Miksi rotukysymys on hyvin arka aihe?

AINA siitä ajasta lähtien, jolta ensimmäiset asiakirjatiedot ovat peräisin, on ajatus ”heikäläisistä” ja ”meikäläisistä” hallinnut ihmisten ajattelua. Monet ovat vakuuttuneita siitä, että he kuuluvat ainoaan normaaliin kansaan ja että se toimii kaikissa asioissa oikealla tavalla. Tällaista asennoitumista tiedemiehet sanovat etnosentrismiksi, oman kansan ja sen tapojen tärkeyden korostamiseksi.

Esimerkiksi antiikin kreikkalaiset suhtautuivat vieroksuvasti ”barbaareihin”, jota nimitystä he käyttivät kaikista ei-kreikkalaisista. Sana ”barbaari” on peräisin vieraitten kielten kreikkalaisten korvissa synnyttämästä kuulovaikutelmasta, eli ne olivat heille ”bar-bar”, käsittämätöntä mongerrusta. Egyptiläiset ennen heitä ja roomalaiset heidän jälkeensä pitivät myös itseään muita kansoja parempina.

Vuosisatojen ajan kiinalaiset käyttivät maastaan nimeä Zhong Guo eli Keskustan valtakunta, sillä he olivat vakuuttuneita siitä, että Kiina oli maailman ellei peräti maailmankaikkeuden keskus. Kun Kiinaan myöhemmin saapui Euroopasta punatukkaisia, vihreäsilmäisiä ja punertavaihoisia lähetyssaarnaajia, kiinalaiset leimasivat heidät ”ulkomaisiksi paholaisiksi”. Samantapaisesti kävi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, kun niihin ensi kerran saapui aasialaisia: vinosilmäisyytensä ja oudontuntuisten tapojensa vuoksi heistä tuli helposti pilkan ja epäluuloisuuden kohteita.

Joudumme kuitenkin tarkastelemaan erästä tärkeää asiaa, joka on ilmaistu kirjassa The Kinds of Mankind näin: ”Ihmisen on helppoa uskoa [rodulliseen] ylemmyyteensä, mutta on aivan eri asia yrittää todistaa se tieteen havainnoilla.” Yritykset rodullisen arvojärjestyksen todistamiseksi ovat suhteellisen uusi asia. Antropologi Ashley Montagu kirjoittaa, että ”käsitys, jonka mukaan on olemassa synnynnäisiä eli biologisia ihmisrotuja, jotka eroavat toisistaan sekä henkisesti että fyysisesti, on vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla syntynyt ajatus”.

Miksi kysymys rodullisesta ylemmyydestä nousi näkyvästi esiin 1700- ja 1800-luvuilla?

Orjakauppa ja rotukysymys

Yksi tärkeä syy on se, että tuottoisa orjakauppa oli siihen aikaan huipussaan ja satojatuhansia afrikkalaisia vietiin väkisin orjuuteen Eurooppaan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Usein perheet hajotettiin, niin että miehet, vaimot ja lapset lähetettiin eri puolille maailmaa, eivätkä he enää koskaan nähneet toisiaan. Miten orjakauppiaat ja orjanomistajat, joista useimmat tunnustautuivat kristityiksi, puolustivat tällaista epäinhimillisyyttä?

Levittämällä näkemystä, jonka mukaan mustat afrikkalaiset ovat synnynnäisesti alempiarvoisia. ”Olen taipuvainen pitämään mahdollisena sitä, että kaikki neekerit ja yleensä kaikki muut ihmislajit ovat synnynnäisesti valkoisten alapuolella”, kirjoitti 1700-luvulla elänyt skottilainen filosofi David Hume. Hume väitti jopa, että neekereillä ”ei tavata nerokkaita keksintöjä, ei taiteita, ei tieteitä”.

Tällaiset väitteet olivat kuitenkin paikkansapitämättömiä. Hakuteos The World Book Encyclopedia vuodelta 1973 toteaa: ”Satoja vuosia sitten oli eri osissa Afrikkaa korkealle kehittyneitä neekerivaltakuntia. – – Vuosien 1200 ja 1600 välillä kukoisti Timbuktussa Länsi-Afrikassa arabialaisten neekereiden yliopisto, jonka maine kiiri kautta Espanjan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän.” Joka tapauksessa ne, jotka olivat mukana orjakaupassa, omaksuivat nopeasti Humen kaltaisten filosofien näkemyksen siitä, että mustat olivat rotuna valkoisten alapuolella, tasoltaan jopa ihmistä alempia.

Uskonto ja rotukysymys

Orjakauppiaat saivat merkittävästi tukea rodullisille käsityksilleen johtavilta kirkonmiehiltä. Jo 1450-luvulla paavit sallivat käskykirjeissään ”pakanoitten” ja ”vääräuskoisten” alistamisen ja orjuuttamisen, jotta heidän ”sielunsa” voitaisiin pelastaa ”Jumalan valtakuntaan”. Saatuaan kirkon siunauksen ensimmäiset eurooppalaiset tutkimusmatkailijat ja orjakauppiaat saattoivat ilman tunnonvaivoja kohdella raa’asti alkuasukaskansoja.

”1760-luvulla ja sitä seuranneina vuosikymmeninä katolisen, anglikaanisen, luterilaisen, presbyteerisen ja reformoidun kirkon papit ja teologit sallivat mustien orjuuttamisen”, sanotaan kirjassa Slavery and Human Progress. ”Yksikään uuden ajan kirkko tai lahko ei yrittänyt estää jäseniään omistamasta mustia orjia tai edes käymästä niillä kauppaa.”

Vaikka jotkin kirkot kyllä puhuivat yleismaailmallisesta veljeydestä, nekin antoivat tukensa roturistiriitoja voimistaneille opeille. Esimerkiksi Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjassa todetaan, että ”vasta pitkällisten kamppailujen ja teologisten väittelyjen jälkeen espanjalaiset tunnustivat Amerikasta löytämänsä alkuasukasrodut ihmisiksi, joille on annettu sielu”.

Tämä merkitsi sitä, että niin kauan kuin tällaisten alkuasukasrotujen jäsenten ”sieluja” ”pelastettiin” käännyttämällä heidät kristinuskoon, oli yhdentekevää, millaista kohtelua he saivat osakseen. Ja kun kysymys mustien asemasta tuli esille, monet kirkonmiehet sanoivat, että he olivat joka tapauksessa Jumalan kiroamia. Eräitä raamatunjakeita käytettiin väärin tämän todistamiseksi. Papit Robert Jamieson, Andrew R. Fausset ja David Brown väittävät Raamatun selitysteoksessaan: ”Kirottu olkoon Kanaan [1. Moos. 9:25] – tämä tuomio on toteutunut kanaanilaisten tuhoutumisessa – Egyptin alennustilassa ja afrikkalaisten, Haamin jälkeläisten, orjuudessa.” (Commentary, Critical and Explanatory, on the Whole Bible.)

Opetusta, jonka mukaan mustan rodun kantaisä kirottiin, ei yksinkertaisesti löydy Raamatusta. Totuus on, että musta rotu polveutuu Kuusista eikä Kanaanista. 1700-luvulla elänyt John Woolman osoitti, että tämän Raamatussa esitetyn kirouksen soveltaminen siten, että se oikeuttaisi ihmisten orjuuttamisen ja heidän luonnollisten oikeuksiensa riistämisen, ”on niin törkeä olettamus, että se ei mahdu kenenkään sellaisen ihmisen järkeen, joka vilpittömästi haluaa, että häntä hallitaan terveiden periaatteiden mukaan”.

Näennäistiede ja rotukysymys

Näennäistiede yritti sekin tukea teoriaa mustan rodun huonommuudesta. 1800-luvulla elänyt ranskalainen Joseph de Gobineau loi kirjallaan Essai sur l’inégalité des races humaines (Essee ihmisrotujen eriarvoisuudesta) perustan, jonka varaan monet ovat sen jälkeen rakentaneet omat samantapaiset teoksensa. Siinä Gobineau jakoi ihmiset kolmeen eri rotuun alenevassa paremmuusjärjestyksessä: valkoiseen, keltaiseen ja mustaan rotuun. Hän väitti, että kullekin rodulle tyypilliset ominaisuudet kulkevat verenperintönä ja että seka-avioliittojen aiheuttama väestöainesten sekoittuminen johtaisi ylivoimaisten ominaisuuksien heikkenemiseen ja menettämiseen.

Gobineau väitti, että aikaisemmin oli ollut olemassa puhdasverinen, valkoinen, salskea, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen rotu, jota hän nimitti arjalaiseksi. Hänen mukaansa sivistys ja sanskritin kieli tulivat Intiaan arjalaisten tuomina ja antiikin Kreikan ja Rooman kulttuurit olivat arjalaisten perustamia. Kun arjalainen rotu sitten sekoittui paikalliseen, alempiarvoiseen väestöön, seurauksena oli, että nämä aikoinaan loisteliaat kulttuurit tuhoutuivat ja saman tien hävisivät myös arjalaisen rodun nerous ja erinomaiset ominaisuudet. Sellaiset ihmiset, jotka nykyään olisivat rodullisesti lähinnä puhdasverisiä arjalaisia, löytyisivät Gobineaun mukaan Pohjois-Euroopasta, skandinaavien keskuudesta, ja laajemmassa merkityksessä germaanisten kansojen keskuudesta.

Gobineaun perusajatukset – ihmisten jako kolmeen rotuun, veren perintö ja arjalainen rotu – olivat tieteellisesti kestämättömiä, ja nykyajan tiede onkin sanoutunut niistä täysin irti. Oli kuitenkin toisia, jotka omaksuivat ne nopeasti. Yksi heistä oli englantilainen Houston Stewart Chamberlain, joka siinä määrin ihastui Gobineaun ajatuksiin, että hän muutti asumaan Saksaan ja taisteli sen puolesta, että ainoastaan saksalaiset antoivat toivoa arjalaisen rodun puhtauden säilymisestä. Oli selvää, että Chamberlainin teokset löysivät paljon lukijoita Saksasta, ja seuraukset olivat kauhistuttavia.

Rasismin kauhistuttavat seuraukset

Kirjassaan Taisteluni Adolf Hitler väitti saksalaisen rodun olevan arjalainen valtiasrotu, jonka kohtalo oli valinnut hallitsemaan maailmaa. Hitlerin mielestä juutalaiset, joiden syyksi hän pani Saksan talouselämän vaikeudet, olivat esteenä tämän loisteliaan päämäärän toteutumiselle. Tästä seurauksena ollut juutalaisten ja muiden Euroopan vähemmistöjen tuhoaminen on kiistatta synkimpiä lukuja ihmisen historiassa. Kaikkeen tähän olivat syynä ne rodulliset näkemykset, joita olivat esittäneet Gobineau, Chamberlain ja monet muut.

Tällaisia kauheuksia on esiintynyt myös Euroopan ulkopuolella. Valtameren takana, niin sanotussa uudessa maailmassa, aiheuttivat samantapaiset perusteettomat käsitykset monille syyttömien ihmisten sukupolville sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä. Vaikka afrikkalaiset orjat lopulta saivat vapauden Yhdysvalloissa sisällissodan jälkeen, useissa osavaltioissa laadittiin lakeja, joilla mustia estettiin käyttämästä monia niistä perusoikeuksista, joita oli muilla kansalaisilla. Syynä oli se, että valkoisten kansalaisten mielestä mustan rodun järjenlahjoilla ei kyetä osallistumaan kansalaisvelvollisuuksien täyttämiseen eikä yhteisten asioitten hoitamiseen.

Sen, miten syvään juurtuneita voivat tällaiset rotukäsitykset olla, osoittaa tapaus, jossa oli rikottu mustien ja valkoisten seka-avioliitot kieltävää lakia. Lukiessaan langettavaa tuomiota eräälle tätä lakia rikkoneelle avioparille tuomari näet sanoi: ”Kaikkivaltias Jumala loi valkoisen, mustan, keltaisen, malaijilaisen ja punaisen rodun, ja hän pani ne eri maanosiin, ja jollei tämän hänen järjestelynsä vastaisesti olisi toimittu, tällaisiin avioliittoihin ei olisi minkäänlaista aihetta.”

Tuomari ei sanonut tätä 1800-luvulla eikä millään alkeellisella syrjäkulmalla, vaan vuonna 1958 ja noin sadan kilometrin päässä Yhdysvaltain pääkaupungista. Vasta vuonna 1967 Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi kaikki seka-avioliiton kieltävät lait.

Tällaiset syrjivät lait – samoin kuin rotuerottelu kouluissa, kirkoissa ja muissa julkisissa laitoksissa sekä työn ja asunnon saannissa tapahtuva syrjintä – antoivat sytykkeitä sisäisille levottomuuksille, mielenosoituksille ja väkivallalle, joista on tullut elämän todellisuutta Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa. Vaikka ihmishenkien menetyksiä ja omaisuusvahinkoja ei otettaisikaan lukuun, se hätä ja viha ja ne loukkaukset ja kärsimykset, joita rotusyrjintä on aiheuttanut, ovat vain häpeäksi niin sanotulle sivistyneelle yhteiskunnalle.

Rasismista on siis tullut pahimpia hajaannuksen ja eripuraisuuden aiheuttajia ihmisyhteiskunnassa. Se epäilemättä vaatii kaikkia meitä tutkimaan sisintämme ja kysymään itseltämme: Hylkäänkö kaikki opit, joiden mukaan jotkin rodut ovat muita parempia? Olenko yrittänyt karsia itsestäni kaikki mahdolliset rodullisen ylemmyydentunnon rippeetkin?

Meidän on myös aiheellista kysyä: Mitä toivoa on siitä, että rotuennakkoluuloista ja rotujen välisestä jännityksestä, jotka nykyään ovat niin yleisiä, tullaan vielä joskus pääsemään eroon? Pystyvätkö ihmiset, jotka edustavat eri kansallisuuksia ja puhuvat eri kieliä ja joilla on erilaisia tapoja, elämään keskenään sovussa?

[Kuva s. 7]

Monet valkoiset pitivät mustia tasoltaan ihmistä alempina

[Lähdemerkintä]

Kuvalähteenä kirja DESPOTISM — A Pictorial History of Tyranny

[Kuva s. 8]

Natsien tuhoamisleirit olivat rasististen oppien kauhistuttava seuraus

[Lähdemerkintä]

Valokuva: U.S. National Archives