Uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa
5. osa: n. 1000–31 eaa.: Tarujumalat vailla ansiota
”Kaikki uskonnot ovat syntyneet Aasiassa.” – Japanilainen sananlasku
JAPANILAISET ovat oikeassa. Uskonnon perimmäiset juuret voidaan löytää Aasiasta. Maailman uskontojen tärkeimmät uskonnolliset opetukset ja tavat ovat tarkemmin sanottuna peräisin Aasiassa sijainneesta muinaisesta Babylonista.
Kirja The Religion of Babylonia and Assyria vahvistaa tämän sanoessaan: ”Egypti, Persia ja Kreikka tunsivat Babylonian uskonnon vaikutuksen – –. Sen, että seemiläistä ainesta on sekoittunut vahvasti sekä varhaiseen kreikkalaiseen jumalaistarustoon että kreikkalaisiin palvontamuotoihin, myöntävät tiedemiehet niin yleisesti, että se ei kaipaa lisätodisteita. Nuo seemiläiset ainekset ovat suurimmalta osaltaan nimenomaan babylonilaisia.”
Kreikkalaisen jumalaistaruston babylonilaiset ainekset sulautuivat helposti varhaiseen kreikkalaiseen uskontoon, jossa ei erään uskonnon tietosanakirjan mukaan ollut ”mitään pyhää kirjaa, jossa totuus olisi määritelty lopullisesti – –. Riitti, kun palvontamenoja suorittava uskoi lapsuudessa opittuun laajaan kertomuskokoelmaan. Kaikista näistä kertomuksista oli olemassa monia versioita, minkä vuoksi tulkintojakin oli monenlaisia.” – The Encyclopedia of Religion.
Hyvinä esimerkkeinä tällaisista tarinoista ovat Iliaassa ja Odysseiassa olevat Homeroksen kertomukset. Homeros oli kuuluisa kreikkalainen runoilija, joka eli luultavasti 700- tai 800-luvulla eaa. Hänen teoksissaan kerrotaan paljon Olymposvuoren tarujumalien ja ihmisten sekä heroksina (sankareina) tunnettujen puolijumalien eli jumalankaltaisten kuolevaisten välisistä suhteista, ja näistä teoksista tuli käyttökelpoinen lähde, josta kreikkalainen uskonto saattoi ammentaa vaikutteita. Kirjailija G. S. Kirkin mukaan tässä on syy siihen, miksi ”myytit ja uskonto menevät päällekkäin”.
Kreikkalainen uskonto otti vaikutteita myös muista lähteistä. The New Encyclopædia Britannica huomauttaa, että ”hellenistinen maailma, joka erityisen innokkaasti suosi mysteeriuskontoja, omaksui [Egyptistä] Osiriksen, Isiksen ja Horuksen palvonnan”. Kreikasta ”ne levisivät kaikkialle Rooman imperiumiin”. Miten se tapahtui?
Kreikkalainen jumalaistarusto ottaa Rooman vangiksi
Roomalaisten varhaiset esi-isät harjoittivat yksinkertaista uskontoa, jossa jumalia pidettiin kaikenlaisissa aineellisissa hahmoissa olevina persoonattomina henkinä. Tuossa uskonnossa taikauskolla oli huomattava osuus, ja siinä annettiin arvoa enteille ja kasvien tai eläinten maagisille ominaisuuksille. Siihen kuului vuosittaisia juhlia, esimerkiksi saturnaliajuhla joulukuussa, jolloin ihmiset antoivat toisilleen lahjoja. Kirja Imperial Rome kuvailee sitä ”muodolliseksi uskonnoksi, rituaaliuskonnoksi, jossa hengellisiin asioihin ei juuri pantu painoa. Roomalainen teki jumaliensa kanssa sopimuksen – ’sinä teet jotakin minun hyväkseni ja sitten minä teen jotakin sinun hyväksesi’ – ja hänen uskontonsa oli suurelta osin tuon kaupan pikkutarkkaa noudattamista.” Näin syntyi hengellisesti köyhä uskonto, mikä sai roomalaiset etsimään hengellistä ravintoa muualta.
Myöhemmin etruskita ottivat käytäntöön mutkikkaat uskonnolliset menot sekä temppelien, patsaiden ja jumalankuvien käytön. Edellä mainittu kirja sanoo, että juuri he myös ”ensimmäisen kerran saattoivat Rooman merkittävällä tavalla yhteyteen kreikkalaisten jumalien ja jumalatarten kanssa, joista suuren osan roomalaiset lopulta omaksuivat lähes sellaisinaan”. Ennen pitkää voitiin sanoa, että ”Rooman uskonnolla oli monet kasvot ja monta nimeä: jokainen roomalaisten valloittama tai kaupan kautta kohtaama uusi kansa näyttää lisänneen jotakin roomalaisten pantheoniin” eli jumalten kokoelmaan.
Alkuaikojen Rooman pappien ei odotettu olevan hengellisiä tai moraalisia johtajia. Riitti, kunhan he tiesivät ”oikeat tavat lähestyä jumalaa, hänen palvontaansa liittyneet tabut ja monimutkaisen liturgian”. (Imperial Rome) Toisin kuin tavalliseen kansaan kuuluvat, jotka tunnettiin plebeijeinä ja jotka eivät päässeet korkeaan virkaan, huomattavat papit pystyivät hankkimaan suuren poliittisen ja yhteiskunnallisen vaikutusvallan.
Noin tuhat vuotta Homeroksen ajasta eteenpäin kreikkalainen jumalaistarusto vaikutti niin voimakkaasti sekä Kreikan että Rooman uskontoon, että Britannica-tietosanakirja sanoo: ”Kreikkalaisen jumalaistaruston vaikutusta länsimaisen ihmisen älyllisen, taiteellisen ja tunneperäisen kehityksen historiaan voidaan tuskin yliarvioida.” Horatius, ensimmäisellä vuosisadalla eaa. elänyt roomalainen runoilija, oli oikeassa ainakin uskonnollisessa mielessä, kun hän sanoi: ”Vankina ollut Kreikka otti vangiksi Rooman.”
Eräs kreikkalainen jumala marssilla
Aleksanteri III syntyi vuonna 356 eaa. Pellassa Makedoniassa. Hänet kasvatettiin kuninkaallisessa ympäristössä, ja hänen opettajanaan oli kuuluisa kreikkalainen filosofi Aristoteles, joka auttoi häntä kehittämään kiinnostusta filosofiaan, lääketieteeseen ja luonnontieteisiin. Se, missä määrin Aristoteleen filosofiset opetukset muovasivat Aleksanterin ajattelutapaa, on kiistanalaista. Mutta Homeroksen vaikutusta häneen ei juuri epäillä, sillä Aleksanteri, joka oli innokas lukija, rakasti intohimoisesti nimenomaan Homeroksen mytologisia kirjoituksia. Väitetään jopa, että hän oppi Iliaan ulkoa, mikä ei suinkaan ole mikään vähäpätöinen saavutus, koska se edellytti 15693 runosäkeen painamista mieleen.
Kun Aleksanteri oli 20-vuotias, hänen isänsä salamurhattiin, ja hän nousi isänsä seuraajana Makedonian valtaistuimelle. Hän lähti heti valloitusretkelle, jolla hän lopulta hankki itselleen nimen Aleksanteri Suuri. Hänet tunnustettiin yleisesti yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista sotilaista, ja hänen suuruutensa korotti hänet jumalan asemaan. Sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen häntä pidettiin jumalolentona.
Aleksanteri ajoi persialaiset pois Egyptistä, jossa häntä tervehdittiin vapauttajana. Kirja Man, Myth & Magic sanoo: ”Hänet hyväksyttiin faraoksi, ja kun hän vieraili Ammon-jumalan oraakkelin luona – –, pappi tervehti häntä muodollisesti ’Ammonin poikana’.” Tämä tapaus ilmeisesti selittää sen tarinan, että hän oli Zeuksen, kreikkalaisen jumalperheen ylijumalan, poika.
Aleksanteri tunkeutui itää kohti ja ulotti valtansa lopulta Intian reunamille saakka. Matkalla hän valloitti Babylonin, josta olivat peräisin monet hänen kotimaansa jumalaistarustosta ja uskonnosta löytyvät ajatukset. Oli siksi sopivaa, että hän suunnitteli tekevänsä siitä valtakuntansa pääkaupungin. Mutta kesäkuun 13. päivänä vuonna 323 eaa., hallittuaan vain vähän yli 12 vuotta, tämä suuri kreikkalainen jumala horjahti asemastaan – hän kuoli 32-vuotiaana!
Kunnianarvoisa roomalainen jumala
Rooman kaupunki oli perustettu läheiselle Italian niemimaalle 700-luvun puolivälissä eaa., vuosisatoja ennen kuin Kreikka saavutti maailmanherruuden Aleksanterin johdolla. Aleksanterin kuoleman jälkeen maailmanvallan asema siirtyi hitaasti Rooman haltuun. Kenraali Julius Caesar, Rooman valtionpäämies, murhattiin vuonna 44 eaa., ja noin 13 vuotta kestäneen levottomuuden ajan jälkeen hänen ottopoikansa Octavianus löi kilpailijansa ja perusti Rooman keisarikunnan vuonna 31 eaa.
Kirja Imperial Rome kutsuu Octavianusta ”suurimmaksi Rooman monista keisareista” ja sanoo, että ”roomalaiset kutsuivat häntä Augustukseksi, joka tarkoittaa ’kunnianarvoisaa’, ja provinsseissa häntä tervehdittiin jumalana”. Ikään kuin näiden mielipiteiden vahvistukseksi Augustuksella oli sinettisormuksia, joissa oli hänen ja häntä aikaisemmin eläneen Aleksanterin kuvat. Rooman senaatti korotti Augustuksen myöhemmin jumalaksi, ja hänelle rakennettiin temppeleitä kaikkialle imperiumiin.
Ansaitsivatko he maineensa?
Nykyään ei kukaan asettaisi toivoansa maailman rauhan ja turvallisuuden saamiseksi roomalaisten tai kreikkalaisten jumalien käsiin – ei niiden tarujumalien käsiin, jotka hallitsivat Olymposvuorelta, eikä niiden jumaliksi korotettujen todellisten ihmisten käsiin, jotka hallitsivat poliittisilta valtaistuimilta. Ja kuitenkin aasialaisista juuristaan lähtien aina tähän päivään saakka väärät uskonnot johtavat jatkuvasti ihmisiä harhaan kannustaen heitä asettamaan luottamuksensa tarujumaliin, joilla on kyllä mainetta, mutta jotka eivät ole sitä ansainneet. Sattuvasti Aleksanterin rakastama Homeros kirjoittikin Iliaassa: ”Miten turha onkaan ansioton maine.”
On sanottu, että muinaiset kreikkalaiset pitivät Iliasta ”moraalisen ja jopa käytännöllisen opastuksen lähteenä”. Nykyään on olemassa monia muita kirjoituksia, joihin suhtaudutaan samalla tavalla. Sitä, miten tällaisia kuuluisia uskonnollisia kirjoja voidaan arvioida oikein, käsitellään lehtemme maaliskuun 22. päivän numerossa ilmestyvässä kirjoituksessa.
[Alaviitteet]
a Etruskien alkuperästä kiistellään, mutta laajinta kannatusta on saanut teoria, jonka mukaan he muuttivat Italiaan Aasian Aigeianmeren puoleisesta osasta 700- tai 600-luvulla eaa. ja toivat mukanaan aasialaisen kulttuurin ja uskonnon.
[Tekstiruutu s. 23]
Kaikkialle levinnyt kreikkalainen jumalisuus
Muinaisilla kreikkalaisilla ei ollut omaa sanaa itse uskonnolle. He käyttivät termiä eu·seʹbei·a, joka voidaan kääntää ”jumalisuudeksi”, ”oikeaksi käytökseksi jumalien suhteen”, ”syväksi kunnioitukseksi” ja ”jumaliseksi antaumukseksi”.b
The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Kehittyneessä muodossaan kreikkalainen uskonto säilyi yli tuhat vuotta, Homeroksen ajasta (luultavasti 800- tai 700-luvulta eKr.) keisari Julianuksen hallituskaudelle (300-luvulle jKr.), vaikka sen voidaan havaita syntyneen jo ammoisia aikoja sitten. Tuona ajanjaksona sen vaikutus levisi lännessä aina Espanjaan saakka, idässä Indusvirralle sekä kaikkialle Välimerta ympäröineeseen maailmaan. Selvimmin se vaikutti roomalaisiin, jotka samaistivat jumalansa kreikkalaisten jumaliin. Kristillisyydessä kreikkalaiset sankarit ja jopa jumalat säilyivät pyhimyksinä, kun taas eteläeurooppalaisten yhteisöjen kilpailevat madonnat heijastavat paikallisten kulttien riippumattomuutta.”
Varhaiskristityt joutuivat kohtaamaan kreikkalaisia ja roomalaisia vääriä jumalia palvovat ihmiset. Raamattu kertoo: ”Kun ihmisjoukot näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he korottivat äänensä ja sanoivat lykaonian kielellä: ’Jumalat ovat tulleet ihmisten kaltaisiksi ja laskeutuneet meidän luoksemme!’ Ja he ryhtyivät kutsumaan Barnabasta Zeukseksi [kreikkalaisen jumalperheen ylijumalaksi] mutta Paavalia Hermeeksi [jumalaksi, joka toimi muiden jumalien sanansaattajana], koska hän johti puhumista. Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi sonneja ja seppeleitä porttien luo ja halusi ihmisjoukkojen kanssa uhrata. Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali kuulivat sen, he repäisivät päällysvaippansa ja hyppäsivät ulos ihmisjoukkoon huutaen ja sanoen: ’Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä ja meillä on samat vajavaisuudet kuin teillä, ja me olemme julistamassa teille hyvää uutista, jotta te kääntyisitte näistä turhista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.’” – Apostolien teot 14:11–15.
[Alaviitteet]
b Ks. 1. Timoteuksen kirjeen 4:7, 8:aa Jehovan todistajien julkaisemasta The Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures -käännöksestä.
[Tekstiruutu/Kuvat s. 24]
Kreikkalaisia ja roomalaisia jumalia
Monilla kreikkalaisen jumalaistaruston jumalilla ja jumalattarilla oli samanlainen asema roomalaisessa jumalaistarustossa. Alla olevassa taulukossa luetellaan joitakin tärkeitä kreikkalaisia ja roomalaisia jumalia.
Kreikka Rooma Asema
Afrodite Venus Rakkauden jumalatar
Apollon Apollo Valon, lääkintätaidon ja
runouden jumala
Ares Mars Sodan jumala
Artemis Diana Metsästyksen ja synnytysten jumalatar
Asklepios Aesculapius Lääketaidon jumala
Athene Minerva Käsityötaidon, sodan ja
viisauden jumalatar
Demeter Ceres Kasvullisuuden jumalatar
Dionysos Bacchus Viinin, hedelmällisyyden
ja hillittömän käytöksen jumala
Eros Cupido Rakkauden jumala
Gaia Terra Maan symboli ja Uranoksen
äiti ja vaimo
Hefaistos Vulcanus Jumalien seppä sekä tulen
ja sepäntaidon jumala
Hera Juno Avioliiton ja naisten suojelija.
Kreikkalaisessa jumalaistarustossa
Zeuksen sisar ja vaimo;
roomalaisessa jumalaistarustossa
Juppiterin vaimo
Hermes Mercurius Jumalien sanansaattaja, kaupan ja
tieteen jumala sekä matkamiesten,
varkaiden ja kulkurien suojelija
Hestia Vesta Kotilieden jumalatar
Hypnos Somnus Unen jumala
Kronos Saturnus Kreikkalaisessa jumalaistarustossa
titaanien hallitsija ja Zeuksen isä;
roomalaisessa jumalaistarustossa myös
maanviljelyn jumala
Pluto eli Hades Pluto Manalan jumala
Poseidon Neptunus Meren jumala. Kreikkalaisessa
jumalaistarustossa myös
maanjäristysten ja hevosten jumala
Rhea Ops Kronoksen vaimo ja sisar
Uranos Uranus Gaian poika ja aviomies ja
titaanien isä
Zeus Juppiter Jumalien hallitsija
Lähde: ”The World Book Encyclopedia”, vuoden 1987 laitos, 13. osa, s. 820
[Kuvat]
Hermes
Diana
Asklepios
Juppiter
[Lähdemerkinnät]
Valokuvat: Hermes, Diana ja Juppiter – British Museum, Lontoo
Asklepios – Arkeologinen kansallismuseo, Ateena, Kreikka
[Kuva s. 20]
Athene, sodan ja viisauden jumalatar – Saksan liittotasavallassa Weselin kaupungin portissa oleva patsas