Nuoret kysyvät:

Miksi vanhempani osoittavat niin vähän kiinnostusta minua kohtaan?

”Aina kun pyydän äitiäni kuuntelemaan minua hetkisen”, muuan teini-ikäinen tyttö valittaa, ”hänellä on liian kiire.”

CHRISTINA oli 16-vuotias – naimaton ja raskaana. Vaikka hänen tukala tilanteensa tuotti hänelle tunnonvaivoja, hän oli myös katkera. ”Äitini ei koskaan vaivautunut selittämään näitä asioita minulle”, hän nyyhkytti. ”Hänellä ei vain koskaan ollut aikaa osoittaa kiinnostusta tekemisiäni kohtaan.”

Tunnetko sinä joskus näin – että vanhempasi eivät kerrassaan ole kiinnostuneita sinusta? Et ehkä ilmaise turhautumistasi siten kuin Christina ja tiedät, etteivät vanhempien laiminlyönnit oikeuta toimimaan väärin. Mutta silti saatat tuntea itsesi syvästi loukatuksi, jos vanhempasi laiminlyövät sinua. Vaikka lähestyt jo aikuisuutta, saatat yhä kaivata kovasti vanhempien rakkautta ja tukea. Voit tuntea itsesi hylätyksi, jos vanhempasi laiminlyövät sinua. ”Aina kun pyydän äitiäni kuuntelemaan minua hetkisen”, muuan teini-ikäinen tyttö valittaa, ”hänellä on liian kiire.”

Ei ole siksi mikään ihme, että erään tutkimuksen mukaan 25 prosentilla nuorista ”on sellainen tunne, ettei heidän vanhemmillaan ole heille riittävästi aikaa”. Eräs nuori sanoi: ”Toivoisin, että suhteeni vanhempiini olisi läheisempi ja avoimempi.” Silloinkin kun nuoret ja vanhemmat ovat yhdessä, he eivät ehkä kohtaa toisiaan tunne-elämän tasolla. Heidän välillään ei ehkä ole lainkaan merkityksellistä ajatustenvaihtoa.

Miksi he näyttävät laiminlyövän sinua

Kuvittelehan mielessäsi seuraava tilanne: Olet odottanut koko päivän voidaksesi puhua jostakin ongelmasta äitisi kanssa. Mutta heti kun hän tulee työstä kotiin, hän lysähtää tuoliin ja syventyy täysin illan TV-uutisiin. Kun sitten yrität saada hänet keskustelemaan kanssasi, hän harmistuneena torjuu sinut sanomalla: ”Etkö näe, että yritän rentoutua? Älä häiritse minua.”

Onko äitisi kylmä ja rakkaudeton? Vanhemmat harvoin laiminlyövät lapsiaan tarkoituksellisesti. Mutta me elämme ”kriittisissä ajoissa, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–3). Vanhemmillasi on enemmän paineita kuin ehkä koskaan aikaisemmin. He saattavat olla niin kireitä, turhautuneita tai uupuneita, ettei heillä kerrassaan ole voimia käyttää aikaa laadukkaasti kanssasi. Tilanne voi olla tällainen varsinkin, jos vanhempasi on yksinhuoltaja. Siksi jos vanhempasi eivät kuule sinun valittavan jostakin, he saattavat kuvitella kaiken olevan kunnossa.

Vanhemmillasi voi lisäksi olla muita huolenaiheita, joissa heidän mielensä askartelee. Jos isäsi on toimelias kristitty, hänellä saattaa olla huomattavia vastuutehtäviä seurakunnassa (vrt. 2. Korinttolaisille 11:28, 29). Ja äidilläsi saattaa hyvinkin olla yhä enemmän terveyshuolia, vaikkei hän niistä usein puhukaan. Onko sinulla veljiä ja sisaria? Silloin vanhemmillasi voi lisäksi olla täysi työ huolehtia heidän tarpeistaan.

Jotkut vanhemmat joutuvat epäilemättä kamppailemaan esimerkiksi alkoholismin kaltaisten vakavien ongelmien kanssa, eivätkä he pysty tyydyttämään lastensa tarpeita. Toiset eivät yksinkertaisesti tiedä, miten heidän tulisi osoittaa kiinnostusta lapsiaan kohtaan. Lapsethan oppivat rakkautta vanhemmiltaan (vrt. 1. Johannes 4:19). Ehkäpä vanhempiasi kasvattivat sellaiset vanhemmat, jotka eivät osoittaneet kiinnostusta lapsiaan kohtaan.

Lisäksi joissakin kulttuureissa ei itse asiassa välitetä nuorten tarpeista. Afrikan joissakin osissa noudatetaan tapaa, jonka mukaan isä, äiti ja lapset syövät ateriansa erikseen. Tämän tavan vaikutuksista kertoo Collin, 14-vuotias afrikkalaisnuori: ”En oikein pystynyt tuntemaan, että olisin ollut vanhemmilleni läheinen. Minusta tuntui, että haparoin elämässä eteenpäin pelkästään omin voimin.”

Vältettäviä vaaroja

Johtuupa se, että vanhempasi näyttävät laiminlyövän sinua, sitten mistä tahansa, voit silti tuntea itsesi loukatuksi ja vihaiseksi. Jotkut nuoret reagoivat olemalla vastahankaisia tai tottelemattomia. Toiset päättelevät, että kapinallisuus on ainoa tapa saada vanhemmat huomaamaan heidän ahdinkonsa. Mutta alussa mainitun Christinan tavoin kapinalliset nuoret usein näin vain vahingoittavat itseään. ”Kokemattomien luopumus tappaa heidät”, varoittaa Sananlaskujen 1:32 (UM).

Ei myöskään auta, että jätät tilanteen välinpitämättömästi vain huomiotta – varsinkin jos se loukkaa sinua syvästi. ”Oletko osoittautunut masentuneeksi ahdistuksen päivänä?” Sananlaskujen 24:10 (UM) kysyy. Jos olet, silloin ”voimasi tulee olemaan vähäinen”. Tunne-elämän vammat voivat olla jopa vaikeampia kuin fyysiset vammat ja aivan yhtä tuskallisia kuin ne (Sananlaskut 18:14). Jos niiden annetaan jäytää, ne voivat tuottaa tuskaa vielä aikuisuudessakin. Ajattelehan erästä Johan-nimistä nuortamiestä. ”Kun olin kasvuiässä”, Johan muistelee, ”alkoholisti-isälläni ei ollut minulle koskaan aikaa, kun häntä eniten tarvitsin.” Hän lisää: ”Hän oli niin uppoutunut omiin ongelmiinsa, ettei hän jaksanut paneutua paljonkaan asioihini.” Aikuisena Johanilla oli pitkiä masennuskausia ja hän kärsi syyllisyydentunteista.

Joidenkin hyvien ystävien avulla Johan pystyi jälleen aloittamaan itsekunnioituksensa elvyttämisen. Hänen kokemuksensa kuitenkin korostaa sitä, kuinka tärkeää on yrittää myönteisellä tavalla selviytyä niistä tilanteista, joita kotona ilmenee.

Kasvata heidän kiinnostustaan itseäsi kohtaan

Oletetaanpa, että isä tai äiti vain harvoin ottaa aloitteen keskustellakseen kanssasi. Sinä voit lopettaa tämän painostavan hiljaisuuden ilmaisemalla kiinnostusta heitä kohtaan. (Matteus 7:12; Filippiläisille 2:4.) Tarjoudu heidän mukaansa, kun he lähtevät asioille. Kysy, voisitko auttaa heitä jollakin tavoin ehkä ruoanlaitossa tai siivouksessa. Ajan mittaan voit alkaa kertoa heille huolistasi, esimerkiksi siitä mitä koulussa tapahtuu.

Toisinaan sinulla saattaa kuitenkin olla joitakin vakavia huolenaiheita, joista haluaisit keskustella. Ei ehkä kuitenkaan hyödytä mennä puhumaan isälle silloin, kun hän loikoilee sohvalla ja yrittää rentoutua rasittavan työpäivän jälkeen. Yritä löytää oikea aika, jolloin hän on kohtalaisen rentoutunut ja iloisella mielellä, keskustellaksesi hänen kanssaan (Sananlaskut 15:23). Silloin hän on luultavasti paljon halukkaampi kiinnittämään huomiota sinun ongelmiisi.

Entä jos vanhempasi eivät osoita vastakaikua parhaista yrityksistäsi huolimatta?a Sananlaskujen 15:22 (UM) muistuttaa, että ”suunnitelmat raukeavat tyhjiin, missä ei ole luottamuksellista puhetta”. Sinun saattaa siis olla aiheellista kertoa vanhemmillesi (tietenkin ystävällisellä ja tahdikkaalla tavalla), että sinusta tuntuu, etteivät he osoita riittävästi kiinnostusta sinua kohtaan, ja sen vuoksi sinusta tuntuu pahalta. Sinusta tuntuu, että sinua ei rakasteta. Ehkä haluaisit silloin tällöin vain hiukan kiitosta tai arvostaisit, jos saisit jonkin verran apua kotitehtävien suorittamisessa.

Vanhempasi luultavasti yllättyvät saadessaan tietää tällaisista tunteistasi. He ehkä heti vakuuttavat rakastavansa sinua ja mahdollisesti jopa pyytävät anteeksi sitä, että he ovat antaneet sinulle väärän vaikutelman asiasta. Vanhemmat ponnistelevat usein kovasti muuttuakseen, kun ongelma on tullut heidän tietoonsa.

Keskustelunne voi toisaalta osoittaa, että sinulla on joitakin väärinkäsityksiä. Ehkäpä et ole vain huomannut joitakin niistä eri tavoista, joilla he ovat osoittaneet kiinnostusta sinua kohtaan. Joka tapauksessa tärkeä tapa parantaa tilannetta kodissasi on se, että puhut asiat selviksi.

Tyhjiön täyttäminen

Miten sinun tulisi menetellä, jos vanhempasi eivät vieläkään suhtaudu sinuun suotuisalla tavalla? On ymmärrettävää, että se olisi melko tuskallista. Silti käytettävissäsi on vielä joitakin muita mahdollisuuksia.

Voit yrittää esimerkiksi löytää jonkun sellaisen – mielellään itseäsi vanhemman – joka voisi auttaa täyttämään välinpitämättömien vanhempiesi jättämän tyhjiön. Kuten Sananlaskujen kirja asian ilmaisee, on olemassa ystävä, joka ”syntyy ahdingon varalle” (Sananlaskut 17:17, UM). Etsi itsellesi sellainen ystävä. Mutta punnitse, minkä neuvon hyväksyt; varmistu siitä, että sen noudattaminen koituu parhaaksesi ja että se on Jumalan sanan mukainen.

Toinen lähde, josta saat apua ja tukea, on Jehovan todistajien paikallinen seurakunta. Sieltä voit löytää hengellisiä veljiä ja sisaria, isiä ja äitejä, jotka ovat sinusta aidosti kiinnostuneita ja jotka auttavat sinua voimaan hyvin sekä hengellisesti että tunneperäisesti (Markus 10:30). Aiemmin tässä kirjoituksessa mainittu afrikkalaisnuori Collin löysi itselleen sellaisia ystäviä. Koska hän tunsi tarvitsevansa ohjausta, hän alkoi käydä Jehovan todistajien kokouksissa. Hän ystävystyi pian seurakuntalaisten kanssa, jotka saivat hänet tuntemaan olevansa rakastettu ja pidetty. Ajan mittaan myös hänen vanhempansa ja sisaruksensa alkoivat käydä kristillisissä kokouksissa.

On erittäin todennäköistä, että vanhempasi todella välittävät sinusta, mutta heidän täytyy vain paremmin havahtua näkemään tarpeesi. Ota aloite ja ilmaise heille, millaisia tarpeita sinulla on. Mistäpä tiedät, vaikka he olisivat paljon kiinnostuneempia sinusta, kuin olet kuvitellutkaan?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Vanhemmat tuntevat itsensä nykyään usein liian rasittuneiksi ja väsyneiksi käsitelläkseen lastensa ongelmia