Arvojen muuttuminen historian kuluessa
”SÄÄNTÖJÄRJESTELMÄ, jota ihminen noudattaa (tai jota hänen pitäisi noudattaa) henkilökohtaisesti ja suhteissaan toisiin.” Näin määrittelee ranskalainen Encyclopædia Universalis -tietosanakirja sanan ”moraali”.
Tällainen määritelmä soveltuu varmasti kaikkiin. Se sulkee piiriinsä uskonnolliset ihmiset, jotka noudattavat uskontonsa periaatteita, ja samoin ne, jotka eivät noudata mitään eettistä ohjeistoa tai uskontoa mutta joilla kuitenkin on elämänohjeenaan joitakin periaatteita. Anarkistitkin, jotka väittävät, että heillä ”ei ole Jumalaa eikä isäntää”, ovat valinneet arvonsa, jos ei muuten niin ainakin sillä tavoin, että ovat omineet itselleen oikeuden tehdä omat ratkaisunsa.
Mihin tällaiset arvot sitten perustuvat? Entä mihin moraalia koskevat valinnat perustuvat? Muuttuvatko ne ajan mukana?
Erilaisia arvoja menneisyydessä
”Spartalainen” on sana, jota käytetään monissa kielissä kuvaamaan mukavuuksien puuttumista. Sanalla tarkoitetaan niitä karuja oloja, joissa Spartan kaupungin nuoret kansalaiset aikoinaan antiikin Kreikassa kasvatettiin. He joutuivat jo pienestä pitäen olemaan erossa vanhemmistaan, ja heidän oli opittava ehdottoman kuuliaisiksi. Tällaisen kasvatuksen päämääränä oli tehdä heistä mallikelpoisia sotureita.
Toiset kansat noudattivat toisenlaisia arvoja. Esimerkiksi muinaisella Israelilla oli lakikokoelma, jonka Jumala oli antanut Moosekselle. Noihin lakeihin sisältyi ravintoa koskevia ja ruumiillista, siveellistä ja hengellistä puhtautta edistäviä rajoituksia. Israelilaisten piti palvoa Jehova Jumalaa eikä ketään muuta.
Kun ajatellaan sukupuolimoraalia, niin Mooseksen laki tuomitsi ankarasti haureuden, aviorikoksen, homoseksuaalisuuden ja eläimiin sekaantumisen. Tarkoituksena oli, että israelilaiset pysyisivät erillään naapureistaan niin uskonnollisessa kuin myös moraalisessa mielessä. Syynä tähän oli se, että monet israelilaisten ympärillä asuneista kansoista harjoittivat alhaista, vahingollista sukupuolipalvontaa, johon sisältyi esimerkiksi miesten ja naisten temppeliprostituutio. Jotkin kansat uhrasivat jopa omia lapsiaan väärille jumalilleen.
Ensimmäisellä vuosisadalla pitivät apostolit ja vanhimmat Jerusalemissa kokouksen, jonka tuloksena syntyneessä päätöksessä kristittyjä neuvottiin noudattamaan pääosin samanlaista sukupuolimoraalia kuin juutalaisetkin, kun heidän käskettiin ’karttaa haureutta’. Vigorouxin toimittaman Raamatun sanakirjan (Dictionnaire de la Bible) mukaan tämä ohje oli erittäin arvokas sen takia, että haureuden harjoittaminen oli yleistä tuon ajan pakanoitten keskuudessa. – Apostolien teot 15:29.
Läpi historian on ollut erilaisia moraalinormeja, niin että eettiset säännöt olivat vuoroin löysiä ja vuoroin tiukempia. Kun homoseksuaalisuus oli ankarasti tuomittua keskiajan Euroopassa, niin renesanssiaikana sitä suvaittiin enemmän tai vähemmän. Kun Calvin oli asettunut niin sanotun uskonpuhdistuksen aikoihin Geneveen Sveitsiin, hän aloitti siellä aikakauden, jolle olivat leimallisia mitä ankarimmat moraalin vaatimukset. Noin 200 vuotta myöhemmin kävi puolestaan niin, että Ranskan vallankumous laillisti ne arvot, joita sitä ennen ei ollut hyväksytty. Se kannatti uutta ”moraalista vapautta” ja teki avioeron saannin helpommaksi.
Nykyajan toisistaan poikkeavat moraaliarvot
Nykyäänkin ihmisillä on erilaisia moraalinormeja, jopa saman yhteiskunnan sisällä. Toiset kannattavat tiukkoja moraalisääntöjä, toiset taas moraalista ”vapautta”.
Moraalisäännöt ovat muuttuneet nopeasti. ”Useimmille ranskalaisille aviorikoksella on tarkka merkityksensä. Se on kielteinen ja vastoin hyvää moraalia”, sanoo ranskalainen kirja Francoscopie. Samainen tietolähde kuitenkin toteaa, että monet muut ”eivät enää pidä aviollista uskottomuutta pakotienä vaan oikeutena, oikeutena jonka ei pitäisi saattaa epäilyksen alaiseksi sitä rakkautta, jota aviopuolisot saattavat tuntea toisiaan kohtaan, vaan päinvastoin sen pitäisi jopa rikastuttaa ja lujittaa sitä”.
Abortit ovat toinen alue, jolla eettiset arvot ovat muuttuneet nopeasti. Samalla kun abortti on edelleen joissakin maissa rikos, sitä suvaitaan – jopa vaaditaan – toisissa maissa. On kiintoisaa todeta, että Ranskan lääkäriliitto piti aborttia rikoksena, kunnes se lopulta laillistettiin vuonna 1974. Nykyään monet ranskalaiset pitävät sitä moraalisesti hyväksyttävänä.
Mihin tällainen moraali sitten perustuu? Tuleeko moraaliarvojemme olla vain suhteellisia ja olosuhteiden mukaan muuttuvia?
Ihminen on luonut omat moraaliarvonsa
Kautta historian ovat filosofit tarjonneet monenlaisia ajatuksia ja aatteita, joilla näihin kysymyksiin on pyritty vastaamaan. Jotkut ovat suositelleet ’yleispätevää moraalisäännöstöä’, mutta he eivät kuitenkaan pääse yksimielisyyteen siitä, kenen määrittelemää vaatimustasoa kaikkien sitten pitäisi ruveta noudattamaan.
Toisten mielestä ihmisen käyttäytymistä pitäisi aina ohjata hänen lähimmäisensä edun ajatteleminen. Mutta siihen, mitä joku pitää sopivana toisten eduista huolehtimisena, ei joku toinen ehkä suhtaudukaan samalla tavoin. Esimerkiksi vuosisatojen ajan monet orjanomistajat pitivät sopivana huolehtia orjiensa ravinnon- ja asunnontarpeesta, mutta orjien mielestä sopivaa huolenpitoa olisi ollut se, että heidät olisi vapautettu orjuudesta.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö ne hyvin erilaiset ja usein ristiriitaiset näkemykset, joita filosofeilla on ollut moraaliarvoista, ole hämmentäneet monien mieliä. Heidän ajatuksistaan ei ole saatu syntymään yhtä yhteistä moraalinormistoa, josta kaikki pitäisivät kiinni, eivätkä heidän teoriansa ole johtaneet ihmissukua rauhaan ja ykseyteen. Pikemminkin heidän monet, ristiriitaiset käsityksensä ovat saaneet yhä useammat päättelemään, että ihmisen oma moraalinormisto on aivan yhtä käypä kuin ”asiantuntijoitten” moraalinormistot.
Tämän vuoksi monet ovat nykyään omaksuneet samanlaisen näkemyksen kuin ranskalainen filosofi Jean-Paul Sartre, jonka mielestä ihmisen pitäisi olla oma tuomarinsa moraalikysymyksissä. Suuri osa kirkkokansastakin on omaksunut tällaisen ajattelutavan. Esimerkiksi katolisen kirkon johtomiehet ovat huolissaan sen takia, että monet katolilaiset eivät enää noudata kirkon oppeja seksuaaliasioista ja että he käyttävät ehkäisyvälineitä, jotka kirkko on kieltänyt.
Historian opettama läksy on, että ihmiset ovat laatineet monia erilaisia moraalisääntöjä mutta että ajan kuluessa tällaiset säännöt on asetettu kyseenalaiseksi ja niitä on muutettu tai ne ovat jopa jääneet unohduksiin. Filosofien päähänpistot tai yhteiskunnalliset muutokset eivät kuitenkaan ole kyenneet vaikuttamaan niihin Raamatun periaatteisiin, jotka aiemmin mainittiin tässä kirjoituksessa. Mikä on näiden Raamatun periaatteiden arvo nykyään? Onko niitä mahdollista noudattaa?
[Huomioteksti s. 7]
”AVIOLLISTA USKOTTOMUUTTA EI ENÄÄ PIDETÄ PAKOTIENÄ VAAN OIKEUTENA”