Kun vesi värjäytyy punaiseksi
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA FILIPPIINEILTÄ
Kuvittele mielessäsi kalastajia, jotka kävelevät aamuvarhaisella kohti rantaa valmiina laittamaan totuttuun tapaan veneitään ja verkkojaan kuntoon. Kuten tavallista, he toivovat hyvää kalasaalista. Mutta heidän ällistyksekseen heidän unisia silmiään kohtaa kauhistuttava näky. Rantaan on huuhtoutunut tuhansia kuolleita kaloja. Mikä on aiheuttanut tämän suuren tuhon? Niin sanottu PUNAINEN VUOROVESI!
PUNAINEN VUOROVESI on maailmanlaajuinen ilmiö. Siitä on tehty havaintoja Atlantin ja Tyynenmeren puoleisilla rannikoilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Sitä on esiintynyt myös Australiassa, Bruneissa, Luoteis-Euroopassa, Japanissa, Malesiassa, Papua-Uudessa-Guineassa, Filippiineillä ja muissa paikoissa. Vaikka suhteellisen harvat ihmiset tietävät punaisesta vuorovedestä, se ei ole uusi ilmiö.
Filippiineillä tämä ilmiö nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1908 Bataanin provinssissa. Vuonna 1983 punainen vuorovesi myrkytti kaloja ja äyriäisiä Samarinmerellä, Maquedanlahdessa ja Villarealinlahdessa. Sittemmin punaista vuorovettä on nähty monilla rannikkoalueilla. Zenaida Abuso, joka toimii Filippiineillä tämän ilmiön vuoksi perustetussa työryhmässä, kertoi Herätkää!-lehdelle, että ”kalakuolemien lisäksi Filippiinien kalastus- ja vesieliövirasto on kirjannut 1926 punaisen vuoroveden aiheuttamaa paralyyttista äyriäismyrkytystä”.a Mistä tässä tuhoisassa ilmiössä on kyse?
Millaisesta ilmiöstä on kyse
Ilmaus ”punainen vuorovesi” viittaa joillakin merialueilla toisinaan ilmenevään veden värjäytymiseen. Vaikka väri on usein punertava, se voi olla myös rusehtava tai kellertävä. Kirjassa The World Book Encyclopedia kerrotaan, että ”värjäytyneiden alueiden koko voi vaihdella pienemmästä kuin muutamasta neliöjaardista tai -metristä yli tuhanteen neliömailiin (2600 neliökilometriin)”.
Mistä veden värjäytyminen johtuu? Tämän ilmiön aiheuttavat yleensä useat mikroskooppiset, yksisoluiset levät tai panssarisiimaeliöiksi kutsutut alkueläimet. Näillä pikkuriikkisillä eliöillä on siimat, karvamaiset ulokkeet, joiden avulla ne liikkuvat vedessä. Panssarisiimaeliöitä on noin kaksituhatta lajia, joista 30:llä on ruumiissaan myrkyllisiä aineita. Nämä pienet eliöt elävät tavallisesti lämpimissä, hyvin suolaisissa vesissä.
Vesi värjäytyy punaiseksi, kun mikroskooppiset panssarisiimaeliöt yhtäkkiä lisääntyvät nopeasti. Niiden määrä voi kasvaa niin suureksi, että niitä on yhtä vesilitraa kohti 50 miljoonaa! Vaikka tutkijat eivät täysin ymmärrä, miksi näin käy, panssarisiimaeliöiden tiedetään lisääntyvän, kun tietyt tekijät vaikuttavat veteen samanaikaisesti. Näitä ovat epänormaali sää, suotuisa lämpötila, veden ylisuuri ravinnepitoisuus, runsas auringonvalo ja suotuisat merivirrat. Kun vettä sataa paljon, maaperästä huuhtoutuu toisinaan mineraaleja ja muita ravinteita rannikkovesiin. Nämä ravinteet saattavat myötävaikuttaa panssarisiimaeliöiden nopeaan lisääntymiseen. Seurauksena on punainen vuorovesi!
Näyttää valitettavasti siltä, että ihminen toisinaan pahentaa tätä ilmiötä. Kun teollisuusjätteitä ja asumajätevesiä lasketaan vesistöihin, joidenkin ravinteiden pitoisuudet voivat kasvaa ylisuuriksi. Tämä voi saada panssarisiimaeliöt lisääntymään voimakkaasti. Veden happivarat kuluvat loppuun, minkä vuoksi kaloja kuolee suuret määrät.
Punaista vuorovettä esiintyy lämpimien merien tyynissä rannikkovesissä yleensä lämpimien kuukausien lopussa ja sadekauden alussa. Ilmiö voi kestää muutamasta tunnista useisiin kuukausiin sen mukaan, millaiset olot alueella vallitsevat.
Uhrit
Useimmiten punainen vuorovesi ei aiheuta vahinkoa, mutta joskus se voi aiheuttaa suurtakin tuhoa. Jotkut panssarisiimaeliöt erittävät veteen myrkyllisiä aineita, jotka halvaannuttavat ja tappavat kaloja ja muita merieläimiä. Toisinaan esiintymän vuoksi on tuhoutunut suuria määriä kaloja, ostereita, kalmareita, simpukoita, katkarapuja ja taskurapuja, jotka syövät panssarisiimaeliöitä. Kun tuhoisa punainen vuorovesi iskee, veden pinnalla voi kellua valtavasti kuolleita kaloja ja niitä voi kasaantua rannalle kilometrien matkalle.
Myös ihmisille on aiheutunut suurta vahinkoa. Alueilla, joilla kalastusta harjoitetaan elinkeinona, punaiset vuorovedet ovat vieneet kalastajilta saaliit, joista he saavat toimeentulonsa. Vielä pahempaa on se, että niiden vuoksi on menetetty ihmishenkiä.
Myrkytys
Yksi panssarisiimaeliöiden erittämä myrkky on saksitoksiini. Se on vesiliukoinen suola, joka hyökkää ihmisen hermoston kimppuun. Siksi se luokitellaan hermomyrkyksi. Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica kerrotaan, että ”veteen erittyneet myrkyt ärsyttävät ihmisen hengityselimiä”. Rantalomakohteita on täytynyt sulkea, kun punaisessa vuorovedessä olevia myrkkyjä on levinnyt ilmaan merenkäynnin vuoksi.
Ovatko äyriäiset ja kalaruoat herkkuasi? Punainen vuorovesi voi tehdä äyriäisistä myrkyllisiä, koska ne syövät panssarisiimaeliöitä. Infomapper-lehti sanoo, että ”vaarallisimpia ovat simpukat, esimerkiksi osterit, ja muut äyriäiset sillä ne ovat suodattajia, jotka imevät itseensä enemmän myrkkyjä kuin kalat”. Mutta ”kalat, kalmarit, katkaravut ja taskuravut – – voivat silti olla turvallista ihmisravintoa”. Tämä johtuu siitä, että myrkyt kerääntyvät näiden eläinten suoleen, joka yleensä poistetaan ennen kypsennystä.
Silti on syytä olla varovainen, kun syö sellaisilta alueilta pyydystettyjä merieläimiä, varsinkin äyriäisiä, joiden tiedetään olevan punaisen vuoroveden saastuttamia. Tällainen vesi voi aiheuttaa niin sanotun paralyyttisen äyriäismyrkytyksen. Jos ihminen saa elimistöönsä kyseisiä myrkkyjä, myrkytyksen oireita voi ilmaantua puolen tunnin kuluessa. Joitakin näistä oireista luetellaan oheisessa taulukossa. Ilman oikeaa hoitoa myrkytys saattaa johtaa hengityshalvaukseen, joka voi johtaa kuolemaan.
Tällä hetkellä myrkytystä vastaan ei ole vastamyrkkyä. Joistakin ensiaputoimenpiteistä on kuitenkin ollut hyötyä. Myrkyt saattavat poistua potilaan vatsasta, kun hänet saadaan oksentamaan. Myrkyt on poistettu myös mahalaukkuun viedyn letkun avulla eli käyttäen mahahuuhtelua. Joissakin tapauksissa on välttämätöntä antaa tekohengitystä. Joidenkin filippiiniläisten mielestä potilas toipuu nopeammin, kun hän juo kookosmaitoa, johon on sekoitettu fariinisokeria.
Ratkaisu
Punaisen vuoroveden ilmiö on nykyisellään suurelta osin poissa ihmisen hallinnasta. Monet kuitenkin uskovat, että ongelma voitaisiin minimoida, jos käytettäisiin vähemmän kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Tällöin ne eivät huuhtoutuisi mereen. Apua olisi siitäkin, että teollisuusjätteiden ja asumavesijätteiden laskeminen vesiin kiellettäisiin. Vielä yksi toimenpide olisi se, että rannikoilta poistettaisiin kaikki panssarisiimaeliöiden lisääntymistä mahdollisesti aiheuttavat ravinnelähteet.
Sillä välin jotkin valtiot tarkkailevat tilannetta huolellisesti. Esimerkiksi Filippiineillä yksi hallituksen elin tutkii säännöllisesti äyriäisiä, jotta ne olisivat turvallisia myytäväksi kansainvälisillä ja kotimaan markkinoilla. Viime kädessä vain Luoja voi kuitenkin tehdä tyhjäksi kaiken sen vahingon, jota ihmiskunnalle aiheutuu, kun vedet värjäytyvät punaisiksi.
[Alaviite]
a Vaikka punainen vuorovesi on Filippiineillä suoraan yhteydessä niin sanottuun paralyyttiseen äyriäismyrkytykseen, jotkut asiantuntijat sanovat, että näin ei välttämättä ole kaikissa sellaisissa maissa, joissa on havaittu punaista vuorovettä.
[Tekstiruutu s. 24]
Myrkytyksen oireita
1. Huulten, ikenien ja kielen pistely ja polttelu
2. Kasvojen tunnottomuus ja pistely, mikä leviää myös muualle kehoon
3. Päänsärky ja huimaus
4. Voimakas janontunne ja syljen liikaeritys
5. Pahoinvointi, oksentaminen ja ripuli
6. Hengitys-, puhe- ja nielemisvaikeudet
7. Nivelsärky ja pyörrytys
8. Pulssin kiihtyminen
9. Lihasheikkous ja tasapainohäiriöt
10. Halvaantuminen
[Kuvat s. 24, 25]
Eliöitä, jotka aiheuttavat punaisen vuoroveden
Peridinium bahamense
Gymnodinium catenatum
Gambierdiscus toxicus
[Lähdemerkinnät]
Dr. Rhodora V. Azanza, University of the Philippines
Dr. Haruyoshi Takayama
ASEAN-Canada Cooperative Programme on Marine Science
[Kuva s. 25]
Punaisen vuoroveden vaikutuksia
[Lähdemerkintä]
Grant Pitcher/WHOI
[Kuvan lähdemerkintä s. 23]
Peter J. S. Franks, Scripps Institution of Oceanography
[Kuvan lähdemerkintä s. 25]
Scripps Institution of Oceanography