”Äiti, osta minulle tämä!”

LASTEN OPETTAMINEN VIISAASEEN RAHANKÄYTTÖÖN

”ÄITI, osta minulle tämä!” Miten usein me olemmekaan kuulleet nuo sanat! Lapsena me luultavasti käytimme niitä itsekin. Joskus äitimme suostui ostamaan ja joskus taas ei. Silloin tällöin hänellä oli aikaa selittää syy, mutta yleensä me vain opimme, että oli sellaista, mitä hän ostaisi, ja sellaista, mitä hän ei ostaisi.

Niin, esimerkistähän useimmat lapset oppivat käyttämään rahaa. Tutkimukset ovat jopa osoittaneet, että monet vanhemmat eivät opeta suunnitelmallisesti lapsiaan viisaaseen rahankäyttöön.

Voit ajatella, että todella opetat lapsiasi siinä, mitä ostaa ja milloin ostaa, vertailemaan hintoja ja arvioimaan laatua ja pysyttelemään vapaana nykyisestä materialismista. Mutta ehkä sinun olisi hyvä kysyä itseltäsi: ”Milloin viimeksi pyrin todella tietoisesti tekemään niin?” Siitä voisi olla pitempi aika kuin olet luullut.

Oletpa sitten koettanut tehdä siten tai et, tässä artikkelissa esitetyistä periaatteista ja ehdotuksista voisi olla sinulle apua.

Asia on tärkeä, koska eräät ihmiset pyrkivät tietoisesti opettamaan lapsillesi periaatteita, jotka voivat erota niistä, joita sinä haluaisit heidän noudattavan. Nämä ihmiset ovat opiskelleet koko ikänsä toisten taivuttelua, ja heidän mielipiteensä aineellisen merkityksestä voivat erota sinun mielipiteestäsi. Keitä he ovat? Antakaamme heidän itsensä puhua:

Mielipiteen muokkaajat

Joitakin vuosia sitten eräs lapsiin vedonnut mainostoimisto julkaisi ilmoituksen, jossa sanottiin kauppiaille ja mainostajille: ”Innokkaita ihmismieliä voidaan muokata haluamaan tuotteitasi! . . . Se tarjoaa valtavat markkinat tuotteillesi. Myy näille lapsille omalla tuotemerkilläsi, ja he vaativat, etteivät heidän vanhempansa saa ostaa mitään muuta. Monet kaukokatseiset mainostajat käyttävät nyt tätä hyväksi . . . ja rakentavat huomista silmälläpitäen . . . muokkaamalla innokkaita ihmismieliä.”

Aivan pienestä pitäen lapsiin kohdistetaan mainontaa, jonka tarkoituksena on saada heidät haluamaan lisää aineellista. Erittäin ammattitaitoiset ihmiset tutkivat, miten he voisivat vedota lapsesi ”sisäisiin tarpeisiin” ja luoda ”kysyntää” tuotteelleen.

Sellaisissa maissa joissa lasten tuotteita mainostetaan televisiossa, se on lasten taivuttelussa käytettyjä päävälineitä. Se alkaa toimia jo ennen kuin he ovat niin vanhoja, että osaavat lukea. Vance Packard lainaa kirjassaan erästä ilmoitusta, joka sai tehtailijat huomaamaan television tavattomat mahdollisuudet. Siinä sanottiin: ”Missä muualla maailmassa merkkitietoisuus painetaan yhtä lujasti nelivuotiaitten tenavien mieleen? . . . Mikä merkitys sillä onkaan valmistajalle, joka voi lähestyä tätä nuorta yleisöä ja ympäröidä sen ja myydä jatkuvasti sille valvotuissa olosuhteissa vuoden toisensa jälkeen, kunnes se aikuistuu ja saavuttaa täysin kehittyneen ostajan aseman?” – The Hidden Persuaders.

Kolme amerikkalaista professoria tutki 5–12-vuotiaita lapsia ja huomasi, että he näkivät televisiosta keskimäärin lähes 400 mainospätkää viikossa – noin 20000 vuodessa! Nämä professorit sanoivat: ”Lasten kyky . . . välttyä ’harhaan johtamiselta’ tai pettämiseltä on huomattavan kiintoisa ja ajankohtainen kysymys varsinkin sen valossa, että lapset – jopa pikkulapset – näkevät näin paljon mainoksia.”

He totesivat, että 56 prosenttia lastentarhojen lapsista ei oikein tiennyt, ”miksi TV:ssä on mainoksia”, ja että noin puolet luuli ”mainosten kertovan aina totuuden”. Nämä lapset ovat kovin nuoria, mutta mainostajat käyttävät valtavasti rahaa heidän tavoittamisekseen, koska he uskovat elinikäisten tottumusten olevan jo muotoutumassa.

Professorit huomasivat myös, että vain noin puolet näiden 5-vuotiaitten lasten äideistä puhui heidän kanssaan mainoksista. He sanoivat: ”Näyttää siltä, että monien lastentarhalasten äidit eivät käytä hyväkseen tilaisuutta opettaakseen lapsiaan ymmärtämään mainosten tarkoituksen, jonka ymmärryksen avulla he voivat alkaa toimia tehokkaina kuluttajina.” Kuitenkin he totesivat, että nuoretkin lapset voivat eritellä mainossanomia ja että tämä kyky voidaan opettaa ”jopa lastentarhaikäisille lapsille”.a

Näin ei ole useinkaan tehty. Teinitytöille tarkoitetun amerikkalaisen Seventeen-aikakauslehden julkaisijan mainitaan sanoneen, että hänen nuorille lukijoilleen on hyvä myydä, koska he ”eivät vielä alkaneet epäillä mainontaa”.

On hyvä ottaa aloite. Puhu lastesi kanssa mainonnasta. Kiinnitä huomiota siihen, että se voi tarjota paljon tietoa, mutta että sen selvä tarkoitus on saada ihmiset kuluttamaan rahaa. Liikemies voi kasvattaa voittojaan, jos hän voi saada ihmisen haluamaan tuotteita, joita hän ei todellisuudessa tarvitse, kuten esimerkiksi uusia laitteita ja uusia muotiasusteita. Mahdollisesti haaskautuvaa rahaa tärkeämpi on se materialistinen näkemys, jota se opettaa – ajatusta siitä, että ostaminen johtaa onneen.

Tehokas valmennus

Miten voit opettaa lapsiasi suhtautumaan oikein rahaan ja käyttämään sitä viisaasti? Voit esimerkiksi ottaa heidät mukaasi mennessäsi ostoksille ja puhua siitä mitä ostat. Monet lapset tekevät hintojen tuntemisesta leikin, jos heitä kannustetaan siihen. Saatat ajatella, että mukanasi on melkein kävelevä tietokone, kun he muistuttavat sinua siitä, että jokin hinta oli alhaisempi toisessa liikkeessä.

Seuraavaksi voidaan opettaa laatutietoutta. Voisit kysyä: ”Miksi luulet tämän villatakin olevan halvempi?” ”Onko tuo lisähinnan arvoinen?” ”Miten kauan luulet tuon punaisen villatakin kestävän?” Lapsi oppii arvioimaan hintoja ja erottamaan laadun – kykyjä, jotka ovat hänelle hyvään tarpeeseen, kun vuodet kuluvat.

Nuorten on vaikeampi valita hyvin tehtyjen ja ala-arvoisten tuotteiden välillä yksinkertaisesti siksi, ettei heillä ole yhtä paljon kokemusta kuin sinulla on tuotteista, jotka osoittautuivat huonoiksi. Auta heitä siksi osoittamalla, miksi valitsit jonkin tuotteen toisen tuotteen asemesta, ja selittämällä, miksi luulet toisen tuotteen olevan ehkä kestävämmän kuin toisen.

Voit opettaa monenlaista tällä tavalla. Eräs isä, joka oli aikeissa ostaa uuden auton, kääntyi pienen tyttärensä puoleen ja kysyi, minkä värin hän haluaisi. Tyttö vastasi: ”Mustan.” Isä sanoi: ”Pöly näkyy helposti mustassa – haluatko pestä sen?” Hän vastasi: ”En, ehkä sen pitäisi olla vaaleampaa väriä.” Myöhemmin eräs lähellä seissyt nainen sanoi: ”Kuvitelkaa, antoi lapsen valita värin!” Mutta lapsi ei ollut valinnut väriä. Isä oli vain käyttänyt tuokion opettaakseen tyttärelleen jotakin vaihtoehdoista. Miten paljon viisaampia monet ratkaisut olisivatkaan, jos useammat vanhemmat käyttäisivät aikaa opettaakseen lapsiaan!

Entä silloin kun pitäisi ratkaista, onko sinulla varaa jonkin hankintaan? Kun näet puvun tai työkalun, jota sinun tekee kovasti mieli, niin luultavasti mietit, jääkö sinulle rahaa säästöön siitä rahasta, joka sinulta menee ruokatavaroihin, vuokraan tai kiinnelainaan ja muihin sen kuukauden sitoumuksiin. Mutta lapsi ei tiedä sinun harkinneen noita eri tekijöitä. Mikset selittäisi kävellessänne liikkeen läpi, mitä otit huomioon ja miksi päätit tehdä niin kuin teit? Lapsellasi ei ole tällaisia velvoitteita, ja siksi hänen rahankäyttönsä voi olla enemmän hetken mielijohteesta riippuvaa. Mutta hänen on hyvä tietää jo nyt, miten tällaisia ratkaisuja tehdään.

Luultavasti päätät hyvin nopeasti, näyttääkö jokin mainostettu alennusmyynti tutustumisen arvoiselta vai ei. Mikset osoittaisi lapsellesi, miksi päätit tehdä niin kuin teit? Se vaatii aikaa, mutta se voi osoittautua hyväksi lapsen suhtautumistavalle nyt ja hänen kyvyilleen aikuisena.

Muista, että rakkaudellinen ohjaus ja hyvä esimerkki voivat olla paljon tehokkaampia kuin arvostelu. Näytä lapsellesi, miten ratkaisuja tehdään, ja tulet olemaan tyytyväisempi hänen tekemiinsä ratkaisuihin!

Todellinen tyytyväisyys

Lastesi on myös erittäin tärkeää tajuta se, että elämään mahtuu muutakin kuin vain tavaroiden omistamista. Vai saavatko valmistajat, mainostajat, kaupat – ja jopa heidän ystävänsä – heidät vakuuttuneiksi siitä, että onnellisuus tulee siitä mitä he ostavat?

Aiempina sukupolvina ihmiset olivat tyytyväisiä itseensä, koska he valmistivat monenlaista. Mies saattoi olla erinomainen huonekalupuuseppä. Nainen leipoi mainioita piirakoita tai teki kauniita täkkejä. Poika rakensi radiovastaanottimen tai kasvatti palkintovasikan.

Nykyään me teemme vähemmän tavaroita. Koneet ovat valmistaneet suurimman osan siitä mitä meillä on. Valmistajat ja myyjät tietävät tämän ja kannustavat meitä täyttämään aukon kulutuksella. He antavat ymmärtää, että voit olla ”jotakin”, et kehittämällä erinomaista persoonallisuutta tai rehtiä luonnetta, vaan ostamalla tavaroita.

Kirjassaan Supershopper David ja Marymae Klein sanovat, että ”ei ole yllättävää, että monet nuoret koettavat kunnostautua olemalla ensimmäisenä korttelistaan tai ryhmästään ostamassa uutta äänilevyä, sähkökitaraa, lainelautaa tai radiopuhelinta – jotka kaikki edustavat kulutusta, eivät tuotantoa. Ja vielä nuoremmat käyvät suurin joukoin ostamassa niitä, eivät siksi, että he todella pitäisivät niistä, vaan siksi, että ’kaikilla muillakin lapsilla on sellainen’. Tämä antaa heille tiettyä tasa-arvon tunnetta – mutta se voi olla myös murhaavan kallista, koska mukana pysyminen edellyttää jatkuvaa ostamista.”

Miten nuoria voidaan auttaa näkemään, ettei onnellinen elämä todellakaan johdu siitä, että ”minä olen, mitä minä omistan”?

Paljon riippuu vanhempien asenteesta. Oletko isänä tai äitinä kiinnostunut enemmän aineellisesta kuin persoonallisesta ja hengellisestä kehityksestä? Autatko lapsiasi tajuamaan, että he ovat tärkeitä siksi mitä he ovat, eivät siksi mitä heillä on? Saatko heidät olemaan tyytyväisiä itseensä, sen sijaan että he yrittäisivät loistaa omaisuudella?

Monella Jehovan todistajien lapsella on tässä mielessä tietty etu. Heitä kannustetaan esittämään ajatuksiaan seurakunnan kokouksissaan. He voivat osallistua teokraattiseen kouluunsa, jossa he oppivat pitämään puheita seurakunnan edessä. Jotkut heistä tarjoutuvat omasta aloitteestaan tekemään työtä valtakunnansalin ympäristössä. Kaikki voivat osallistua Jumalan tulevasta uudesta järjestyksestä kertovan hyvän uutisen levittämiseen. Tällaiset lapset saavat elämäänsä todellisen päämäärän.

Kodeissa, joissa Raamatun periaatteita sovelletaan, lapset ovat vakuuttuneita vanhempiensa rakkaudesta. He tietävät toisten arvostavan heitä sen vuoksi, millaisia ihmisiä he koettavat olla – ihmisiä, jotka osoittavat rakkauttaan ja jotka koettavat tehdä sitä mikä on oikein. Sellaisten nuorten elämässä on aihetta aikaansaamisesta koituvaan aitoon iloon ja tyytyväisyyteen, sen sijaan että heillä olisi omaisuudesta johtuvan tilapäisen tärkeyden ontto tunne.

Meidän on tärkeää asettaa tällaista todella arvokasta lastemme eteen, joita me rakastamme hyvin paljon ja jotka katsovat meidän esimerkkiimme muovatessaan omaa elämäänsä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 14]

Älkää hemmotelko aikuisia lapsia pilalle

Jos lapset saavat kaiken haluamansa, se voi todella pilata heidät ja tehdä helposti heistä itsekkäämpiä. Iäkkäämmät vanhemmat, jotka jatkuvasti antavat aikuisille ”lapsille” kaikkea mitä nämä haluavat, voivat saada heidät pitämään vanhempia pikemminkin lahjojen lähteenä kuin ihmisinä, joita kuuluu kunnioittaa ja rakastaa.

Tämä tosiasia yllätti erään harhakuvitelmistaan päässeen naisen, joka kirjoitti, että hän ja hänen miehensä olivat ”antaneet ja antaneet molemmille lapsilleen vuosia jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa ja pyytäneet, etteivät he käyttäisi rahaa meidän hyväksemme”. Mutta vanhemmat kokivat järkytyksen, sillä heidän tarjottuaan aikuiselle tyttärelleen kallista patsasta tämä sanoi: ”Älkää vaivautuko. Jonakin päivänä kaikki tämä roska on minun, ja sitten minä myyn sen.” Äiti valitti: ”En voi kertoa, miten paljon se loukkasi minua.” Myöhemmin tuli uusi loukkaus, kun sekä aikuinen poika että tytär alkoivat kuulustella häntä siitä, miten paljon, he voisivat odottaa perivänsä, kun hän ja hänen miehensä kuolevat. Hän sanoi surullisena: ”En ollut koskaan ajatellut kuulevani sellaista oman poikamme ja tyttäremme suusta.”

Aikuiset lapset, jotka saavat liikaa aineellista vanhemmiltaan, eivät ehkä vain mene pilalle, vaan he myös estyvät oppimasta arvokasta läksyä siitä, miten he voivat saada iloa antamalla vanhemmilleen tai tekemällä jotakin heidän hyväkseen. Vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen liikaa, usein huomaavat, että kun he myöhemmin antavat yllätyslahjan sille todennäköisesti annetaan suurempi arvo. Ja kenties vanhempiakin arvostetaan enemmän sen vuoksi mitä he ovat, kuin sen vuoksi mitä he voivat antaa.