Avokado – tosi monikäyttöinen hedelmä!

Herätkää!-lehden Kolumbian-kirjeenvaihtajalta

ESPANJALAISET konkistadorit eivät 1500-luvun alussa olleet nähneet mitään sen kaltaista. Se oli suunnilleen suuren päärynän kokoinen ja muotoinen, mutta kypsänäkin se pysyi vihreänä. Sen hedelmäliha oli koostumukseltaan pehmeää ja voimaista, ja maku oli jossain määrin pähkinäinen. Nimi avokado, jolla se aikaa myöten tuli tunnetuksi, juontuu nahuatlinkielisestä sanasta ahuacatl.

Avokadon esitteli ensi kerran eurooppalaiselle yleisölle vuonna 1519 Martín Fernández de Enciso. Hän oli nähnyt hedelmän Kolumbiassa lähellä nykyistä Santa Martaa niihin aikoihin, kun espanjalaiset tekivät ensimmäisiä tutkimusretkiään Etelä-Amerikkaan. Noina tutkimusmatkojen vuosina eurooppalaiset saivat ensi kerran maistaa avokadon lisäksi monia uusia ruoka-aineita, esimerkiksi suklaata, maissia ja perunaa.

Mitkään noista ruoka-aineista eivät toki olleet varsinaisesti uusia. Läntisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen syntyperäiset asukkaat olivat tunteneet ne kaikki ja syöneet niitä jo vuosisatojen ajan. Joidenkin alkuperäisheimojen keskuudessa avokadoa arvostettiin niin suuresti, että sitä käytettiin hää- ja tervetuliaislahjana.

Avokadojen kasvattaminen

Nykyään avokadoa kasvatetaan monissa sellaisissa paikoissa, missä ilmasto on lämmin tai lauhkea, muun muassa Australiassa, Israelissa, Keniassa, Uudessa-Seelannissa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Filippiineillä. Se on yksi niistä noin 20 trooppisesta hedelmästä, joista on tullut kaupallisesti tärkeitä kautta maailman.

Avokado on levinnyt kaikkialle Amerikan mantereen trooppisiin maihin. Eri lajikkeiden koko kuitenkin vaihtelee: toiset eivät ole kananmunaa suurempia, toiset taas ovat jopa keskikokoisen melonin suuruisia ja painavat jopa pari kiloa. Niiden väri voi vaihdella vihreästä tummaan liilaan, ja joidenkin lajikkeiden kuori on epätasainen ja hauras, kun taas toisten on ohut ja sileä. On kuitenkin mahdollista perustaa hedelmätarhoja, joissa tuotetaan yhdennäköisiä ja tasalaatuisia avokadoja.

Kun avokadopuut kukkivat, ne ovat tuhansien vaaleankeltaisten kukkien peitossa. Kuitenkin vain joka 5000:nnesta kukasta tulee avokado. Näillä kukilla on sellainen epätavallinen piirre, että kussakin niistä on sekä siitepölyä tuottava hede että sikiäimen sisältävä emi. Tämän ansiosta avokadopuu voisi hedelmöittää itse itsensä, ellei sillä olisi sellaista suurenmoista mekanismia, joka panee nämä eri osat toimimaan eri aikaan.

Sen johdosta jotkin puut avaavat kukkansa ottamaan vastaan siitepölyä aamun auringossa ja sulkevat ne keskipäivällä. Samat kukat avautuvat uudestaan luovuttamaan siitepölyä illalla. Toisilla lähistön puilla mekanismi toimii päinvastaisessa järjestyksessä. Pölytys tapahtuu, kun siitepölyä tuottavan puun lähellä on samaan aikaan siitepölyä vastaanottava puu. Lisäksi mehiläiset ja muut hyönteiset ovat tärkeitä siitepölyn kuljettajia. Niinpä auringonvalon, lämmön, hyönteisten, tuulen ja kasvupaikan monimutkaisen yhteisvaikutuksen ansiosta puu voi tuottaa näitä hedelmiä.

Ravitseva ja käytännöllinen

Avokado on aivan erityisen ravitseva: siinä on runsaasti proteiinia, riboflaviinia, niasiinia, kaliumia ja C-vitamiinia. Sen sanotaan sisältävän peräti 11:tä vitamiinia ja 14:ää kivennäisainetta. Joissakin Keski-Amerikan osissa avokadoa tarjottuna yhdessä tortillojen kanssa pidetään täydellisenä ateriana. Avokadossa on myös runsaasti rasvaa, ja sen öljy on oliiviöljyn kaltaista siinä, että se sisältää yksittäis- eli kertatyydyttymättömiä rasvoja. Sen öljyä käytetään myös saippuoiden ja kauneudenhoitoaineiden valmistukseen.

Lähes kaikki avokadopuun osat ovat käyttökelpoisia. Puuainetta käytetään polttopuuna. Kovaa siementä käytetään vaatteiden merkitsemiseen, koska se jättää pysyvän jäljen. Joissakin paikoissa Filippiineillä sen lehdistä valmistetaan teetä. Puun kuorta voi käyttää kuulemma nahan parkitsemiseen.

Hedelmän ostaminen ja syöminen

Jos menet torille ostamaan avokadoja, älä yritä arvailla avokadon kypsyyttä sen kuoren värin perusteella, sillä se vaihtelee lajikkeen mukaan. Koeta puristaa hedelmää hellästi. Jos se on hieman pehmeä, se on kypsä. Avokadoja tulisi säilyttää lämpimässä ja hyvin ilmastoidussa paikassa, ja niiden kypsymistä voidaan hivenen edistää käärimällä ne sanomalehtipaperiin. Niitä voi pitää myös jääkaapissa, jopa sen jälkeen, kun ne on avattu. Voit estää maltoa tummumasta pirskottamalla sen pinnalle sitruunamehua.

Monet syövät avokadoa mielellään sitrushedelmien tai tomaatin kanssa. Sen makua voisi korostaa jokin kirpeän tai voimakkaan makuinen kastike. Avokado sopii hyvin myös katka- tai taskuravun tai hummerin kanssa, ja se käy mainiosti monenlaisiin salaatteihin. Jotkut tekevät avokadon ja muiden hedelmien yhdistelmästä virkistävää mehua.

Kun avokadot muhennetaan mausteiden ja muiden ainesten kanssa, saadaan herkullista levitettä voileipäkeksien päälle. Ei tule myöskään jättää huomiotta kuuluisaa guacamolea, joka valmistetaan avokadoista, tomaateista, sipulista, paprikoista ja mausteista. Hedelmää voi myös tarjota lämpimän ruoan kanssa, esimerkiksi pääruoan lisukkeena. Tällöin se tulisi lisätä ruokaan vasta viime hetkellä ja pitää poissa lämpimästä.

Ehkä avokado on jo tärkeä osa ruokavaliotasi. Joissakin maissa sitä saatetaan kuitenkin pitää eksoottisena ja harvinaisena hedelmänä. Jos et ole vielä maistanut avokadoa, mikset tekisi niin seuraavalla kerralla, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Saatat todeta, että tämä monipuolinen hedelmä on myös herkullinen!