Vapautuksen teologia – tuleeko se auttamaan köyhiä?

Miljoonat ’jotka asuvat savilattiaisissa majoissa, raatavat uskomattoman paljon saadakseen itselleen pelkät elämän välttämättömyydet: he kantavat vettä; he liikkuvat jalan, hevosella, härkärattailla; he syövät riisiä, papuja ja banaaneja. Vaikka maa heidän ympärillään on hyvätuottoista, he tietävät, että he tulevat olemaan todennäköisesti aina köyhiä. Niinpä köyhyyden, kamppailun ja pahimmanlaatuisen sorron keskeltä on nyt ponnistamassa esiin uudenlainen ”vanha kirkko”.’ – Aikakauslehti Christian Century.

”KIRKON tulevaisuus näyttää olevan köyhien varassa.” Näin kertoo aikakauslehti Newsweek. Jotkut uskovat, että tämä vapautuksen hyväksi työskentelevä ”uusi kirkko” saattaa olla ”ainut ja paras toivo”, joka köyhille on tarjolla ja jolla muutos saadaan aikaan rauhanomaisesti niissä maissa, joissa heitä on. Onko asia todella näin?

Ensimmäiseksi tarkastelemme vapautuksen teologiaa sen kannattajien näkökulmasta. Miksi aseellinen taistelu nähdään toisinaan välttämättömäksi, jotta köyhät saisivat haluamansa vapauden? Millaisten olosuhteiden sanotaan antavan oikeutuksen vapautuksen teologian toteuttamiselle?

Köyhyys ja sorto

Kaksi kolmannesta maailman väestöstä – etupäässä Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa – elää ihmisarvoa alentavassa köyhyydessä, ja näistä maanosista tulee tavan takaa poliittisesta väkivallasta kertovia uutisia. ”Näille maahan poljetuille” ovat köyhyys, kärsimykset ja vangitsemiset olleet aina osa jokapäiväistä elämää. Seuraavassa joitakin tietoja:

◻ Brasilialainen vapautuksen teologi Leonardo Boff sanoo, että hänen maassaan ”tapetaan joka 22. tunti yksi maatyöläinen”.

◻ ”Nicaragua pyrkii yhteiskunnallisin uudelleenjärjestelyin parantamaan niiden osaa, joita on sorrettu sukupolvien ajan. Heitä on 80 prosenttia kansasta.” Silti maan menoista tiettävästi noin 40 prosenttia on sotilasmenoja.

◻ Meksikolaisen El Universal -päivälehden mukaan 40 miljoonaa meksikolaista elää ”yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden” takia köyhyydessä. 40 prosenttia maan väestöstä yltää ”toimeentulon minimirajoille” ja ainoastaan 18 prosentilla ”ravinto” on ”monipuolista”.

◻ Guatemalassa on erään raportin mukaan kahdella prosentilla väestöstä hallussaan 80 prosenttia kaikesta viljelykelpoisesta maasta. 81 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista kärsii aliravitsemuksesta. Kuluneitten 30 vuoden aikana siellä on tapahtunut 100000 poliittista väkivallantekoa ja tehty 38000 ihmisryöstöä.

◻ Filippiineillä on kahdella prosentilla väestöstä hallussaan 75 prosenttia kaikesta varallisuudesta. ”Jollemme aio ratkaista tätä ongelmaa, emme saa ratkaistuksi mitään”, sanoo filippiiniläinen nunna Mary John Mananzan.

Monissa maissa ihmiset elävät alituisessa viranomaisten, epävirallisten armeijoitten ja muiden omia etujaan kiivaasti puolustavien ryhmien pelossa. Tuhannet ovat paenneet turvaan naapurimaihin.

Tämän takia jotkut katoliset papit ovat ”käyneet puolustamaan köyhiä”. ”Olemme kuulleet paljon vanhan kirkon aikaisista uskontodistajista, neitsyistä ja profeetoista”, mutta ”entä talonpojat ja työläiset, mitä olemme kuulleet heistä?” kysyy Boff. Millaisia keinoja vapautuksen teologit sitten tarjoavat tilanteen korjaamiseksi? Mitä ’köyhien puolelle asettuminen’ merkitsee?

Kolmannessa maailmassa käynnissä oleva kamppailu

”Köyhyys on eräällä tavalla epäoikeudenmukaisuutta”, puolustautuvat vapautuksen teologit. ’Köyhien puolelle asettumisen’ tarkoituksena onkin ”auttaa heitä etsimään parempaa elämää, johon heillä on oikeus”. Vapautuksen teologian oppi-isänä pidetty perulainen Gustavo Gutiérrez kirjoittaa kirjassaan, että ”nykyään on tähdellisempää kuin koskaan ennen kuulua niiden joukkoon, jotka tekevät vastarintaa, jotka taistelevat, jotka uskovat ja toivovat”. (The Power of the Poor in History) Vapautuksen teologien mukaan tämä on kuitenkin mahdollista ainoastaan siten, että ”syvien yhteiskunnallisten muutosten avulla saadaan aikaan yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus”. Miten tähän päämäärään sitten pyritään joissakin osissa maailmaa?

◻ Haitissa katolisen kirkon sanotaan auttaneen Duvalierin ”tyrannian” kukistamisessa.

◻ Kerrotaan, että kardinaali Jaime Sin teki ”Filippiineillä enemmän työtä kuin kukaan muu Ferdinand Marcosin diktatuurin kaatamiseksi”.

◻ Eteläafrikkalainen Bonganjalo Goba selittää: ’Meidän kokemuksemme on ollut, että tänne on saapunut kansa Raamattu toisessa ja kivääri toisessa kädessä, ja se on luvannut rakentaa Jumalalle kirkon, mikäli hän antaa sille maan.’

Köyhyyden lisäksi ongelmia on paljon muitakin. Luku- ja kirjoitustaidottomuus, työttömyys, nälkä ja sairaudet ovat myös seurausta siitä kehnosta yhteiskunnallis-taloudellisesta järjestelmästä, joka monissa maissa on vallalla. Niinpä köyhät ja sorretut eivät ole enää tyytyneetkään osaansa, vaan ovat alkaneet puolustautua.

Miten vapautuksen teologit, esimerkiksi Gutiérrez ja Boff, sitten perustelevat teologiaansa Raamatulla?

Vapautuksen teologit ja Raamattu

”Vapautus on olennainen osa Raamattua”, selittää eteläkorealainen pappi Augustine Ham Sei Ung. Mutta jotta sitä voitaisiin selittää Raamatulla, ”historiaa – – on luettava uudelleen, köyhien näkökulmasta katsottuna”, kirjoittaa Gutiérrez.

Niinpä vapautuksen teologit väittävät joidenkin Raamatun tapahtumien, kuten ”Israelin vapauttamisen”, olleen poliittisia toimenpiteitä. ”Jumala – – tekee itsensä ilmeiseksi – – ’köyhien’ ja ’vähäisimpien’ kautta”, sanoo Gutiérrez. ”Jos kirkko haluaa olla uskollinen – – Jumalalle – –, sen täytyy tulla tietoiseksi itsestään alhaalta käsin, maailman köyhien keskuudesta käsin.” Näin ”Jumalan rakkaus kansaansa kohtaan voisi saada” nykyäänkin ”poliittisia ilmenemismuotoja”, he selittävät.

Mitä vapautuksen teologit sanovat Raamatun ja politiikan kytkemisestä toisiinsa? Leonardo Boff selitti Herätkää!-lehden kirjeenvaihtajalle, että ”Raamatun tehtävänä ei ole toimia innoituksen antajana poliittisille menetelmille ja poliittisille vaihtoehdoille, vaan sen sijaan Raamattu on innoituksen lähde pyrittäessä kohti suurempaa oikeudenmukaisuutta ihmisten välisissä suhteissa”. Mikä on kuitenkin ollut seurauksena pappien osallistumisesta yhteiskunnalliseen uudistustyöhön?

Väkivalta johtaa usein kuolemaan. Ei pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että papeilla on vuosisatoja ollut vapaat kädet puuttua maailman poliittisiin asioihin. He ovat olleet samalla puolella kuin maan kuninkaat ja diktaattorit tai hallitsevat yhteiskuntaluokat, jotka ovat polkeneet köyhää kansanosaa. Sen vuoksi monet ovat menettäneet henkensä.

Onko vapautuksen teologia suositeltava vaihtoehto?

Nykyajan ”vapautusliikkeet” eivät ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Niidenkin toiminnan takia monet ovat menettäneet henkensä. Gustavo Gutiérrez myöntääkin: ”Nykyään paheneva nälkä ja riisto samoin kuin maanpakolaisuus ja vankeus – –, kidutus ja kuolema – – ovat se hinta, joka joudutaan maksamaan kapinoinnista maallista sortoa vastaan.”

Mikään teologinen suuntaus ei siis pysty poistamaan ihmiskunnalta sen ahdinkotilaa. Niin kauan kuin ahneutta ja vihaa on olemassa, tullaan aina myös kaipaamaan jotain parempaa. Onko köyhille sitten tarjolla parempaa vaihtoehtoa?

[Kuva s. 6]

Gustavo Gutiérrez: ”On tärkeää kuulua niiden joukkoon, jotka tekevät vastarintaa, jotka taistelevat, jotka uskovat ja toivovat.”