Nuoret kysyvät:

Kannattaako uskoa mihinkään?

”LAPSET joiden kanssa käyn koulua, eivät usko politiikkaan eivätkä juuri mihinkään muuhunkaan”, sanoi Anne-Lynne, kymmenesluokkalainen Kaliforniasta Yhdysvalloista. Mitä he sitten pitävät tärkeänä? ”Hyvännäköisenä olemista – kaunista kampausta, merkkifarkkuja, meikkiä.” Samaa sanovat teini-ikäiset joka puolella Yhdysvaltoja. Näinkö myös sinun ystäväsi katselevat asioita?

Itsemurhat ovat amerikkalaisten nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy. Mikä on mennyt vialle? Erään tuoreen yliopistotutkimuksen mukaan monet amerikkalaiset oppikoululaiset pitävät elämäänsä tyhjänä ja tarkoituksettomana. Tajuatko, että näillä olisi yhteyttä toisiinsa? Haluatko, että sinun elämäsi olisi mielekkäämpi?

Muissakin maissa teini-ikäiset ajattelevat samalla tavalla. Ranskalainen sanomalehti Le Monde kertoo Ranskan ”nuorten sisäänpäin kääntymisestä ja kohtaloonsa alistumisesta”. Erään Japanissa tehdyn mielipidetiedustelun mukaan vain 20 prosenttia japanilaisista nuorista uhraisi omat etunsa maanmiestensä hyvinvoinnin hyväksi. Useimmat haastatelluista nuorista eivät enää hyväksyneet sitä perinteistä japanilaista käsitystä, että heidän tulisi panna yhteiskunnan edut omien etujensa edelle.

”On helppo tuntea itsensä vieraantuneeksi ikään kuin kukaan ei todellisuudessa haluaisi kuunnella”, sanoo June, newyorkilainen teinityttö. ”Lempiäänilevyalbumini kertoo nuoresta, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä. Hän ei saa yhteyttä perheeseensä, opettajiinsa, ei kehenkään. Hänestä tuntuu siltä kuin näkymätön muuri ympäröisi häntä. Joskus voin samastaa itseni häneen.”

Monet aikuiset kritisoivat rockmusiikkia. Mutta tosiasia on, että tällainen musiikki ilmentää usein nuorten todellisia pettymyksiä ja huolenaiheita. Eräs kalifornialainen teini-ikäinen otti puheeksi yhden äskettäin muodissa olleen iskelmän. ”Laulun nimenä on vain tavuja, joilla ei ole päätä eikä häntää”, hän sanoi. ”Laulun sanojen ydin on siinä, että vanhemman sukupolven saarnat ovat nuorten korvissa pelkkää onttoa sanahelinää. Kukaan ei usko siihen, mitä se sanoo.”

Miten nuoret voivat uskoa politiikkaan, kun poliitikot ovat saattaneet maailman ydinsodan partaalle ja valmistavat kaiken aikaa pommeja? Entä uskonto? Eräässä gallupissa 40 prosenttia nuorista arvioi pappien henkilökohtaisen rehellisyyden ja moraalin ”vain keskitasoiseksi” tai ”hyvin alhaiseksi” tai joksikin siltä väliltä! Onko siksi ihme, että nuoret varovat uskomasta mihinkään?

Vastaukset peruskysymyksiin

David, nykyään nuori mies, oli teini-ikäinen kuohuvalla 1960-luvulla. Hän kertoo: ”Korkeakouluopiskelijana ollessani maailman tila ja varsinkin sodat masensivat minua kovasti. En ollut kovin uskonnollinen, mutta muistan yrittäneeni matkustaa peukalokyydillä eräänä iltana ja rukoilleeni, että Jumala, jos hän on olemassa, auttaisi minua ymmärtämään syyn kaikkiin maailman vaikeuksiin.”

”En tainnut todellisuudessa odottaa vastausta rukoukseeni”, hän jatkaa, ”mutta minut poimi tuona iltana tienohesta suunnilleen minun ikäiseni nuorukainen, joka oli Jehovan todistaja. Me aloimme jutella siitä, mikä on Raamatun kanta sotimiseen, ja luulen hänen nähneen uteliaisuuteni, koska hän vei minut kotiinsa ja juttelimme aamun pikkutunneille saakka.

”Olin ällistynyt saadessani tietää, että Raamattu oli ennustanut juuri ne maailman ongelmat, jotka olivat saattaneet minut niin tolaltani. Luin Matteuksen 24. luvun, jossa Jeesus oli ennustanut ajanjakson, jonka tuntomerkkeinä olisivat sodan äkillinen puhkeaminen, nälänhätä, maanjäristyksiä ja laittomuuden maailmanlaajuinen kasvu. Se oli varmastikin kuvaus meidän vuosisadastamme.

”Minua hämmästytti se, että Raamatussa oli tällaista. Olinhan aina pitänyt Raamattua vain uskonnollisena rituaalikirjana, jonka sisältöön jotkin kertomukset ja vertaukset luovat vaihtelua. Todistaja antoi minulle tuona iltana Raamatun, ja aloin lukea sitä läpi.”

Uskolle löytyy perusteita

Se mitä tämä teini-ikäinen luki muutti hänen elämänsä. ”Huomioni kiintyi Jeesuksen voimakkaaseen persoonallisuuteen”, hän kertoo. ”Kirkkoni oli aina antanut minulle Jeesuksesta sen vaikutelman, että hän oli passiivinen yksilö, jonka aika kului siihen, että hän antoi ihmisille anteeksi heidän syntejään. Raamattu osoitti hänet päättäväiseksi johtajaksi, joka ei pelännyt arvostella terävästi uskonnollista tekopyhyyttä, ja toimen mieheksi, joka ajoi rahanvaihtajat ulos temppelistä. Tässä oli johtaja, johon minä saatoin uskoa!

”Jehova Jumalan nimi ja persoonallisuus olivat minulle myös aivan uutta. Kirkollani oli ollut epäselvä käsitys Jumalasta, ja niin oli ollut minullakin. Jumala oli niin etäinen ja epämääräinen, ettei hänellä ollut edes nimeä. Hänen tärkein ominaisuutensa näytti olevan kaiken, myös pahuuden, välinpitämätön hyväksyntä, mitä kirkko hurskaasti nimitti hänen ’kaikenkäsittäväksi rakkaudekseen’. Muistan olleeni hämmästynyt, kun minulle eräänä päivänä Jesajan profetiaa lukiessani valkeni, että Jumala voi olla ivallinen! Tajusin, että Jumalalla on hyvin tarkat käsitykset kaikesta ja jopa huumorintajua, ettei hän ole vain Alkusyy vaan todellinen Persoona, jolla on nimi – Jehova.” – Psalmit 83:19, UM.

”Kesti aikansa ennen kuin kaikki tämä painui mieleeni”, David myöntää. ”Olin ollut kovin hämmentynyt. Kun todistajat näyttivät minulle Raamatusta lupauksen siitä, että Jumala tulee pian lopettamaan pahuuden, en voinut hyväksyä sitä. Minusta se oli liian hyvää ollakseen totta, kuin satua.

”Mutta kun luin Saarnaajaa, sen erittäin realistinen suhtautuminen elämään sai minut vakuuttuneeksi siitä, ettei Raamattu ole satukirja. Myös ne ihmiset, joita tapasin Jehovan todistajien paikallisessa seurakunnassa, tekivät minuun vaikutuksen. He olivat tietenkin epätäydellisiä, mutta he olivat tehneet elämässään suuria muutoksia. Todistajat eivät ainoastaan saarnanneet veljellisestä rakkaudesta, vaan he toteuttivat sitä käymällä epäitsekkäästi lähimmäistensä luona ja tarjoutumalla auttamaan heitä Raamatun tutkimisessa. Seurakunta teki parhaansa osoittaakseen minulle kristillistä rakkautta. Mikä tärkeintä, heillä oli jotakin hyvin perusteltua mihin uskoa, ja se antoi heidän elämälleen tarkoituksen, jota kadehdin.”

Kolmen vuoden kuluttua tästä tiepuolessa rukoilleesta nuoresta miehestä tuli Jehovan todistaja. ”Ennen kuin aloin tutkia Raamattua, luulin menettäneeni uskoni Jumalaan”, hän muistelee, ”mutta todellisuudessa en ollut tiennyt mitä usko oikein on. Pidin itseäni hyvin koulutettuna, mutta Raamatun tuntemukseni oli pöyristyttävän heikkoa.”

Entä sinä?

Jos olet pettynyt tämän maailman poliittisiin ja uskonnollisiin johtajiin, et ole yksin. Älä kuitenkaan anna masennuksen estää sinua ottamasta selvää siitä, mihin todella voi uskoa ja mikä voi antaa elämällesi todellisen tarkoituksen. Haluatko tosiaan tietää, miksi maailmassa on niin paljon sotia, julmuutta ja kärsimyksiä? Jehovan todistajat voivat esittää sinulle tyydyttävän raamatullisen selityksen. Tuntuuko elämäsi tyhjältä, merkityksettömältä? Se voi tulla täyteen sisältöä! Jehova Jumala auttaa sinua mielellään, jotta pääsisit mielekkään elämän alkuun. Mikset rukoilisi vilpittömästi häneltä tällaista apua? Toimi sitten rukoustesi mukaisesti lukemalla Raamattuasi ja pyytämällä jotakuta Jehovan todistajaa auttamaan sinua sen ymmärtämisessä.

Voiko uskoa mihinkään? Voi todellakin! Mitä pikemmin otat selvää asiasta, sitä onnellisempi tulet olemaan.

[Kuva s. 25]

’Lempiäänilevyni kertoo nuoresta, joka ei saa yhteyttä perheeseensä, ei kehenkään. Joskus voin samastaa itseni häneen’

[Kuva s. 26]

Miten nuoret voivat uskoa järjestelmään, joka on saattanut maailman ydintuhon partaalle?

[Kuva s. 27]

Hän oli hämmästynyt siitä mitä hän löysi Raamatusta – hän ei löytänyt sieltä lainkaan sitä mitä hänen kirkkonsa oli saanut hänet odottamaan