Paavi vierailee Kanadassa

Herätkää-lehden Kanadan-kirjeenvaihtajalta

SYYSKUUSSA 1984 Kanada lisättiin niiden maiden yhä kasvavaan luetteloon, joissa Johannes Paavali II on vieraillut katolisen kirkon päänä.a Kaksitoistapäiväisen kiertomatkan ohjelmaan oli suunniteltu 33 puhetta 16 eri kaupungissa ja muutamissa pyhäköissä, ja pituutta matkalle kertyi 13500 kilometriä. Hänen vierailuaan sanottiin ”pisimmäksi, minkä Johannes Paavali II on tehnyt mihinkään maahan 24 ulkomaisella pyhiinvaellusmatkallaan paaviksi tulonsa jälkeisinä kuutena vuotena”.

Miksi Kanadaan?

”Hän aloitti kiertomatkansa provinssista, jossa katolisen kirkon voima ja hengellinen vaikutusvalta on dramaattisesti heikentynyt kahden viime vuosikymmenen aikana ja jossa raporttien mukaan suurin osa ihmisistä asettaa monet kirkon opetukset kyseenalaisiksi”, kirjoitti Michael McAteer, The Toronto Star -lehden uskonnollisten asiain toimittaja. Tämä lausunto Quebecistä auttaa näkemään yhden syyn paavin vierailuun. Pappien keski-ikä on siellä lähes 60 vuotta, ja uusia tulee harvoin heidän joukkoonsa. Montrealissa on 15 seurakuntaa, jolla ei ole omaa pappia. Montrealissa ilmestyvä The Gazette kirjoittaa: ”Laajassa ja valtaosin katolisessa Trois-Rivièresin hiippakunnassa vihittiin virkaan vain yksi pappi [vuonna 1984]. Viime vuonna [1983] ja sitä edellisenä vuonna ei vihitty ainoatakaan.” Tämä hiippakunta on kärsinyt 90 prosentin laskun pappisvihkimyksissä 20 viime vuoden aikana.

Eikä siinä kaikki. The Gazette raportoi: ”Messuun osallistuu kaupunkialueilla asuvista keskimäärin 10–16 prosenttia ja maaseutukirkoissa noin 30 prosenttia.” Kanadan katolisten piispojen konferenssin erään edustajan kerrotaan sanoneen: ”Meidän on parasta hyväksyä totuus: monet tämän maan katolilaisista eivät ole nähneet kirkkoa sisäpuolelta moniin vuosiin.” Maclean’s, kanadalainen uutislehti, kertoo kahden montrealilaisen sanomalehden tekemästä mielipidetiedustelusta, joka osoittaa, että ”68 prosenttia mielipidetiedusteluun vastanneista ei hyväksy kirkon kielteistä kantaa syntyvyydensäännöstelyyn, 72 prosenttia on sitä mieltä, että pappien tulisi saada avioitua, 66 prosenttia ei hyväksy virallista avioerokieltoa ja 42 prosenttia vastustaa aborttikieltoa”. Nämä huomattavan suuret prosenttiluvut heijastavat Quebecin kirkon heikentyvää vaikutusvaltaa perheiden ja yhteiskunnan elämään.

Ongelmia on muuallakin, kuten voidaan päätellä paavin Halifaxissa Nova Scotiassa pitämästä puheesta, jossa hän kiinnitti huomiota ”elämän kunnioittamiseen” (viitaten aborttiin), ”uskollisuuteen avioliitossa ja avioliiton purkamattomuuteen”. Hän tunnusti pappeja olevan aivan liian vähän, kuten Torontossa ilmestyvä Globe and Mail kirjoitti. Lehden mukaan kirkon viranhaltijat myöntävät avoimesti, että sellaisista suurista hiippakunnista ”kuin St. John’sista ja Halifaxista” ”pappeja ja nunnia on lähtenyt arveluttavan suurin joukoin”.

Siten Johannes Paavali II:n Kanadan matka muodostui paimennuskäynniksi huonovointisen lauman luokse. Miten sitten vierailu vaikutti? Miten kanadalaiset suhtautuivat siihen? Kokeeko katolinen kirkko jäsentensä elpymisen niin, että se voi saada takaisin aikaisemman asemansa Kanadassa? Kuinka kirkonmiehet ja muut arvioivat paavin paimennustyötä?

Vaikutukset ja arvostelu

On epäilemättä selvää, että paavin ”pyhiinvaellusmatka” teki moniin kanadalaisiin syvän vaikutuksen. Joukkotiedotusvälineet puhuivat usein hänen ”karismaattisesta viehätyksestään” ja hänen ”uskomattomasta kyvystään koskettaa ihmisten sydäntä ja kannustaa heitä”. Ikävä kyllä jotkut antoivat reaktioidensa mennä liiankin pitkälle. Eräskin nainen Torontoon kokoontuneista huudahti, että ”tämän lähemmäksi Jumalaa me emme pääse pitkiin aikoihin”. Eräs 14-vuotias nuori sanoi: ”Vapisen vieläkin. Se oli aivan kuin olisin voinut koskettaa Jumalaa tai jotakin sellaista.”

Tasapainoisempiin ihmisiin teki syvän vaikutuksen hänen avoin vetoomuksensa paremman perhe-elämän ja syntymättömien kunnioittamisen puolesta, ja he olivat samaa mieltä hänen kanssaan, kun hän kehotti nuoria vastustamaan huumeiden, alkoholin ja esiaviollisen seksin houkutuksia.

Edmontonissa paavi vetosi maailman hyvinvoinnin tasaisemman jakamisen puolesta. Tämän perusteella eräs sanomalehtimies sanoi sen ”tuoneen erittäin selvästi mieleen juuri ne Latinalaisen Amerikan vapautusteologit, joiden väitetyn taipuvaisuuden ’marxilaisuuteen’ paavi oli niin voimakkaasti tuominnut”.

Sama kirjoittaja teki kursailematta joitakin epäsuotuisia huomautuksia Vatikaanin pankin sijoituksista, keinottelusta ja omaisuudesta sekä paavin oman elämäntavan loisteliaisuudesta. Toiset hämmästelivät niitä yli 50 miljoonaa dollaria, jotka paavin matka tuli maksamaan ja jotka tulevat suurimmaksi osaksi kanadalaisten veronmaksajien taskusta. Ne rahat eivät enää ole käytettävissä maailman köyhien auttamiseen. Ottawan arkkipiispa mainitsikin: ”Omasta puolestani olen pahoillani siitä, ettei kirkkomme pää matkusta vaatimattomammin.”

Matkustaessaan läpi katolisten maiden paavi Johannes Paavali II on osoittanut huomattavan syvää kunnioitusta Neitsyt Mariaa kohtaan, ja hänen on usein nähty vierailevan Marialle omistetuissa pyhäköissä. Kuinka tämä onnistui pääosin protestanttisessa Kanadassa? Maclean’s-lehti kertoi hänen ylistäneen Mariaa niissä paikoissa, joissa Neitsyttä kunnioitetaan. ”Mutta kaupungeissa, joissa Marian palvontaa pidetään yleensä vanhentuneena käytäntönä tai jopa loukkauksena joitakin feministejä kohtaan ja esteenä katolisten ja protestanttien uskonyhteydelle, hän vaikeni aiheesta.”

Samoin meneteltiin myös muiden matkan aikana esiin tulleiden keskustelunaiheiden, kuten pappien selibaatin, uskontojen yhteyden, naisella kirkossa olevan aseman tai alkuperäiskansojen aseman, suhteen. Erimielisyyksiä oli. Esimerkiksi kirkkojen yhdistymisestä Toronto Star -lehden toimittaja kirjoitti: ”Kuuden virkavuotensa aikana hän ei ole ottanut vielä yhtäkään vakavaa askelta kohti todellista yhdistymistä.” Maclean’s pani merkille, että paavin puheet oli suunniteltu sopiviksi hänen yleisölleen, ja lisäsi: ”Johannes Paavalin puheiden harkittu moniselitteisyys oli täsmälleen sitä, mitä Kanadan piispat halusivatkin häneltä, ainakin käsiteltäessä sellaisia arkaluonteisia aiheita kuin naisia ja sukupuolimoraalia. Tietäen hyvin, että heidän seurakuntansa ovat tottuneet jättämään Rooman asettaman avioero- ja syntyvyydensäännöstelykiellon huomioon ottamatta, piispat eivät halua ottaa pitemmälle menevän vieraantumisen riskiä.”

Paavin ensimmäinen vierailu Kanadaan on selvästikin herättänyt ristiriitaisia tunteita. Toiset ajattelevat sen antavan Kanadan kirkolle uuden alun. Kanadan katolisten piispojen konferenssin puheenjohtaja piti kiertomatkaa ”uutena merkittävänä evankelioimistapahtumana Kanadan historiassa”. Osoittavatko kanadalaiset sitten vastakaikua? Kaikki eivät ole kovin optimistisia. Eräässä otsikossa julistetaan: ”Paavi jätti jälkeensä monia pulmallisia kysymyksiä.” Eräs katolinen toimittaja kyllä väitti, että kirkko oli vain ”keskellä moraalista kriisiä”, mutta että itse kirkko ei suinkaan ”kärsinyt katolisesta kriisistä”. Kuitenkin katolinen kirjailija Anne Roche sanoi: ”Monet kirkot ovat luisuneet sen valta-alueen ulkopuolelle, mitä ennen oli tapana sanoa katoliseksi kirkoksi.” Sitten hän mainitsi: ”Minun mielestäni Kanadassa on vallalla avoin mutta julistamaton hajaannus.” Aika näyttää, kumpi näkemyksistä on oikeaan osunut.

[Alaviitteet]

[Kartta/Kuva Kanadasta s. 26]

(Ks. painettu julkaisu)

Quebec

Montreal

St. John’s

Halifax

Toronto

Winnipeg

Edmonton

Vancouver

Ottawa