Pahoinpidellyt vaimot, pahoinpidellyt miehet – mitä on sen takana?

KODIN väkivalta on niin yleistä, että monet meistä ovat nähneet sen aiheuttaman vahingon. Vilkaisemalla naapuriasi tai työtoveriasi voit panna merkille monille perheriidoille yhteisiä seurauksia – mustelmia ja naarmuja, jotka tummat silmälasit, korkeakauluksinen villapaita tai paksu ehostus vain osittain peittävät. Ihmettelet: ’Millainen avioliitto tuolla naisella (tai miehellä) mahtaa olla? Varmasti he olivat rakastuneita mennessään naimisiin. Mitä siis tapahtui?’

Niin, mitä on pahoinpitelyn takana? Ketkä syyllistyvät puolisonsa pieksämiseen? Ovatko he ensisijaisesti aviomiehiä? Millainen kodin ilmapiiri synnyttää perheväkivaltaa? Ovatko jotkin ulkopuoliset vaikutukset yleisiä? Mitä käytännöllistä voimme tehdä tässä suhteessa? Harkitkaamme asiaa.

Millainen mies pieksää vaimoaan?

Kun on kysymys kodin väkivallasta, monien mieleen tulee eräitä vakiotyyppejä. Ihmisillä on usein mielessä kuva ruumiillisen työn tekijästä – kenties kuorma-auton kuljettajasta, ojankaivajasta tai jätehuoltomiehestä – joka poikkeaa paikalliseen kapakkaan, juo päänsä täyteen olutta ja hoippuu kotiin halukkaana tappelemaan. Sellaisia on monia, kuten näimme aiemmin Connien ja Glorian tapauksissa.

Mutta jos kuvittelet perheväkivallan rajoittuvan etupäässä sellaisiin ihmisiin, olet erehtynyt. Eräässä lehdessä sanotaan: ”Perheväkivalta ei rajoitu mihinkään rotuun, yhteiskuntaluokkaan tai taustaan. Se on yleistä, ja sitä esiintyy yhtä usein ylemmän kuin alemmankin keskiluokan keskuudessa.” (Parade, 16.10.1977, s. 18) Kirjassa Wife Beating: The Silent Crisis huomautetaan:

”Pahoinpideltyjen naisten parissa työskentelevät kertovat, että uhreja on lääkärien, lakimiesten, yliopistojen professorien ja jopa pappien vaimojen joukossa. Tohtori Gellesin suorittamassa aviopuolison pahoinpitelyä koskevassa tutkimuksessa suurituloisimmat perheet olivat väkivaltaisimpia.” – S. 7.

Mistä johtuu, että perheväkivalta voi lamauttaa ja lamauttaakin kaikenlaisia perheitä? Useimmat sosiologit eivät huomaa erästä perimmäistä syytä. Jos olet selvillä siitä, se auttaa sinua näkemään asian ytimeen, ajatteletpa sitten omaa perhettäsi tai jonkun läheisen ystävän tai sukulaisen perhettä.

Vanhin perhe-elämää käsittelevä kirja, Raamattu, osoittaa, että aluksi ihmisten avioliitto oli täydellinen. Vastanaineina Aadam ja Eeva olivat synnittömiä. Heidän ajattelunsa, toimintansa ja tunteensa olivat asianmukaisessa tasapainossa. Eikö ole niin, että tuossa tilassa he eivät olisi kärsineet kodin väkivallasta? Silti he ajan mittaan olivat tottelemattomia Jumalalle ja tulivat epätäydellisiksi. Katsoen eteenpäin ajassa Jumala sanoi vaimolle eräästä heidän tottelemattomuutensa seurauksesta: ”Mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” (1. Moos. 3:16) Niin, useimmat naiset haluaisivat aviomiestä niin kovasti, että he voisivat olla halukkaita jopa kestämään määräilevää, raakaa miestä. Historian vuosituhannet korostavat tätä säälittävää seikkaa. Jehova Jumala näki myös ennalta, että monet aviomiehet, joiden tasapainoa epätäydellisyys järkyttäisi, veisivät johtoasemansa äärimmäisyyksiin, ja heistä tulisi vaimoaan piekseviä tyranneja. Mikä siis on yhteinen nimittäjä kaikissa perheväkivaltaan liittyvissä tapauksissa? Inhimillinen epätäydellisyys.

Meidän on erittäin tärkeää tunnustaa, että me kaikki polveudumme tuosta ensimmäisestä avioparista ja olemme perineet epätäydellisen ihmisluonteen. (Room. 5:12) Näin ollen väkivaltaiseen esiintymiseen kotona tarvittava paha siemen on olemassa meissä kaikissa – rikkaissa tai köyhissä – luku- ja kirjoitustaidottomissa tai pitkälle koulutetuissa. Mikä kuitenkin saa sen versomaan ja kukoistamaan? Turhauma, alkoholi, keskustelun puute, kateus ja hyljeksintään tai turvattomuuteen liittyvät tunteet ovat kuin vedessä olevia ravinteita, jotka saavat väkivallan siemenen versomaan. Ennen kuin harkitsemme, mitä näille seikoille voidaan tehdä, tutkikaamme, miten jotkin niistä synnyttävät nykyään väkivaltaa monissa perheissä.

Turhautunut mies – väkivaltainen mies?

Kiinnittäen huomiota siihen, mikä yleensä synnyttää väkivaltaa kodissa, muuan lääkäri sanoi: ”Minusta meidän on nähtävä vaimon pahoinpitelyn olevan yhteydessä yhteiskuntaan, jossa on suunnattomasti pettymyksiä ja jännitystä. Me elämme tavallisesta poikkeavaa aikaa, jossa taloudellinen jännitys ja työttömyys ovat hyvin suuria. Tällaiset paineet kulkeutuvat väistämättä perheeseen.”

Katsokaamme tätä asiaa tuttuna tilanteena. Me voimme kuvitella mielessämme jännittyneen aviomiehen palaavan työstä. Hän on voinut olla väsynyt lähtiessään työhön aamulla ja on voinut olla liikenneruuhkissa tai meluisissa paikallisjunissa. Työssä asiakkaat tai hänen johtajansa riitelivät toistuvasti hänen kanssaan. Mutta hänen oli pidettävä pettymyksensä tiukasti sisällään. Kun hän vihdoin pääsee kotiin, hän voi heti kohdata itkeviä lapsia tai vaimonsa, joka on odottanut pääsevänsä kertomaan hänelle oikeutettua valituksen aihetta. Mitä tapahtuu? Toisinaan pettymys ja jännitys laukeaa väkivallaksi. Työpaikkansa menetyksen pelosta hän ei voinut purkaa sisuaan johtajalleen, eikä hän voinut potkia puuroutuvaa liikennettä. Mutta voi hänen vaimoaan ja lapsiaan! Muuan avioliittoterapeutti sanoi: ”Jos mies on poissa tolaltaan; hänen ei odoteta itkevän. Hänen on miehekkäämpää lyödä nyrkillä seinästä läpi. Joskus vain seinä on hänen vaimonsa.”

Jos olet aviomies, voitko nähdä itsesi purkamassa pettymyksiäsi tuolla tavalla? Jos olet vaimo, voitko kuvitella miehesi reagoivan noin väkivaltaisesti? Tarvitaanko jokin suurempi selkkaus, ennen kuin näin tapahtuu?

Todellisuudessa se kipinä, joka voi päästää väkivallan valloilleen, saattaa olla itsessään aivan vähäinen: illallinen ei ole ajoissa valmis, vaimo ilmoittaa haluavansa jatkaa opintojaan tai hän sanoo, ettei hän tunne halua sukupuolisuhteisiin. Hänen jännittynyt ja turhautunut miehensä voi pitää sellaisia seikkoja haasteena arvovallalleen. Hän räjähtää vihaiseen väkivaltaan.

Sananlaskujen 14:29 sanoo: ”Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.” Monet miehet, jotka ovat lyöneet vaimoaan, ovat jälkeenpäin nähneet häpeissään tuon sananlaskun pitävän paikkansa. Kun mies päästää tukahdutetut turhaumansa kerran valloilleen lyömällä vaimoaan tai lastaan vihapäissään, siitä seuraa yleensä enemmän vaikeuksia. Ensimmäinen mukilointi johtaa usein toiseen. Se voi muistuttaa patoon tulevaa murtumaa; se voi helposti kasvaa, kunnes raakuuksien vuolas virta hukuttaa avioliiton.

Kaksi oikeustieteen opiskelijaa haastatteli pahoinpitelyn uhriksi joutuneita vaimoja sekä ongelman kanssa tekemisissä olevia viranomaisia. Mikä oli johtopäätös?

”Vaimon lyöminen ei näytä olevan vain yksittäinen onneton vihanpuuska, vaan kroonisen ongelman oire. [95 prosenttia] naisista, joiden kanssa he keskustelivat, oli sellaisia, joita oli piesty ensi kerran heidän ensimmäisenä avioliittovuotenaan, ja suuntaus oli se, että vuosien kuluessa hyökkäyksiä oli yhä useammin ja ne olivat yhä väkivaltaisempia. Hillittömänä väkivalta olisi voinut johtaa jopa kuolemaan . . . Viha leimahti usein jostakin suhteellisen vähäpätöisestä ärtymyksestä, joka selvästi toimi jonkin syvemmällä olevan raivon tai vanhan pettymyksen katalysaattorina.”

Ensimmäinen avioliittovuosi on erittäin ratkaiseva, koska saattaa olla kehittymässa uusia paineita. Sen ohella että puolisot koettavat sopeutua toisiinsa, aviomies tuntee nyt raskaamman taloudellisen taakan. Ja jos vaimo tulee raskaaksi, se lisää mieheen kohdistuvaa painetta sekä mahdollisesti herättää hänessä mielipahaa tai mustasukkaisuutta siksi, että vaimo on nyt kiinnostunut jostakin muusta enemmän kuin hänestä.

Alkoholiko syy?

Alkoholi tulee usein mukaan kuvaan. Eräässä tutkimuksessa sanottiin lopuksi: ”60 prosentissa tapauksista hyökkääjä oli aina käyttänyt alkoholia silloin, kun hyökkäys tapahtui.” Erään Washingtonissa (D.C.) sijaitsevan kriisikeskuksen johtajan mukaan jopa 80 prosenttia vaimon pahoinpitelyistä on sellaisia, joissa alkoholilla on osuutta.

Mutta onko alkoholi todellinen syyllinen? Kenties vastaus on kielteinen, mutta monesti se on myönteinen. Psykologi tri Lenore Walker toteaa juomisen ja vaimon pahoinpitelyn välisestä yhteydestä: ”Sitä voidaan käyttää tekosyynä, mutta ei näytä olevan olemassa suoraa syytä ja seurausta.” Kuitenkin Raamattu sanoo tarkkanäköisesti: ”Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.” (Sananl. 20:1) Etkö ole huomannut alkoholilla olevan taipumusta vähentää estoja siinä määrin, että ihminen tulee riehakkaaksi tai hillittömämmäksi? Kun siis mies, joka on turhautunut tai on suuttunut vaimoonsa, rupeaa juomaan, hänen voi olla helpompi tulla väkivaltaiseksi. Tutkittuaan tätä ongelmaa tri Richard J. Gelles kertoi:

”Juoja voi pitää humalassa oloaan aikana, jolloin hän ei ole vastuussa teoistaan. Alkoholi voi toimia myös verukkeena . . . ei perheessä ole mikään vialla, kaikki on tuon ’paholaisen juoman’ syytä.”

Mitä tämä opettaa meille alkoholijuomien käytöstä?

Ajatustenvaihto vai nyrkit?

On selvää, että ruumiilliseen väkivaltaan turvautuvilla puolisoilla ajatustenvaihto on usein hyvin heikkoa. Heidän on vaikea ilmaista tunteitaan, mukaan luettuina sellaiset voimakkaat tunteet kuin mustasukkaisuus, yksinäisyys, turvattomuus ja pelko. Sosiologi Sherod Miller sanoo: ”Vaikka me elämme sanallisen ilmaisun erittäin hyvin taitavassa yhteiskunnassa, harvat meistä ovat oppineet keskustelemaan toistemme kanssa arkaluontoisista asioista.”

Tämä on erityisesti miesten ongelma. Erästä Yhdysvalloissa pidettyä naiskongressia edustava Jan Peterson sanoo: ”Perheväkivallan tärkeä syy on se, että miehet eivät kykene vaihtamaan ajatuksia naisten kanssa muutoin kuin ruumiillisin keinoin.”

Jos mies kuitenkin voi oppia ilmaisemaan tunteitaan hillityin sanoin – ei vihanpuuskissa ja hävyttömyyksin – siitä koituvat hedelmät hänen perheessään ovat paljon paremmat, kuin jos hän turvautuu väkivaltaan. Vanhan ajan kuningas Salomo sanoi: ”Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.” – Sananl. 13:2.

Vaikka yleensä ollaankin sitä mieltä, että naiset ovat taipuvaisempia ja kykenevämpiä pukemaan tunteitaan sanoiksi, on selvää, että monet vaimot vaikeuttavat omalta osaltaan ajatusten vaihtoa. Perheneuvoja Paul Shaner toteaa, että pahoinpidelty vaimo voi toisinaan käydä valtataisteluja harrastamalla ”mykkäkoulua”. Hän selittää, että jotkut vaimot väittävät vaikenemisensa johtuvan sen pelosta, että he sanovat jotakin väärin, ”mutta mies pitää sitä taktikointina vallan saamiseksi”. Shaner päättelee: ”Nämä kaksi ihmistä eivät ole keskustelleet, eivät ole tosiaankaan vaihtaneet ajatuksia hyvin pitkään aikaan.” Me, jotka olemme naimisissa, teemme hyvin kysyessämme itseltämme: onko ajatustenvaihto normaalia avioliitossamme?

Väkivaltaiset naiset?

Ei ole harvinaista puhua vaimoaan lyövistä aviomiehistä, mutta ajatteletko monien vaimojen mukiloivan aviomiestään? Myöntyvätkö monet vaimot väkivaltaan lisäten merkittävästi kodin väkivallan ongelmaa? Kyllä!

”Sosiologi Suzanne Steinmetz sanoo: ’Vaimon pahoinpitely ei ole se rikos, josta vähiten ilmoitetaan. Se on aviomiehen pahoinpitely. . . . Kun on kysymys ruumiillisen voiman vähäisempien määrien käytöstä, läimäyttelemisestä, lyömisestä ja hyökkäämisistä, miesten ja naisten välillä ei oikeastaan näytä olevan todellisia eroja. Vaimojen pahoinpitelynä tunnettu ilmiö ei johdu esimerkiksi siitä, että miehet ovat hyökkäävämpiä, he vain näyttävät olevan ruumiillisesti voimakkaampia ja pystyvät tekemään suurempaa vahinkoa.”

Aviomiesten pahoinpitelyistä kuullaan vähemmän, sillä kuinka monet aviomiehet ovat taipuvaisia menemään poliisilaitokselle (tai edes soittamaan sinne) ja kertomaan vantteralle konstaapelille: ”Vaimoni pieksää minua”? Kuitenkin monet vaimot tekevät juuri niin! Aviomies saattaa olla pienempi, vanhempi, hento tai jopa sairas. Ja vaikka hän olisi tarpeeksi voimakas puolustamaan itseään, hän ei voisi tehdä niin ritarillisuudesta tai sen pelosta, että jos hän todella vimmastuisi, hän voisi vahingoittaa vakavasti vaimoaan.

Jotkut vaimot, jotka tuomitsevat äänekkäästi aviomiehensä väkivallan, sivuuttavat oman syyllisyytensä. Esimerkiksi vaimo saa tietää miehensä panneen rahaa pankkiin omalle nimelleen yhteistilin asemesta. Seuranneen riidan aikana hän läimäyttää miestään. Kenties viikkoja myöhemmin vaimo näyttää väärintekijältä, sillä hän haukkuu miehensä pataluhaksi tai kieltäytyy sukupuolisuhteista ja suuttunut mies lyö häntä. Tosin vaimo voi olla se, jonka ruumiissa näkyy mustelmia. Mutta eivätkö he molemmat ole syyllistyneet väkivaltaan? Palauta mieleesi sivulla 6 kerrottu Connien tapaus. Vaimon väkivalta voi olla kuin kipinä, josta räjähdys alkaa.

Miten vaimo reagoi, jos hänen miehensä voimakkaampana pahoinpitelee häntä? Monissa tapauksissa valitettavasti siten, että hän tarttuu mihin tahansa käsillä olevaan aseeseen – ruukkuun, maljakkoon, veitseen tai johonkin muuhun teräaseeseen – ja käyttää sitä. Ajattele, mitä tapahtui 157 senttimetrin pituiselle ja 50 kilon painoiselle Roxanne Gaylle. Sanomalehtien mukaan vuonna 1977 hän oli toistuvasti soittanut poliisille siitä, että hänen miehensä löi häntä raa’asti. Mies oli Blenda Gay, Philadelphia Eagles -jalkapallojoukkueessa pelaava puolustaja, jolla oli pituutta 195 senttimetriä ja painoa 120 kiloa. Lopulta erään riidan aikana tämä pieni vaimo tarttui veitseen ja iski häntä kaulaan. Poliisi löysi hänet kuolleena verilammikosta.

Mitä voidaan tehdä?

Olemme tarkastelleet lukuisia seikkoja, jotka vaikuttavat pahoinpideltyihin vaimoihin ja aviomiehiin liittyvään ongelmaan. Vaikeus juontaa juurensa inhimillisestä epätäydellisyydestä, mikä merkitsee sitä, että me kaikki olemme taipuvaisia tulemaan väkivaltaisiksi. Monet nykyajan elämässä kohtaamamme pettymykset tekevät sen ilmeisen mahdolliseksi. Sellaisten tunteiden kuin mustasukkaisuuden tai mielipahan hillinnän puute johtaa myös väkivallan purkauksiin. Usein kodeissa esiintyy väkivaltaa alkoholin vaikutuksesta. Ja olemme nähneet, että sekä miehet että naiset syyllistyvät toisen puolison pahoinpitelyyn.

Vaikka onkin tärkeää syventyä näin kodin väkivallan syihin, me tarvitsemme muutakin. Ongelman yleisyys edellyttää, että me ehdottomasti koetamme ehkäistä tai ratkaista nämä ongelmat. Mitä on sanottava seuraavista kysymyksistä: Miten meidän pitäisi toimia, kun me suutumme? Onko kysymys suhtautumisestamme alkoholiin, rahaan tai työhömme? Jos väkivalta jo vallitsee kodissamme, onko avioero paras vastaus? Voiko Raamattu auttaa ihmisiä tekemään todellisia muutoksia persoonallisuudessaan ja suhtautumisessaan? Seuraavat artikkelit käsittelevät tällaisia kysymyksiä.

[Huomioteksti s. 10]

”Aviomiesten ja vaimojen keskeisistä murhista 52 prosenttia on sellaisia, joissa uhrina oli vaimo, ja loput 48 prosenttia sellaisia, joissa uhrina oli aviomies.” – FBI:n rikostilastot.

[Huomioteksti s. 11]

”Jotkut vaimot ärsyttävät miestään. Vaikka näin ei varmasti olekaan aina, olen sitä mieltä, että näin on yleensä. Olen nähnyt lukuisia aviopareja, joissa nainen oli lyönyt miestä toistuvasti, ennen kuin tämä lopulta löi takaisin.” – Tri Marguerite Fogel.