Pikasali kauas pohjoiseen

Herätkää!-lehden Norjan-kirjeenvaihtajalta

”KERRASSAAN uskomatonta. Emme pysty tämän paremmin kuvailemaan Jehovan todistajien viime viikonvaihteen aikaansaannosta.”

Näin aloitti Norjan Itä-Ruijassa ilmestyvä sanomalehti Finnmarken erään valtakunnansalin rakentamisesta kertovan uutisensa. Tämä Jehovan todistajien kokouspaikka rakennettiin viime kesänä aivan itäisimmässä Norjassa Kirkkoniemen satama- ja teollisuustaajamassa toimivan seurakunnan käyttöön. Mikä siinä sitten oli niin erikoista?

210 neliömetrin suuruinen rakennus, johon tuli 100 istumapaikkaa, rakennettiin yli 200:n viittä eri kansallisuutta edustaneen vapaaehtoisen voimin kolmessa päivässä. Rakennus oli tehtävä huolellisesti ja varustettava hyvällä lämmöneristyksellä, sillä Kirkkoniemi sijaitsee arktisella seudulla noin 350 kilometriä napapiiristä pohjoiseen lähellä kohtaa, jossa Norjan, Neuvostoliiton ja Suomen rajat yhtyvät toisiinsa.

Kaikki alkoi siitä, kun paikallinen 30 hengen seurakunta tiedusteli kunnanisiltä, voisiko se ostaa erään tontin. Ensin sille ilmoitettiin, ettei kunnalla ollut tonttimaata tällaiseen tarkoitukseen. Koska kunta kuitenkin suhtautui rakennushankkeeseen myönteisesti, se muutti kokonaisen alueen asemakaavaa siten, että sinne voitiin rakentaa kokoustiloja ja muita julkisia rakennuksia. Kolmipäiväisiksi suunnitellut rakennustyöt oli määrä aloittaa perjantaina 27. kesäkuuta ja saada päätökseen sunnuntaina 29. kesäkuuta viime vuonna.

Monikansallista yhteistyötä

Sokkeli oli valettu etukäteen, ja rakennustarvikkeet olivat edellisiltana valmiina tontilla. Entä mistä saatiin työntekijät? Seurakunnan omien voimien lisäksi paikalle oli saapunut toisia todistajia läheltä ja kaukaa. Kokonaisia perheitä oli tullut autoineen ja asuntovaunuineen. Oslosta ja sen ympäristöstä oli tullut bussin täysi rakennusväkeä. Mukana oli myös todistajia Tanskasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Lisäksi Suomesta oli tullut bussilla 44 ystävää. Yhteensä auttamishaluisia oli saapunut yli 200.

Samana iltana kokoontuivat kaikki rakentajat tiedotustilaisuuteen lähellä sijaitsevaan urheilutaloon, jonka seurakunta oli vuokrannut rakennusajaksi. Kaikki esille otetut asiat tulkattiin suomeksi ja englanniksi. Tässä tilaisuudessa saattoi jo tuntea sen sydämellisen ja yhteistyöhaluisen hengen, joka oli lyövä leimansa koko rakennustyölle.

Perjantaiaamuna päivä aloitettiin kello seitsemältä yhteisellä Raamattuun perustuvalla päivän tekstin tarkastelulla, joka tapahtui norjaksi ja suomeksi. Rukouksen ja aamiaisen jälkeen kaikki olivat valmiita aloittamaan työt. Tasan kahdeksalta kajahtivat ensimmäiset vasaraniskut. Kello 9.45 oli kuudesta seinästä saatu jo viisi pystyyn. Sen jälkeen alkoi rakennustelineitten teko, ja tuntia myöhemmin saatiin ensimmäinen kattotuoli paikalleen.

Samana aamuna oli eräs naapuri nähnyt talonsa ikkunasta, että rakennuspaikalla oli paljon väkeä. Hän meni keittiöönsä, laittoi itselleen kupin kahvia ja voileivän ja palasi takaisin saman ikkunan ääreen. Hän oli pudottaa kahvikuppinsa nähdessään, että rakennuksesta oli jo runko pystyssä.

Ammattimiehet vastasivat erilaisista työvaiheista, ja heidän johdollaan työt edistyivät nopeasti. Jotkut jatkoivat töitä pikkutunneille asti, kunnes katto oli laudoitettu umpeen. Keskikesän yöttömässä yössä oli helppo tehdä töitä – valoa riitti. Sisällä saatiin kipsilevyt seiniin ja kattoon.

Useimmat kieliongelmat selvisivät elekielellä. Se osoittautui melko hyväksi apuvälineeksi. Ja jos se joskus ei riittänyt, ne suomalaiset ystävät, jotka osasivat englantia tai ruotsia, toimivat tulkkeina. Kielimuurin murtuminen tällä tavoin lisäsi ykseyden tunnetta.

Ulkopuolisten osoittama avuliaisuus

Ulkopuolisten osoittama avuliaisuus osaltaan joudutti työtä. Kun todistajat esimerkiksi tiedustelivat puutavarakauppiaalta ja sähköliikkeeltä sellaista mahdollisuutta, että joku tulisi avaamaan portteja ja ovia, mikäli tarvikkeita tarvittaisiin viikonvaihteessa lisää, heille sanottiin, ettei se ollut tarpeellista. Sen sijaan heille annettiin avaimet kumpaankin paikkaan, ja heidän piti vain panna muistiin kaikki se, mitä he olivat ottaneet, ja palauttaa kaikki käyttämättä jäänyt.

Kunnan puutarhurilta kysyttiin lauantai-iltana, voitaisiinko hänen kauttaan ostaa kukkapenkkeihin kukkia. Vaikka puutarhurilla oli vieraita, hän tuli ja istutti kukat itse – puku päällä ja solmio kaulassa. ”Tässä on kunnan lahja tälle rakennukselle”, hän sanoi.

Lauantaina työmaalla kävi myös sähkölaitoksen tarkastaja. Hän hämmästytti salinrakentajat kysymällä, voisiko hän tulla seuraavana päivänä kytkemään rakennuksen sähköverkkoon. Tavallisesti kestää viikkoja, ennen kuin sähkölaitos panee tällaisissa asioissa toimeksi, eikä tällaista ollut koskaan ennen tapahtunut sunnuntaina. Kun sähkö oli kytketty ja todistajat olivat kiittäneet sähkölaitoksen miehiä, tarkastaja vastasi: ”Olisin tullut tänä aamuna vaikka jo kello viideltä, jos se olisi ollut tarpeellista. Jotakin vikaa täytyy olla ihmisessä, joka ei halua olla mukana tällaisessa. Tämä on jotain sellaista, mitä voi kokea vain kerran eläessään.”

Töiden valmistuminen

Kun sunnuntai tuli, rakennus oli ulkopuolelta melkein valmis, ja puut oli istutettu. Kello yhdeksältä nurmikko oli kylvetty. Sisällä maalattiin, tapetoitiin, päällystettiin lattioita ja tehtiin muita viimeistelytöitä. Tontin siisteydestä Finnmarken-lehti kirjoitti: ”Tiedämme kaikki, miltä rakennustyömaalla yleensä näyttää: kaikkialla hujan hajan muovia, ja laudan- ja lankunpätkiä ja valtavasti kaikenlaista rojua. Mutta kun Jehovan todistajat rakensivat valtakunnansaliaan, missään ei lojunut ainoatakaan laudankappaletta eikä muovinpalasta.”

Kello 18.00 sali oli joitakin WC-tiloihin tulevia asennuksia ja sähköasennuksia lukuun ottamatta valmis. Varsinaisen salin lisäksi rakennukseen tuli apuhuone, kirjasto, varastohuone, aula ja WC-tilat.

Kello 19.00 pidettiin uudessa salissa ensimmäinen kokous, jossa oli läsnä 250 henkeä. Ensin tutkittiin erään Vartiotorni-lehden kirjoituksen avulla Raamattua, ja sen jälkeen katseltiin rakennustöistä tehtyä videonauhaa. Kaikki ilmaisivat kiitollisuutensa sen johdosta, että heillä oli yhdessä ollut etu auttaa kristittyjä veljiään palvontapaikan rakentamisessa, joka tuli näinkin kauas pohjoiseen.

[Kartta s. 24]

(Ks. painettu julkaisu)

NAPAPIIRI

[Kuvat s. 25]

Valtakunnansalin rakennusvaiheita perjantaista lauantaihin