääseen museoon (Musée du Vieux Nîmes) on koottu hugenottien historiaan liittyviä esineitä. Muutamia kilometrejä Nîmesistä etelään on hyvin viehättävä muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki nimeltä Aigues-Mortes. Siellä on 1200-luvulta peräisin oleva Constancen linnantorni, johon 1700-luvulla teljettiin hugenottinaisia (eräskin 37 vuodeksi) pelkästään siksi, että he sinnikkäästi kokoontuivat yhteen tutkimaan Raamattua. Paikassa nimeltä Le Mas-Soubeyran, joka sijaitsee lähellä Anduzea, noin 50 kilometriä Nîmesistä luoteeseen, voitte käydä talossa, jossa aikanaan pidettiin sellaisia maanalaisia kokouksia. Sitä nimitetään ’Erämaamuseoksi’, ja kun siellä näette esimerkkejä niistä juonista, joita heidän piti käyttää, se palauttaa mieleenne ne varokeinot, joihin kristittyjen todistajaveljiemme on ryhdyttävä voidakseen jatkaa Raamatun tutkimista maissa, joissa Jehovan todistajien työ on nykyään kielletty.

”Niin, Ray ja Cecile, oli hauska tavata teitä. Toivon antamieni vihjeiden varaavan teille riittävästi ohjelmaa matkanne loppuajaksi. Bon voyage!”

”Merci beaucoup!”, Ray vastaa. ”Niin, kiitos sinulle kaikista näistä hyödyllisistä tiedoista”, lisää Cecile. ”En todellakaan uskonut Ranskan tarjoavan Raamatun tutkijoille niin paljon kiinnostavaa nähtävää.”

[Kartta s. 12]

(Ks. painettu julkaisu)

Ranska

LILLE

Louviers

St.-Germain

Versailles

PARIISI

NANTES

Angers

Pouzauges

GRENOBLE

Anduze

TOULOUSE

Vabre

Nîmes

Mazamet

Le Mas d’Azil

Carcassonne

Aigues Mortes

MARSEILLE

Lavelanet

Karttaan on merkitty viime kesänä Ranskassa pidettyjen konventtien paikkakunnat ja lähiseutujen kiinnostavat nähtävyydet

[Kuva s. 9]

Ranska tarjoaa muutakin kuin viiniä, kabareeta ja Eiffelin tornin

Viime kesänä Ranskassa pidettiin kuusi Jehovan todistajain ”Voittoisan uskon” kansainvälistä konventtia. Konventtikaupungit olivat Lille; Nantes ja Marseille 26.–30. heinäkuuta ja Pariisi, Grenoble ja Toulouse 2.–6. elokuuta. Tämä kirjoitus kertoo joistakin osanottajille erityisen kiinnostavista paikoista.