Filatelia – kiehtova harrastus ja suurta liiketoimintaa
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ENGLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA
FILATELIAA eli postimerkkien keräilyä on sanottu ”maailman hienoimmaksi harrastukseksi”. Ensimmäiset postimerkit olivat englantilaisen postimaksujärjestelmän uudistajan Sir Rowland Hillin (1795–1879) mukaan vain pieniä paperinpalasia, joiden selkäpuoli oli sivelty liisterillä ja jotka käyttäjä saattoi hieman niitä kostutettuaan kiinnittää kuoren takapuolelle. Hänen pienistä paperinpalasistaan tuli niin suosittuja, että nykyään postimerkkejä ylistetään keksinnöksi, joka mullisti tiedonvälityksen kehityksen suunnan kaikkialla maailmassa.
Keräilijöiden ja välittäjien keskuudessa postimerkkien arvo vaihtelee mitättömän pienistä summista miljoonien markkojen tähtitieteellisiin lukemiin. Miten se on mahdollista, vaikka postimerkit ovat tuiki tavallisia? Mihin niiden viehätys ja arvo perustuvat?
Ainutlaatuinen musta penny
Ensimmäiset käsileimasimella tehdyt leimat, jotka osoittivat, että postimaksu oli suoritettu etukäteen, keksi kauppias William Dockwra. Hän aloitti vuonna 1680 oman postinjakelun Lontoossa (London Penny Post). Kun toimistoon jätettyyn lähetykseen lyötiin leima, jossa oli kaksi kolmiota sisäkkäin ja niiden välissä teksti PENNY POST PAID (pennyn postimaksu suoritettu), se oli valmis Dockwran lähettien vietäväksi. Toiset lähetit ja postinkantajat vastustivat kuitenkin tätä järjestelyä kiivaasti, koska se uhkasi heidän mielestään heidän toimeentuloaan. Myös valtion postilaitos katsoi Dockwran postinjakelujärjestelmän rikkovan sen monopolia.
Vasta 1800-luvun alkupuolella onnistuttiin postimaksujärjestelmää uudistamaan siten, että pennyn postimaksu tuli käyttöön koko maassa. Toukokuussa 1840 tuli ensimmäinen liimattava postimerkki myyntiin Englannissa, ja se tunnettiin pian nimellä Penny Black eli musta penny (ks. kuva). Siinä ei ollut hammastusta, ja jokainen merkki oli leikattava irti arkista.
Vuonna 1843 laski Brasilia Englannin jälkeen toisena maana liikenteeseen liimattavia postimerkkejä, jotka olivat käypiä koko maassa. Vähitellen muut maat siirtyivät samaan käytäntöön kotimaan postiliikenteessä. Myöhemmin kehittyi ulkomaisen postinkulun helpottamiseksi maailmanlaajuinen postiliitto. Nykyään Maailman postiliitto, jonka päämaja on Bernissä Sveitsissä, on Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestö.
Kokoelmat kertovat
Kansainvälisen tiedonvälityksen vilkastuessa alkoi jokainen maa suunnitella ja painaa omia tunnusomaisia postimerkkejään. Niin sanotuissa muistopostimerkeissä eli juhlamerkeissä kuvataan huomattavia tapahtumia ja ihmisiä; yleismerkit on puolestaan tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, ja niistä valmistetaan sarjoja kaikkia tarvittavia postimaksuja varten. Vuosien mittaan on kuutisensataa postilaitosta julkaissut joka vuosi arviolta 10000 uutta merkkiä. Sekä vakava postimerkkien tutkija eli filatelisti että ajankulukseen postimerkkien keräilystä nauttiva harrastelija voivat kumpikin löytää jotain omaan makuunsa sopivaa niiden neljännesmiljoonan merkin joukosta, jotka tähän mennessä ovat ilmestyneet.
Koska erilaisia postimerkkejä on suunnattomat määrät, kukaan yksittäinen keräilijä ei selvästikään voi olettaa omistavansa kaikkia joskus julkaistuja merkkejä. Sen sijaan monet alkavat kerätä niitä aiheittain. Keräilykelpoisia aiheita ovat esimerkiksi avaruus, elokuva, eläimet, energia, esperanto, Etelämanner, Eurooppa, geologia, hiili, kukat, kuljetus, lentäminen, linnut, luolat, lääketiede, maanviljely, maat, mehiläiset, musiikki, olympialaiset, postipalvelut, Punainen Risti, Raamattu, sienet, sillat, sää, teollisuus, tuli, urheilu, uskonto, valokuvaus ja YK. Postimerkkejä löytyy joka lähtöön.
Toiset keräilijät keskittyvät postimerkkien muunnoksiin. Mistä niissä on kyse? Katsohan jälleen mustaa pennyä. Näetkö merkin alakulmiin painetut kirjaimet? Alun perin nämä merkit painettiin arkeille, joissa oli aina 240 postimerkkiä, ja arkki oli jaettu 20 vaakariviin, joissa kussakin oli 12 merkkiä. Ylärivin ensimmäisessä merkissä oli kirjaimet AA ja saman rivin viimeisessä merkissä AL. Aakkostus eteni alaspäin arkin 20. riville, jonka ensimmäinen merkki oli TA ja viimeinen TL. Kirjaimet lyötiin käsin postimerkin kuvien kulmiin painolevyn valmistuksen loppuvaiheessa. Postivirkailija epäilisi väärennöstä, jos monissa hänen käsittelemiensä kirjeiden merkeissä esiintyisi samat kaksi kirjainta.
Vaikka mustia yhden pennyn merkkejä laskettiin liikenteeseen arviolta 68 miljoonaa kappaletta, niin keräilijällä, joka omistaa nykyään yhden käyttämättömän merkin, on hallussaan jotain harvinaista ja arvokasta – sen hintahaitari on noin 20000–30000 markkaa.
Erikoistuneita keräilijöitä kiinnostavat toisistaan hiuksenhienosti kuva-aiheiltaan poikkeavien postimerkkien lisäksi merkit, jotka on painettu erilaisilla painolevyillä tai paperille, jossa on erilainen vesileima (valoa vasten näkyvä himmeä leima), ja jopa merkit, joiden hammastuksessa (reunaa pitkin kulkevassa rei’ityksessä) on eroavuutta. Löytääkseen etsimänsä tällaiset spesialistit tarvitsevat muutakin kuin pinsetit (älä milloinkaan käytä sormiasi!) ja suurennuslasin. Hammastemittari etsii hammastuksessa esiintyvät eroavuudet ja ultraviolettilamppu paljastaa vauriot, näkymättömän fosforihohteen ja muita pikkuriikkisiä yksityiskohtia.
Jotkut keräilijät ovat erityisen kiinnostuneita postimerkin kuva-aiheissa ja painamisessa tapahtuneista virheistä. Heille on suuri asia omistaa jokin merkki, joka toisilta keräilijöiltä on päässyt sivu suun. Ajattelehan, miten virhe voi vaikuttaa hintaan: vuonna 1990 arvioitiin, että vuoden 1841 yhden pennyn punainen merkki, josta puuttuu kirjain A – arkin toisen rivin ensimmäisessä merkissä sattunut virhe – oli noin 1300 kertaa kalliimpi kuin virheetön kappale!
Postimerkit ovat suurta liiketoimintaa
Nykyään postimerkkiharrastus vetää puoleensa kaikenkirjavia sijoittajia. Oikea sijoittaja hankkii harvinaisten, klassisten postimerkkien kokoelmia, joiden hinnan välittäjät uskovat todennäköisimmin nousevan jonkin nimenomaisen ajan kuluessa. Kun sijoituksen myyntihetki koittaa, välittäjä ryhtyy kauppaamaan asiakkaansa kokoelmia korkeimpaan mahdolliseen hintaan. ”Käytetyissä postimerkeissä on oltava kevyesti lyödyt, selvät postileimat; usein sellaisia tavallisimpia merkkejä, joissa on ihanteellinen tai epätavallinen leima, on verraten harvassa, ja ne maksavat vastaavasti enemmän. Postimerkin kunto vaikuttaa ratkaisevasti sen arvoon”, sanoo arvostettu filatelisti James Watson.
Lontoolaisessa Daily Mail -lehdessä kerrottiin vuonna 1979, että ”viiden viime vuoden aikana on klassiset postimerkit (vuosilta 1840–70) hinnoiteltu paljon korkeammalle kuin osakkeet ynnä muut sijoituskohteet ja usein jopa korkeammalle kuin kiinteistöt”. Eräs kokoelma, johon kuului seitsemän harvinaista merkkiä ja joka oli vuonna 1974 maksanut noin 400000 markkaa, nousi hinnaltaan yli 1400000 markkaan.
Vuonna 1990 Time International -lehden eräässä mainoksessa sanottiin: ”Sijoitusmielessä postimerkeillä on ollut nousu- ja laskukautensa. 1970-luvulla hinnat kohosivat huimaa vauhtia, kun keinottelijat keräsivät sijoituskokoelmia odottaessaan saavansa voittoa harvinaisista postimerkeistä. Mutta kun Lontoossa järjestettiin vuonna 1980 filatelian maailmannäyttely, niin koko kupla puhkesi ja keinottelijat saivat todeta, että ainoastaan keräilijät olivat olleet valmiita tukemaan markkinoita, ja nämä olivat järkevästi vetäytyneet pois. ’Sijoittajien yrittäessä muuttaa kokoelmansa rahaksi he huomasivat, etteivät monet merkit olleetkaan niin harvinaisia kuin he olivat olettaneet’”, ja he jäivät ilman voittoja. Se oli varoitus niille, jotka sijoittavat postimerkkeihin!
Oletpa siis keräilijä tai vakava filatelisti, säilytä tasapaino. Nauti postimerkeistäsi. Käytä niitä tiedon hankkimiseen maailmasta ja sen maantieteestä, kansoista ja kulttuureista. Älä päästä keräilyä muodostumaan intohimoksi. Punnitse tarkoin, kuinka omistautunut olet postimerkeille, ja vertaa sitä elämän tärkeämpiin asioihin.
[Kuva s. 17]
Musta penny
[Kuvat s. 18]
Postimerkkejä Itävallasta, Espanjasta ja Englannista