Tahdikas kuningatar joka vei voiton juonittelevasta piispasta

Herätkää!-lehden Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtajalta

USKOLLISTEN hovinaistensa seurassa Englannin kuningatar Katariina Parr tuntee olonsa turvalliseksi. Kuningas Henrik VIII:n voimia verottavat hänen sairautensa sekä hovielämän juonet. Kuningatar on keskustelemassa erään ystävän kanssa, kun sisään kiiruhtaa yksi hänen hovinaisistaan paperiarkki tiukassa otteessaan. Hengästyneenä hän ojentaa paperin Katariinalle. Tämä ottaa sen vastaan empien, sillä naisen huolestunut katse herättää hänessä levottomuutta. Ilmeisesti joku virkamies oli pudottanut sen vahingossa kuningattaren tilojen ulkopuolelle.a

Katariina kalpenee paperia lukiessaan. Hänen epäuskonsa muuttuu kauhuksi. Se on kuninkaan allekirjoittama luettelo häntä vastaan esitetyistä kerettiläissyytöksistä. Hän parahtaa ja miltei vajoaa maahan, mutta ystävät kannattelevat häntä. Hän yrittää rauhoittua, ajatella selkeästi, mutta hän on liian hätääntynyt. Hänen hovinaisensa auttavat hänet sääliväisesti vuoteeseen.

Hän käy makuulle mutta ei pysty lepäämään. Hän kertaa viisaasti mielessään, mitä on tapahtunut sinä aikana, jonka hän on ollut naimisissa kuningas Henrik VIII:n kanssa. Hän oli 31-vuotias ja jäätyään kahdesti leskeksi harkitsi avioitumista komean Thomas Seymourin kanssa. Mutta kuninkaalla oli muita suunnitelmia. Hän kosi. Miten hän voisi kieltäytyä? Se oli totisesti kunnia – mutta kunnia, johon liittyi monia ongelmia. Hänestä tuli Henrikin kuudes vaimo 12. heinäkuuta 1543.

Henrik ei ollut enää nuoruutensa päivien veroinen näyttävä, turnauksiin osallistuva, urheilullinen hahmo. 52 vuoden iässä hän oli huomattavan ylipainoinen, hänen mielialansa vaihteli äkisti ja haavaumat vaivasivat hänen jalkojaan niin, että toisinaan hän pystyi tuskin kävelemään ja häntä piti kuljettaa tuolilla.

Katariina oli kuitenkin hyödyntänyt huomattavaa älykkyyttään ja kykyjään saadakseen avioliiton toimimaan. Hän ystävystyi Henrikin kolmen lapsen kanssa, jotka tällä oli edellisistä avioliitoista. Hän ponnisteli kovasti ollakseen miellyttävä vaimo. Kun Henrikin jalkoja särki, hän käänsi tämän huomion toisaalle keskustelemalla eloisasti, usein uskonnollisista aiheista. Hän toi kuninkaalle jokseenkin paljon rauhaa tämän myöhempinä vuosina.

Hän yrittää nyt kerrata heidän yhteiselämäänsä. Mitä hän oli tehnyt väärin? Hän pohtii erästä heidän viimeaikaista tapaamistaan. Sinä iltana oli joitakuita kuninkaan hovimiehiä läsnä ja kuningas näytti olevan hyvällä tuulella. Tapansa mukaan hän herätti uskonnollisen kysymyksen, josta he olivat puhelleet aiemminkin. Henrik oli äreä ja lopetti keskustelun lyhyeen. Katariina oli yllättynyt, mutta sivuutti sen miehensä oikutteluna. Yleensä tämä piti sellaisista keskusteluista eikä vastustanut hänen uskontoon kohdistuvaa kiinnostustaan.

Hänen mieleensä muistuu, kuka oli tuolloin läsnä. Hänen ajatuksensa palaavat itsepintaisesti yhteen mieheen: viholliseksi tunnettuun Stephen Gardineriin.

Juonitteleva piispa

Gardiner, Winchesterin piispa ja kuninkaallinen neuvonantaja, on vaikutusvaltainen mies ja uskonnollisten uudistusten vastustaja. Hän inhoaa Katariinaa, koska tämä on kiinnostunut uskontoa koskevista muutoksista ja koska tällä on vaikutusvaltaa kuninkaaseen.

Kun Henrikin pääneuvonantaja Thomas Cromwell taktikoi Gardinerin pois asemastaan kuninkaan sihteerinä, tämä etsi tilaisuutta kostaa. Hän oli mukana juonessa, joka johti Cromwellin kukistumiseen ja teloitukseen. Gardiner oli myös turhautunut, koska Henrik oli sivuuttanut hänet ja nimittänyt Canterburyn arkkipiispaksi suhteellisen tuntemattoman Thomas Cranmerin, joka suhtautui protestantteihin myönteisesti. Cranmerin onneksi Henrik teki tyhjäksi salajuonen, jonka Gardiner ja muut olivat punoneet häntä vastaan.

Katariinaan ja hänen hovinaisiinsa kohdistuvaa vaaraa voimistaa toinen piispa Gardinerin hiljattain keksimä juoni. Eräs nuori nainen, Anne Askew, oli uskonnollisten uudistusten suorapuheinen kannattaja. Hän oli vankilassa, odottamassa teloitusta kerettiläisyydestä tuomittuna. Mutta Gardiner oli kiinnostunut hänestä muista syistä. Hän halusi todisteita siitä, että tällä oli yhteyksiä hovin korkea-arvoisiin naisiin, mikä voisi osoittaa myös kuningattaren syyllistyneen tuomittavaan menettelyyn. Gardinerin kumppani ja yksi kuninkaan tärkeimmistä neuvonantajista, Thomas Wriothesley, meni kuulustelemaan Anne Askew’ta.

Kidutuspenkissä

Wriothesley kuulusteli Annea jonkin aikaa, mutta ei saanut tarvitsemaansa langettavaa todistusaineistoa. Lopulta hän määräsi tämän sidottavaksi kidutuspenkkiin,b vaikka naisen kiduttaminen tuolla välineellä oli laitonta. Kun häntä ei tällä tavalla saatu puhumaan, Wriothesley ja eräs toinen neuvonantaja kampesivat kidutuspenkkiä itse ja venyttivät hänet äärimmilleen, mutta he eivät vieläkään saaneet haluamiaan tietoja.

Ajatus Anne Askew’n kärsimyksistä saa Katariinan purskahtamaan itkuun. Hän huomaa jonkun tulleen sisälle huoneeseen. Yksi hänen hovinaisistaan astuu esiin ja ilmoittaa, että kuningas on lähettänyt lääkärinsä, tohtori Wendyn, tutkimaan häntä. Tuo ystävällinen lääkäri kysyy hänen vointiaan ja kertoo kuninkaan olevan huolissaan hänen terveydestään.

Lääkäri selittää, kuinka kuningas paljasti hänelle kuningatarta vastaan suunnatun juonen ja vannotti häntä pitämään sen salassa. Tohtori Wendy kuitenkin kertoo Katariinalle kaiken – kuinka kuningattaren poistuttua kuninkaan luota tuona iltana tämä oli sanonut sarkastisesti, että hänestä oli hyvin rohkaisevaa ”kuunnella vanhoilla – – [päivillään vaimonsa] läksytystä”.

Gardiner näki tilaisuutensa tulleen ja tarttui siihen. Hän sanoi, että kuningatar hautoi kerettiläisiä ajatuksia ja että tämä toimi maanpetoksellisesti ja oli siten uhka kuninkaan vallalle. Hän sanoi, että jos hänelle annettaisiin aikaa, hän ja muut voisivat toimittaa kuninkaalle tästä todisteita. Vihainen kuningas suostui allekirjoittamaan kuningatarta vastaan laaditun syytöskirjelmän.

Selostettuaan nämä tapahtumat tohtori Wendy kehottaa Katariinaa menemään kuninkaan luokse heti tilaisuuden tullen ja anomaan nöyrästi hänen anteeksiantoaan. Se on ainoa tapa voittaa viholliset, jotka eivät anna periksi, ennen kuin hän on vankina Lontoon Towerissa ja heillä on tarpeeksi todisteita hänen tuomitsemisekseen kuolemaan.

Katariina näkee näiden neuvojen viisauden, joten myöhään eräänä iltana, kuultuaan, että kuningas on huoneessaan, hän pukeutuu huolellisesti ja harjoittelee sanottavaansa. Hänen sisarensa ja eräs ystävä, Lady Lane, ovat hänen kanssaan.

Viisas, harkitseva kuningatar

Kuningas istuu vitsailemassa joidenkin hoviherrojensa kanssa. Hän ottaa vaimonsa hymyillen vastaan. Sitten hän kääntää keskustelun uskontoon. Hän pyytää Katariinaa selvittämään epäilyksiä, joita hänellä on joistakin seikoista. Katariina näkee ansan heti. Hän yrittää parhaansa mukaan vastata vilpittömästi ja rehellisesti.

Hän sanoo, että Jumala loi naisen miehen jälkeen – tätä vähäisemmäksi. Hän jatkaa: ”Kun Jumala on kerran säätänyt sellaisen luonnollisen eron miehen ja naisen välille ja kun teidän majesteettinne on niin erinomaisen viisas ja minä taas olen joka suhteessa teitä niin paljon vähäisempi, niin kuinka teidän majesteettinne näyttää haluavan minun mielipidettäni noin monimutkaisiin uskonnollisiin asioihin?” Sitten hän tunnustaa, että hänen miehensä on hänen päänsä kaikessa ja että vain Jumala on tämän yläpuolella.

”Ei ole niin”, vastaa kuningas. ”Sinusta on tullut oppinut, jotta opastaisit meitä etkä olisi meidän opastettavanamme ja ohjattavanamme.”

Katariina vastaa: ”Jos teidän majesteettinne on sitä mieltä, niin teidän majesteettinne on luullut kovin väärin minusta, joka olen aina pitänyt erittäin sopimattomana ja nurinkurisena sitä, että nainen ottaa itselleen aseman herransa ja aviomiehensä opastajana tai opettajana, sen sijaan että hän oppisi mieheltään ja olisi tämän opetettavana.” Hän selittää edelleen, että kun hän puhui miehensä kanssa uskonnollisista asioista ja silloin tällöin ilmaisi mielipiteensä, hän ei tarkoittanut edistää omia ajatuksiaan. Sen sijaan hän toivoi, että hän saisi keskustelujen avulla kuninkaan unohtamaan sairaudesta johtuvan kärsimyksen.

”Niin siis oli laita, rakkaani!” sanoo kuningas. ”Eikö väitteisiinne sisältynyt mitään pahempaa? Olemme jälleen hyvässä sovussa niin kuin ennenkin.” Yhä istuallaan hän kutsuu vaimonsa luokseen, syleilee häntä lämpimästi ja suutelee häntä. Henrik sanoo, että näiden uutisten kuuleminen on parempaa kuin sadantuhannen punnan saaminen yllättäen lahjaksi. He jatkavat miellyttävää keskustelua, kunnes hän antaa Katariinalle luvan poistua puolilta öin.

Seuraavana päivänä kuningas on tavanomaisella kävelyllään kuninkaallisessa puutarhassa kahden kamaripalvelijan saattamana. Hän on pyytänyt kuningatarta liittymään seuraansa, ja tämä saapuu ajallaan kolmen hovinaisen kanssa. Henrik on unohtanut kertoa Katariinalle, että hänet oli aiemman sopimuksen mukaisesti määrä pidättää tällöin. Hän ei myöskään ole kertonut kuningattaren kanssa tekemästään sovinnosta Wriothesleylle, jonka piti toimeenpanna pidätys. Kun he ovat huvittelemassa, Wriothesley saapuu paikalle mukanaan 40 kuninkaan henkivartijaa pidättämään kuningattaren hovinaisineen.

Henrik eroaa seurueesta ja komentaa luokseen Wriothesleyn, joka lysähtää polvilleen. Seurueen muut jäsenet eivät kuule, mitä kuningas sanoo, mutta he kuulevat kyllä hänen sähisevän raivoissaan sanat ”Konna! Elukka! Tylsimys!”. Hän käskee Wriothesleya katoamaan silmistään.

Kun kuningas palaa Katariinan luokse, tämä yrittää tyynnyttää häntä lempein sanoin. Hän jopa puhuu Wriothesleyn puolesta sanoen, että se, mitä tämä sitten onkin tehnyt, on voinut tapahtua erehdyksessä.

Tähän kuningas vastaa: ”Kunniani kautta, rakkaani, hän on ollut teitä kohtaan täysi konna, joten menköön.”

Niin Katariina säästyi vihollisiltaan, ja piispa Gardiner menetti kuninkaan suosion. Kuningatar oli vienyt voiton juonittelevasta piispasta. Ottelu oli ohitse.c

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 21]

Kuningatar Katariina Parr

Piispa Stephen Gardiner

[Lähdemerkinnät]

Katariina Parrin kuva: National Portrait Gallery, London; Stephen Gardiner: National Trust Photographic Library/J. Whitaker

[Kuva s. 22]

Henrik VIII moitti Thomas Wriothesleya kuningattaren edessä

[Lähdemerkintä]

Holbeinin maalaama muotokuva kirjasta The History of Protestantism (Vol. III)

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

Taustakuviot sivuilla 20–22: kirjasta The Library of Historic Characters and Famous Events, Vol. VII, 1895