Uusi koulu Afrikassa

Herätkää!-lehden Nigerian-kirjeenvaihtajalta

HEINÄKUUSSA 1990 luettiin kirje, joka aiheutti suurta innostusta niiden yli 400 vapaaehtoisen Jehovan todistajan joukossa, jotka elävät ja työskentelevät Vartiotorni-seuran haaratoimistossa Igiedumassa Nigeriassa. Palvelijoiden valmennuskoulu, joka oli perustettu Yhdysvalloissa 1987, oli tulossa Afrikkaan, ja ensimmäiset kurssit oli tarkoitus pitää Igiedumassa!

Seuraavina kuukausina Beetel-perhe teki valmisteluja ensimmäistä kurssia varten.a Oppilaat ja opettajat tarvitsisivat majoituksen. Vierashuoneita ei ollut riittävästi; tarvittiin 15 huonetta lisää. Todistajat ryhtyivät siksi muuttamaan varastohuoneita viihtyisiksi asunnoiksi. Lattiat laatoitettiin, seinät maalattiin ja verhot ripustettiin. Puusepät valmistivat sängyt, kaapit ja kirjoituspöydät sekä panivat ne paikoilleen. Lopuksi sisään tuotiin tuolit, lukulamput ja kirjahyllyt. Hyllyt täytettiin teokraattisella kirjallisuudella.

Lisäksi harrastustiloista tehtiin luokkahuone sekä kirjasto oppilaiden käyttöön. Yksi sairasosaston makuuhuone muutettiin opettajille väliaikaiseksi toimistoksi, joka kalustettiin kirjoituspöydillä ja muilla konttorikalusteilla. Tietoa tulevasta koulusta levitettiin Jehovan todistajien konventeissa ympäri maan ja osanottajiksi haluavilta alkoi tulvia satoja anomuksia.

Vuoden 1992 helmikuun ensimmäisellä viikolla kaikki oli valmista. Kaksi opettajaa, Michael Purbrick ja Peter Nicholls, olivat tulleet Englannista opettamaan ensimmäistä luokkaa. Oppilaiden lisäksi, joita oli 22, saapui myös kolme tulevaa opettajaa, Isaiah Mnwe, Isaiah Olabode ja Pius Oparaocha. He olivat nigerialaisia todistajia, joita valmennettaisiin opettamaan seuraavia luokkia.

Koulun tarkoitus

Koko Beetelissä vallitsi odottava ja innostunut ilmapiiri. Miksi? Koska kurssilla olisi myönteinen vaikutus opetuslasten tekemiseen Nigeriassa. Kauan sitten Jehova ennusti, että hän antaisi ”lahjoja ihmisten muodossa” (Psalmit 68:19, UM). Hän toimi näin apostolien aikana, kuten apostoli Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeen 4:8–11:ssä. Nykyäänkin Jehova antaa lahjoja ihmisinä. Palvelijoiden valmennuskoulu on rakkaudellinen järjestely, joka tekee jotkut näistä ihmisistä kyvykkäiksi huolehtimaan järjestöön liittyvästä lisävastuusta.

Tässä maassa on enemmän kuin 160000 todistajaa yli 3000 seurakunnassa. Joissakin seurakunnissa on vain yksi tai kaksi vanhinta ja muutama avustava palvelija. Joillakin seurakunnilla on suuret alueet, joilla hyvää uutista ei ole saarnattu laajalti. Sen vuoksi tarvitaan kipeästi kyvykkäitä miehiä, jotka paitsi ottavat johdon evankelioimistyössä myös paimentavat laumaa ja opettavat seurakunnissa.

Palvelijoiden valmennuskoulun tarkoitus on valmentaa veljiä näihin vastuutehtäviin. Valmistuttuaan kurssilta jotkut oppilaat ryhtyvät erikoistienraivaajiksi tai matkavalvojiksi, joista Nigeriassa on suuri puute. Toiset palaavat seurakuntiinsa auttamaan ja kannustamaan paikallisia veljiä. Mikä siunaus sellaiset pätevät miehet ovatkaan seurakunnille, joissa he palvelevat!

Ainutlaatuista valmennusta

Vaikka palvelijoiden valmennuskoulu on lähetystyöntekijöitä ulkomaille valmentavan Vartiotornin raamattukoulun Gileadin laajennos, sillä on oma opinto-ohjelmansa. Kahdeksanviikkoisen kurssin aikana oppilaat tutkivat tiiviisti Raamattua. He tarkastelevat huolellisesti monia Raamatun opetuksia, muun muassa neuvoja, jotka liittyvät paimennusvastuuseen, ja suuntaviivoja sen suhteen, miten käsitellä kristillisessä elämässä kohdattavia ongelmia. He oppivat myös, mitä Raamatussa sanotaan hallinnollisista, oikeudellisista ja järjestöön liittyvistä asioista. He saavat erikoisvalmennusta julkisessa puhumisessa ja henkilökohtaista huomiota huolehtivaisilta opettajilta, jotka auttavat heitä edistymään hengellisesti.

Kaiken kaikkiaan oppilas suorittaa luokassa keskimäärin 45 tehtävää ja saa opetusta 256 tuntia. Lisäksi hän käyttää 140 tuntia läksyjen tekoon ja 14 tuntia kokeisiin.

Pääasiallinen oppikirja on Raamattu, mutta oppilaita pyydetään tuomaan kouluun 16 muutakin omaa kirjaansa, jotka ovat Vartiotorni-seuran julkaisemia Raamatun tutkimisen apuvälineitä. Kurssin aikana oppilaat kaivautuvat syvälle myös muihin julkaisuihin, joita on Beetelin hyvin varustetussa kirjastossa. Heillä täytyy selvästikin olla hyvä lukutaito.

Ollessaan Beetelissä oppilaat työskentelevät koulutyön ohella joka päivä 45 minuuttia yhdellä näistä kahdeksasta osastosta: siivousosastolla, ruokasalissa, pihan kunnostuksessa, kodinhoidossa, keittiössä, pesulassa, postituksessa ja kuljetusosastolla. He vuorottelevat työtehtävissä siten, että kahdeksanviikkoisen kurssin jälkeen jokainen on saanut kokemusta kaikilla näillä osastoilla. Muuan oppilas huomautti: ”Työskennellessäni eri osastoilla tulin ymmärtämään, että Jehova johtaa työtä.” Eräs toinen sanoi: ”Valvojat ovat valmiita opettamaan ja oikaisemaan rakkaudellisesti.” Vielä eräs totesi: ”Beetel-työ on jotain sellaista, jota kaikkien pitäisi maistaa nähdäkseen, että se on hyvää työtä.”

Miten veljet suhtautuivat saamaansa koulutukseen? Eräs veli sanoi: ”[Se oli] koulujen koulu.” Muuan toinen huudahti innoissaan: ”Miten loistava järjestely!” Sydän täynnä iloa ja arvostusta ensimmäisen kurssin oppilaat kirjoittivat kirjeessään: ”Olemme päättäneet – – keskittää koko elämämme hyvän uutisen ympärille.”

Palautetta kentältä

Vuosien 1992 ja 1993 alkupuoliskolla pidettiin palvelijoiden valmennuskoulun neljä ensimmäistä kurssia Nigeriassa. Toisen kurssin oppilaat kirjoittivat hallintoelimelle osoittamassaan kiitoskirjeessä seuraavasti: ”Emme tosiaankaan ole koskaan olleet tätä paremmassa koulussa. Opetus on paljon parempaa kuin yliopistossa annettava koulutus. Meidän on siksi helppoa olla samaa mieltä William Phelpsin kanssa, joka sanoi, että ’Raamatun tuntemus ilman yliopistokoulutusta on arvokkaampi kuin yliopisto-opiskelu ilman Raamattua’. Kaikessa ilmenee selvästi teidän aito kiinnostuksenne meitä kohtaan. Olemme siksi päättäneet tehdä kokoajanpalveluksesta elämänuramme.”

Miten oppilaat on otettu vastaan uusilla määräalueillaan? Muuan matkavalvoja kirjoitti kahdesta ensimmäiseltä kurssilta valmistuneesta oppilaasta, jotka palvelevat erikoistienraivaajina: ”Kokoukset ovat nyt miellyttäviä, kannustavia, nautittavia ja merkityksellisiä. Kenttäpalvelustoiminta on lisääntymässä – – Seurakunta pulppuaa iloa – – Kun kyselin joiltakin veljiltä heidän ajatuksiaan näistä erikoistienraivaajista, esivalvoja vastasi ilon kyyneleet silmissään: ’Me kiitämme Jehovaa ja hänen järjestöään siitä, että saimme seurakuntaamme eteviä ja tehokkaita auttajia.’”

Ketkä hyväksytään?

Se että pääsee palvelijoiden valmennuskouluun missä tahansa maassa, on mahtava palvelusetu ja suurenmoinen siunaus Jehovalta. Epäilemättä tämän valmennuksen ansiosta oppilaista tulee pätevämpiä hengellisiä miehiä ja Jehova voi käyttää heitä täydemmin.

Vaatimukset kurssille pääsemiseksi ovat ymmärrettävästi korkeat. Hakijoiden on täytynyt palvella kristillisen seurakunnan vanhimpina tai avustavina palvelijoina ainakin kaksi vuotta. Vakituisille tienraivaajille annetaan etusija. Kaikkien tulee olla naimattomia ja 23–50-vuotiaita. Jos he ovat olleet oikeuskomitean ojennettavina tai erotettuina, niin siitä on täytynyt kulua vähintään viisi vuotta. Hakijoiden tulee kyetä lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan englantia sujuvasti, ja heidän täytyy olla hyväkuntoisia, niin etteivät he tarvitse erikoishoitoa tai -ruokavaliota.

Niiden, jotka ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi, täytyy erityisesti olla valmiita, halukkaita ja vapaita palvelemaan missä tahansa heitä saatetaankin tarvita. Sen lisäksi, että heillä on oltava voimakas halu tehdä Jumalan tahto, heillä täytyy olla myös sama henki kuin Jesajalla, joka tarjoutui innokkaasti erikoistehtävään sanoessaan: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” (Jesaja 6:8.)

Onko sinulla samanlainen henki? Onko sinun mahdollista tavoitella tätä palvelusetua? Ne jotka ovat tehneet niin, eivät ole katuneet. Muuan koulusta valmistunut oppilas, joka palvelee nyt kierrosvalvojana, kirjoitti: ”Minulle palvelijoiden valmennuskoulu oli vertaansa vailla oleva lahja. Se on osoittautunut hengellisen elämäni huippukohdaksi. Jos minulla olisi mahdollisuus elää elämäni uudelleen, en koskaan valitsisi erilaista elämäntapaa.”

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 16, 17]

Opettajat Isaiah Mnwe ja Pius Oparaocha

Opetusta luokassa

Keskusteluryhmä luokassa

Tutkimista kirjastossa

[Kuvat s. 18]

Työskentelyä pesulassa ja postituksessa