Miten sydänvioista voidaan selviytyä

AIVAN liian usein me kuulemme sukulaisista, ystävistä ja tuttavista, jotka ovat kärsineet sydänkohtauksen. Yksistään Yhdysvalloissa sydänkohtaukseen kuolee vuosittain noin 650000 ihmistä, enemmän kuin yksi ihminen joka minuutti. Noin 350000 kuolee, ennen kuin he saapuvat sairaalaan. Mutta se vaikuttaa myös muissa maissa asuviin ihmisiin. Suomessa kuolee sydänkohtaukseen yli 10000 ihmistä vuodessa. Lähes puolet länsimaiden miehistä sekä monet naiset kuolevat tähän yksittäiseen vaivaan – sydänkohtaukseen!

Erityisen pelottavaa on se, että niin monet uhreista ovat nuoria – kolmissa-, neljissä- ja viisissäkymmenissä olevia. Usein heidän sydämensä on pohjimmiltaan terve. Miksi he kuolevat? Missä on vika?

Ongelman aiheuttaja

Ongelman aiheuttaja on verenpuute sydänlihaksessa. Saatat kysyä: ’Mutta miten se voi olla mahdollista? Eikö sydän kirjaimellisesti kylve veressä? Eikö sydämen läpi kulje vuorokaudessa tuhansia litroja verta?’

Se on totta. Ymmärtääksemme ongelman luonnetta meidän täytyy tuntea hieman sydämen toimintaa. Se on ontto lihas, jossa on neljä onteloa, oikea eteinen ja oikea kammio ja vasen eteinen ja vasen kammio. Keuhkoista tuleva hapettunut veri virtaa vasempaan eteiseen, samalla kun oikea eteinen täyttyy elimistöstä saapuvalla hiilidioksidipitoisella verellä. Eteisten supistuminen työntää veren läppien kautta kammioihin. Sitten seuraa sydämen pumppuamistoiminnan tärkein vaihe. Kammiot supistuvat voimakkaasti ja lähettävät samanaikaisesti hapettuneen veren aortan kautta elimistön eri osiin ja vähähappisen veren keuhkovaltimon kautta keuhkoihin.

Samalla kun veri kulkee näiden kammioiden läpi, itse sydänlihas ei hyödy tästä elämää ylläpitävästä nesteestä. Tilannetta voidaan verrata tankkiautoon. Kuorma-auto ei saa energiaansa siitä polttoaineesta, jota se toimittaa asiakkaalle, vaan siitä polttoaineesta, jota se hankkii pysähtyessään huoltoasemilla. Tämä polttoaine ohjataan polttoaineputkia pitkin kuorma-auton moottoriin.

Vastaavasti sydänonteloiden läpi kulkeva veri ei toimita ravintoa sydämelle, vaan sydäntä ruokkii se veri, jonka sydän pumppuaa ulos ja joka kulkeutuu jälleen takaisin toista reittiä pitkin. Sydänkohtausten ongelman ydin on näissä ’polttoaineputkissa’ eli reiteissä, jotka toimittavat verta sydämeen.

Sydän pumppuaa siitä lähtevän veren elimistön suureen valtimoon, aorttaan. Mutta melkein heti suuri osa tästä verestä ohjautuu sivuun kahteen sepelvaltimoon. Tällä tavalla happea ja kemiallisia ravinteita kulkeutuu tämän elimistön tärkeimmän lihaksen kaikkiin osiin. Mitä kuitenkin tapahtuu, jos veren virtaus sepelvaltimoiden kautta häiriintyy?

Sepelvaltimoiden tukkeutuminen

Tätä voitaisiin valaista sillä, mitä tapahtuu, kun vesiputken sisäpuolelle kerääntyy paljon ruostetta. Kun pumppuat vettä tämän putken kautta, se virtaa heikosti. Mitä siis tapahtuu, jos tarvitaan paljon vettä lyhyessä ajassa? Liikarasitus voi aiheuttaa vettä työntävään pumppuun toimintahäiriön, ja se voi mennä rikki.

Tämä antaa sinulle käsityksen siitä, mitä tapahtuu nykyään miljoonien ihmisten sydämessä. Rasvakerrostumien kerääntyminen ahtauttaa sepelvaltimot. Tätä tilaa sanotaan ateroskleroosiksi eli valtimon haurauskovetustaudiksi. Mitä sitten tapahtuu, kun sydän tarvitsee enemmän verta odottamattomasta ruumiillisesta tai tunneperäisestä tilanteesta selviytymiseksi?

Silloinkin kun pieni osa sydämestä jää tilapäisesti ilman verta, sähköiset toimintamallit voivat jotenkin häiriintyä, niin että lyöntirytmi menee epäjärjestykseen. Silloin sydän joutuu kammiovärinäksi kutsuttuun tilaan – epätavalliseen ja vakavaan komplikaatioon, jossa se värähtelee sekasortoisesti ja tehottomasti ja pysähtyy käyttövoiman puutteessa. Jollei asianmukaista pumppuamistoimintaa elvytetä, kuolema seuraa muutamassa minuutissa.

Samalla tavalla sepelvaltimossa veritukko eli trombi jouduttaa usein sydänkohtauksia. Ateroskleroosi ei ahtauta verisuonia joka kohdasta yhtä paljon. Sen sijaan kerrostumia ilmaantuu sinne tänne pitkin verisuonta, samalla kun muun suonen läpimitta voi olla normaali. Niinpä veritukos ilmaantuu suonen ahtautuneeseen kohtaan estäen veren virtauksen osaan sydänlihasta. Tällaista sydämen verisuonen tukkeutumista sanotaan sepelvaltimontukokseksi. Tukoksen seurausta nimitetään sydänlihasinfarktiksia – sydänkohtaukseksi.

Mistä voit tietää, onko jollakulla sydänkohtaus?

Oireita

Monia sydänkohtauksia on vaikea tunnistaa. Sydänspesialistit jopa arvioivat, että ehkä 20 prosenttia ensimmäisistä kohtauksista sattuu uhrien olematta tietoisia niistä. Se voi johtua siitä, että sydänverisuoni tukkeutuu vähitellen viikkojen tai kuukausien kuluessa, sen sijaan että se sulkeutuisi äkisti.

Tai sitten oireita ei yksinkertaisesti tunnisteta sydänkohtaukseksi. Niitä voidaan erehdyksessä pitää esimerkiksi ankarana ruoansulatushäiriönä. Lisäksi saattaa ilmetä oksentamista sekä voimattomuutta, ja ihminen voi näyttää hiukan harmaalta. Muita merkkejä voivat olla hikoilu ja hengenahdistus. Kuitenkin sydänkohtauksen yleisin oire on keskellä rintakehää tuntuva epämiellyttävä paine, puristus tai se, että rintakehä tuntuu täydeltä. Tai se voi olla musertavaa rintakipua, joka on melkein varma merkki sydänkohtauksesta.

Monissa tapauksissa ihmiset elävät pitkään ja viettävät täysipainoista elämää sydänkohtauksen jälkeen, eivätkä he ehkä edes tajua, että heillä oli sydänkohtaus. Toisaalta lieväkin kohtaus, joka vahingoittaa hyvin vähän sydäntä, voi jouduttaa kammiovärinää, ja uhri voi tulla tajuttomaksi ja kuolla muutamassa minuutissa. Mutta sinä voisit pelastaa uhrin, jos tietäisit, miten toimia.

Sydänkohtauksen uhrien auttaminen

Monet ihmiset, joiden sydän on pysähtynyt jopa viideksi minuutiksi, ovat nykyään ruumiillisesti hyvässä kunnossa ja kykenevät tekemään kaikkea, mitä he tekivät ennen sydänkohtaustaan. Lähellä olleiden ihmisten nopea toiminta pelasti heidät. He tiesivät, mitä tehdä. Tietäisitkö sinä? Voisitko pelastaa hengen?

Se ei ole niin vaikeaa kuin voit luulla. Joissakin paikoissa monille tavallisille ihmisille opetetaan erittäin tehokas hengenpelastusmenetelmä. Se on ulkoisen sydänhieronnan ja tekohengityksen yhdistelmä. Jos sinulla on tilaisuus, olisi hyvä suorittaa tämän menetelmän oppikurssi. Mutta harkitsemalla huolellisesti seuraavassa esitettäviä ohjeita voit kyetä pelastamaan sydänkohtauksen uhrin – kenties jonkun rakkaan omaisesi – elämän.

Jos löydät maahan lyyhistyneen ihmisen, on eräitä alustavia toimenpiteitä, joiden mukaan sinun pitäisi toimia, ennen kuin ryhdyt antamaan tekohengitystä ja sydänhierontaa. Mutta sinun tulee toimia nopeasti, koska tajuton ihminen voi elää hengittämättä ainoastaan noin 4–6 minuuttia.

Sinun tulee ensin määritellä, onko ihminen todella tajuton. Voisi olla hämmentävää ruveta pelastamaan sellaisen henkeä, joka vain nukkuu! Ravista siis häntä kevyesti olkapäästä ja kysy: ”Oletko kunnossa?” Jos hän ei vastaa, ota selvää, hengittääkö hän, sillä ehkä hän on vain pyörtynyt. Tee se asettamalla korvasi lähelle hänen suutaan, niin että kasvosi ovat hänen rintakehäänsä päin. Jos hän hengittää, sinun pitäisi kyetä tuntemaan hänen hengityksensä ja kenties huomaamaan rintakehän liikkeet.

Jos hengitystä ei ole havaittavissa, on tärkeää avata hänen hengitystiensä. Joskus tajuttoman ihmisen kieli painuu taaksepäin kurkkuun tukkien tämän keuhkoihin johtavan elintärkeän ilmareitin. Keuhkoihin johtavan hengitystien avaaminen voi riittää hengityksen palauttamiseksi, eikä se tavallisesti ole vaikeaa.

Kun tajuton ihminen makaa selällään, nosta toisella kädellä häntä hellävaroen niskasta. Tämä saa pään painumaan taaksepäin ja kaulan suoristumaan. Pane toinen kätesi hänen otsalleen ja taivuta hänen päätään kunnolla taaksepäin, kunnes se ei enää mene kauemmaksi. Saatat hämmästyä, miten kauas taaksepäin pää voi taipua. Kun olet tehnyt sen, leuka osoittaa melkein suoraan ylöspäin, samalla kun päälaki lepää lattialla. Tässä asennossa leukaa ja kieltä vedetään eteenpäin, ja kurkun hengitystie avautuu.

Jos hengitys ei palaudu tällä hengitystien nopealla avaamisella, ryhdy heti antamaan tekohengitystä. Käytä uhrin otsalla olevaa kättäsi ja paina uhrin nenä kiinni, samalla kun pidät kämmensyrjää paikallaan, niin että pää pysyy takakenossa. Pidä toista kättäsi uhrin niskan (tai hänen leukansa) alla ja kohota sitä. Avaa sen jälkeen suusi ammolleen, pane se suoraan uhrin suuta vasten ja puhalla neljä täyttä henkäystä nopeasti perätysten. Näet, miten keuhkojen laajentuessa hänen rintakehänsä nousee.

Tarkasta seuraavaksi nopeasti uhrin pulssi, sillä siitä tiedät, lyökö hänen sydämensä. Pulssia on paras tunnustella kaulavaltimosta. Sen löytämiseksi irrota kätesi niskasta ja liu’uta sen etu- ja keskisormea kurkunpään vieressä olevaan vakoon. Jos pulssia ei tunnu, sydän on pysähtynyt ja tekohengityksen lisäksi sinun täytyy saada veri kiertämään keinotekoisesti uhrin pelastamiseksi.

Veri saadaan keinotekoisesti kiertämään hieromalla sydäntä. Se on melko yksinkertainen menetelmä, jossa painellaan rintakehää. Nämä painallukset pakottavat sydämen pumppuamaan verta. Usein se aikaansaa sen, että sydän alkaa jälleen sykkiä omin voimin. Mutta tietenkin on selvää, että myös happea täytyy saada jatkuvasti, sillä kiertävästä verestä ei ole hyötyä, jollei se saa happea keuhkoista.

Hengenpelastajan täytyy siis suorittaa uhrille elintärkeitä hengitystoimintoja ja pakottaa samalla hänen sydämensä pumppuamaan verta. Vaikka sydän ei alkaisikaan sykkiä omin voimin, uhri voi pelastua, jos voit jatkaa tekohengitystä ja sydämen elvytystä, kunnes paikalle saadaan lääkärin apua. On ollut tapauksia, jolloin hengitystä ja veren pumppuamista on ylläpidetty keinotekoisesti tuntikausia, ennen kuin uhrin oma järjestelmä on herännyt huolehtimaan näistä toiminnoista.

Ehkäisevä hoito

Mitä muuta voimme tehdä sen ohella, että olemme valmiita auttamaan sydänkohtauksen uhreja? Voidaanko kerrostumien keräytymistä valtimoihin – sydänkohtausten tärkeintä aiheuttajaa – estää tai edes hidastaa?

Yleensä ollaan yhtä mieltä siitä, että kolesteroli ja rasvat (glyseridit) vaikuttavat jollakin tavoin näiden kerrostumien syntymiseen. Siksi on vain järkevää, että valvomme ruokavaliotamme ja vältämme liikalihavuutta, koska silminnähtävä rasva on todennäköisesti merkki siitä, että ruumiimme valtimoihin kerääntyy rasvakerrostumia, jotka ahtauttavat ne vaarallisesti. Lisäksi saattaa olla viisasta vähentää runsaassa eläinrasvassa paistettujen ruokien syömistä tai olla syömättä niitä lainkaan. Syö samanaikaisesti paljon ravitsevia vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja viljatuotteita.

Nykyajan nopearytmisellä, jännitystä aiheuttavalla elämäntavalla näyttää myös olevan oma osuutensa rasvakerrostumien kerääntymiseen valtimoihin. Koska siis ne, jotka ponnistelevat taukoamatta toteuttaakseen liian paljon liian lyhyessä ajassa, ovat alttiita sydänkohtauksille, haluat karttaa tällaista alituista ajan kanssa kilpaa juoksemisen tunnetta.

Riittävä liikunta on myös tärkeä keino, joka antaa vastapainoa valtimoihimme kerääntyvien rasvakerrostumien mahdollisille turmiollisille vaikutuksille. Sydän- ja verisuonitutkimuksen johtaja tri Wilhelm Raab Vermontin yliopistosta Yhdysvalloista jopa sanoi: ”Liikunnan puute on sepelvaltimotaudin tärkein aiheuttaja.” Miksi on näin?

Kuten tiedämme, sydän on lihas, ja lihakset heikentyvät, kun ne eivät saa riittävästi harjoitusta. Itse asiassa se vaikuttaa haitallisesti koko verenkiertojärjestelmäämme. Lihaksiimme verta toimittavat valtimot ahtautuvat, ja monet pienet suonet jopa katoavat. Toisaalta säännöllinen liikunta saa valtimomme suurentumaan, niin että ne voivat kuljettaa enemmän verta. Lisäksi sydänlihaskudokseen avautuu useampia verisuonia, jotka tarjoavat uusia reittejä hapen runsaammalle toimittamiselle, ja näin sydänkohtausten mahdollisuus jää erittäin pieneksi.

Säännöllinen ruumiillinen toiminta vahvistaa myös sydämemme pumppuamistoimintaa. Sen johdosta sydämen tarvitsee lyödä harvemmin saman työmäärän suorittamiseksi. Näin ollen fyysisesti hyvässä kunnossa oleva sydän ei joudu rasittumaan samalla tavalla kuin tottumaton sydän selviytyäkseen odottamattomasta tilanteesta. Tee siis liikunnasta säännöllinen tapa sydämesi suojelemiseksi. Muuan lääkäri sanoi: ”Jos reipas kävely otettaisiin nuoruudesta lähtien tavaksi, se itsessään vähentäisi voimakkaasti sepelvaltimotaudin aiheuttamaa työkyvyttömyyttä ja ennenaikaisia kuolemantapauksia.”

Mutta eivät kaikki sydänviat ole sellaisia, joiden puhkeamista jouduttaisi rasvakerrostumien keräytyminen ahtauttamaan sepelvaltimoiden sisustaa. Toimintahäiriö sydämen sähköjärjestelmässä on joidenkin sydänvikojen aihe.

Sydänkatkos

Kuten aiemmin todettiin, sydämessä on erikoistuneista soluista koostuva monimutkainen järjestelmä, joka lähettää ja johtaa sähköimpulsseja kaikkialle sydämeen saaden sen sykkimään rytmisesti. Sydänkatkos on näiden sähköimpulssien siirtymisessä ilmenevä säännöttömyys. Impulssit eivät kulje läpi niin kuin pitäisi, ja se vaikuttaa haitallisesti sydämen pumppuamistoimintaan.

On olemassa eriasteisia sydänkatkoksia. Osittainen katkos voi olla sellainen, jossa ainoastaan impulssien siirtyminen viivästyy, eikä se ehkä johda merkittävään sydämen toiminnan epäsäännöllisyyteen. Mutta vika voi olla vakava. Impulssien pääsy eteisistä kammioihin saattaa estyä täysin, ja sydämen ontelot sykkivät kukin toisistaan riippumatta. Seurauksena on tehottomia sydämenlyöntejä, jotka eivät saa verta virtaamaan asianmukaisesti. Jos sydänkatkos ei hellitä ja veren virtaus jää liian vähäiseksi, niin ihminen voi kuolla.

Nykyään kuitenkin tuhansia ihmisiä, jotka olisivat luultavasti kuolleet muutamia vuosia sitten, elää yhä viettäen käytännöllisesti katsoen normaalia elämää. Se johtuu keinotekoisten sydämen tahdistimien kehityksestä. Ensimmäiset näistä asennettiin potilaisiin vuoden 1960 paikkeilla. Ne ovat osoittautuneet niin menestyksellisiksi, että kirjaimellisesti satojatuhansia ihmisiä kävelee nykyään tällainen tahdistin ruumiissaan. Seuraavassa kerrotaan eräästä miehestä, jonka elämään sähkötahdistin toi valtavia muutoksia, ja tulet huomaamaan kertomuksen sekä valistavaksi että sydäntä lämmittäväksi.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Miten tekohengitystä ja sydänhierontaa pitäisi antaa? Seuraavassa suppeat ohjeet:

”Polvistu uhrin vierelle lähelle hänen rintakehäänsä. Etsi rintalastan alin kohta. . . . Aseta toisen kämmenpohjan reuna 2,5–4 senttimetrin päähän tuosta kärjestä [siis siitä ylöspäin]. Pane toinen kätesi tuon paikallaan olevan kätesi päälle. Pidä huolta siitä, etteivät sormesi ole rintakehän päällä. Se voi onnistua sinulta helpommin, jos pidät sormet kiinni toisissaan.

”Tuo hartiasi suoraan uhrin rintalastan yläpuolelle, samalla kun painat alaspäin pitäen käsivartesi suorina. Paina aikuisen uhrin rintalastaa noin 4–5 senttimetriä. Painalluksen jälkeen täytyy pitää heti painalluksen mittainen tauko. Rytminen, keinuva liike varmistaa sen, että lepojakso on sopivan pituinen. Muista, ettet nosta käsiäsi uhrin rintalastalta, kun annat rintakehän kohota normaaliin asentoonsa painallusten välillä.

”Jos toimit yksin hengenpelastajana, sinun täytyy antaa sekä tekohengitystä että sydänhierontaa. Oikea suhde on 15 rintakehän painallusta kahta nopeaa puhallusta kohti. Yksin työskennellessäsi sinun täytyy painella 80 kertaa minuutissa, koska et voi painella silloin, kun välillä puhallat ilmaa uhrin keuhkoihin.

”Kun apunasi on toinen hengenpelastaja, asettukaa uhrin vastakkaisille puolille. Toisen tulee huolehtia siitä, että hän puhaltaa kerran joka viidennen rintakehän painalluksen jälkeen. Toisen hengenpelastajan, joka painelee rintakehää, tulee painella 60 kertaa minuutissa.” – American Heart Association.