Omaksu tasapainoinen näkemys työstä

TÄNÄ syvän laskusuhdanteen aikana ihmisten suurimpia huolenaiheita on saada vakituinen työ, joka takaa riittävät tulot perheen tarpeista huolehtimiseksi. Se ei aina ole helppoa, etenkään kun tuhansia työntekijöitä lomautetaan. Jos työttömyys osuu yllättäen kohdalle, uutta työtä pitäisi ryhtyä etsimään aktiivisesti (ks. tekstiruudut sivuilla 8 ja 9).

Elämään kuuluu kuitenkin työnteon lisäksi paljon muutakin. Australialainen perheenisä Glenn sanoo: ”Tosiasia on, että kukaan ei toivo kuolinvuoteellaan viettäneensä enemmän aikaa töissä.” On selvää, että tyydytystä tuottavaan ja tarkoitukselliseen elämään sisältyy ansiotyö, mutta aikaa on silti varattava myös perheelle samoin kuin virkistäytymiseen ja hengellisistä tarpeista huolehtimiseen. Miten näiden elämän tärkeiden osa-alueiden kesken voidaan säilyttää tasapaino?

Aikaa työlle, aikaa itselle

Raamattu kehottaa tekemään kovasti työtä perheen elättämiseksi (Efesolaisille 4:28). Se kuitenkin kannustaa myös ”syömään ja juomaan ja näkemään hyvää kaiken kovan työn johdosta” (Saarnaaja 3:13). Jos työtä tehdään pitkiä päiviä ilman riittävää lepoa ja virkistäytymistä, monet ilonaiheet jäävät elämässä kokematta ja seurauksena voi lisäksi olla vakavia terveysongelmia.

Jatkuvan liiallisen työnteon on katsottu olevan yhteydessä liikalihavuuteen, alkoholismiin, sydäntauteihin, työtapaturmiin, huume- ja lääkeriippuvuuteen, ahdistuneisuuteen, uupumukseen, masennukseen ja moniin muihin stressiin liittyviin ongelmiin. Se voi jopa viedä hengen. Erään raportin mukaan Japanissa kuolee liiallisen työnteon vuoksi joka vuosi arviolta noin 10 000 ihmistä – saman verran kuin siellä kuolee vuosittain auto-onnettomuuksissa. Tämä ilmiö, jota kutsutaan nimellä karoshi ’liiallisen työnteon aiheuttama kuolema’, on nähtävissä Japanin lisäksi monissa muissakin maissa.

Raamatussa on viisas neuvo: ”Parempi on kourallinen lepoa kuin kahmalollinen kovaa työtä ja tuulen tavoittelua.” (Saarnaaja 4:6.) Tasapaino on erittäin tärkeää. Työstä ei saa tulla pakkomiellettä. Henkisen ja fyysisen terveyden suojelemiseksi on varattava aikaa lepoon ja työnsä hedelmistä nauttimiseen.

Kolmen lapsen isä Andrew sanoo: ”Ihmisen pitää elääkseen tehdä työtä, mutta työ ei saa olla koko elämä.” Tasapainon löytäminen työn sekä levon ja virkistäytymisen välillä auttaa myös perheen tarpeista huolehtimisessa. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, varsinkaan kun on laskuja maksettavana.

Työ ja perhe-elämä tasapainoon

Monilla perheillä on nykyään liian paljon ohjelmaa ja liian vähän aikaa yhdessäoloon. Muuan englantilaisnainen harmittelee: ”Työ imee minusta lähes kaikki voimat, ja lapsille jää vain rippeet.” Yhdysvalloissa haastatelluista teini-ikäisistä joka viides ilmaisi suurimmaksi huolenaiheekseen sen, että he eivät saa viettää tarpeeksi aikaa vanhempiensa kanssa. Erään toisen yhdysvaltalaisraportin mukaan työssä käyvät pariskunnat puhuvat toisilleen keskimäärin vain 12 minuuttia päivässä.

Monet, jotka ovat kyllästyneet kasvaviin työpaineisiin, ovat tarkistaneet arvojärjestystään ja tehneet elämässään muutoksia. Kahden pienen lapsen isä Timothy kertoo: ”Tein ylitöitä, ja vaimo oli töissä viikonloppuisin, joten tuskin näimme toisiamme. Lopulta arvioimme elämäämme uudelleen ja teimme muutoksia työssä. Olemme nyt paljon onnellisempia.” Myymäläpäällikkönä toimiva Brian sanoo: ”Kun toinen lapsemme teki tuloaan, aloin etsiä työtä, joka olisi sopiva perheen kannalta. Vuosipalkka putosi 10 000 dollaria, mutta sain paremmat työajat, joten se kannatti.” Myös Melina jätti ansiotyön, kun hänen ensimmäinen tyttärensä syntyi. ”Oli vaikea totutella elämään taas yhden ihmisen tuloilla”, hän kertoo, ”mutta miehestäni ja minusta tuntui, että minun olisi paras olla Emilyn kanssa kotona sen sijaan että veisin hänet päivähoitoon.”

Monille perheille pelkästään kuukausittaisista kuluista selviytyminen on kovan työn takana. Joissakin perheissä toinen puoliso tekee kahta työtä saadakseen hankituksi välttämättömyydet, ja toisinaan molemmat puolisot ovat ansiotyössä ja lapset isovanhempiensa hoivissa tai päiväkodissa.

Työn ja perhe-elämän välillä voidaan löytää tasapaino muillakin kuin tässä mainituilla keinoilla. Asian ydin on kuitenkin se, ettei anna liiallisen työnteon työntää syrjään perhe-elämän tuomaa iloa.

Ei ole epäilystäkään siitä, että työn, virkistäytymisen ja perheen tarpeiden saattaminen keskenään tasapainoon on hyvin palkitsevaa. Viimeisessä kirjoituksessa tarkastellaan vielä tärkeämpää yksinkertaisen ja tasapainoisen elämän ainesta.

[Huomioteksti s. 5]

Työstä ei saa tulla pakkomiellettä.

[Huomioteksti s. 5]

”Parempi on kourallinen lepoa kuin kahmalollinen kovaa työtä ja tuulen tavoittelua.” (Saarnaaja 4:6.)

[Huomioteksti s. 6]

Älä anna liiallisen työnteon työntää syrjään perhe-elämän tuomaa iloa.

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

RAHAA VAI VAPAA-AIKAA?

Jotkut 1900-luvun tutkijat uskoivat, että edistyksellinen tekniikka vapauttaisi ihmiset raadannasta ja johtaisi ”aikakauteen, jolloin ihmisillä olisi vapaa-aikaa enemmän kuin koskaan”.

1930-luvun alussa professori Julian Huxley ennusti, että tulevaisuudessa kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä enempää kuin kaksi päivää viikossa. Liikemies Walter Gifford sanoi, että tekniikan ansiosta ”jokainen voisi tehdä mitä haluaa – – ihmisillä olisi aikaa opetella elämisen taitoa – – ja mahdollisuus tehdä enemmän sellaista, mikä toisi iloa ja tyydytystä mielelle”.

Entä ihmisten aineelliset pyrkimykset? Sosiologi Henry Fairchild julisti, että tehtaat voisivat ”tuottaa tavaraa enemmän kuin osaisimme järkevästi hyödyntää ja työpäivän keskimääräinen pituus olisi – – korkeintaan neljä tuntia”.

Miten täsmällisiksi nämä ennustukset ovat osoittautuneet? Talouskasvu on ollut suorastaan räjähdysmäistä 1900- ja 2000-luvulla, joten teoriassa ihmisten työtaakan olisi pitänyt keventyä huomattavasti. Mutta mitä onkaan tapahtunut? John de Graaf kirjoittaa: ”[Ihmiset] ovat ottaneet kaiken tuottavuudesta koituneen voiton rahana – tavarana, jos näin sopii sanoa – mutta yksikään ei ole ottanut lisää aikaa. Yhteiskuntamme on lyhyesti sanottuna valinnut ajan sijasta rahan.”