Mitä tiedät Chagas-taudista?

Herätkää!-lehden Bolivian-kirjeenvaihtajalta

SYRJÄISESSÄ bolivialaisessa kylässä savitiilimajassa leluja kurkotteleva lapsi koskettaa ikkunan reunusta ja joutuu kosketuksiin vintšuka-nimisen hyönteisen tai sen ulosteiden kanssa. Myöhemmin lapsi kärsii tulehduksellisista turvotuksista, chagas-taudin oireista. Samanlainen hyönteinen puree miestä, joka nukkuu asumuksensa likaisella lattialla. Vuosia myöhemmin hänellä on pitkälle kehittynyt chagas-tauti. Arviolta 12 miljoonaa ihmistä kärsii tästä vitsauksesta Yhdysvaltain etelärajalta aina Argentiinan keskiosiin saakka. Sitä sanotaan ”yhdeksi Latinalaisen Amerikan suurimmista ongelmista”.

Mitkä sitten ovat chagas-taudin oireita? Jos on saanut taudin, miten sitä voidaan lievittää? Mihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä taudin saamisen välttämiseksi? Jos asut Etelä- ja Keski-Amerikan trooppisissa maissa, olisi erityisen hyvä tietää vastaukset näihin kysymyksiin. Vaikket asuisikaan siellä, missä chagas-tauti on yleisintä, on olemassa järkeviä syitä hankkia lisää tietoa siitä.

Vintšuka on ihmisissä ja eläimissä lisääntyvän chagas-tautia aiheuttavan mitättömän pienen pelätyn yksisoluisen loisen, Tripanosoma cruzin, tärkeimpiä kantajia. Vuonna 1908 Charles Chagas löysi ensi kerran tämän loisen vintšukan suolesta. Mutta tauti voi siirtyä ihmisiin myös koirista ja kissoista.

Keski- ja Etelä-Amerikan valtiot ovat tutkineet erikseen ja myös yhdessä chagas-tautia ja sen hävittämistä. Boliviassa tutkimukset ovat voimistuneet 1940-luvun jälkeen. Erään bolivialaisen tutkimuksen mukaan tuon maan lähes viidestä miljoonasta asukkaasta 1800000 on alttiina vintšukan mahdollisille puremille ja 600000:ta on todella purtu.

Vintšukan ja chagas-taudin aiheuttama vahinko

Näissä tutkimuksissa on paljastunut, että jotkin vintšukat eivät kanna loisia ja että ne, jotka kantavat loisia, eivät tartuta ihmistä varsinaisen pureman kautta. Kun tautia kantava hyönteinen täyttää itseään uhristaan imemällään verellä, se saattaa jättää ulosteitaan lähelle pistokohtaa. Se voi laahata takaruumistaan pureman yli, ja näin loiset pääsevät uhrin verenkiertoon. Tai toisinaan uhri raapii heti puremakohtaa ja tartuttaa itse itsensä.

Miksi uhri ei ole tietoinen vintšukan läsnäolosta? Tämä hyönteinen on toimelias yöllä. Usein se pudottautuu katosta nukkuvan uhrin päälle. Se työntää terävän, tikarimaisen kärsänsä tavallisesti uhrin silmien ympäristöön, jossa iho on hyvin pehmeää, tai kaulan joustavaan ihoon. Purema on kivuton. Siksi vintšuka voi imeä pienen määrän verta uhrin tietämättä mitään koko asiasta. Mutta myöhemmin pureman ympärille kehittyy tulehdus. Silmä voi jopa turvota umpeen. Lisäksi voi ilmetä imurauhasturvotusta.

Päästyään verenkiertoon loiset lisääntyvät nopeasti. Muutamana ensi viikkona loisia voi löytyä laboratoriotutkimuksissa. Uhrin tuottamien vasta-aineiden ansiosta loiset lisääntyvät myöhemmin hitaammin, niin että taudin toteaminen on vaikeampaa lääkärin tutkimuksessa.

Taudin loppuvaiheessa loiset aiheuttavat vaikeuksia sydämen toiminnanvajavuudesta maksa- ja pernasairauksiin asti. Imusolmukkeet ja aivot saattavat vahingoittua. Uhrin verenpaine laskee. Joskus loiset pääsevät sydämeen. Kun ne alkavat lisääntyä ja kasvaa, ne aiheuttavat hyytymiä ja tukoksia verisuonissa. Vielä pahempaa on, että ne rikkovat suonia. Jotkut uhrit kärsivät paksusuolen laajenemisesta. Seurauksena voi olla ruoansulatus- ja ulostamisongelmia.

Joillekuille chagas-taudin uhreille kehittyy myöhemmin elämässä näitä vakavia reaktioita. Taudin kehitystä on verrattu vedessä uivaan suureen jäävuoreen. Vain pieni osa koko vuoresta voidaan nähdä veden yläpuolella, samalla kun suurempi osa on pinnan alla. Samoin on chagas-taudin oireiden laita. Melko usein uhri ja hänen lääkärinsä eivät tiedä, että potilas on saanut tämän taudin, ja vaikutukset ilmenevät yleensä 15–20 vuotta myöhemmin, jolloin tauti on kehittynyt paljon pitemmälle.

Chagas-tauti ei ole välttämättä tarttuvaa. Jos yhdellä perheenjäsenellä on se, kaikki eivät välttämättä saa sitä. Tauti siirtyy pääasiallisesti loisen kantajan pureman välityksellä. Sairastuneille äideille syntyvät lapset voivat kuitenkin saada sen, sillä loinen tunkeutuu äidin istukkaan ja pääsee kehittyvään lapseen raskauden viimeisten kuukausien aikana. Tiedetään myös, että imevä lapsi voi saada loisen sairastuneen äidin maidon välityksellä.

Vintšuka ei vain kulje jaloillaan, vaan se voi myös lentää. Se puree myös eläimiä, vaikka se elääkin enimmäkseen ihmisen verellä. On mielenkiintoista, ettei siipikarjassa, kyyhkysissä ja muissa kesytetyissä linnuissa kehity tätä tautia. Joka tapauksessa siellä, missä eläimiä tai lintuja pidetään kotona tai sen lähistöllä, verta imevillä hyönteisillä on ikään kuin suora kutsu tulla taloon istuttamaan chagas-tautia sen asukkaisiin.

Verensiirto – uusi vaara

Kirja Usted y la enfermedad de Chagas (Sinä ja chagas-tauti) osoittaa toisen vaaran – loisten siirtämisen luovuttajasta potilaaseen verensiirron välityksellä. Tropical Diseases Bulletin -nimisen julkaisun mukaan chagas-taudin ohella afrikkalainen trypanosomiasis (afrikkalainen unitauti), vaapukkasyylätauti ja (5–8 senttimetrin pituisten rihmamatojen aiheuttama) rihmamatotauti voivat siirtyä verensiirtojen välityksellä. Siellä missä kaikki voivat erotuksetta luovuttaa verta, on olemassa vakava vaara saada chagas-tauti. Niinpä ne, jotka tottelevat sekä eläin- että ihmisveren karttamista koskevaa Raamatun lakia, pysyvät muita todennäköisemmin terveinä. – Apt. 15:28, 29.

Tulee myös huomata, että kansainvälinen matkustus voi nopeasti siirtää tautia kantavia loisia Latinalaisesta Amerikasta mihin tahansa muuhun maailman kolkkaan. Siksi ne, jotka välttävät verensiirtoja, eivät ole siinä määrin vaarassa saada taudista tartuntaa.

Ehkäisy

Tähän päivään mennessä ei ole ollut menestyksellistä keinoa tämän taudin täydelliseksi parantamiseksi. Lääkkeet aiheuttavat usein lähes yhtä pahoja ongelmia kuin itse tauti.

Jotkut ehdottavat lääkekasvien sisäistä ja ulkoista käyttöä taudin vaikutusten vastustamiseksi. Spilanthe-kasvin kukkia ja muita osia suositellaan. Lisäksi ehdotetaan merikasvien, kuten merilevän, syömistä, sillä elimistö voi käyttää niiden sisältämää jodia. Lääkekasvit näyttävät vähentävän taudin vaikutusta, mutta ne eivät poista loisia.

Puhtaus on tärkein ennalta ehkäisevä toimenpide. Näin siksi, että vintšuka tekee kotinsa mudasta, oljista, palmun lehdistä yms. aineista tehtyjen talojen pimeisiin, epähygieenisiin kolkkiin. Siksi on ehdotettu, että uudet rakennukset tehtäisiin sementistä, laastista ja kalkista, jottei vintšukalle jäisi mahdollisia asuinpaikkoja. Lisäksi talojen ja ulkorakennusten säännöllinen puhdistus on erittäin tärkeää.

Charles Chagas, taudinkantajahyönteisen löytäjä, suositteli vintšukan hävittämistä ainoana ratkaisuna taudin poistamiseksi. Koska tartunnalle ei ole olemassa tyydyttävää hoitokeinoa, monet ovat yhtä mieltä hänen kanssaan. Nykyään on hyönteismyrkkyjä, jotka tuhoavat kaikissa kehitysasteissa olevat vintšukat, muna-aste mukaan luettuna.

On kuitenkin hyvä harkita henkilökohtaisella tasolla Jumalan Israelin kansalle antamaa lakia. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten tavoin tämä laki vaati pyhyyttä ja puhtautta. (3. Moos., 19. luku; 2. Kor. 7:1; Ilm. 21:8) Kun israelilaisten asumuksissa kehittyi joitakin tauteja, koko rakennus hajotettiin maahan. (3. Moos. 14:43–45) Tällaisten lakien johdosta Israelin kansa pysyi Kanaanin maassa vapaana ympäröivien kansojen sairauksista. Vastaavasti nykyään korkeilla puhtausmittapuilla on tärkeä osa ehkäistäessä chagas- ja muita tauteja.