Miten kristittyjen tulee suhtautua diskoon
ONKO kristittyjen viisasta käydä diskoissa? Onko heidän viisasta katsoa sellaisia elokuvia kuin esimerkiksi Lauantai-illan huumaa? Tällaiset kysymykset ovat olleet keskustelunaiheina monissa kodeissa, ja ne ovat aiheuttaneet jossakin määrin huolestumista.
Jotkut kristityt valvojat ovat puhuneet näistä asioista puhujalavalla jopa suurten konventtiyleisöjen edessä. He ovat yleensä korostaneet sitä, mikä vaara on niillä kristityillä, jotka voisivat käydä sellaisissa paikoissa. Miten sinä suhtaudut heidän neuvoihinsa? Pidätkö sellaisia kristittyjä valvojia ’ilon pilaajina’, ihmisinä jotka ovat tarpeettomasti huolissaan siitä, mitä toiset kristityt tekevät virkistyksekseen?
Mitä muut neuvovat
Niin, mitä Discoworld-lehden julkaisijat, jotka tuntevat diskon läpikotaisin, neuvovat? Eräs 15-vuotias Chicagosta kirjoitti tähän lehteen seuraavasti: ”Minulla oli tapana käydä diskoteekeissa siihen asti, kun kaksi viikkoa sitten yksi opettajistani sai minut kiinni ja kertoi isälleni. Aion ruveta taas käymään, kunhan tilanne ensin rauhoittuu, sillä minusta DISKO-musiikin mukaan tanssiminen on nautittavinta ajanvietettä.”
Discoworld-lehti julkaisi vuoden 1977 toukokuun numerossaan tämän tytön kirjeen ynnä seuraavan vastauksen:
”Rakas Lidia
”Sinun ikäisesi tytön ei ole tosiaankaan hyvä käydä diskossa. Nykymaailmassa on karuja tosiasioita, ja jos joudut yhden sellaisen eteen, se voi aiheuttaa vaikean pulman sinulle ja perheellesi. Olen varma, että sinulla on levysoitin kotona ja niin paljon levyjä, että voit tanssia sydämesi halusta. Jos tarvitset seuraa, kutsu muut ystäväsi kotiisi.”
”Karut tosiasiat . . . vaikea pulma”?
Millaisten ’nykymaailman karujen tosiasioiden’ eteen voi joutua käymällä diskoissa? Miten siitä voi seurata ”vaikea pulma” tytölle ja hänen perheelleen?
On erittäin karu todellisuus, että diskon sieluun eli itse ytimeen kuuluu sukupuolisuuden vapaa ilmaiseminen. Sellaisten paikkojen ilmapiiri on suunniteltu estoja vähentäväksi. Henkilö, joka nykyään on yksi Jehovan todistajista, mutta joka aiemmin käytti huumeita ja kävi diskoissa, sanoi: ”Oli aikoja, jolloin saatoin päästä pilveen paremmin diskoteekissa kuin huumeiden avulla, määrätaajuudella välkkyvien valojen, musiikin sykkeen ja hypnoottisen ilmapiirin vaikutuksesta.”
Toinen todistaja, joka valitettavasti oli erotettava kristillisestä seurakunnasta, koska hän joutui diskoelämyksen nielaisemaksi ja syyllistyi kaikenlaisiin haureuden muotoihin, myönsi myöhemmin: ”Se on viidakko. Vaikka menee sinne vaimonsa kanssa ja haluaa nauttia hieman tanssimisesta, hänet riisutaan ja raiskataan siellä olevien miesten mielessä, ennen kuin edes tuo hänet tanssilattialle.”
Karuihin tosiasioihin kuuluu siis se, että käymällä diskoissa ihminen asettuu alttiiksi seksuaalisille kohtauksille sekä seksuaalisia estoja madaltavalle ilmapiirille. On selvää, että juuri sitä monet, kenties enemmistö, ovat etsimässä. Kuitenkin tosi kristitty ottaa huomioon apostolisen käskyn: ”Paetkaa haureutta.” (1. Kor. 6:18) Mutta miten kristityt voivat suoraan sanoen todellisuudessa ottaa huomioon tämän käskyn ja käydä samaan aikaan ahkerasti diskoissa?
Moraalittomuuteen kietoutuminen ei ole mikään etäinen mahdollisuus. Se on hyvin todellinen mahdollisuus. Säännöllisesti saadaan tietoja, joiden mukaan sellaista tapahtuu niille, jotka käyvät diskoissa. Ja mikä on usein seurauksena? Sinä tiedät – ei-toivottuja raskauksia, sukupuolitauteja, hajonneita perheitä, tunneperäisiä vaikeuksia, pelkoa, hämmennystä, puhumattakaan huonosta omastatunnosta. Sellaisten karujen tosiasioiden eteen joutuminen voi tosiaan aiheuttaa vaikean pulman, niin, saada asianomaisen ja hänen perheensä todella surkuteltavaan asemaan.
Mitä varten me elämme?
On eräs erittäin tärkeä seikka, josta kristityt eivät pääse yli eikä ympäri: Kaikki miellyttävä ei ole hyvää; se, mistä me nautimme, voi olla jopa vastenmielistä Jumalalle. Ajattele vanhalla ajalla elänyttä Moosesta, josta Raamattu sanoo: ”Uskon vaikutuksesta kieltäytyi Mooses täysikasvuiseksi tultuaan siitä, että häntä kutsuttaisiin faaraon tyttären pojaksi, valiten ennemmin osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin tilapäistä nautintoa synnistä, . . . sillä hän katsoi kiinteästi kohti palkanmaksua.” – Hepr. 11:24–26.
Siitä, että rientää joukon mukana, joka antautuu nautintoihin suuntautuvaan, irralliseen elämäntapaan, mikä on luonteenomista diskoelämäntyylille, voi kyllä saada iloa ja huvia. Mutta onko sellaisesta elämäntavasta tosiaan pysyvää hyötyä? Valitsiko Jumalan palvelija Mooses sellaisen elämäntavan? Ei, vaan koska Mooses rakasti Jehovaa ja halusi Jumalan tarjoamaa palkkaa, hän kieltäytyi nauttimasta tilapäisesti synnistä.
Äskettäin eräältä noin 25-vuotiaalta todistajalta, naiselta joka oli aiemmin viettänyt moraalisesti kevytmielistä, huumeisiin suuntautuvaa elämää, kysyttiin hänen aiemmasta elämäntavastaan. Hän vastasi: ”En voi sanoa, ettei se ollut hauskaa. En lakannut tekemästä sellaista siksi, että se ei ollut hauskaa – vaikka sisimmässäni tunsinkin itseni tietyllä tavalla epävarmaksi ja onnettomaksi – vaan minä lopetin siksi, koska tulin tuntemaan, mikä miellyttää Jehova Jumalaa, ja halusin ennen kaikkea muuta miellyttää häntä.”
Mikä siis on todella tärkeää sinulle? Onko se tilapäisen nautinnon tavoittelu, sellainen josta ei ole pysyvää hyötyä, vaan joka voi saattaa sinut vastatusten jopa karujen tosiasioiden kanssa? Vai onko se Jehovan miellyttäminen, hänen hyväksymyksensä ja ikuisen elämän saaminen hänen vanhurskaassa uudessa järjestelmässään? Missä on sydämesi?
On mielenkiintoista, mitä 200-luvulla elänyt kristitty Klemens Aleksandrialainen kirjoitti maailmallisesta ajanvietteestä: ”Ei kukaan järjissään oleva koskaan aseta sitä, mikä on miellyttävää, sen edelle, mikä on hyvää.” Älkäämme siis kristittyinä valitko ajanvietettämme pelkästään sen perusteella, mitä me pidämme miellyttävänä ja hauskana, vaan ratkaiskoon valintamme nimenomaan se, mikä on hyvää.
Musiikki ja tanssi – varovaisuuden tarve
Kuitenkin jotkut kristityt voivat tuntea itsensä osattomiksi, ikään kuin heiltä puuttuisi jotakin. ’Eivät kaikki diskot ole niin huonoja paikkoja’, he voivat väittää. ’Mitä väärää siinä on, että pitää vähän hauskaa?’
Kuten aiemmin todettiin, nimi disko voidaan yhdistää hyvinkin erilaisiin paikkoihin. Jotkin ”diskot” voivat olla ravintoloita, joissa musiikki ja tanssi voivat olla jopa melko satunnaisia tai joissa ei edes ole niitä normaaleina ruokailuaikoina. Sellaisissa ja kenties toisissakin paikoissa voidaan esittää sellaista musiikkia ja tanssia, jota kristityt pitävät sopivana. Mutta tällaiset ”diskot” eivät kuvastaisi diskoelämäntyyliä, joka on ristiriidassa tosi kristillisyyteen liittyvien moraalisääntöjen kanssa.
Jehova Jumala ei varmastikaan tuomitse huvituksia. Hänen Sanansa puhuu hyväksyvästi musiikista ja tanssista. (2. Sam. 6:14; Ps. 87:7; 149:3; Matt. 11:17; Luuk. 15:25) Mutta koska tosi kristityt myöntävät, että on todella hyvin vaarallista osallistua sellaisiin ihmisten kanssa, jotka eivät kunnioita Jehovan lakeja, monet pitävät viisaasti parempana nauttia niistä yksin tai toisten kristittyjen seurassa. Mutta poistaako se ilman muuta kaikki ikävät mahdollisuudet? Ei. Esimerkiksi musiikki voi olla vahingollista silloinkin, kun sitä kuunnellaan yksin. Erään naisen, nykyisen Jehovan todistajan, esittämät ajatukset valaisevat tätä seuraavasti:
”Ilosta ja vapaudesta kertovat laulut olivat suosittuja. Sen tekeminen, ’mitä haluat tehdä’ ja ’mikä vain tuntuu hyvältä’, kuvailtiin elämäntapana. Koska annoin tällaisten ajatusten kulkeutua jatkuvasti mieleeni ja sydämeeni, musiikilliset ’ystäväni’ tekivät minuun syvän vaikutuksen. Vaikken koskaan puhunut henkilökohtaisesti heidän kanssaan, heistä tuli läheisimpiä tovereitani. Suosikkimuusikkomme tulivat koulutovereilleni ja minulle melkein yhtä tutuiksi kuin viereisen oven takana asuvat naapurimme!
”Koska en ollut enää tyttö, mutta en aivan nainenkaan, tunteet, mielikuvitus ja ihanteellisuus tulvivat yli äyräittensä. Siksi tunteeni ja näkemykseni ’virittyivät’ helposti samanlaisiksi kuin musiikillisilla ’ystävilläni’. Kun he ’itkivät’ lauluissaan, minäkin itkin sisimmässäni. Kun he ’nauroivat’, minä nauroin. Ennen pitkää tämä tunteisiini kohdistuva voimakas vaikutus johti minut suuriin ikävyyksiin.
”Halusin kokea romanttisen rakkauden, hukuttautua samanlaiseen hellyyteen, jonka muusikot näyttivät omaavan. Koska tällainen maailmallinen ajattelu heikensi omaatuntoani, se ei sitten enää suojannut minua, kun aloin järjestää tapaamisia poikien kanssa. Kokeilin marihuanaa ja LSD:tä, jotta tuntisin ’kuuluvani joukkoon’. Ne halut, jotka musiikilliset ’ystäväni’ olivat juurruttaneet minuun, vaikuttivat käyttäytymiseeni, vaikka en ollut tietoinen siitä. Kun yksi poikaystävä ei osoittautunut olevan ’tosi’ rakkauteni, toivoin löytäväni uuden. Missä oli se musiikissa kuvailtu autuas suhde? Kuljin suhteesta toiseen. Poikaystäväni eivät voineet sopia heitä varten valamaani muottiin. Niinpä vietin monia tunteja ja päiviä kerrallaan kyynelehtien ja turhautuneena.”
Musiikki vaikuttaa meihin. Ja suuri osa nykyisestä diskomusiikista on sellaista, että sillä voi olla epäedullinen vaikutus. Käytä siis arvostelukykyä kuunnellessasi musiikkia. Tanssimisessakin voi, silloinkin kun tanssitaan toisten kristittyjen kanssa, olla mahdollisia vaaroja tarjolla. Kun ollaan lähekkäin vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa musiikin ja tanssin luomassa ”romanttisessa” ilmapiirissä, tunteet voivat helposti kiihottua. Ja varsinkin kun hyvä vaikutin puuttuu, seurauksena voi olla todellisia vaikeuksia.
Sellainen hyvän vaikuttimen puute osoittautui ongelmaksi ensimmäisellä vuosisadalla varhaiskristittyjen järjestämillä ”rakkaudenaterioilla”. Nämä ateriat olivat ilmeisesti hyvästä ruoasta ja rakentavasta seurasta nauttimiseksi järjestettyjä seuranpitotilaisuuksia. Mutta ihmisillä, joilta puuttui oikea vaikutin, oli turmeleva vaikutus, ja he ilmeisesti muuttivat nämä tervehenkiset kokoontumiset meluisiksi, riehakkaiksi ja nautinnonhaluisiksi tilaisuuksiksi. – Juud. 12; 2. Piet. 2:13, 14.
Samanlaisia tilanteita on kehittynyt nykyajan kristittyjen seuranpitotilaisuuksien aikana. Sitä on osaltaan edistänyt se, että on ruvettu soittamaan sopimatonta diskomusiikkia ja tanssimaan diskotansseja. Meidän tulee olla huolellisia, ettei sellaista pääse tapahtumaan, ja olla varuillamme, ettei vääriä vaikuttimia omaavia ihmisiä pääse pujahtamaan sisään ja käyttämään hyödykseen sellaisia tilaisuuksia toisten turmelemiseksi. Ei ainoastaan kristittyjen vanhinten, vaan kaikkien, sekä nuorten että vanhojen, tulee tuntea vastuuta siitä, ettei minkäänlainen diskoelämäntyyli pääse nostamaan päätään Jumalan puhtaan, pyhän kansan keskuudessa.
Kristittyinä meidän tulee ottaa huomioon apostoli Pietarin kehotus: ”Koska siis Kristus kärsi lihassa, aseistautukaa tekin samalla mielenlaadulla; . . . Sillä riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansojen tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa ja lainvastaisissa epäjumalanpalveluksissa. Koska ette enää juokse heidän kanssaan tähän suuntaan samaan irstailun lätäkköön, he oudoksuvat ja pilkkaavat teitä jatkuvasti. Mutta he tulevat tekemään tilin sille, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” – 1. Piet. 4:1–5.
Sen viimeinen valssi?
Toisin kuin tämän nopeasti uppoavan järjestelmän jäsenet, joilla ei ole toivoa, kristittyjen elämällä on todellinen tarkoitus ja päämäärä. Ilmaiskaamme se järkevällä, rehdillä elämäntavallamme. Käännä selkäsi diskon tarjoamalle näkymälle! Se on tyhjä ja sairas ja ainoastaan todistaa omalla tavallaan järjestelmän lopun läheisyydestä. Antropologi Jamake Highwater korosti tahtomattaan sitä, kun hän sanoi:
”Tanssi on selvin osoitus asenteista, joita kulttuuri tuottaa, sillä me emme voi valehdella tavalla, jolla me liikumme. . . . (diskonäkymä) heijastaa eräällä tasolla tunnettua pelkoa siitä, että me olemme viimeinen kansa ja tämä on viimeinen valssi. Kun käyn Studio 54:ssä [tunnetussa newyorkilaisessa diskossa], mieleeni tulee se, millaiseksi kuvittelisin viimeisen tanssin Titanicilla.”
[Huomioteksti s. 13]
”Siitä, että rientää joukon mukana, joka ajautuu nautintoihin suuntautuvaan, irralliseen elämäntapaan, mikä on luonteenomaista diskoelämäntyylille, voi kyllä saada iloa ja huvia. Mutta onko sellaisesta elämäntavasta tosiaan pysyvää hyötyä?”