Miksi sademetsät kannattaa pelastaa?

JOUKKO ihmisiä seuraa jalkapallo-ottelua ja osoittaa kiihkeästi suosiotaan. He haluaisivat pelin jatkuvan ikuisesti. He kuitenkin ampuilevat pelaajia. Kuolleet kannetaan yksitellen kentältä. Kun pelin tempo hidastuu, ihmisjoukko raivostuu.

Metsien hävittäminen on hyvin samankaltaista. Ihmiset pitävät metsistä ja ovat suorastaan riippuvaisia niistä. Silti he tuhoavat yhtä mittaa pelaajien vastineita: yksittäisiä kasvi- ja eläinlajeja, joiden välinen monimutkainen vuorovaikutus pitää metsät elossa. Tämä on kuitenkin enemmän kuin pelkkää peliä. Metsien hävittäminen näet vaikuttaa myös sinuun. Se vaikuttaa elämäsi laatuun, vaikka et olisi edes koskaan nähnyt sademetsää.

Eliöstön valtava monimuotoisuus ja runsaus ovat joidenkuiden mielestä tärkein aarre, minkä sademetsät sisältävät. Malesiassa on puolen neliökilometrin alalta sademetsää pystytty laskemaan 835 puulajia eli enemmän kuin niitä on Yhdysvalloissa ja Kanadassa yhteensä.

Tämä rehevä elämän kudelma on kuitenkin hyvin arka vahingoittumaan. Eräs tiedemies on verrannut yksittäisiä lajeja lentokoneen niitteihin. Mitä enemmän niittejä irtoaa, sitä kovemmaksi käy muihin niitteihin kohdistuva rasitus, ja nekin alkavat irtoilla. Jos käytetään tällaista vertausta, niin koko planeettamme on kuin vioittunut ”lentokone”. Jotkut ovat arvioineet, että sademetsien myötä katoaa joka vuosi 10000 kasvi- ja eläinlajia ja että lajien tuhoutumisvauhti on nykyisin noin 400 kertaa nopeampi kuin mitä se on ollut koskaan planeettamme historiassa.

Tiedemiehet valittavat sitä, miten paljon lajiston köyhtymisen mukana menetetään yksistään tietoa. Heidän mielestään se on samaa kuin kirjaston polttaminen ennen kuin sen kirjoja on ehditty lukea. Menetykset voivat olla myös konkreettisempia. Esimerkiksi neljäsosa Yhdysvalloissa käytetyistä reseptilääkkeistä on peräisin trooppisten metsien kasveista. Eräs tällainen lääke on niin hyvä, että sillä pystyttiin vuonna 1985 lievittämään lasten leukemian oireita 80 prosentilla tautiin sairastuneista, kun 1960-luvulla käytetyillä aineilla oli kyetty auttamaan ainoastaan 20 prosenttia samaan tautiin sairastuneista. Niinpä Maailman luonnonsäätiön mukaan sademetsät ”ovat valtava apteekki”. On lukematon määrä kasveja, joita ei ole vielä edes löydetty, puhumattakaan siitä että olisi päästy tutkimaan niiden lääkinnällistä käyttöarvoa.

Sitä paitsi vain harvat meistä ovat perillä siitä, miten monet ravintokasveistamme on kehitetty sademetsissä luonnonvaraisina esiintyvistä kasveista. (Ks. oikeanpuoleista palstaa sivulla 11.) Parhaillaankin tiedemiehet keräävät perintöainesta näiden kasvien sitkeistä, metsässä kasvavista muunnoksista ja käyttävät sitä niiden jälkeläisten – ihmisen viljelykseensä ottamien kasvien – heikomman taudinkestävyyden parantamiseen. Tiedemiehet ovat näin saaneet aikaan satojen miljoonien dollarien säästöjä, kun satotappiot ovat pienentyneet.

Lisäksi emme tiedä, mitkä sademetsien ravintolähteet voivat vielä tulla yleiseen käyttöön kaikkialla maailmassa. Useimmat pohjoisamerikkalaiset eivät tiedä, että vielä sata vuotta sitten banaani oli heidän esi-isilleen erikoinen, eksoottinen hedelmä, josta he saattoivat maksaa 2 dollaria kappaleelta, jokaisen banaanin ollessa erikseen pakattuna.

Maailmanlaajuinen tilanne

Metsien hävittämisen lopullinen uhri on ihminen itse. Hävittämisen vaikutukset maailmanlaajuiseen ympäristöön ovat kuin veden pintaan syntyneitä renkaita, jotka etenevät kaikkiin suuntiin ympäröiden lopulta koko maapallon. Miksi sanomme näin? Tarkastelkaamme vielä kerran tyypillistä sademetsää. Kuten jo nimikin osoittaa, se saa runsaasti sadetta – kenties yli 200 millimetriä päivässä, yli 9000 millimetriä vuodessa. Sademetsä on rakenteeltaan sellainen, että se hyvin kestää tällaisen runsaan vedentulon.

Latvuskerros särkee pisaroitten voiman niin että ne eivät pysty huuhtomaan pintamaata pois. Monissa lehdissä on suippo kärki eli ”tippanokka”, joka rikkoo raskaat pisarat pienemmiksi. Näin kaatosade muuttuu tasaiseksi vihmaksi, joka putoaa lopulta maahan vähentyneellä voimalla. Nokan kautta vesi myös valuu nopeasti lehdiltä pois, niin että ne voivat jälleen alkaa haihduttaa, palauttaa vettä ilmakehään. Juuristo imee metsän pohjalle päässeestä vedestä 95 prosenttia. Kokonaisuutena sademetsä on kuin jättimäinen sieni, joka ensin imee sadevettä ja sitten luovuttaa sitä hitaasti.

Kun metsä on poissa, sade pääsee esteettä piiskaamaan suojatonta pintamaata, ja sitä huuhtoutuu pois tonnikaupalla. Esimerkiksi Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa häviää hehtaarin alueelta loivan rinteen sademetsästä vain noin 30 kiloa multaa vuodessa. Kun sama alue hakataan paljaaksi, niin viljelykseen otettuna siitä häviää 90 tonnia ja paljaaksi maaksi jätettynä 138 tonnia multaa vuodessa.

Pintamaan häviäminen aiheuttaa muutakin kuin vain sen, että maa tulee kelpaamattomaksi viljelykseen tai karjanpitoon. On nurinkurista, että ne paljaaksihakkuut, joilla patoaltaille on tehty tilaa, ovat nyt koitumassa näiden patojen tuhoksi. Runsas liete, jota joet tuovat hakatuilta alueilta, tukkii padot nopeasti, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi. Ylenmääräinen liete on tärvellyt myös rannikkoseutuja ja kalojen kutupaikkoja.

Vaikutukset sadeoloihin ja ilmastoon ovat vielä tuhoisampia. Trooppisista sademetsistä alkunsa saavat joet ovat yleensä täynnä läpi vuoden. Mutta kun ei ole enää metsää, joka säännöstelisi veden valumista jokiin, äkilliset sateet saavat joet tulvimaan, minkä jälkeen ne ehtyvät. Tulvat ja kuivat kaudet alkavat vuorotella. Sadeolot voivat muuttua tuhansien neliökilometrien laajuisella alueella, sillä alueen ilman kosteudesta voi jopa puolet olla peräisin paikallisen sademetsän haihdunnasta. Metsien hävittäminen on siis voinut myötävaikuttaa siihen, että viime vuosikymmenellä Bangladeshissa oli tulvia ja Etiopiassa kuivuutta, jotka vaativat paljon kuolonuhreja.

Metsien hävitys voi kuitenkin vaikuttaa myös koko maapallon ilmastoon. Sademetsiä on nimitetty maapallon vihreiksi keuhkoiksi, koska ne sitovat ilman hiilidioksidia ja käyttävät hiilen runkojen, oksien ja kaarnan kasvattamiseen. Kun metsä poltetaan, kaikki tämä hiili joutuu ilmakehään. Ongelma on tämä: ihminen syytää ilmakehään niin paljon hiilidioksidia (käyttämällä fossiilisia polttoaineita ja hävittämällä metsiä), että hän on jo saattanut panna alulle maapallon ilmaston vähittäisen lämpenemisen eli kasvihuoneilmiön, joka uhkaa sulattaa napajäätiköt ja nostaa merenpintaa, joka peittäisi alleen rannikkoseutuja.a

Ei siksi mikään ihme, että metsien ahdinkotila on alkanut kiinnostaa ihmisiä kaikkialla maailmassa. Onko heistä apua? Onko tarjolla minkäänlaista ratkaisua? Mitä toivoa on olemassa näin murheellisessa tilanteessa?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 11]

Sademetsien aarteita

Onko lähettyvilläsi tälläkin hetkellä pieni kappale trooppista sademetsää? Ei pidä unohtaa, että hyvin monien ravintolähteiden alkuperä on sademetsissä eri puolilla maailmaa. Näitä ovat esimerkiksi riisi, maissi, bataatti, maniokki, sokeriruoko, banaani, appelsiini, kahvi, tomaatti, kaakao, ananas, avokado, vanilja, greippi, monet erilaiset pähkinät, mausteet ja tee. Reilusti puolet maailman ravintokasveista perustuu kasveihin, jotka ovat peräisin sademetsistä. Ja nämä ovat vain osa kyseessä olevista ravintolähteistä.

Monet lääkeaineet ovat peräisin sademetsien kasveista. Köynnöskasveista saatavia alkaloideja käytetään lihasjännityksen poistamiseen ennen leikkausta, hydrokortisonin vaikuttavia ainesosia tulehdusten taltuttamiseen, kiniiniä malarialääkkeenä, digoksiinia sydämen toimintaa elvyttävänä lääkkeenä, diosgeniinia ehkäisypillereissä ja oksetusjuurta (ipepakuanhaa) oksetuslääkkeenä. Toiset kasvit ovat osoittautuneet lupaaviksi kamppailussa aidsia ja syöpää samoin kuin ripulia, kuumetta, käärmeenpuremia ja sidekalvontulehdusta ja muita silmäsairauksia vastaan. Ei tiedetä, mitä muita lääkeaineita saattaa vielä löytyä. Tiedemiehet ovat tutkineet vasta vajaan prosentin sademetsien kasvilajeista. Eräs kasvitieteilijä pahoitteli: ”Tuhoamme sellaista, mitä emme edes tiedä olevan olemassa.”

Muita hupenevista metsistä peräisin olevia tuotteita ovat esimerkiksi lateksi, hartsit, vahat, hapot, alkoholit, tuoksuaineet, vaahdotusaineet, värit, kuidut (esimerkiksi pelastusliiveissä käytettävät kuidut), sapotillapuun maitiaisneste (josta tehdään purukumia), bambu ja rottinki – jotka kaikki pitävät suuria teollisuudenaloja toiminnassa kaikkialla maailmassa.

[Kaavio/Kuva s. 9]

(Ks. painettu julkaisu)

Metsän merkitys

[Kuva s. 10]

Metsien hävittämisen vaikutuksia