Miten jotkut ovat oppineet voittamaan kielteiset tunteensa
KAIKILLA on aika ajoin kielteisiä tunteita. Vaikeat ongelmat, kuten vakava sairaus, korkea ikä tai jonkin läheisen kuolema, ovat saaneet aikaan sen, että joillakuilla on ehkä syvälle juurtuneita kielteisiä tunteita, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti heidän elämäänsä.
Jälkimmäistenkin joukossa on silti sellaisia, jotka ovat oppineet hallitsemaan tällaisia tunteitaan siinä määrin, että ne eivät aiheuta häiriöitä heidän normaalille päiväohjelmalleen. Herätkää!-lehti on haastatellut joitakin tällaisia ihmisiä, ja seuraavassa heidän kokemuksiaan.
Janis joutuu käyttämään säännöllisesti psyykenlääkkeitä. Hän kuitenkin selittää: ”Olen havainnut ajatusteni hallitsemisen tehokkaimmaksi keinoksi, jonka avulla voin tulla toimeen ongelmani kanssa. Tällöin teen jotakin toisten hyväksi, esimerkiksi leivon ja ompelen. Ponnistelen myös kovasti, jotta ajatukseni askartelisivat miellyttävissä muistoissa ja tulevissa tapahtumissa, joista iloitsen jo ennakolta. Sairauteni vuoksi se ei ole millään muotoa helppoa. Joskus olisi helpompaa vain antaa periksi ja tuntea olonsa kurjaksi. Tulokset ovat kuitenkin niin hyviä, että vaivannäkö kannattaa.”
Ethel-nimiseltä naiselta kuoli mies 45 avioliittovuoden jälkeen. Vaikka sureminen vei oman aikansa, Ethel kykenee silti hallitsemaan tunteitaan. Hän selittää: ”Ahkeroin hyvän tekemisessä toisille. Esimerkiksi iloitsen siitä, että saan opettaa toisille Jumalan tarkoituksia, joista kerrotaan Raamatussa. Eräs nuori nainen oli niin iloinen niistä hyvistä asioista, joita hän oppi, että hänen kiitollisuutensa lisäsi omaa iloani. Samalla kun syvennyn niihin myönteisiin asioihin, joita Raamattu sisältää, voidakseni opettaa toisia, minun on helpompi karkottaa kielteisiä ajatuksia mielestäni. Lisäksi luonani käy nuorempia naisia hakemassa apua erilaisiin ongelmiinsa, ja siitä puhuminen, mitä kaikkea myönteistä he voivat tehdä elämässään, auttaa sekin minua voittamaan kielteiset tunteeni.”
Arthur oli viettänyt monia vuosia toimeliasta elämää. Sen jälkeen hän sairastui vakavasti ja hänen oli jätettävä ansiotyönsä, ja siitä lähtien hänen elämänpiirinsä on rajoittunut kodin seinien sisäpuolelle. Monien kuukausien ajan Arthur tunsi itsensä hyödyttömäksi ja masentuneeksi. Miten hän käsitteli näitä tunteitaan? ”En antanut ajatusteni askarrella niissä asioissa, joita en enää kyennyt tekemään. Sen sijaan syvennyin siihen, mitä voisin tehdä auttaakseni toisia kohentamaan elämäänsä ja rohkaistakseni heitä, kun he olivat masentuneita. Koska en pääse kotoani minnekään, käytän paljon puhelinta. Kun uppouduin toisten auttamiseen ja rohkaisemiseen, niin minulle jäi vain vähän aikaa itseni säälimiseen.”
Nita koki elämässään monenlaisia vastoinkäymisiä, ja niistä yksi oli hänen miehensä kuolema. Oli ymmärrettävää, miksi hän oli syvästi murheissaan ja masentunut. Vähitellen hän oppi hallitsemaan näitä tunteitaan: ”Kun minut valtaa surun tunne, etsin sille jonkin rakentavan purkautumistien. Pakotan itseni kävelylle, soittamaan hyvälle ystävälle, kuuntelemaan musiikkia tai tekemään jotakin muuta, minkä kokemuksesta tiedän lievittävän masennusta. Koetan kohdella itseäni yhtä myötätuntoisesti kuin kohtelisin hyvää ystävääni.”
Maryllä on ollut jo 32 vuotta vakavia terveysongelmia. Hän ei pääse mihinkään ilman pyörätuolia, ja kotoaan hän poistuu vain käydäkseen lääkärissä. Mikä on estänyt häntä joutumasta masennuksen valtaan? Hän selittää: ”Mieheni on tukenut minua suuresti. Luen myös usein rakentavaa kirjallisuutta. Soitan ystävilleni säännöllisesti, ja pyydän heitä usein meille kylään. Nautin heidän vierailuistaan, enkä käytä näitä tilaisuuksia hyväkseni valittaakseni osaani elämässä tai vaipuakseni itsesääliin. En tuhlaa aikaani sen pohtimiseen, mitä kaikkia ikäviä asioita elämääni sisältyy, sillä siihen sisältyy myös paljon myönteisiä asioita.”
Margaret on luonnostaan realisti. Hän sanoo: ”Kun kielteiset tunteet nousevat pintaan, en etsi idealistin, vaan myönteisesti ajattelevan ihmisen seuraa, sellaisen ihmisen seuraa, joka tuntee minut hyvin ja muistuttaa minua niistä asioista, jotka olen kyennyt kääntämään voitokseni, ja rohkaisee minua.”
Rose Marielle on tehty vuosien kuluessa viisi suurta leikkausta, ja häneltä ja hänen mieheltään on äskettäin kuollut puolentoista vuoden sisällä seitsemän lähiomaista. Kaikki tämä yhdessä on varmasti aiheuttanut kielteisiä tunteita. Heidän ajatuksensa eivät kuitenkaan askartele tällaisissa asioissa. Koska he ovat Jehovan todistajia, heille antaa voimaa se myönteinen ja lohduttava toivo, jonka Raamattu tarjoaa vanhurskaasta uudesta maailmasta, joka on jo hyvin lähellä. Siellä Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. Jopa kuolleet tulevat saamaan ylösnousemuksen, sillä kuten Jeesus sanoi, ”tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin”. (Ilmestys 21:4; Johannes 5:28, 29.)
[Kuva s. 9]
Janis hallitsee tunteitaan tekemällä hyvää toisille, antamalla ajatustensa askarrella myönteisissä muistoissa ja iloitsemalla jo ennakolta monista tulevaisuudessa toteutuvista asioista