Miten lukemishäiriön aiheuttaman turhautuneisuuden voi voittaa?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ENGLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”MIKÄ on puhelinnumerosi?” kysyy Julie. Soittaja vastaa. Numeroilla, jotka Julie merkitsee muistiin, ei kuitenkaan ole paljonkaan yhteyttä annettuun puhelinnumeroon.

”Opettajani repi palasiksi kuvan, jonka maalasin”, valittaa Vanessa ja lisää: ”En pystynyt millään muistamaan, mitä hän oli sanonut.”

David, joka on yli 70-vuotias, koettaa epätoivoisesti lukea yksinkertaisia sanoja, jotka hän hallitsi yli 60 vuotta sitten.

Juliella, Vanessalla ja Davidilla on turhauttava oppimisvaikeus – dysleksia. Mistä se johtuu? Miten dyslektikot voivat voittaa sen aiheuttaman turhautuneisuuden?

Mikä on dysleksia?

Eräs sanakirja määrittelee dysleksian ”lukemishäiriöksi”. Vaikka dysleksiaa pidetäänkin usein eräänlaisena lukemishäiriönä, siihen voi liittyä paljon muutakin.a

Sana dysleksia juontuu kreikan sanoista dys, joka tarkoittaa ’vaikeutta jossakin’, ja lexis ’sana’. Dysleksiaan kuuluvat vaikeudet sanojen ja kielen alueella. Siihen liittyy jopa ongelmia asioiden panemisessa oikeaan järjestykseen, esimerkiksi viikonpäivien ja sanassa olevien kirjainten järjestykseen sijoittamisessa. Englannin Dysleksia-instituutissa toimivan tri H. T. Chastyn mukaan dysleksia ”on järjestelykyvyttömyys, joka heikentää lyhytkestoista muistia, käsityskykyä ja käden taitoja”. Ei mikään ihme, että ne, joilla on dysleksia, kokevat sen turhauttavana!

Tarkastellaanpa Davidin tapausta. Miten tämä ennen niin innokas ja sujuva lukija alkoi tarvita vaimonsa apua oppiakseen lukemaan uudestaan? Halvaus vahingoitti Davidin aivoista sellaista aluetta, joka on yhteydessä kielenkäyttöön, ja tämä aiheutti sen, että hän edistyi lukemisessa tuskallisen hitaasti. Pitkät sanat aiheuttivat hänelle kuitenkin pienemmän ongelman kuin lyhyet sanat. Huolimatta Davidin hankinnaisesta lukemishäiriöstä hänen keskustelutaitonsa ja terävä järkensä eivät kärsineet laisinkaan. Ihmisaivot ovat niin monimutkaiset, että tutkijat eivät ole vielä ymmärtäneet kaikkea, mikä liittyy niiden vastaan ottamien ääni- ja kuvasignaalien käsittelemiseen.

Juliella ja Vanessalla oli sitä vastoin kehityksellinen lukemishäiriö, mikä kävi ilmi heidän varttuessaan. Tutkijat ovat yleensä sitä mieltä, että sellaiset lapset, jotka ovat seitsemän- tai kahdeksanvuotiaina normaaliälyisiä mutta joiden on epätavallisen vaikea oppia lukemaan ja kirjoittamaan, voivat olla lukemishäiriöisiä. Lukemishäiriöiset lapset kirjoittavat usein peilikuvan kirjaimesta, jota he yrittävät kopioida. Kuvittele, miten turhautuneita Julie ja Vanessa olivat, kun opettajat erheellisesti leimasivat heidät tyhmiksi, hitaiksi ja laiskoiksi!

Englannissa joka kymmenennellä on dysleksia. Se, etteivät toiset tajua heidän kohtaamiaan ongelmia, vain lisää heidän turhautuneisuuttaan. (Ks. sivun 14 tekstiruutua.)

Mikä dysleksian aiheuttaa?

Huono näkö aiheuttaa monesti oppimisvaikeuksia. Kun puute korjataan, dysleksia häviää. Pieni joukko niistä, joilla on vaikeuksia lukemisen oppimisessa, huomaavat pystyvänsä keskittymään paremmin sanoihin, kun he panevat ohuen, värillisen muovilevyn tekstin päälle. Toiset eivät huomaa siitä olevan mitään apua.

Koska jotkut ovat todenneet tämän vaivan esiintyvän suvuittain, he sanovat sen johtuvan perinnöllisistä syistä. New Scientist -⁠tiedelehdessä kerrottiin äskettäin eräästä tutkimuksesta, jossa ”hyödynnettiin tietoa autoimmuunisairauksiin, esimerkiksi migreeniin ja astmaan, liittyvien geenien ja dysleksiaa aiheuttavien geenien välisestä yhteydestä”. Koska lukemishäiriöisillä ja heidän sukulaisillaan on muita todennäköisemmin autoimmuunisairauksia, tiedemiehet uskovat, että dysleksiaa aiheuttavat geenit ovat samalla genomin alueella kuin näitä sairauksia aiheuttavat geenit. Mutta kuten käyttäytymisen tutkija Robert Plomin toteaa, tutkijat ”ovat löytäneet vasta kromosomialueen, eivät lukemishäiriön aiheuttavaa geeniä”.

Asentoa, tasapainoa ja koordinaatiota säätelevää aivojen osaa sanotaan pikkuaivoiksi. Jotkut tiedemiehet väittävät, että ne vaikuttavat myös ajatteluumme ja kielen käsittelemiseemme. On kiinnostavaa, että Sheffieldin yliopistossa Englannissa työskentelevät tiedemiehet ovat kehittäneet dysleksiakokeen, jonka avulla tutkitaan tasapainoa ja koordinaatiota. He uskovat, että pikkuaivoissa olevat viat saavat terveet aivojen alueet kompensoimaan puutteet. Lapsilla ei yleensä ole paljonkaan vaikeuksia säilyttää tasapainoaan, kun heitä pyydetään seisomaan paikoillaan, toinen jalka toisen edessä kädet levitettyinä sivuille. Mutta kun heidän silmänsä peitetään, lukemishäiriöiset lapset horjuvat paljon enemmän, koska he turvautuvat voimakkaasti näköön tasapainon säilyttämiseksi.

Lisäksi toiset tutkijat kiinnittävät huomion siihen, että lukemishäiriöisten lasten aivoissa on anatomisia poikkeavuuksia. Normaalisti vasemman aivopuoliskon takaosa on hivenen suurempi kuin vastaava oikean puoliskon osa, kun taas dyslektikon aivojen vasen ja oikea puolisko näyttävät kehittyneen samanlaisiksi. Toiset väittävät havainneensa vääristymän hermosolujen järjestyksessä kieleen vaikuttavissa aivojen osissa.

Mutta ovatpa dysleksian fyysiset syyt mitkä tahansa, miten niitä, joilla on tämä ongelma, voitaisiin parhaiten auttaa?

Vanhempien apu

Jotkut lukemishäiriöisen lapsen vanhemmat tuntevat syyllisyyttä ja moittivat itseään jälkeläisensä ahdingosta. Jos sinulla on tällaisia tuntemuksia, karkota masennuksesi tunnustamalla, ettei kukaan meistä ole täydellinen ja että me kaikki olemme erilaisia. Aluksi on hyvä ymmärtää, että yhtä lailla kuin värisokea lapsi tarvitsee apua tullakseen toimeen heikkoutensa kanssa, sinunkin lukemishäiriöinen lapsesi tarvitsee apua. Sinulla on vanhempana oma tehtäväsi lapsesi opettamisessa.

Vaikka dysleksiaa ei tällä hetkellä voida estää tai parantaa, sitä voidaan lievittää. Miten? Professori T. R. Miles, kirjan Understanding Dyslexia kirjoittaja, neuvoo vanhempia ensimmäiseksi selvittämään, mitkä nimenomaiset asiat ovat lukemishäiriöiselle lapselle vaikeita. Silloin he voivat arvioida realistisesti, mitkä ovat heidän lapsensa rajoitukset ja mitä häneltä voidaan odottaa. ”Lasta tulisi pyytää suorittamaan jokin tehtävä niin hyvin kuin hän kykenee”, neuvotaan kirjassa Reading and the Dyslexic Child, ”mutta ei sen paremmin.” Olemalla myötätuntoisia ja kannustavia ja ennen muuta järjestämällä sopivaa opetusta vanhemmat voivat minimoida lukemishäiriön vaikutukset ja samalla vähentää siitä kärsivän lapsen tuntemaa painetta.

Opettajien apu

On syytä muistaa, että dysleksia on oppimisvaikeus. Opettajien täytyy siksi käyttää aikaa luokallaan olevien lukemishäiriöisten lasten kanssa ja pyrkiä auttamaan heitä. Vähennä lasten turhautuneisuutta olemalla realistinen siinä, mitä odotat heiltä. Lukemishäiriöisestä lapsesta voi kaikesta huolimatta hyvinkin kasvaa aikuinen, jolle ääneen lukeminen on edelleen ongelma.

Älä anna tappiomielialan vallata sinua. Kiitä sen sijaan lapsia kaikista heidän edistysaskelistaan – ja tietenkin kaikista heidän ponnistuksistaan. Karta myös arvostelukyvytöntä kehumista. Professori Miles suosittelee, että kun opettajat huomaavat edistystä, he sanoisivat lukemishäiriöiselle oppilaalle: ”Olen kyllä samaa mieltä siitä, että olet tehnyt joitakin virheitä. Mutta sanoisin kuitenkin, että olet tehnyt hyvää työtä. Olet edistynyt viime viikosta, ja heikkoutesi huomioon ottaen tulos on tyydyttävä.” Mutta kun edistystä ei tapahdu, hän neuvoo sanomaan: ”Se ja se näyttää tosiaan edelleen tuottavan sinulle vaikeuksia. Katsotaanpa, voimmeko kokeilla jotain toista tapaa auttaa sinua.”

Varo esittämästä halventavia huomautuksia dyslektisen lapsen lukemisesta. Pyri tekemään kirjoista ja lukemisesta hänelle nautinto. Miten? Sekä vanhemmat että opettajat voivat ehdottaa lapselle, että hän pitäisi jotakin merkkiä, ehkä pientä viivotinta, sen rivin alla, jota hän lukee, koska hidas lukija antaa usein huomionsa helposti hajaantua. Jos ongelma ilmenee siten, että lapsi lukee sanan kirjaimet väärässä järjestyksessä, kysy ystävällisesti: ”Mikä on ensimmäinen kirjain?”

Kuvittele, miten lannistavalta dyslektisestä lapsesta tuntuu, jos hänen matematiikan opettajansa sanoisi hänelle tavan takaa, että hän vastaa väärin. On paljon parempi antaa hänelle hiukan helpompia tehtäviä, niin että epäonnistumisen aiheuttama turhautuneisuus vaihtuu tyytyväisyydeksi, joka tulee siitä, että tehtävät ratkaistaan oikein.

Erään erityisopettajan mukaan ”avainseikka dyslektikkojen suhteen on oppiminen kaikkien aistien välityksellä”. Yhdistä näkö-, kuulo- ja tuntoaisti auttaaksesi lasta lukemaan ja kirjoittamaan sanat oikein. ”Oppilaan täytyy katsoa tarkasti, kuunnella tarkkaavaisesti, kiinnittää huomiota kädenliikkeisiinsä, kun hän kirjoittaa, ja kiinnittää huomiota suunliikkeisiinsä, kun hän puhuu”, selittää professori Miles. Tällä tavalla lukemishäiriöinen lapsi samastaa kirjoitetun kirjaimen muodon siihen, miltä se kuulostaa lausuttuna, ja kädenliikkeisiin, joita hän sitä kirjoittaessaan tekee. Auta lasta tekemään ero sellaisten kirjainten välillä, jotka hän sekoittaa keskenään, opettamalla häntä aloittamaan kunkin noista kirjaimista eri kohdasta kirjainta. Kirjassa Reading and the Dyslexic Child suositellaan: ”Olisi ihanteellista, jos jokainen [lukemishäiriöinen] lapsi saisi tunnin päivässä yksityisopetusta yksi opettaja yhtä oppilasta kohden -⁠periaatteella.” Valitettavasti olosuhteet sallivat tämän harvoin. Lukemishäiriöiset voivat kuitenkin auttaa itseään.

Itsensä auttaminen

Jos sinulla on lukemishäiriö, pyri lukemaan suurin osa lukuaineistostasi ollessasi pirteimmilläsi. Tutkijat ovat havainneet, että lukemishäiriöiset oppilaat saavuttavat hyviä tuloksia, jos he lukevat puolisentoista tuntia, mutta sen jälkeen heidän suorituksensa heikkenee. ”Se että opiskelee säännöllisesti mutta rajallisen määrän joka päivä, on todennäköisesti hyödyllisempää kuin se, että ponnistelee satunnaisesti joinakin päivinä intensiivisesti”, todetaan kirjassa Dyslexia at College. On totta, että sinulta vie pitempään ennen kuin opit lukemaan ja kirjoittamaan hyvin. Älä kuitenkaan hellitä.

Käytä hyväksesi kannettavaa kirjoituskonetta tai, mikä vielä parempi, sellaista tekstinkäsittelylaitetta, jossa on ohjelma, joka auttaa tarkistamaan syöttämäsi tekstin oikeinkirjoituksen. Opettele lisäksi pitämään asiat järjestyksessä ja hoitamaan ne hyvin (ks. sivun 13 tekstiruutua).

Kuuntele ääninauhakaseteille tallennettuja kirjoja. Tämä lehti ja sen sisarlehti Vartiotorni ilmestyvät nykyään säännöllisesti kasetteina useilla kielillä; myös koko Raamattu on julkaistu kasetteina monilla kielillä.

Jos tekstiruudun luettuasi uskot olevasi dyslektikko, älä salaa ongelmaa. Hyväksy se ja ota se huomioon. Olet ehkä esimerkiksi valmistautumassa työhönottohaastatteluun. Voit monien muiden tavoin huomata, että tilanteen luoman paineen vuoksi sinun on vaikea ilmaista itseäsi selvästi ja ytimekkäästi. Mikset kokeilisi järjestää etukäteen harjoitushaastatteluja?

Lukemishäiriön aiheuttamia vaikeuksia ei ole helppo ratkaista. Mutta aivot, jotka ovat ihmeellinen elin, kompensoivat ongelman. Suru ei siksi todennäköisesti ole pysyvää. Julie, Vanessa ja David ovat kaikki tehneet kovasti työtä voittaakseen turhautuneisuutensa. Sinä voit toimia samoin. On hyvä ymmärtää, ettei erityisvaikeutesi tarvitse estää sinua oppimasta. Yritä sitkeästi lukea ja kirjoittaa oikein. Se auttaa sinua voittamaan lukemishäiriön aiheuttaman turhautuneisuuden.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 13]

Neuvoja järjestyksen säilyttämiseksi

Ota käyttöösi seuraavat:

• oma ilmoitustaulu

• kalenteri

• laatikko, jossa säilytät postin

• kansio henkilökohtaisia papereitasi varten

• päiväkirja

• osoitekirja

[Tekstiruutu s. 14]

Mistä lasten lukemishäiriön voi tunnistaa?

Jos vastaat myöntävästi kolmeen tai neljään alla olevista eri ikäryhmiä koskevista kysymyksistä, on mahdollista, että kyseiset lapset ovat jossain määrin lukemishäiriöisiä.

8-vuotiaat tai sitä nuoremmat lapset:

Oppivatko he myöhään puhumaan?

Onko heillä edelleen erityisiä vaikeuksia lukemisessa tai kirjoittamisessa? Hämmästyttääkö se sinua?

Onko sinulla sellainen käsitys, että he ovat valppaita ja älykkäitä sellaisissa asioissa, jotka eivät liity lukemiseen ja kirjoittamiseen?

Kirjoittavatko he kirjaimia ja numeroita väärin päin?

Ovatko he laskutehtäviä suorittaessaan tarvinneet apunaan palikoita, sormia tai paperia, jolle piirtää merkkejä, pitempään kuin ikätoverinsa? Onko heillä epätavallisia vaikeuksia muistaa kertotaulu?

Onko heidän vaikea erottaa vasen ja oikea?

Ovatko he epätavallisen kömpelöitä? (Kaikki lukemishäiriöiset lapset eivät ole kömpelöitä.)

8–12-vuotiaat lapset:

Tekevätkö he epätavallisia kirjoitusvirheitä? Jättävätkö he joskus kirjaimia sanoista tai panevatko he ne toisinaan väärään järjestykseen?

Tekevätkö he selviä huolimattomuusvirheitä lukiessaan?

Onko luetun ymmärtäminen hitaampaa kuin heidän ikäisiltään lapsilta odotetaan?

Onko heillä koulussa vaikeuksia jäljentää taululta?

Kun he lukevat ääneen, jättävätkö he väliin sanoja tai kokonaisen rivin, tai lukevatko he saman rivin kahdesti? Ovatko he haluttomia lukemaan ääneen?

Onko heidän edelleen vaikea muistaa kertotaulu?

Onko heillä huono suuntavaisto, niin että he sekoittavat vasemman ja oikean?

Puuttuuko heiltä itseluottamusta, ja onko heillä heikko itsekunnioitus?

[Lähdemerkintä]

(Awareness Information, julkaissut Englannin Dysleksia-yhdistys, ja Dyslexia, tuottanut Broadcasting Support Services, Channel 4 Television, Lontoo, Englanti.)

[Kuva s. 12]

Huomion keskittämisessä auttaa merkin pitäminen luettavana olevan rivin alla