Vapautuksen teologia – ratkaisu kolmannen maailman ongelmiin?
Herätkää!-lehden Meksikon-kirjeenvaihtajalta
NYKYÄÄN ovat monet kolmannen maailman maat Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa lukemattomin tavoin köyhtyneitä ja takapajulla. Monissa näistä maista ihmiset syyttävät nykyisiä vallanpitäjiään ja paikallisia uskonnollisia johtajia siitä, että nämä sortavat heitä. Toiset syyttävät nykyisistä ongelmistaan ulkomaanvelkaa. Näyttämölle on kuitenkin ilmaantunut jotakin sellaista, mitä pidetään ratkaisuna kolmannen maailman ongelmiin, ja tämä jokin on niin sanottu vapautuksen teologia.
8. joulukuuta viime vuonna kokoontui yli 2000 ihmistä – useimmat heistä katolilaisia – Meksikon pääkaupungin yliopistoon keskustelemaan aiheesta ”Vapautuksen teologia kolmannessa maailmassa”. Tilaisuudessa puhui katolisia ja protestanttisia teologeja, joita oli saapunut Oaxtepecissa Meksikossa samoihin aikoihin pidettyyn ”Kolmannen maailman teologien toiseen ekumeeniseen kokoukseen”. Ensimmäinen pidettiin Sri Lankassa vuonna 1981. Mikä on ollut näiden kokousten tarkoitus? Niissä on tarkasteltu vapautuksen teologian kehitystä ja tulevaisuutta.
Millainen vaikutus vapautuksen teologialla on ollut kolmannessa maailmassa? Onko se pääsemässä päämääriinsä? Onko sillä tulevaisuutta? Näihin kysymyksiin on parempi vastata tarkasteltuamme ensin, mitä vapautuksen teologia on ja mitä sillä pyritään saamaan aikaan.
Vapautuksen teologia
Brasilialaista katolista teologia Frei Bettoa lainaten meksikolainen sanomalehti La Jornada kirjoittaa, että vapautuksen teologia on ”köyhien vapautukseen tarvittavien menetelmien kriittistä pohdiskelua, joka perustuu Raamattuun, kristilliseen traditioon ja kirkon opetusviran opetuksiin”. Millainen ”menetelmä” sitten nähdään välttämättömäksi, jotta tästä vapautuksesta tulisi totta?
Vapautuksen teologit ovat yhtä mieltä siitä, että voimakeinojen – väkivallan – käyttö on ainut ratkaisu joidenkin maitten ongelmiin. Niinpä vapautuksen teologian kannattajat paitsi antavat hyväksymyksensä jopa hallitusten kaatamiselle, myös kannustavat siihen, kuten on tapahtunut Nicaraguassa ja Filippiineillä. Tämä merkitsee aktiivista politiikkaan osallistumista. Frei Betto väittää: ”Meidän on mahdotonta elää uskomme mukaisesti pysymällä erossa politiikasta.” Miten he perustelevat tätä käsitystään?
Vapautuksen teologian sanotaan ammentaneen innoituksensa Raamatusta. ”Vapautuksen teologian oppi-isänä” pidetty perulainen Gustavo Gutiérrez katsoo, että ”Israelin vapautus on poliittinen toimenpide, kurjuudesta – – vapautumista ja alkuna oikeudenmukaisen ja veljellisen yhteiskunnan rakentamiselle”.
Vapautuksen teologit pitävät kuitenkin paljon tärkeämpinä niin sanottuja ”perusyhteisöjä”. Ne ovat ryhmiä, joissa köyhiin kohdistuvaan ”paimentyöhön” on yhdistetty koulusivistyksen antaminen ja joissa vaaditaan poliittista toimintaa. Yksistään Brasiliassa on nykyään noin 70000 perusyhteisöä ja niissä yli neljä miljoonaa katolilaista jäsentä. Kolmannen maailman teologit ovat siis jo ryhtyneet toimenpiteisiin päästäkseen päämääriinsä.
Vapautuksen teologia ja Vatikaani
Vapautuksen teologian kehitys ei kuitenkaan ole ollut riidatonta. 6. elokuuta vuonna 1984 Vatikaani julkaisi selonteon nimeltä ”Vapautuksen teologiaan liittyviä näkökohtia”, jossa se tuomittiin ”kristillisen sanoman vääristelyksi”. Sen mukaan ”järjestelmällinen tai tietoinen sokeaan väkivaltaan turvautuminen on aina tuomittavaa riippumatta siitä, mistä se on lähtöisin”.
Vuonna 1985 Vatikaani ryhtyi kuritoimenpiteisiin ”kiistellyintä vapautuksen teologia”, brasilialaista fransiskaanimunkki Leonardo Boffia vastaan ja vaiensi hänet vuoden saarnaus- ja opetuskiellolla. 11 kuukautta myöhemmin tilanne kuitenkin muuttui.
Newsweek-aikakauslehdenmukaan’Rooma oli muuttanut suhtautumistaan vapautuksen teologiaan’. Paavi ”armahti” Boffin, ja 22. maaliskuuta viime vuonna paavin päämaja julkaisi maltillisen asiakirjan ”Kristillisestä vapaudesta ja vapautuksesta”. Sen mukaan on ”täysin aiheellista, että ne, joita rikkauksien tai poliittisen vallan haltijat sortavat, käyttävät moraalisesti luvallisia keinoja luodakseen rakennelmia ja instituutioita, joiden piirissä heidän oikeuksiaan voidaan todella kunnioittaa”. ”Aseellinen taistelu” katsottiin nyt sallituksi. Asiakirjan saatteeksi paavi lähetti Brasilian piispoille kirjeen, jossa sanottiin, että ”vapautuksen teologia ei ole ainoastaan sovelias, vaan myös käyttökelpoinen ja välttämätön Latinalaiselle Amerikalle”. Miksi suhtautuminen oli muuttunut?
Katolisen kirkon mukaan toisella asiakirjalla haluttiin ”vastata tämän päivän ihmisen hämmennykseen, kun häntä sorretaan ja hän kaipaa vapautta”.
Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että kirkko oli arvioinut väärin vapautuksen teologian voiman ja että todellinen asiaintila tuli sille sitten lopulta yllätyksenä. Kun Boff oli pantu arestiin, Roomaan matkusti kaksi kardinaalia ja neljä piispaa puolustamaan häntä. Kymmenen piispaa allekirjoitti kirjeen, jossa hänen rangaistustaan sanottiin räikeäksi ihmisoikeuksien loukkaukseksi. Lisäksi näytti siltä, että katolisia pappeja oli kaikkialla kolmannessa maailmassa antautunut ”vapautustyöhön”.
Kumpi on oikeassa – kirkko vai sen teologit?
On selvää, että kirkko, jolla on riveissään hajalle repiviä aineksia, koettaa kaikin keinoin pönkittää auktoriteettiaan. Toisaalta Boff koettaa toisten samanmielisten kanssa muuttaa kirkkoa mieleisekseen.
Molemmat ovat kuitenkin epäonnistuneet. Missä suhteessa? Kysyttäessä, millaisella mittavälineellä tradition ja kirkon oppien paikkansapitävyyttä mitataan, Gustavo Gutiérrez selitti Herätkää!-lehdelle, että totuus ”on sen havaitsemista, minkä kristillinen yhteisö voi hyväksyä”. Heidän lähtökohtanaan on siis muun muassa yleinen mielipide ja inhimillinen viisaus, samalla kun Raamattu jää taka-alalle. Näin ei kuitenkaan pitäisi koskaan käydä. Miksi ei?
Vapautuksen teologia ja Raamattu
Raamattu ainoastaan on ”Jumalan henkeyttämä”, ja sitä tulee käyttää ”opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa”. (2. Timoteukselle 3:16) Raamatussa varoitetaan myös, että ”tämän maailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan edessä”. (1. Korinttolaisille 3:19) Mitä Jumalan sanalla on siis sanottavana vapautuksen teologiasta?
Vaikka Raamatussa ei puhutakaan nimenomaisesti ”vapautuksen teologiasta”, niin siellä kyllä puhutaan vapautuksesta. Yksi Raamatun voimakkaimmista sanomista ihmiskunnalle kertoo juuri vapautuksesta. (Roomalaisille 8:12–21) Tulee silti muistaa, että Israelin vapautus Egyptistä oli Jumalan väliintulon ansiota. Kun israelilaiset sitten toimivat riippumattomina Jumalasta, hän tuomitsi heidät ja he joutuivat kärsimään.
Nykyään uskonnon aktiivinen mukanaolo yhteiskunnallisissa liikkeissä johtaa usein väkivallantekoihin. Jeesus Kristus ei kuitenkaan ollut kiinnostunut uskonnon ja politiikan sekoittamisesta toisiinsa. Kun apostoli Pietari turvautui ”miekkaan” puolustaakseen Jumalan Poikaa, Jeesus nuhteli häntä sanoessaan: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:51, 52) Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö olisi toivoa vanhurskauden ennallistamisesta maan päälle.
Todellinen vapautus
Raamatun lupauksen mukaan Jumala tulee omana määräaikanaan puuttumaan ihmisten asioihin. ”Jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” (Sananlaskut 2:22) Kuinka tulee käymään niille, jotka kaipaavat vapautta köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta? ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” – Psalmi 37:11, 29.
Etkö haluaisikin elää maapallolla tällaisten suurenmoisten olosuhteitten vallitessa? Koeta kuvitella mielessäsi, millainen on maailma, jossa ei ole köyhyyttä, kansojen välisiä selkkauksia, rotuerottelua eikä sortoa. Mutta ei tässä kaikki: Jumalan sanassa luvataan, että hän tulee poistamaan myös sairaudet, kivun ja surun. Kuolemakin tulee kuulumaan menneisyyteen! Eikö sanalla ”vapautus” olekin vasta silloin mahdollisimman paljon sisältöä? – Ilmestys 21:4.
[Huomioteksti s. 19]
”Vapautuksen teologia [on] – – käyttökelpoinen ja välttämätön Latinalaiselle Amerikalle.” – Paavi Johannes Paavali II
[Huomioteksti s. 20]
Jeesus Kristus ei ollut kiinnostunut uskonnon ja politiikan sekoittamisesta toisiinsa
[Kuvat s. 18]
Frei Betto: ”Meidän on mahdotonta elää uskomme mukaisesti pysymällä erossa politiikasta.”
Leonardo Boff, ”kiistellyin vapautuksen teologi”. Hänet paavi vaiensi 11 kuukaudeksi.