Synnytysvalmennus – järkevä vaihtoehto

CAROLIN supistukset alkoivat kello neljä aamulla. Hänen miehensä Brian kuitenkin odotti, kunnes supistukset muuttuivat voimakkaammiksi ja niitä tuli yhä lyhyemmin väliajoin, ja vei hänet vasta sitten sairaalaan.

Kun tulomuodollisuudet lomakkeentäyttöineen olivat ohi, Carolille tuli supistuksia jo viiden minuutin välein. Sen perusteella mitä hän oli oppinut valmennuskurssilla, hän tiesi, että nyt hänen pitäisi hengittää ”ykkösohjelman” mukaisesti, ja niin hän teki. Kun supistuksia tuli kahden minuutin välein, Carol alkoi hengittää ”kakkosohjelman” mukaisesti. Sitten lääkäri tutki hänet ja sanoi, että synnytyksen alkamiseen kuluisi vielä tovi. Mutta hän oli tuskin ehtinyt poistua huoneesta, kun Carolin supistukset voimistuivat. Nyt hän alkoi hengittää ”kolmosohjelman” mukaisesti.

Entä missä aviomies Brian oli? Mittailemassa hermostuneena askelillaan lattiaa? Oliko hänet ajettu pois synnytyshuoneesta? Ei suinkaan. Brian oli synnytyshuoneessa auttamassa ja ohjaamassa vaimoaan synnytyksen läpi ja, mikä kenties kaikkein tärkeintä, antamassa henkistä tukea.

Nyt tuli synnytyksen aika. Brian tuki vaimoaan myös kirjaimellisesti pitäen koholla hänen päätään ja hartioitaan, samalla kun tämä koetti ponnistaa lääkärin neuvoja noudattaen. Jo muutaman minuutin kuluttua kuului lapsen itkua: maailmaan oli tullut 4,5-kiloinen tyttö! Ei ollut tarvittu puudutusta eikä muuta lääkitystä. Carol oli niin sanottu valmennettu synnyttäjä, sillä hän oli yhdessä miehensä kanssa hankkinut etukäteen synnytysvalmennusta. Synnytys sairaalassa varmisti heille sen, että lääkärin apua olisi tarpeen vaatiessa saatavissa.

Tilanne oli nyt aivan toinen kuin kymmenen vuotta aiemmin, jolloin heidän esikoisensa oli syntynyt. Silloin Carol ei ollut saanut minkäänlaista synnytysvalmennusta, ja supistusten voimakkuus tuli hänelle suurena yllätyksenä. Huomatessaan olevansa jälleen raskaana Carol päätti, että synnytyksen täytyy voida sujua helpomminkin.

Psykoprofylaktinen menetelmä

Tätä pariskuntaa auttoi ranskalaisen synnytyslääkäri Fernand Lamazen kehittämä niin sanottu psykoprofylaktinen valmennusmenetelmä. Vähän Pariisissa vuonna 1952 pidetyn gynekologikokouksen jälkeen hän kävi Neuvostoliitossa tutustumassa uusiin sikäläisiin menetelmiin, joilla pyrittiin vähentämään synnytyskipuja. Tehtyään näihin menetelmiin joitakin muutoksia, kuten lisäämällä niihin esimerkiksi hengitysharjoitukset (joita Carolkin osasi käyttää), hän alkoi käyttää niitä omassa työssään.

Puudutuksen käyttö synnytyksessä oli jo ehtinyt vakiintua eri puolilla maailmaa, mutta tämän jälkeen siitä on luovuttu yhä enemmän. Syynä on se, että jotkut vanhemmat ovat olleet huolissaan suhteellisen suuresta pikkulasten kuolleisuudesta esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, jossa puudutuksen käytöllä on jo perinteitä. Jotkut pelkäävät kovasti synnytystä sen tullessa omalle kohdalle, ja he haluavat tietää enemmän. Toiset vanhemmat yksinkertaisesti haluavat osallistua synnytykseen aktiivisemmin sen eri vaiheissa. Lääkäritkin ovat alkaneet pitää tärkeänä vanhempien osallistumista synnytykseen. Sillä ”eivät lääkärit synnytä lapsia vaan naiset”, sanoi tri Murray Enkin.

Luonnolliset synnytysmenetelmät ovat siksi aiheuttaneet jonkinmoisen vallankumouksen synnytyshuoneissa. Lamaze itse on sanonut: ”Nainen oppii synnyttämään samalla tavalla kuin hän on oppinut uimaan tai kirjoittamaan tai lukemaan.” Monet lääkärit ymmärtävät nykyään, että on tärkeää valmentaa naista ruumiillisesti, tunneperäisesti ja henkisesti synnytystä varten – jonka aikana myös hänen miehensä auttaa ja kannustaa häntä.

Mihin tällä valmennuksella pyritään?

Aviopareille annetaan tällaista valmennusta erityisillä kursseilla. Niissä synnytyksestä pyritään tekemään äidille myönteinen elämys. Hän sekä oppii tuntemaan omaa anatomiaansa että perehtyy synnytystekniikkaan. Häntä opetetaan hengittämään oikein ja rentoutumaan, mihin Carol pystyi tehokkaasti.

Nämä menetelmät auttavat naista keskittymään synnytyksen aikana muuhunkin kuin vain synnytyskipuihinsa, mikä jonkin verran lievittää supistuksien aiheuttamaa kivuntunnetta. Hänen ei silti pidä tuudittautua siihen luuloon, että synnytyksestä tulee täysin kivuton tai ongelmaton. Raamatun mukaan äitiyteen on liittynyt tällaisia kipuja aina siitä saakka kun lapsia on synnytetty. (1. Mooseksen kirja 3:16) Tällainen valmennus kuitenkin auttaa äitiä suhtautumaan synnytykseen myönteisemmin, mikä taas voi saada synnytyskivut tuntumaan vähemmän pelottavilta. Usein puudutuksen tarve vähenee ellei peräti häviä kokonaan.

Mitä etuja siitä on?

Se, että isät kävelisivät levottomina edestakaisin odotushuoneen puolella, ei enää aina pidä paikkaansa. Nykyään monet miehet tajuavat, että antamalla vaimolleen henkistä tukea he sekä tekevät synnytyksen helpommaksi että vahvistavat avioliittoaan pitemmällä tähtäimellä. Eräs kiitollinen vaimo sanoi: ”Minusta on suurenmoista, kun mies voi olla vaimonsa kanssa synnytyshuoneessa. Mieheni oli läsnä poikamme syntyessä, ja hän jaksaa yhä puhua siitä.”

Erään tutkimuksen mukaan Hollannissa, missä yli 80 prosenttia naisista on saanut synnytysvalmennusta, alle viisi prosenttia tarvitsee synnytyksen yhteydessä jonkinlaista lääkitystä. Kenties eniten tästä hyötyy vastasyntynyt. Lastenlääkäri T. Berry Brazelton totesi, että ”tutkiessamme rintaruokittuja lapsia havaitsimme, että ne lapset, joiden äidit eivät olleet saaneet lääkkeitä, toipuivat ja heidän painonsa alkoi nousta 24–48 tuntia aikaisemmin kuin ne lapset, joiden äitejä oli lääkitty. Tein tästä sen päätelmän, että äitien maidoneritys oli vähentynyt lääkkeiden vaikutusajaksi.”

Samalla tavoin kirjoittaa tri N. J. Eastman synnyttäville äideille annettujen lääkeaineitten jälkivaikutuksista: ”Silloin kun on käytetty rauhoitteita, hengitys alkaa toimia hitaammin ja puhdittomammin kuin silloin kun niitä ei ole käytetty lainkaan.” – The Rights of the Pregnant Parent.

Edelleen Johns Hopkins Magazinessä julkaistut tutkimukset viittaavat siihen, että mitkä tahansa synnytyksen yhteydessä annetut lääkeaineet, olkootpa ne rauhoitteita tai johtopuudutteita, voivat mahdollisesti vaikuttaa sikiöön. Näiden tutkimusten mukaan lähes kaikki lääkeaineet voivat estää erään happea sitovan entsyymin toiminnan, minkä vuoksi lapsi saa vähemmän happea istukan kautta. Luonnollinen synnytys, johon mies ja vaimo ovat saaneet valmennusta, voi kuitenkin tehdä tällaisen lääkityksen tarpeettomaksi.

Läheisemmät siteet

Tutkijat ovat havainneet synnytysvalmennuksesta olevan ilmeistä hyötyä myös sillä tavalla, että se luo vanhempien ja vastasyntyneen lapsen välille läheisemmät siteet. Ensinnäkin se yleensä nopeuttaa ja helpottaa synnytystä vaikkei pidäkään luulla, että kaikki synnytykset olisivat nopeita ja ongelmattomia. Äidin, joka on kokenut synnytyksen helppona, on ehkä helpompi omata lastaan kohtaan myönteisiä tunteita kuin sellaisen äidin, jolla on ollut vaikea synnytys. Isän mukanaolo suo hänellekin mahdollisuuden tuntea lapseensa ainutlaatuista läheisyyttä. Eräs isä sanoikin: ”Tunsin poikaani kohtaan hellyyttä heti hänen syntymästään lähtien. Luonnollisesti osallistun aktiivisesti hänen hoitamiseensa ja uskon, että tällä on suuri merkitys meidän suhteellemme vielä myöhemminkin.” Eräs toinen isä sanoi samalla tavoin: ”Yllätyin [synnytys]valmennuksen tehokkuudesta. Vaimoni ja minun välillä vallitsee suhde, joka kohdistuu lapseemme, ja se on jotain aivan ihmeellistä.”

Miten valmennusta voi saada

Tulee tietenkin muistaa, että jokainen aviopari tekee tässäkin asiassa oman ratkaisunsa. Syntyvätpä lapset sitten perinteisillä menetelmillä tai perhevalmennusta apuna käyttäen, he ovat suuri siunaus. (Psalmit 127:3) Psykoprofylaksia tuli Suomeen 1960-luvulla ja on edelleenkin – tosin jonkin verran täydennettynä ja kehitettynä – käytössä kaikkialla maassa. Sitä opetetaan kursseilla, joihin myös isien odotetaan osallistuvan ja joista neuvolat antavat lisätietoja. Psykoprofylaktisesta valmennuksesta on suomeksi pieni kirjakin: Maijan ja Matin synnytyskoulu, jonka on kirjoittanut Leena Valvanne ja kustantanut Kunnallispaino. Esimerkkiparimme Brian ja Carol tyytyivät kirjavalmennukseen, mutta ennen kuin isällä on Suomessa asiaa synnytyshuoneen seinien sisäpuolelle, hänenkin täytyy osallistua vaadittavat kerrat neuvoloitten järjestämään synnytysvalmennukseen.

Lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen tuo mukanaan pelottavan vastuun. Sitä ei kuitenkaan tarvitse odottaa pelolla tai epätervettä levottomuutta tuntien. Monille synnytysvalmennuskurssi on osoittautuva hyödylliseksi ja järkeväksi vaihtoehdoksi.

[Huomioteksti s. 14]

”Minusta on suurenmoista, kun mies voi olla vaimonsa kanssa synnytyshuoneessa”

[Huomioteksti s. 15]

Isän mukanaolo suo hänelle mahdollisuuden tuntea lapseensa ainutlaatuista läheisyyttä