Raamatun näkökanta

Voiko Jumalan palvominen olla nautittavaa?

”USKON Jumalaan ja rakastan häntä”, kirjoittaa eräs kristityksi tunnustautuva. ”Mutta – – kirkossa käyminen ikävystyttää minua.” Tuntuuko sinusta samalta? Jotkut ovat olleet niin ikävystyneitä, tyytymättömiä ja turhautuneita, että he ovat keksineet omia tapojaan palvoa Jumalaa.

Eräs sanomalehti kutsui ilmiötä ”tee se itse -uskonnoksi”. Mutta niille, jotka haluavat Jumalan palvonnan olevan nautittavaa, tällainen vaihtoehto voi olla epätyydyttävä, sillä se saattaa tuottaa samanlaisen pettymyksen kuin heidän aiempi uskontonsa.

Tästä herää kysymys, onko Raamatun opetusten mukaan eläminen ikävystyttävää ja ilotonta. Ei missään tapauksessa! Huomaa esimerkiksi seuraavat psalmistan sanat: ”Oi tulkaa, huutakaamme ilosta Jehovalle! – – Oi tulkaa, palvokaamme ja kumartukaamme, polvistukaamme Jehovan, Tekijämme, eteen.” (Psalmit 95:1, 6.)

Toinen psalmista lauloi kiitollisena Jehovalle: ”Sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” Raamatussa Jehovaa kutsutaan ”onnelliseksi Jumalaksi”, ja hänen palvojansa ovat usein ilmaisseet iloaan, sekä entisaikaan että nykyään. (Psalmit 83:18; 1. Timoteukselle 1:11.)

Perusta ilolle

Perusta todelliselle ilolle palvonnassamme on sen tajuaminen, miten Jehova on ilmaissut rakkautta meitä kohtaan. ”Jumala rakasti maailmaa [ihmisiä] niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa [Jeesuksen Kristuksen], jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)

Kuten Raamattu osoittaa, Jumalan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:3, 4). Tarvitaan siis enemmän kuin vain sen tietämistä, mitä joissakin raamatunkohdissa sanotaan. Meidän on lisäksi tajuttava lukemamme merkitys, mihin vaaditaan perusteellista ja vilpitöntä tutkimista (Matteus 15:10). Palkkiona on se, että ”löytää Jumalan tuntemuksen”. Se voi varmasti olla nautittavaa! (Sananlaskut 2:1–5.)

Ensimmäisellä vuosisadalla makedonialaisen Beroian kaupungin asukkaat kokivat tällaista iloa. Kun apostoli Paavali opetti heille Jumalan sanaa, ”he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. He olisivat tuskin olleet näin alttiita, jos Raamatun tutkiminen olisi ollut heistä ikävystyttävää tai ilotonta. (Apostolien teot 17:11.)

Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.” (Matteus 5:6.) Samoin kuin nälkiintyneet ihmiset iloitsevat, kun he alkavat saada säännöllisesti ruokaa, monet ovat nykyään olleet riemuissaan, kun heidän hengellinen nälkänsä on tyydytetty. Sen tähden ”monet heistä – – [ovat tulleet] uskoviksi” beroialaisten tavoin (Apostolien teot 17:12).

Elämäntapa

Ensimmäisen vuosisadan tosi palvojat omaksuivat ”Tien”, kuten Apostolien tekojen 9:2:ssa kutsutaan uutta elämäntapaa, jota varhaiskristityt noudattivat. Nykyäänkin niiden, jotka haluavat tuntea iloa Jumalan palvonnassa, täytyy toimia näin. Heidän on annettava Raamatun totuuksien vaikuttaa ajattelutapaansa ja päivittäiseen käytökseensä.

Apostoli Paavali kehottikin efesolaisia: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne.” Hän osoitti, että tarvitaan vielä muutakin: ”Teidän tulee – – pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” (Efesolaisille 4:22–24.)a

Kun noudatamme tätä neuvoa ja teemme muutoksia elämässämme Jumalan tahdon mukaisesti, meidän on mahdollista saada suurta tyydytystä ja iloa. Paavali kirjoitti Kolossan kristityille, että heidän täytyisi oikaista elämäänsä, jotta he voisivat ”vaeltaa Jehovan arvon mukaisesti” ja ”täysin miellyttää häntä” (Kolossalaisille 1:10). Varmasti tieto siitä, että tosi Jumala on tyytyväinen elämäämme, on meille jatkuvan ilon aihe. Lisäksi meidän on mahdollista miellyttää häntä ”täysin”, koska hän antaa meille anteeksi.

Me kaikki teemme syntiä; me kaikki tarvitsemme Jumalan anteeksiantoa. ”Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä”, toteaa Paavali 1. Timoteuksen kirjeen 1:15:ssä. Kun Jeesus uhrasi elämänsä puolestamme, hän mahdollisti syntien anteeksi saamisen. Siksi tosi palvoja tuntee helpotusta, onhan hänen sydämeltään nostettu raskas syyllisyyden taakka. Hänellä voi olla puhdas omatunto, ja hän voi iloita luottamuksesta siihen, että niin kauan kuin hän vilpittömästi tekee Jumalan tahdon, hänen syntinsä annetaan anteeksi.

Iloa uskonveljistä

Kun joku alkaa palvoa tosi Jumalaa, hän ei ole yksin. Psalmista Daavid kirjoitti: ”Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: ’Menkäämme Jehovan huoneeseen.’” (Psalmit 122:1.) Toisten tosi palvojien säännöllinen tapaaminen varmasti lisää suuresti iloamme.

Käytyään Jehovan todistajien kokouksessa eräs mies kirjoitti: ”Se ystävällisyys ja avuliaisuus, joka oli meitä vastassa, kertoi vahvasta yhteenkuuluvuudesta. Monien lasten ja nuorten levollisuus ja tasapainoisuus on varmasti ilonaihe heille ja heidän vanhemmilleen. Olen todella kiitollinen siitä, että minut kutsuttiin tällaiseen koskettavaan ja innostavaan tilaisuuteen.”

Sinäkin voit saada iloa ja mielihyvää Jehovan palvonnasta, kuten Daavid sai kauan sitten. Hän kannusti: ”Palvelkaa Jehovaa iloiten. Tulkaa hänen eteensä ilohuudoin.” (Psalmit 100:2.) Kaikki, jotka palvovat tosi Jumalaa oikeista vaikuttimista, voivat odottaa palvontansa olevan nautittavaa.

[Alaviite]

OLETKO MIETTINYT?

◼ Mikä on tosi palvonnan perustus? (1. Timoteukselle 2:3–6)

◼ Miten Kristuksen lunastusuhri lisää iloamme? (1. Timoteukselle 1:15)

◼ Miten kristilliset kokoukset voivat osaltaan lisätä palvontamme nautittavuutta? (Psalmit 100:1–5)

[Kuva s. 10]

Raamatun tutkiminen toisten kanssa voi tuoda iloa.