Paineen alaisena elävät vanhemmat

ESIKOISENSA juuri saaneet näyttävät usein olevan lähes suunniltaan innosta. Melkein kaikki pienokaisessa näyttää ihastuttavan heitä. Lapsen ensimmäinen hymy, ensimmäiset sanat ja ensimmäiset askeleet ovat tärkeitä tapahtumia. Ystäviä ja sukulaisia viihdytetään kertomuksilla ja valokuvilla. Vanhemmat ilmiselvästi rakastavat lastaan.

Joissakin perheissä tilanne alkaa kuitenkin vuosien mittaan kiristyä. Vanhempien leikkisän lepertelyn tilalle tulevat tylyt ja ilkeät sanat, hellien halausten tilalle vihaiset lyönnit tai fyysisen kosketuksen puuttuminen kokonaan ja vanhempien tunteman ylpeyden tilalle katkeruus. ”Minun ei olisi pitänyt hankkia lainkaan lapsia”, sanovat monet. Toisissa perheissä ongelma on vieläkin pahempi: vanhemmat eivät ole osoittaneet rakkautta edes silloin kun lapsi oli pieni! Mitä kummassakin tapauksessa on tapahtunut? Missä on rakkaus?

Lapset eivät tietenkään pysty vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta se ei estä heitä tekemästä omia päätelmiään. Syvällä sydämessään lapsi saattaa hyvinkin ajatella, että jos äiti tai isä ei rakasta häntä, sen täytyy johtua siitä, että hänessä on jotakin hyvin pahasti vialla. Hän saattaa alkaa uskoa siihen lujasti, mistä voi aiheutua monenlaista vahinkoa läpi elämän.

Todellisuudessa siihen, miksi vanhemmat eivät osoita lapsilleen näiden tarvitsemaa rakkautta, saattaa kuitenkin olla monta syytä. Täytyy myöntää, että vanhemmat kohtaavat nykyään valtavia paineita, joista jotkin ovat mittasuhteiltaan ennen kokemattomia. Noiden paineiden vuoksi vanhempien, joilla ei ole riittäviä valmiuksia selviytyä niistä, voi olla todella vaikeaa huolehtia tehtävästään vanhempina. Eräs vanha viisas sanonta kuuluukin: ”Viisaan saattaa sorto panna toimimaan mieltä vailla.” (Saarnaaja 7:​7.)

”Kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”

Paremman maailman aikakausi. Monet ovat odottaneet tämän vuosisadan kehittyvän sellaiseksi. Kuvittele: ei enää taloudellisia paineita, nälänhätää, kuivuutta eikä sotia. Nämä toiveet ovat kuitenkin jääneet täyttymättä. Nykymaailmasta on sen sijaan tullut juuri sellainen kuin muuan raamatunkirjoittaja ennusti ensimmäisellä vuosisadalla. Hän kirjoitti, että meidän päivinämme kohdattaisiin ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:​1–5). Useimmat vanhemmat yhtyisivät ilman muuta noihin sanoihin.

Monia tuoreita vanhempia ällistyttää se, miten kalliiksi lasten kasvattaminen nykymaailmassa tulee. Kummankin vanhemman täytyy usein käydä työssä kodin ulkopuolella vain saadakseen rahat riittämään. Monet vanhemmat tuntevat hukkuvansa lääkärinhoito- ja lääkekuluista, vaatteista, koulutuksesta, päivähoidosta ja jopa ruoasta ja asunnosta aiheutuviin kuukausittaisiin laskuihin. Taloudellinen tilanne tuo Raamatun tutkijoiden mieleen Ilmestyskirjan ennustuksen, joka koskee aikaa, jolloin ihmiset käyttäisivät koko päivän palkan vain yhden päivän välttämättömyyksien ostamiseen! (Ilmestys 6:​6.)

Lasten ei voi odottaa ymmärtävän kaikkia näitä paineita, joita heidän vanhempansa kohtaavat. He tarvitsevat ja kaipaavat luonnostaan rakkautta ja huomiota. Tiedotusvälineiden ja koulutovereiden aiheuttama paine, joka synnyttää lapsissa halun saada uusimmat lelut, vaatteet ja elektroniset laitteet, muuttuu usein vanhempiin kohdistuvaksi paineeksi täyttää toiveet, joiden määrä kasvaa jatkuvasti.

Myös kapinallisuus aiheuttaa näinä päivinä alati kasvavaa painetta vanhemmille. Kiinnostavaa kyllä, Raamatussa ennustettiin, että yleinen lasten tottelemattomuus vanhemmille olisi yksi levottomien aikojemme tunnuspiirre (2. Timoteukselle 3:​2). Lapsiin liittyvät kurinpitovaikeudet eivät tosin ole mitään uutta. Eikä kukaan isä tai äiti voi aiheellisesti panna lapsen huonon kohtelun syyksi sitä, että tämä on käyttäytynyt huonosti. Mutta eikö olekin totta, että koko se kulttuuri, jonka keskellä vanhempien täytyy nykyään kamppailla kasvattaakseen lapsensa, on kapinahengen kyllästämä? Lapsia pommitetaan nykyään vaikutteilla, joita tuottavat muun muassa vihaa, kapinamieltä ja toivottomuutta synnyttävä popmusiikki, TV-ohjelmat, joissa vanhemmat kuvataan taitamattomiksi typeryksiksi ja lapset heitä etevämmiksi älyköiksi, ja elokuvat, joissa annetaan kaunis kuva väkivaltaisten mielijohteiden mukaan toimimisesta. Lapset, jotka omaksuvat tällaisen kapinahenkisen kulttuurin ja jäljittelevät sitä, voivat aiheuttaa hirvittäviä paineita vanhemmilleen.

”Vailla luonnollista kiintymystä”

Tähän samaan muinoin esitettyyn profetiaan sisältyy kuitenkin vielä eräs piirre, joka tietää entistä enemmän ongelmia nykyperheille. Sen mukaan hyvin monet ihmiset olisivat ”vailla luonnollista kiintymystä” (2. Timoteukselle 3:​3). Juuri luonnollinen kiintymys pitää perheen yhdessä. Ja niidenkin, jotka epäilevät suuresti Raamatun profetioita, on myönnettävä, että meidän aikanamme perhe-elämä on romahtanut järkyttävällä tavalla. Avioeroluvut ovat kohonneet huimasti kaikkialla maailmassa. Monissa yhteiskunnissa yksinhuoltaja- ja uusperheet ovat yleisimpiä kuin perinteiset perheet. Yksinhuoltaja- ja uusperheiden vanhemmat kohtaavat toisinaan erityisiä haasteita ja paineita, joiden vuoksi heidän voi olla vaikeaa osoittaa lapsille näiden tarvitsemaa rakkautta.

Mutta taustalla on syvällisempikin syy. Monet nykyajan vanhemmista ovat itse varttuneet kodeissa, joissa oli vain vähän tai ei lainkaan ”luonnollista kiintymystä” – kodeissa, jotka aviorikos ja avioero hajottivat; kodeissa, joita kiusasi kylmäkiskoisuus ja viha; ehkä jopa kodeissa, joissa sanallinen, tunneperäinen ja fyysinen väkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä. Sen lisäksi että tällaisessa kodissa kasvaminen vahingoittaa ihmisiä lapsina, se voi vahingoittaa heitä myös aikuisina. Tilastot esittävät synkän kuvan: vanhemmat, joita kohdeltiin huonosti lapsena, kohtelevat todennäköisemmin huonosti omia lapsiaan. Raamatun aikoina juutalaisilla oli sanonta: ”Isät ne raakoja rypäleitä syövät, mutta poikien hampaita vihloo.” (Hesekiel 18:​2.)

Jumala kuitenkin kertoi kansalleen, ettei tilanteen tarvinnut olla sellainen (Hesekiel 18:​3). Tässä on kiinnitettävä huomiota erääseen tärkeään seikkaan. Merkitseekö se, että vanhemmat kohtaavat kaikkia näitä paineita, sitä, etteivät he yksinkertaisesti voi olla kohtelematta lapsiaan huonosti? Ei suinkaan. Jos olet isä tai äiti ja huomaat kamppailevasi edellä mainittujen paineiden kanssa ja olevasi huolissasi siitä, voiko sinusta koskaan tulla hyvää isää tai äitiä, älä lannistu! Sinun ei tarvitse toimia tilastojen mukaan. Menneisyytesi ei automaattisesti ratkaise tulevaisuuttasi.

Sopusoinnussa sen Raamatun vakuutuksen kanssa, että edistyminen on mahdollista, kirjassa Healthy Parenting sanotaan seuraavasti: ”Jollei ryhdy tarkoituksellisesti toimimaan eri tavoin kuin omat vanhemmat, lapsuuden aikaiset mallit toistuvat, halusipa sitä tai ei. Tämän kierteen katkaisemiseksi täytyy saada tietää, millaisista epäterveistä malleista pitää itse kiinni, ja oppia muuttamaan niitä.”

Voit tosiaan tarvittaessa päästä irti vääränlaisen lastenkasvatuksen kierteestä! Ja voit tulla toimeen niiden paineiden kanssa, jotka tekevät vanhempana olemisesta niin vaikeaa nykyään. Mutta miten? Mistä voit saada tietää terveeseen lastenkasvatukseen liittyvät parhaat ja luotettavimmat mittapuut? Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan tätä.

[Kuva s. 6]

Paineen alaisina jotkut vanhemmat eivät osoita rakkautta lapsiaan kohtaan

[Kuva s. 7]

Vanhempien tulee osoittaa lapsilleen näiden tarvitsemaa rakkautta