Sukurutsaus – salainen rikos

”VOIKO minunlaiseni ihminen saada mitään apua?” Tämän surullisen kysymyksen tehneellä naisella oli vaikea ongelma – ongelma joka on yllättävän monella muullakin naisella nykyään. Monien vuosien kuluttua hän yhä kärsii eräästä lapsuuden kokemuksestaan. Hän oli ollut sukurutsauksen uhrina. Miten hänen kysymykseensä voitaisiin vastata?

”Sukurutsaus” ei ole miellyttävä sana. Useimmat olisivat mieluummin puhumatta siitä, mutta silti se on, yhä yleisempää. Jos arviot pitävät paikkansa, on hyvin todennäköistä, että jotkut läheisistä ystävistäsi ovat olleet sen uhreja. Se on varmasti sellainen ongelma, josta vanhempien pitäisi olla selvillä.

Useimmat meistä tietävät, mitä sukurutsaus on – sukupuoliyhteyttä lähisukulaisten kesken. Epäillään, että sellaista esiintyy paljon veljien ja sisarten kesken, vaikkei siitä yleensä kerrotakaan. Viranomaisia huolestuttaa erityisesti se, että aikuiset sukulaiset tekevät sukupuolista väkivaltaa lapsille. Huolestuttavimpia ja luultavasti tavallisimpia ovat sellaiset tapaukset, joissa isät tai isäpuolet ahdistelevat lapsiaan.

Onko sukurutsaus todella yleistä?

Täydellisten tilastojen puutteesta huolimatta vastaus on selvästi myönteinen. Susan Brownmiller sanoo kirjassaan Against Our Will: ”Seksuaalisesti pahoinpideltyjä lapsia on tilastollisesti enemmän kuin ruumiillisesti pahoinpideltyjä lapsia.” Sosiaalityöntekijä Lee Preney väittää, että sukurutsaus on ”yleisempää kuin raiskaus ja sellaista, että siitä harvemmin ilmoitetaan viranomaisille”.

Eräässä Seattlessa Yhdysvalloissa ilmestyvän Times-lehden artikkelissa sanottiin: ”Kun olet seuraavan kerran tyttäresi luokkahuoneessa, katsele siellä olevia tyttöjä . . . on hyvin mahdollista, että ainakin yksi jokaisesta viidestätoista tytöstä – ja kenties kaksi tai kolme – on joutunut sukurutsauksen uhriksi.”

Psykologi Hank Giarretto, joka on mukana eräässä seksuaalisesti pahoinpideltyjen hoito-ohjelmassa vauraassa Santa Claran piirikunnassa Kaliforniassa, on sitä mieltä, että sukurutsaus on ”epideemistä” Amerikassa. Noin miljoonan ihmisen asuttamalla alueella hän näki sukurutsaustapausten lisääntyneen 30 tapauksesta vuonna 1971 yli 500 tapaukseen vuonna 1977. People-aikakauslehden haastattelussa hän sanoi: ”Mielestäni me alamme vasta tajuta ongelman todellisen laajuuden.”

Eräitten arvioitten mukaan 25 miljoonaa tämän päivän amerikkalaista naista on kärsinyt lapsena sukurutsauksesta! Tiedot osoittavat, että monet muutkin maat kärsivät samasta kasvavasta ongelmasta.

Pitäisikö meidän olla huolestuneita siitä?

Monet asiantuntijat ovat herättäneet tällaisen kysymyksen. Esimerkiksi ihmisen seksuaalista käyttäytymistä tutkivan niin sanotun Kinseyn raportin tekoon osallistunut Wardell Pomeroy on Time-aikakauslehden mukaan sanonut seuraavasti: ”On aika myöntää, ettei sukurutsaus välttämättä ole harhaviettisyyttä tai mielisairauden oire. Sukurutsauksesta . . . lasten ja aikuisten kesken . . . voi joskus olla hyötyä.”

Oletko sinä isä tai äiti? Mitä sinä ajattelet tällaisesta näkökannasta? Antaisitko pikkupoikasi tai -tyttösi olla sukupuolisuhteissa jonkun vanhemman sukulaisen kanssa?

Jos olet kristitty, sinä tiedät, että sinun tulee olla huolissasi sukurutsauksesta. Jumalan mielipide sen suhteen – joka on paljon tärkeämpi kuin kenenkään ihmisen mielipide – esitettiin hyvin selvästi israelilaisille: ”Älköön kukaan teistä ryhtykö veriheimolaiseensa paljastaakseen hänen häpyänsä.” Nimenomaan seuraavat oli kielletty: veljen suhde sisareensa, isän tai äidin ja lapsen suhde, samoin kuin suhde veljen tai sisaren lapsiin. – 3. Moos. 18:6–18.

Myös sukurutsauksesta kärsineitten lasten kokemukset osoittavat, että meidän pitäisi olla huolissamme.

Mitä tapahtuu lapselle?

Australian Women’s Weekly -lehdelle lähettämässään kirjeessä eräs nainen kertoi, miten lapsuudenajan sukurutsaiset kokemukset saivat hänet yrittämään monta kertaa itsemurhaa, ensi kerran kymmenvuotiaana. Toiset eivät ole voineet päästä normaaleihin sukupuolisuhteisiin aikuistuttuaan.

Toinen nainen, yksi kolmesta sisaruksesta, joita heidän isänsä oli ahdistellut, kirjoitti: ”Olen tarvinnut kymmenen vuotta aikaa ja paljon apua mieheltäni ennen kuin olen voinut tehdä sovinnon itseni kanssa ja puhua asiasta vapaasti. Se vaikuttaa jokaiseen eri tavoin. Vanhimman sisareni mielestä seksi on saastaisinta mitä maailmassa voi olla; nuorimmalle sisarelleni kaikki on yhdentekevää. Häntä syytettiin prostituutiosta 14-vuotiaana, ja hän sai lapsen 15-vuotiaana.”

Prostituutio, huumeitten väärinkäyttö, (poikien tapauksessa) raiskauksen suorittaminen, alkoholismi, kapinallisuus ja tunnekuohut ovat kaikki seurausta sukurutsauksesta. Eräs nuori tyttö ei voinut pitää Jumalaa taivaallisena Isänään. Sukurutsainen suhde luonnolliseen isään oli katkeroittanut hänet koko isyyskäsitteen suhteen.

Miksi sukurutsaus näyttää aiheuttavan enemmän tunnekuohuja kuin esimerkiksi raiskaus? Koska ahdistelija käyttää hyväkseen hyvin läheistä ja tärkeää suhdetta. Eräs tyttö valitti, että hän piti itseään pikemminkin vaimona kuin tyttärenä, ja uskoi, että hän oli olemassa vain isänsä seksuaalista nautintoa varten.

Ajattele, mitä vielä eräs uhri sanoi: ”Olin niin peloissani, etten uskaltanut kertoa kenellekään, mitä minulle oli tapahtumassa. Pelkäsin kovasti olla tottelematta häntä; olihan hän minun isäni, hän ei tekisi mitään sellaista, mitä hänen ei pitäisi tehdä . . . Kun vartuin teini-ikään, tilanne paheni entisestään. Ymmärsin tilanteen paremmin. Minusta tuntui kuin olisin ollut likainen, halpa ja arvoton. Harkitsin monesti itsemurhaa. Ja miten minä vihasinkaan miehiä! . . . Tiesin, että olin sen alkaessa vasta pikkutyttö, mutten voinut lakata ajattelemasta, että kaikki oli minun syytäni . . . syyllisyydentunne oli melkein pahempaa kuin varsinainen ahdistelu.”

Miten on syyllisen laita?

Uhrin lisäksi myös ahdistelija voi kärsiä sukurutsauksesta. Usein hän tuntee häpeää ja vihaa itseään, samalla kun hän kaiken aikaa kietoutuu yhä syvemmälle paheeseensa. Eräs hoitohenkilö kertoi Seattlessa ilmestyvälle Times-lehdelle: ”Vaikeus on siinä, että me olemme tekemisissä pakottavan käyttäytymisen kanssa. Nämä miehet ovat ehdollistuneet toistuvien seksuaalisten haavekuvien avulla . . . reagoimaan nuoriin tyttöihin.”

Eräs ahdistelija sanoi: ”Koetin lopettaa sen monta kertaa ja sanoin tytärpuolelleni, että minun pitäisi lopettaa sen vuoksi, mitä olin aiheuttamassa perheelleni.” Mutta hän ei lopettanut. Toinen ahdistelija sanoi sukurutsaisen suhteensa jättäneen häneen ”pysyviä tunneperäisiä arpia”.

Tämän lisäksi kannattaa muistaa, että useimmissa maissa sukurutsaus on vastoin lakia, ja siitä voidaan rangaista mahdollisesti vankeustuomiolla. Jos kaikki nämä seikat pidettäisiin mielessä, niin varmasti harvemmat vanhemmat antaisivat itsensä langeta sukurutsaisiin suhteisiin.

Miksi sukurutsausta on sitten olemassa?

Jotkut aikuiset, joista tulee sukurutsaisia, ovat mielisairaita. Useimmat eivät kuitenkaan ole mielisairaita. He voivat olla kaikesta päättäen hyviä perheenisiä, liikemiehiä tai mukana kunnallispolitiikassa, jopa hyviä kirkossakävijöitä.

Miksi tällaiset ”tavalliset ihmiset” syyllistyvät sukurutsaukseen? He ovat voineet menettää itsehillintänsä käytettyään alkoholia. Joskus mies menee naimisiin sellaisen naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Kun hänen lapsipuolensa varttuvat, hän voi tuntea heihin seksuaalista viehtymystä.

Perhevaikeudet voivat olla lisäsyynä. Hank Giarretto sanoo: ”Tavallisesti mies on menettänyt työpaikkansa tai hän kokee masennuskautta elämässään. Hän ja hänen vaimonsa vieraantuvat toisistaan. Etsiessään hellyyttä isä kääntyy tyttärensä puoleen. Tytär on avoin hänelle, rakastaa häntä ja pitää häntä erinomaisena. Ensimmäiset tunnustelut eivät ole seksuaalisesti virittyneitä.”

Voi olla muitakin syitä. Eräs sukurutsauksen uhri kertoi, miten pornografista kirjallisuutta oli aina näkyvillä kotona. Giarretto jatkaa: ”Yhteiskuntamme seksuaalinen ilmapiiri edistää ongelman syntymistä. Me opetamme tyttöjämme olemaan Lolitoja ja seksuaalisesti kiihottavia siitä lähtien, kun he ovat täyttäneet kaksi vuotta.”

Aikuinen, joka syyllistyy sukurutsaukseen lapsen kanssa, paljastaa itsekkyytensä. Hän ei ole lainkaan kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista. Onko kuitenkaan hämmästyttävää, että maailmassa, joka kannustaa meitä ’tekemään mitä miellyttää’ ja joka edistää esimerkiksi sellaista harhaviettisyyttä kuin lapsipornografiaa, sukurutsaustapaukset ovat lisääntymässä?

Voidaanko se estää?

Varmasti voidaan, mutta se merkitsee sitä, että ihmisten täytyy asennoituu päättäväisesti tämän maailman pahenevaa moraalista ilmapiiriä vastaan. Tähän me emme voi saada mistään sen parempia neuvoja kuin Raamatusta. Apostoli Paavali sanoo meille: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttakaa uudistamalla mielenne.” (Room. 12:2) Jotta tämä onnistuisi, meidän täytyy välttää säädyttömiä kirjoja ja säädytöntä viihdettä ja sulkea mielemme niiltä moraalittomilta vaikutuksilta, joille me olemme jatkuvasti alttiina. Näin me vältymme tottumasta väärään käytökseen.

Eräs sukurutsauksen uhri suositteli, että lapsille opetettaisiin varhaisessa iässä se, millä heidän ruumiinosillaan toiset eivät saa leikkiä. Tämä voidaan tehdä rakkaudellisella tavalla, kenties käyttämällä julkaisussa Kirjani Raamatun kertomuksistaa olevaa kertomusta Diinasta. Jos sitten jotakin ahdistelua muistuttavaa tapahtuisi, lapsi voi heti kertoa äidilleen tai isälleen. Muistakaamme, ettei seksuaalinen ahdistelu välttämättä merkitse yhdyntää. Hyväily, koskettelu, ei-oikeutettu lähentely tai seksuaalinen leikittely voi aiheuttaa suurta vahinkoa myöhemmin elämässä.

Vanhempien syvä rakkaus on todellinen suoja. Paavali sanoi: ”Rakkaus . . . ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan.” (1. Kor. 13:4, 5) Tällainen epäitsekäs rakkaus varmasti estää vanhempia, etteivät he salli lihallisten heikkouksien saada heitä aiheuttamaan vahinkoa lapsilleen. Se auttaa myös toisen ongelman ehkäisemisessä: Kun lapsista alkaa tulla nuoria miehiä tai naisia, niin joskus heidän vanhemmistaan tulee kylmiä ja etäisiä sen pelosta, etteivät he lankeaisi sukurutsaisiin suhteisiin. Siitäkin voi tietenkin olla vahinkoa kasvavalle lapselle.

Ongelman selvittäminen

Sukurutsaustapausten selvittäminen ei ole osoittautunut helpoksi. Se on salainen rikos. Perheet koettavat usein pitää sen piilossa. Äidit jotka tietävät, että ”jotakin on tekeillä”, voivat ummistaa silmänsä sen pelosta, ettei perhe repeytyisi hajalle. Lapsia, jotka kertovat vanhemmilleen, voidaan painostaa kovasti, että he pyörtäisivät valituksensa. Kuitenkin monien asiantuntijoitten kokemukset osoittavat, että lapset harvoin valehtelevat puhuessaan sukurutsauksesta.

Joidenkuiden mielestä vankila ei aina ratkaise ahdistelijan ongelmia. Siksi on perustettu neuvontakeskuksia, joissa tällaisia perheitä voidaan hoitaa kokonaisuutena. Hank Giarretto selittää, mikä hänestä on hyvin tärkeää tällaisessa hoidossa: ”[Isän] täytyy tunnustaa tyttärelleen tehneensä väärin ja ottaa täysi vastuu tapahtuneesta.” Se voi olla vaikeaa isälle, mutta se on yksi tapa, jolla hän voi yrittää hyvittää osan siitä vahingosta, jonka hän on aiheuttanut lapselle.

Ulkopuolisetkin voivat auttaa. Moni uhri on todistanut, miten heitä on kärsivällinen, huomaavaisen ja epäitsekkään huolenpidon avulla autettu voittamaan tunneperäinen hämmennys ja aloittamaan suunnitelmien laatiminen tulevaisuutta varten. Voi olla, etteivät arvet häviä koskaan täysin, mutta peräänantamattomuudella ne ainakin häipyvät taka-alalle.

Toisenlainen avunlähde

Mitä sitten on sanottava siitä sukurutsauksen uhrista, joka esitti kysymyksensä tämän artikkelin alussa? Häntä oli ahdistellut hänen isoisänsä kuuden vuoden iästä yhdeksän vuoden ikään asti. Hän kokeili moraalittomuutta, huumeita ja psykiatreja, mutta ei saanut niistä apua onnettomaan tilanteeseensa.

Onneksi tällainen ihminen voi saada apua. Miten hämmentyneitä ja lamaantuneita me sitten voimmekin olla, on olemassa Sellainen, joka ”tomusta nostaa alhaisen”, ja me voimme oppia tuntemaan hänet Raamatun välityksellä. (Ps. 113:7) Hän voi auttaa jopa syvimmässä masennustilassa, sillä hän on ”hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala”. (2. Kor. 1:3) Ihmisen täytyy rukoilla paljon, tutkia ja keskustella kypsien ihmisten kanssa, jotta hän voisi korvata mielessään pyörivät masentavat, syyllisyydentunteen hallitsemat ajatukset rakentavalla ajatuksilla. Mutta se voidaan tehdä. Seuraava kokemus voi valaista tätä.

Eräs nainen sanoi, että hänelle oli tehnyt seksuaalista väkivaltaa hänen luonnollinen isänsä, kun hän oli ollut hyvin nuori, ja sen jälkeen hänelle oli tehnyt väkivaltaa hänen isäpuolensa. Hän vajosi moraalittomuuteen, huumeitten väärinkäyttöön ja lopulta hän sai aviottoman lapsen. Mutta hän sanoi: ”Ihminen voi vapautua sukurutsauksesta, lapsen kieroutuneesta hyväksikäytöstä, raiskauksesta, huumeista ja homoseksuaalisuudesta. Hän voi ajatella, ettei hän voi kestää tällaista täysin tervejärkisenä, mutta hän voi, jos hänellä on toivo jostakin paremmasta, jonka vuoksi elää. Minulla on sellainen toivo . . . En koskaan puolustautunut lapsena. Voin vain toivoa, että olisin puolustautunut, mutta minä pelkäsin, pelkäsin sitä, ettei kukaan välittäisi minusta tai kaipaisi minua. Olin väärässä, täysin väärässä! Jehova välittää . . . ja vanhimmat [Jehovan todistajien] paikallisessa valtakunnansalissa välittävät myös.”

Mitä me sitten olemmekin tehneet aiemmin, kuka tahansa meistä voi olla ’puhtaaksi pesty’ ja ”pyhitetty” Jumalan näkökulmasta. (1. Kor. 6:11) Raamattu selittää syyn siihen. Sanansa ja henkensä avulla Jumala voi myös poistaa meiltä meidän syyllisyydentunteemme ja tarjota poispääsyn tunneperäisestä hämmennyksestä. Hän voi auttaa meitä viettämään tyydytystä tuottavaa elämää nyt ja antaa meille luottamusta siihen, että pian jonakin päivänä me elämme maailmassa, jossa ei esimerkiksi sukurutsausta esiinny enää koskaan.