Ukkonen – kunnioitusta herättävä pilvien kuningas

Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta

MONIA ihmisiä ovat kiehtoneet pilvet lapsuudesta saakka. Eräs 80-vuotias mies muistaa, miten hän varhaislapsuudessaan usein makasi heinikossa katsellen pilvien ”paraatia taivaalla”, kuten hän asian ilmaisee. Hän muistaa pohtineensa usein sitä, mistä pilvet oikein on tehty. Olivatko ne pumpulia? Miksi ne ovat kaikki niin erinäköisiä? Tuo pilvi näytti purjelaivalta, tuo pystyyn karanneelta hevoselta, tuo taas eri suuntiin pullistelevalta linnalta. Hänen mielikuvitukselleen riitti lapsena askarreltavaa taivaalla lipuvissa pilvissä, ne kun olivat kaikki muodoltaan ja kooltaan erilaisia. Hän sanoo katselevansa vielä nykyäänkin mielellään pilvien taivaalla esittämiä ”kuva-arvoituksia”. Kenties sinäkin saat iloa tästä yksinkertaisesta huvista.

Todennäköisesti vaikuttavimpia ja mahtavimpia ovat kuitenkin ne pilvet, jotka osaavat ”puhua”. Ne ovat cumulonimbus-pilviä eli ukkospilviä. Nämä synkät, uhkaavan näköiset pilvet saattavat ulottua jopa yli 15 kilometrin korkeuteen, ja juuri ne aiheuttavat ukkosia eli ukonilmoja. Kerääntyessään taivaalle ukkospilvet voivat sinkoilla salamoita ja jyrähdellä varoittavasti. Yöllä ne voivat esittää häikäisevän ääni- ja valonäytelmän, joka vie voiton kaikista ihmisen ilotulituksista. Ne saavat aikaan voimakkaita tuulia, vuodattavat sateensa ja rakeensa ja jatkavat sen jälkeen matkaansa. Maasta, joka usein oli ollut rutikuiva, huokuu nyt raikkaan, puhtaan sateen tuoksu.

Miten ukonilma syntyy

Viime aikoina ihminen on kyennyt katselemaan planeetta Maata avaruudesta käsin, ja hän on nähnyt pilvien peittävän suuren osan sen pinta-alasta. Fred Hapgood kirjoittaa, että ”maapallon pinta-alasta on joka hetki puolet eli 250 miljoonaa neliökilometriä – – [pilvien] peitossa. Ne voivat olla näöltään kuin levyjä, kumpuja, palleroita, hahtuvia, säikeitä ja harsoja, ja niiden kirkkaus ja läpinäkyvyys voi vaihdella kaikissa vaihteluasteissaan. Ne syntyvät, paisuvat, liitelevät ja hajoavat. Sama toistuu kaikkialla maailmassa.” Ukonilmat muodostavat osan näistä pilvimassoista. Itse asiassa maapallolla riehuu vuosittain 15 miljoonaa ukonilmaa, ja joka hetki niitä on noin 2000.

Ukonilma saa alkunsa, kun kostean ilman päällä on kylmää ilmaa, joka on tiheämpää kuin kostea ilma. Esimerkiksi auringon lämpö, säärintama tai maaston kohoaminen saa aikaan sen, että lämmintä kosteaa ilmaa alkaa kohota kylmän ilman läpi ylöspäin. Syntyy ilmavirtauksia, ja ilmaan ja vesihöyryyn varastoitunut lämpöenergia muuttuu sen jälkeen tuuli- ja sähköenergiaksi.

Ilmasto-olot ovat otollisimpia ukonilmojen syntymiselle päiväntasaajan läheisyydessä. Tämä selittää sen, miksi ukonilmojen todennäköisyys on suurin sellaisilla manneralueilla kuin Etelä-Amerikassa ja Afrikassa ja miksi on jo kauan tiedetty, että ukonilmoja esiintyy eniten Afrikan keskiosissa ja Indonesiassa. Hyväksytty ukonilmojen ennätys on saavutettu Ugandan Kampalassa, jossa kirjattiin eräänä vuonna 242 ukkospäivää. Ukonilmoja esiintyy silti monissa muissakin osissa maailmaa.

Taivaan ilotulitukset

Ukonilman kaksi tuntomerkkiä, joista kukaan ei voi mitenkään erehtyä, ovat jyrinä ja salamointi. Mikä sitten saa aikaan nämä vaikuttavat ja usein myös pelottavat ilmiöt? Salama on yksinkertaisesti sähkönpurkaus, joka syntyy, kun kahden eri paikan välinen jännite-ero on kasvanut niin suureksi, että se voittaa ilman eristävän vaikutuksen. Näin voi tapahtua pilven eri osien, kahden pilven tai pilven ja maan välillä. Salaman purkaessa ilmaan syntyneen sähkövarauksen se samalla myös kuumentaa ilman hetkellisesti suunnattoman kuumaksi, peräti 30000 asteeseen.

Salamat voidaan jaotella viivasalamoihin, monihaaraisiin viivasalamoihin ja pintasalamoihin. Viivasalamalla on yksi, selvästi erottuva purkauskanava. Monihaaraisen viivasalaman tunnistaa siitä, että sen purkauskanava on näkyvästi jakautunut moneen osaan. Jos taas purkaus tapahtuu pilven sisällä, kyseessä on pintasalama. Asiantuntijoitten mukaan useimmat niistä salamoista, jotka me näemme, ovat pilvestä maahan iskeviä salamoita.

Salamat aiheuttavat vahinkoa elolliselle luonnolle ja jopa hengenmenon ja vammoja ihmisille ja eläimille. Rannoilla, golfkentillä ja ulkona maaseudulla olevat ihmiset ovat suurimmassa vaarassa, koska he ovat ilman suojaa sähkönpurkausta vastaan (ks. sivun 15 tekstiruutua).

Salamaniskun tiedetään surmanneen vain noin 30 prosenttia niistä ihmisistä, jotka ovat joutuneet sen kohteeksi, ja pitkäaikaisten vammojen määrä jää pieneksi, kun ensiapua aletaan antaa heti. Vastoin yleistä uskomusta salama voi lyödä useammin kuin kerran samaan paikkaan.

Salamaniskut sytyttävät runsaasti tulipaloja. Niissä voi tuhoutua suuriakin maa-alueita. Yhdysvalloissa on noin 10 prosenttia metsäpaloista salaman sytyttämiä. Niiden aiheuttamien tuhojen osuus kaikkien metsä- ja pensaikkopaloissa tuhoutuneiden alueiden kokonaismäärästä on tuossa maassa yli 35 prosenttia.

Salamaniskuista on kuitenkin myös hyötyä. Esimerkiksi metsät hyötyvät niistä monella tavoin. Salamoiden sytyttämät pienet tulipalot vähentävät aluskasvillisuutta, mikä voi pienentää tuhoisampien, puitten latvustoon yltävien tulipalojen vaaraa. Salamat saavat aikaan myös hyödyllisen muutoksen typpikaasussa, jota kasvit eivät sen kaasumaisen olomuodon vuoksi voi käyttää hyväkseen. Ne muuttavat tämän kaasun typpiyhdisteiksi, jotka ovat välttämättömiä, jotta kasvit pystyisivät rakentamaan solukkoaan ja jotta voisi kehittyä siemeniä, joiden sisältämät valkuaisaineet ovat välttämättömiä ihmisille ja eläimille. On arvioitu, että 30–50 prosenttia sadeveden sisältämistä typpioksideista on muodostunut salamoinnin yhteydessä ja että sitoutunutta typpeä muodostuu maapallolla tällä tavoin vuosittain 30 miljoonaa tonnia.

Ukonilmojen suurin hyöty

Ukonilmalla voi sataa erittäin paljon vettä. Tärkein syy siihen, että sadetta voi tulla lyhyessä ajassa aivan valtavasti, on se, että ankaralla ukonilmalla tapahtuvien voimakkaitten nousevien virtausten vaikutuksesta suurikin vesimäärä pysyy ilmassa, kunnes se sitten yhtäkkiä putoaa alas maahan. Tällöin sademääräksi on mitattu jopa 200 millimetriä tunnissa. Runsaalla vedentulolla voi tietenkin olla myös huonot puolensa.

Kun ukonilma liikkuu hitaasti, suurin osa sateesta osuu vain suhteellisen pienelle maa-alueelle, ja seurauksena voi olla yhtäkkinen tulva. Tällaisella ilmalla maanpintaa pitkin valuva vesi saa joet paisumaan. On arvioitu, että noin kolmasosaan kaikista Yhdysvalloissa sattuvista tulvavahingoista ovat syynä juuri ukonilmojen aiheuttamat äkilliset tulvat.

Ukonilmoihin liittyvistä sadekuuroista on myös monenlaista hyötyä. Maaperä saa runsaasti vettä, samaten vesisäiliöt ja patoaltaat. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että joillakin alueilla on koko sademäärästä 50–70 prosenttia peräisin ukonilmoista, joten ukkossateet ovat tällaisissa paikoissa välttämättömiä elämälle.

Entä raesateet?

Ukonilmojen yhteydessä esiintyy usein myös ankaria raekuuroja, jotka voivat aiheuttaa suurtakin tuhoa. Rakeita muodostuu, kun vesipisarat jäätyvät ja niiden koko sen jälkeen kasvaa niiden liikkuessa voimakkaissa ilmavirtauksissa ylös ja alas. Rakeitten koosta ja painosta on olemassa uskomattomalta tuntuvia tietoja. Saksasta kerrotaan, että erään sinne vuonna 1925 pudonneen rakeen mitat olivat 26 x 14 x 12 senttimetriä ja että sen painoksi arvioitiin parisen kiloa. Yhdysvalloissa tiedetään ainakin Kansasin osavaltioon sataneen vuonna 1970 ennätysmäisen suuria rakeita. Mitatuista rakeista kookkaimman ympärysmitta oli suurimmillaan 44 senttimetriä, ja painoa sillä oli 776 grammaa. Näin suuri korkealta pilvistä pudonnut rae tappaa jo ihmisen.

Onneksi rakeet ovat yleensä paljon pienempiä, ja ne aiheuttavat todennäköisemmin vain hankaluutta kuin koituvat kuolemaksi. Raesateita tuottavat ukonilmat ovat myös luonteeltaan sellaisia, että vahingolliset rakeet tekevät tuhojaan vain suhteellisen pienillä alueilla. Arviot raesateitten maailman maataloudelle vuosittain aiheuttamista satovahingoista nousevat kuitenkin satoihin miljooniin dollareihin.

Tornadot ja ukonilmat

Kenties vaarallisin seuraus ukonilmoista on tornado. Tornadot näyttävät liittyvän lähes säännöllisesti ukonilmojen yhteyteen, mutta aina niitä ei ukonilmojen yhteydessä esiinny. Tornadon tunnistaa siitä, että se on erittäin nopeasti pyörivä, kapea, keskimäärin muutaman sadan metrin läpimittainen ilmapatsas, joka ulottuu maanpinnasta ukkospilveen. Voimakkaimmissa tornadoissa tuulen nopeus saattaa olla 400–500 kilometriä tunnissa. Voimakkaitten pyörretuulien ja tornadon keskustaan syntyneen nousuvirtauksen yhteisvaikutus voi olla sellainen, että se hajottaa rakennuksia ja lennättää rojua tappavalla voimalla ilman halki. Tornadojen kaltaisia pyörremyrskyjä esiintyy monissa maissa eri puolilla maailmaa.

Suoraviivaiset tuulet, joihin liittyy laskevia virtauksia ja pienoissyöksyvirtauksia (microbursts), eivät ole yhtä huikean näköistä katseltavaa kuin tornadot, mutta nekin voivat silti aiheuttaa tuhoa. Laskevat ilmavirtaukset voivat synnyttää vaarallisen voimakkaita tuulia maanpinnalla tai sen läheisyydessä, ja niiden nopeus voi nousta 150 kilometriin tunnissa. Pienoissyöksyvirtaukset ovat rajumpia ja voivat saavuttaa yli 200 kilometrin tuntinopeuden.

On itsestään selvää, että ukonilmoihin tulee suhtautua kunnioittavasti ja että meidän on oltava selvillä niihin liittyvistä vaaroista. Ne ovat vain yksi niistä monista luomakunnan ilmiöistä, joista meillä on vielä paljon opittavaa.

[Tekstiruutu s. 15]

Miten suojautua salamalta

Seuraavassa Australian pelastusviranomaisten ohjeita ukkosen varalta.

Suojautuminen ulkona

◼ Suojaudu umpiautoon tai rakennukseen. Vältä pieniä rakennuksia, telttoja, yksinäisiä puita tai pieniä metsiköitä.

◼ Jos olet ulkona eikä lähettyvillä ole suojapaikkaa, sinun on parasta hakeutua johonkin painanteeseen. Polvistu maahan molemmat jalat yhdessä, vartalo eteenpäin taivutettuna. Riisu kaikki metalliesineet päästäsi ja muualta keholtasi. Älä heittäydy maahan pitkäksesi, mutta älä myöskään ole sellaisessa asennossa, että kohoat lähiympäristöäsi korkeammalle.

◼ Jos tukkasi nousee pystyyn tai jotkin lähellä olevat esineet, esimerkiksi kivet tai aidat, alkavat surista tai rätistä, niin siirry heti uuteen paikkaan.

◼ Älä lennätä leijaa tai siimaohjattavaa moottorilennokkia.

◼ Älä pitele ulkona käsissäsi pitkiä tai metallisia esineitä, esimerkiksi ongenvapaa, sateenvarjoa tai golfmailaa.

◼ Älä koske suurehkoihin metalliesineisiin, teräslanka-aitoihin tai metallisiin pyykkinaruihin ja vältä myös niiden lähellä liikkumista.

◼ Älä ratsasta hevosella äläkä aja polkupyörällä tai autolla, jossa ei ole umpinaista koria.

◼ Jos ajat autolla, hiljennä vauhtiasi tai pysähdy sellaiseen paikkaan, jossa ei ole lähellä puita, voimalinjoja tai muita korkeita esineitä. Pysyttele autossasi tai asuntovaunussasi, jos siinä on umpinainen kori, mutta älä koske äläkä nojaile metallisiin korinosiin.

◼ Jos olet uimassa tai surffailemassa, nouse heti maihin ja hakeudu suojaan.

◼ Jos olet veneessä, mene mahdollisimman nopeasti rantaan. Jos se on vaarallista, etsiydy suojaan venekatokseen tai sillan tai jonkin muun korkean rakennelman alle. Huolehdi siitä, että purjeveneen masto ja harukset on varustettu asianmukaisilla maadoitusjohtimilla, joiden toinen pää on vedessä.

Suojautuminen sisätiloissa

◼ Pysyttele etäällä ikkunoista, sähkölaitteista, lämpö- ja vesijohdoista ja kiinteistä metallikalusteista.

◼ Vältä puhelimen käyttöä. Jos sinun on pakko soittaa puhelimella, niin ole mahdollisimman lyhytsanainen.

◼ Ennen kuin ukonilma puhkeaa, irrota radio ja televisio ulkoantennista ja pistorasiasta. Irrota tietokoneesta modeemin johto ja sähköjohto. Vältä sen jälkeen sähkölaitteiden läheisyyttä.

[Lähdemerkintä]

Julkaisusta Severe Storms: Facts, Warnings and Protection.