Lyijymyrkytyksen tuhoisat vaikutukset
”YLEISIN vakava lapsuusiän sairaus.” ”Pahin lapsia ympäristön taholta uhkaava vaara.” Kuten lukija onkin ehkä jo arvannut, näillä uhkakuvilla tarkoitetaan molemmilla samaa asiaa, nimittäin lyijymyrkytystä.
Yhdysvaltain valtakunnallisen tartuntatautien valvontakeskuksen CDC:n mukaan ”lapset ovat erityisen alttiina lyijyn myrkkyvaikutuksille. Lyijymyrkytys syntyy useimmiten hiipimällä, sillä useimmilla myrkytyksen saaneilla lapsilla ei ole oireita. Tästä seuraa, että valtaosaa tapauksista ei tunnisteta lyijymyrkytyksiksi ja ne jäävät hoitamatta. – – Kyseessä ei ole vain keskikaupunkien tai vähemmistöjen lasten ongelma. Mikään sosioekonominen ryhmä, maantieteellinen alue tai rotu tai kansallisuus ei ole säästynyt siltä.” Raportissa jatketaan: ”Lasten lyijymyrkytykset ovat ongelma kautta maailman.”
Lyijyn vaikutus lapsiin
Pelkästään Yhdysvalloissa on arvioitu 3–4 miljoonalla alle kuusivuotiaalla lapsella olevan veressään niin paljon lyijyä, että se vaikuttaa haitallisesti heidän normaaliin kehitykseensä. Se voi tarkoittaa millaisia tahansa kehityshäiriöitä lievistä lukuhäiriöistä aina täyteen vajaamielisyyteen asti. Jos tilanne on tällainen yhdessä maassa, niin koko maailmaa ajatellen tällaisia lapsia täytyy olla järkyttävän paljon.
Afrikassa, Aasiassa, Meksikossa ja Lähi-Idässä lyijyn vaaroista tietämättömät käyttävät lyijyä edelleen joskus lääkkeenä. Sitä käytetään ummetuslääkkeenä, estämään napanuoran tulehduksia ja lievittämään hampaita saavilla lapsilla ienten kutinaa.
Vaarana ei ole niinkään se, että lapsia tuupertuisi maahan ja kuolisi lyijymyrkytyksen uhreina. Niinpä esimerkiksi Yhdysvaltain elintarvikkeiden ja lääkkeiden aitoutta ja puhtautta valvovan viraston FDA:n lehti FDA Consumer kertoi eräässä vuoden 1991 numerossaan, että lyijymyrkytyksen aiheuttamat kuolemantapaukset ovat käyneet hyvin harvinaisiksi. Vaikutukset ovat silti olleet tuhoisia. Lyijyä onkin syystä sanottu ”henkisten kykyjen tappajaksi”. Viikkolehti Newsweek lainasi erään terveydenhuollon virkamiehen sanoja: ”Hyvin suurella osalla lapsia on aivoissaan niin paljon lyijyä, että he eivät kunnolla kykene analyyttiseen työskentelyyn tai edes kulkemaan ruokajonossa.”
Muita lasten lyijymyrkytysoireita ovat esimerkiksi kärsimättömyys, unettomuus, vatsan kouristustilat, anemia ja kasvuhäiriöt. Tällaisille lapsille voivat olla tunnusomaisia myös hermostolliset vauriot ja krooninen levottomuus, joka jälkimmäinen voi – kuten eräs lääkäri on asian ilmaissut – olla samanlaista kuin häkkiin suljetun eläimen levottomuus. Vakavammissa myrkytystapauksissa jotkut lapset saattavat vaipua syvään tajuttomuuteen ja saada kouristuskohtauksia, ja he voivat vielä aikuisinakin kärsiä tunne-elämän ongelmista. Jotkin näistä seurauksista saattavat olla pysyviä, sanoo CDC:n lyijymyrkytyksiä tutkivan osaston päällikkö. Vanhemmat ovat usein ymmällään sen suhteen, mikä tämän salakavalan sairauden oikein on aiheuttanut, kunnes syy lopulta selviää asiantuntevassa taudinmäärityksessä.
Miksi lapset ovat aikuisia alttiimpia lyijylle?
Lyijy on erityisen vaarallista lapsille kahdesta eri syystä. Ensinnäkin lyijy vahingoittaa lapsia jo paljon pienempinä pitoisuuksina kuin aikuisia. Heidän aivojensa ja hermostonsa kehitys on vielä kesken, joten he ovat aivan erityisellä tavalla alttiina lyijyn vaikutuksille. Toiseksi lasten käyttäytyminen ja toimeliaisuus on senlaatuista, että he helposti saavat ympäristöstään lyijyä enemmän kuin aikuiset.
Ajatellaanpa vaikka lyijypohjaisia maaleja, jotka edelleen ovat tärkeitä lyijysaasteen levittäjiä. Maissa, joissa lattia- ja seinämaalit saavat yhä sisältää lyijyä, tulee lyijymyrkytysten määrä varmasti lisääntymään. Vaikka monissa maissa lyijypitoisten maalien käytölle on pantu rajoituksia, niin tällaisia maaleja on yhä vanhoissa taloissa. Seinät, ikkunalaudat, lelut, lastensängyt ja huonekalut saattavat kaikki edelleen olla moneen kertaan lyijymaalilla maalattuja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on noin 57 miljoonassa asunnossa paljon lyijyä. 1980-luvun puolivälissä asui noin 13,6 miljoonaa alle seitsenvuotiasta amerikkalaislasta lyijymaalilla maalatuissa kodeissa. Yli miljoonalla näistä oli veren lyijypitoisuus noussut todennäköisesti vaarallisen korkeaksi.
Ehjä, sileä maalipinta ei ehkä ole vaarallinen. Vanhetessaan maali kuitenkin alkaa hilseillä ja lohkeilla. Koska lyijy maistuu makealta, lapset todennäköisesti panevat lohkeillutta maalia suuhunsa. Pikkulapset ovat syöneet ikkunalaudoista hilseillyttä maalia. Kun tällainen maali on lopulta muuttunut pölyksi, lapset saavat sitä sormiinsa leluistaan, lattioista ja matoista ja sitä väistämättä joutuu heidän suuhunsa, ruoansulatuskanavaansa ja lopulta heidän vereensä. Erityisen suuressa vaarassa ovat 0,5–6-vuotiaat lapset.
”Lyijymyrkytys syntyy jo yllättävän pienistä lyijymääristä”, kirjoittaa viikkolehti Newsweek. ”Syömällä lapsuusvuosinaan joka päivä yhden milligramman verran lyijymaalipölyä – joka vastaa suunnilleen kolmea sokerikidettä – lapsi voi sairastua vakavaan lyijymyrkytykseen (veren lyijypitoisuuden kasvaessa 60–80 mikrogrammaan 100 verimillilitraa kohden).” Myrkytysvaaran voi aiheuttaa lapselle jo se, jos hän nielee maalipölyä yhden sokerikiteen verran päivässä. ”Lapsi voi siis sairastua vakavasti jo siten, että hän säännöllisesti koskettaa ikkunalautaa ja sen jälkeen imee peukaloaan”, raportoi Newsweek. Edelleen saman lehden mukaan monet ”vanhemmat eivät yksinkertaisesti tajua – tai eivät usko – että ikkunalaudoilla oleva pöly saattaa huomaamatta vahingoittaa niitä heidän lastensa kykyjä, jotka puhkeavat esiin vasta myöhemmin”.
Lyijyn vaikutus sikiöön
Lyijyltä eivät ole turvassa edes ne lapset, jotka ovat vielä äitinsä kohdussa, sillä lyijy voi vaurioittaa myös syntymättömien lasten kehittymässä olevia aivoja ja hermostoa. Kun odottava äiti saa lyijyä elimistöönsä ruoan tai hengitysilman mukana, se päätyy lopulta hänen verenkiertoonsa. Sieltä sitä kulkeutuu napanuoran kautta sikiöön. Lapsi voi saada hermostollisia vaurioita tai kärsiä älykkyysosamäärän heikkenemisestä. ”Jos raskaana oleva nainen saa elimistöönsä vaikkapa vain pienen määrän lyijyä, sitä voi kulkeutua istukan kautta sikiöön”, kirjoittaa eräs terveysasiantuntija. Tiedelehti Science News raportoi: ”Tutkimukset ovat osoittaneet, että naisilla, jotka työssään joutuvat tekemisiin lyijyn kanssa, esiintyy enemmän hedelmättömyyttä, keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä kuin muilla naisilla, ja että heille syntyy myös enemmän epämuodostuneita lapsia kuin muille naisille.”
Tällaiset vaarat voivat osaltaan johtua isistäkin. Miehillä, joilla on veressään lyijyä, voivat siittiösolut olla epämuodostuneita ja hidasliikkeisiä, mikä voi estää hedelmöityksen tai aiheuttaa sen, että sikiöistä tulee epämuodostuneita. Amerikkalaisnaisten sikiöistä on noin 400000 siinä määrin lyijyn saastuttamia, että niiden kehitys tulee olemaan häiriintynyttä. Koska lyijymyrkytykset ovat maailmanlaajuinen epidemia, lyijyn vaurioittamia syntymättömiä lapsia täytyy olla valtavasti.
Ei vain lasten ongelma
Ei ole epäilystäkään siitä, että aikuisetkin ovat vaarassa. Voidakseen suojella lapsiaan heidän täytyy suojella itseään. Miten he ovat alttiina lyijylle? Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että talojen maalipeitteiden lisäksi lyijyn päälähteitä ovat vesijohtovesi (sillä kupariputketkin on voitu liittää yhteen lyijyjuotteella) ja lyijyllinen bensiini. Kouluissa ja virastoissa juomasuihkujen vesisäiliöt on saumattu lyijyjuotteella. Eräs Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston EPA:n virkamies on arvioinut: ”Noin 20 prosenttia siitä lyijystä, jolle olemme alttiina, on peräisin juomavedestä.” Yhdysvaltain myrkyllisten aineitten ja tautien rekisteröintitoimisto on ilmoittanut, että sähkökäyttöisistä vedenjäähdyttimistä voi lähteä erittäin paljon lyijyä ja että ne suuren myrkyllisyytensä takia voivat olla hyvin vaarallisia ei vain lapsille, vaan myös kaikille ihmisille.
Oma ongelmansa on sekin, että vanhemmat saattavat tuoda kotiin lyijyä työvaatteissaan ja näin altistaa myös lapsensa lyijylle. On arvioitu, että pelkästään Yhdysvalloissa on lähes kahdeksan miljoonaa ihmistä alttiina lyijylle työympäristössään. Heistä suuri osa on naisia.
Ne, jotka säilyttävät alkoholijuomia tai muita nesteitä lyijy- eli kristallilasista tehdyissä viinikarahveissa, ottavat myös jonkinlaisen riskin, sillä kristallilasista saattaa liueta juomiin lyijyä. Jos savitavaroita ei ole poltettu riittävän korkeassa lämpötilassa, niiden lasitteesta voi myös liueta ruokiin lyijyhiukkasia. Esimerkiksi eräs pariskunta osti ulkomailta kahvimukeja. Kävi kuitenkin ilmi, että mukeista irtosi lyijyä 300-kertaisesti yli heidän maassaan lyijylle asetetun enimmäisrajan. Pariskunta sairastui vakavasti käytettyään näitä mukeja vain lyhyen aikaa. Lisäksi osa lievistä lyijymyrkytyksistä on säilyketölkkien aiheuttamia, sillä joissakin maissa säilyketölkit saumataan edelleen lyijyllä.
Ampumaurheilun harrastajat ovat myös vaarassa saada lyijymyrkytyksen. Tuoreissa tutkimuksissa on näet ilmennyt, että niillä, jotka harrastavat sisäampumaradoilla ammuskelua, on veressään paljon lyijyä, joka on peräisin heidän hengittämästään lyijypölystä. Kun aseen laukaisu panee lyijyluodin kiitämään aseen piipun läpi, siitä hiertyy piipussa irti pieniä määriä lyijyä, joka leviää ilmaan, ja tätä lyijyä ampuja sitten vetää keuhkoihinsa, kertoo tiedelehti Science News. Myrkytysoireista voidaan mainita jatkuva metallin maku suussa ja käsien hermoperäinen nytkähtely. Toiset tutkimukset ovat osoittaneet käsiaseiden käyttäjien perheenjäsenten voivan altistua suuresti lyijylle sillä tavoin, että ampujat tuovat lyijyä kotiin vaatteissaan.
Koska lyijymyrkytykset ovat siis hyvin yleisiä ja myös hyvin vaarallisia sekä lapsille että aikuisille, niin seuraava kysymys tietenkin kuuluu: mitä on tehtävissä niiden ehkäisemiseksi?
[Tekstiruutu s. 7]
Paljonko ihminen sietää lyijyä?
MILLAISET lyijymäärät ovat ihmiselle liikaa? Paljonko ihmisen elimistöön voi vaaratta kerääntyä lyijyä? Vaikka tutkijat eivät ole vielä kyenneet tarjoamaan näihin kysymyksiin yhtäpitäviä vastauksia, monet maat ovat halunneet ehkäistä lyijymyrkytyksiä lainsäädännöllä, panemalla ainakin lyijymaalien käytön aisoihin. Australiassa saatiin aikaan tällaisia lakeja jo 1920-luvun alussa, samoin Englannissa, Kreikassa, Puolassa ja Ruotsissa myöhemmin samalla vuosikymmenellä. Suomessa lyijymaalit kiellettiin sisämaalauksissa vähäisin poikkeuksin jo vuonna 1929 säädetyssä laissa. Yhdysvalloissa lyijymaalit kiellettiin vasta vuonna 1971.
Yhdysvallat on kuitenkin sen jälkeen asteittain tiukentanut lyijylakejaan. Vuonna 1985 Yhdysvaltain valtakunnallinen tartuntatautien valvontakeskus CDC alensi veren lyijypitoisuuden hyväksyttävän enimmäisarvon 25 mikrogrammaan 100 verimillilitraa kohden. Tämä alennus pudotti alle puoleen entisestä sen enimmäisrajan, jota lääkintäviranomaiset olivat suositelleet vuonna 1970 ja joka oli ollut 60 mikrogrammaa lyijyä 100 millilitraa kohden. Seuraavina vuosina uudet tutkimukset antoivat viitteitä siitä, että lyijy voi olla vaarallista lapsille vieläkin pienempinä pitoisuuksina. Niinpä vuonna 1991 CDC jälleen pudotti hyväksyttävän enimmäisrajan alle puoleen entisestä, tällä kertaa 10 mikrogrammaan 100 verimillilitraa kohden.
Vaikka eräs niistä tutkimuksista, jotka ratkaisevasti vaikuttivat siihen, että tällainen muutos saatiin aikaan, edelleen jakaa voimakkaasti mielipiteitä, ovat toiset tutkimukset antaneet samantapaisia tuloksia. Esimerkiksi kahdessa Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin niinkin alhaisten lyijypitoisuuksien kuin 11 mikrogramman 100 millilitraa kohden olevan yhteydessä lasten henkisen kehityksen taantumiseen ja käyttäytymishäiriöihin. Toisaalta, kuten sanomalehti Bangkok Post totesi vuoden 1992 alussa, ne lait, jotka esimerkiksi Thaimaassa suojelevat lyijyltä aikuisia, eivät ehkä suojelekaan lapsia – etenkään syntymättömiä lapsia.
[Tekstiruutu/Kuva s. 8]
Lyijymyrkytykset vanha ongelma
LYIJYÄ on ehkä käytetty jo niinkin varhain kuin vuonna 3000 ennen ajanlaskumme alkua. Vanhat egyptiläiset tekivät siitä patsaita ja astioita, foinikialaiset ja kaldealaiset tekivät sillä kauppaa ja Kreikassa ateenalaiset louhivat sitä kaivoksistaan noin 700 vuotta. Keisariajan roomalaiset olivat kuitenkin ensimmäisiä, jotka keksivät lyijyn teknillisen käyttöarvon – ja saivat maksaa tästä keksinnöstään kalliin hinnan.
Roomalaiset käyttivät lyijystä nimeä plumbum. Taitavat työmiehet kiersivät suuria lyijylevyjä putkiksi, joita oli 15:tä eri vakiopituutta, ja niitä käytettiin mahtavien vesijohtojärjestelmien rakentamiseen. Roomalaiset ja kreikkalaiset antoivat nykyajan putkimiehille mallia liittämällä lyijyputkia toisiinsa. Putkista voitiin näin tehdä kilometrien mittaisia johtoja veden johtamiseksi pitkienkin matkojen päästä. Roomalaiset tekivät lyijystä myös juoma-astioita, viinisäiliöitä ja keittoastioita. Lyijylevyistä taottuja ohutlevyjä käytettiin vesikatoissa säänkestävänä katteena.
Jos ei lyijyn käyttö ole uutta, niin tuskin on sekään tieto, että se voi tehdä ihmiset sairaiksi, mitään järin uutta. ”Yhteiskunnat ovat jo ainakin 2000 vuotta tienneet lyijyn olevan hyvin myrkyllistä, vaikka se, mihin lyijyn myrkyllisyys perustuu, onkin pysynyt arvoituksena”, kirjoittaa tiedelehti Science News. Suurin osa muinaisista roomalaisista ei ollut kuitenkaan selvillä lyijyn todellisista vaaroista. Kanadalaisen vesiasiantuntijan Jerome Nriagun mukaan heillä oli tapana lisätä viiniinsä lyijyastioissa keitettyä viinirypälesiirappia. Viikkolehti Newsweek lainaa Nriagun sanoja: ”Teelusikallinen tällaista siirappia on riittänyt aiheuttamaan kroonisen lyijymyrkytyksen.” Viinin tiedetään todella maistuneen Rooman vallanpitäjille. Nriagu arvioi Rooman hienoston jäsenten juoneen keskimäärin 1–5 litraa viiniä päivässä!
”Yksi syy roomalaisen maailman rappeutumiseen saattoi olla se, että roomalaiset mielellään makeuttivat viinejään lyijyllä”, kirjoittaa kanadalainen lääkärilehti The Medical Post. Eräässä raportissa todetaan: ”Koska tätä metallia käytettiin paljon tarvekaluihin, aseisiin, kosmetiikkaan, viiniastioihin ja vesijohtoputkiin, niin sen aiheuttamat myrkytykset saattavat selittää Rooman keisareitten hulluuden ja sen hedelmättömyyden ja ne keskenmenot, jotka estivät hallitsevien luokkien säilymisen suvunjatkamisen avulla.”
[Tekstiruutu/Kuvat s. 10]
Lyijy luonnossa
LUONNONYSTÄVÄÄ saattaa järkyttää sellainen tieto, että joka vuosi kuolee noin kolme miljoonaa vesilintua lyijymyrkytykseen. Tässäkin tapauksessa lyijymyrkytystä sanotaan ”näkymättömäksi sairaudeksi” syystä, että se syntyy usein huomaamatta. Yhdysvaltain sisäministeriö on ilmoittanut, että jokaista lintua kohden, jonka metsästäjät onnistuvat ampumaan, he kylvävät haulikoillaan luontoon neljänneskilon lyijyhauleja. Niiden näytteitten perusteella, joita on otettu muutaman senttimetrin syvyydeltä soiden, lammikoiden ja järvien pohjasta, biologit ovat laskeneet, että joissakin paikoin saattaa olla jopa neljännesmiljoona lyijyhaulia hehtaarilla. Haulien seassa on myös kalamiehiltä kadonneita ongen- ja verkonpainoja.
Kun linnustuskausi on ohi, sorsat ja muut vesilinnut ravintoa etsiessään nielevät näitä hauleja. 3–10 vuorokauden kuluttua myrkky leviää vereen ja kulkeutuu tärkeisiin elimiin: sydämeen, maksaan ja munuaisiin. 17–21 vuorokauden kuluttua lintu vaipuu syvään tajuttomuuteen ja kuolee. Valkopäämerikotkat voivat saada myrkytyksen hauleista, joita ne nieleksivät syödessään vesilintujen ruumiita. Näitä harvinaisia petolintuja on vuodesta 1966 lähtien löydetty lyijymyrkytykseen kuolleina yli 120 yksilöä – yli puolet tästä määrästä vuoden 1980 jälkeen. Lyijymyrkytykseen kuolleita valkopäämerikotkia täytyy olla todellisuudessa paljon enemmän, sillä tässä luvussa ovat todennäköisesti mukana vain ne kotkat, joiden ruumiit on löydetty ja kuolinsyy selvitetty.