15. luku

Miksi välittää siitä mitä toisille tapahtuu?

 1. a) Mikä on saanut monet ihmiset päättelemään, että heidän pitäisi katsoa vain omaa etuaan eikä olla kovin huolissaan toisista? b) Mikä on ollut seurauksena?

EPÄITSEKÄS kiinnostus toisten hyvinvointia kohtaan on nykyään harvinaista. Meillä kaikilla on tosin syntyessämme kyky rakastaa, mutta kun ihminen havaitsee, että toiset pyrkivät epärehellisesti hyötymään hänestä tai että hänen omat yrityksensä osoittaa rakkautta ymmärretään väärin, hän saattaa päätellä, että on parasta katsoa vain omaa etuaan. Nähdessään niiden, jotka käyttävät lähimmäistään itsekkäästi hyödykseen, usein menestyvän aineellisesti, monet ihmiset saattavat ajatella sen olevan tie menestykseen. Seurauksena on, että useimmilla ihmisillä on hyvin vähän tosi ystäviä, jos ollenkaan. Kaikkialla vallitsee epäluottamuksen ja epäilyksen henki. Mistä tämä onneton asiaintila johtuu?

 2. a) Miten Raamattu paljastaa ongelman ytimen? b) Mitä Jumalan ’tunteminen’ merkitsee?

² Rakkaus puuttuu, sellainen rakkaus, joka on aidon kiinnostunut toisten pysyvästä hyvinvoinnista. Miksi se puuttuu? Raamattu menee ongelman ytimeen sanoessaan: ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8) On tosin olemassa omaa etuaan tavoittelevia ihmisiä, jotka sanovat uskovansa Jumalaan ja käyvät jopa kirkossa. Totuus kuitenkin on, että he eivät todellisuudessa tunne Jumalaa. Jumalan ’tunteminen’ merkitsee sitä, että on hyvin perehtynyt hänen persoonallisuuteensa, tunnustaa hänen valtansa ja sitten toimii sopusoinnussa sen kanssa. (Jer. 22:16; Tiit. 1:16) Jotta me siis todella nauttisimme elämästä, mikä on mahdollista vain, kun ilmaisemme auliisti rakkautta ja saamme sitä toisilta, niin meidän täytyy oppia tuntemaan Jumala hyvin ja soveltaa oppimaamme käytäntöön.

 3. Miten Jumala on huomattavalla tavalla osoittanut rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan?

³ ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa”, kirjoitti apostoli Johannes. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme [ensin] Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1. Joh. 4:9–11) Jumala ei pidättynyt, niin että hän olisi antanut ihmiskunnan rakkaudettoman käytöksen tukahduttaa omaa rakkauttaan. Room. 5:8 sanookin: ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.”

 4. Mitä se saa sinut henkilökohtaisesti tuntemaan Jumalaa kohtaan?

⁴ Kuinka paljon on sellaisia ihmisiä, joita rakastat niin paljon, että olisit halukas antamaan elämäsi heidän puolestaan – ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tehneet mitään hyväksesi? Jos olet isä tai äiti, jossa vaikuttava luonnollinen kiintymys saa sinut suojelemaan lapsesi elämää omasi kustannuksella, kenen puolesta olisit halukas antamaan lapsesi kuolla? Sellaista rakkautta Jumala osoitti meitä kohtaan. (Joh. 3:16) Mitä se saa sinut tuntemaan Jumalaa kohtaan? Jos todella arvostamme sitä, mitä hän on tehnyt, niin havaitsemme, ettei hänen käskyjensä totteleminen ole raskasta. – 1. Joh. 5:3.

 5. a) Mikä on ”uusi käsky’, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen? b) Miten antaumuksemme Jumalaa kohtaan hallitsijana liittyy tähän? c) Mitä meidän esimerkiksi tulee tehdä Jumalaa palvelevien tovereittemme hyväksi?

⁵ Kuolemaansa edeltäneenä iltana Jeesus antoi opetuslapsilleen yhden noista käskyistä. Se oli osoittava heidät erilaisiksi kuin muu maailma. Hän sanoi: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne.” Käsky oli ”uusi” siinä mielessä, että heidän käskettiin rakastaa toisiaan, ei pelkästään niin kuin he rakastivat itseään, vaan kuten Jeesus sanoi, ”niinkuin minä olen teitä rakastanut”. Se merkitsi, että he olisivat halukkaita jopa antamaan elämänsä toistensa puolesta. (Joh. 13:34, 35; 1. Joh. 3:16) Ilmaisemalla tällaista rakkautta me osoitamme myös antaumuksemme Jumalalle. Kuinka niin? Koska me todistamme Saatanan valehdelleen väittäessään, ettei yksikään ihminen tottele jatkuvasti Jumalaa, jos hänen oma elämänsä, hänen sielunsa, joutuu vaaraan. (Job 2:1–10) Ilmeisestikin tottelevaisuus tätä ”uutta käskyä” kohtaan edellyttää syvää keskinäistä kiinnostusta. Se merkitsee, ettemme säästä ponnistelujamme, emme edes elämäämme, antaaksemme tarpeen tullen hengellistä ja aineellista apua muille Jumalan palvelijoille. – Jaak. 1:27; 2:15, 16; 1. Tess. 2:8.

 6. Keitä muita kohtaan rakkautta tulee osoittaa ja miksi?

⁶ Rakkaudellisten tekojen ei pidä kuitenkaan rajoittua vain toisiin uskoviin. Kristus kuoli ihmismaailman edestä eikä vain niiden edestä, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan hänen maallisen palveluksensa aikana. Niinpä Raamattu kehottaa meitä: ”Kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” (Gal. 6:10) Meillä on monia tilaisuuksia toimia näin jokaisena elämämme päivänä. Kun emme ole ahdas- vaan avarasydämisiä ja anteliaita rakkauden osoittamisessa toisia kohtaan, me todistamme todella olevamme ’Isämme lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin’. – Matt. 5:43–48.

KUNNIOITUS TOISIA JA HEIDÄN OMAISUUTTAAN KOHTAAN

 7. Mikä voi helposti vaikuttaa siihen, miten me suhtaudumme toisiin ja heidän omaisuuteensa?

⁷ Me elämme rakkaudettoman maailman keskellä. Ymmärrät ehkä, ettet ole aina ollut niin huomaavainen toisia kohtaan, kuin olisit voinut olla. Niihinkin, jotka tietävät, mikä on oikein, tarttuu helposti huonoja tapoja niistä, joiden kanssa he seurustelevat. (1. Kor. 15:33) Jos siis joku aikoo palvella Jumalaa, hänen täytyy ponnistella tunnollisesti ’uudistaakseen mielensä’. (Room. 12:1, 2) Hänen täytyy muuttaa asennettaan toisia ja heidän omaisuuttaan kohtaan.

 8. a) Mikä ilmaisee laajalle levinnyttä piittaamattomuutta toisten omaisuutta kohtaan? b) Mikä Raamatun kehotus, jos sitä sovelletaan, ehkäisisi ihmistä tekemästä sellaista?

⁸ Joillakin seuduilla ilmenee järkyttävää piittaamattomuutta toisten ihmisten omaisuutta kohtaan. Pelkän ”jännityksen” vuoksi nuoret tuhoavat sekä yksityistä että julkista omaisuutta, tai he turmelevat tahallaan tavaroita, joiden hankkimiseksi toiset ovat työskennelleet ankarasti. Toiset, jotka saattavat ilmaista kauhistumisensa sellaisen vandalismin tähden, edistävät sitä heittämällä roskia puistoihin, kaduille tai julkisiin rakennuksiin, missä tahansa he ovatkin. Onko rakkaudellista tehdä kaikkea tätä? Noudattavatko he johdonmukaisesti Jeesuksen kehotusta: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille”? (Matt. 7:12) Osoittaako ihminen sellaisella huonolla käytöksellä olevansa täysin sopusoinnussa Jumalan tarkoituksen kanssa tehdä tästä maasta paratiisi?

 9. a) Miten varastaminen vaikuttaa jokaisen elämään? b) Miksi varastaminen on Jumalan silmissä väärin?

⁹ Huoli elämästä ja omaisuudesta on tehnyt monin paikoin välttämättömäksi lukita ovet, teljetä ikkunat tai pitää vahtikoiraa. Liikkeiden täytyy nostaa hintoja saadakseen hyvityksen siitä, mikä varastetaan. Varastaminen on yleistä, mutta sillä ei ole mitään sijaa niiden elämässä, jotka valmistautuvat elämään Jumalan uudessa järjestyksessä. Heidän täytyy oppia toimimaan tavalla, joka edistää heidän lähimmäistensä turvallisuutta. Raamattu osoittaa sen olevan ”Jumalan lahja”, että ihminen voi ’nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa’. Siksi on väärin yrittää riistää häneltä hänen työnsä tulokset. (Saarn. 3:13; 5:18) On monia ihmisiä, jotka olivat menneisyydessä epärehellisiä, mutta he ovat muuttuneet. He eivät ainoastaan ole varastamatta; he ovat oppineet tuntemaan antamisen iloa. (Apt. 20:35) Koska he haluavat miellyttää Jumalaa, he ovat suhtautuneet vakavasti siihen, mitä Ef. 4:28 sanoo: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.”

10. a) Miten me voimme puhetavallamme osoittaa huomaavaisuutta toisia kohtaan? b) Minkä avulla oppii osoittamaan rakkautta tällä tavalla?

¹⁰ Toiset eivät usein tarvitse mitään aineellista, vaan pelkästään sitä, että heitä kohtaan osoitetaan henkilökohtaista huomaavaisuutta erityisesti, kun heillä on pulmia. Mutta mitä usein tapahtuu, kun jonkun, erehdykset ja epäonnistumiset tulevat ilmi? Ei ole epätavallista kuulla vihanpurkauksia, huutamista, herjaavaa puhetta tai pisteliäitä huomautuksia. Nekään, jotka tunnustavat sen olevan väärin, eivät pysty hillitsemään kieltään. Mikä voi auttaa voittamaan sellaisen tavan? Rakkauden puute on sen pohjimmainen syy ja se paljastaa tarpeen tulla tuntemaan Jumala. Kun ihminen ymmärtää, missä määrin Jumala on todella ollut hänelle armollinen, niin hänestä ei tunnu kovin vaikealta antaa anteeksi toisille. Lisäksi hän saattaa Jumalan esimerkkiä jäljitellen jopa alkaa nähdä tapoja auttaa rikkojaa tarjoamalla hänelle huomaavaista apua edistyminen silmämääränä. – Matt. 18:21–35; Ef. 4:31–5:2.

11. Miksi puheemme ei tulisi olla herjaavaa silloinkaan, kun toiset ovat meille epäystävällisiä?

¹¹ Toiset eivät tosin ehkä sovella tätä Jumalan sanan erinomaista neuvoa ollessaan tekemisissä meidän kanssamme. Vilpittömistä vaikuttimistamme huolimatta saatamme toisinaan havaita olevamme heidän julman herjauksensa kohteena. Mitä silloin teemme? Raamattu neuvoo: ”Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:17–21; 1. Piet. 2:21–23) Odottamaton ystävällisyytemme saattaa todellisuudessa pehmentää heidän asennettaan ja tuoda esiin heidän hyvät ominaisuutensa. Mikä tahansa heidän reaktionsa onkin, voimme olla varmat, että kun mukaudumme Jumalan teihin, me todistamme kannattavamme Hänen rakkauteen perustuvaa hallitustapaansa.

KANSALLISEN, YHTEISKUNNALLISEN JA ROTUENNAKKOLUULON VOITTAMINEN

12, 13. Miten Raamattu auttaa ihmistä poistamaan kansallisen, yhteiskunnallisen tai rotuennakkoluulonsa?

¹² Ihmiseen, jolla on tosi rakkautta, ei vaikuta rotu, ihonväri, kansallisuus tai yhteiskunnallinen asema. Miksi ei? Sen Raamatun totuuden ymmärtämisen tähden, että ”[Jumala] on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta”. (Apt. 17:26) Kaikki ihmiset ovat sen tähden sukua keskenään. Mikään rotu ei ole luonnostaan toista ylempi.

¹³ Kenelläkään ei ole syytä kerskua syntyperänsä, rotunsa, ihonvärinsä, kansallisuutensa tai yhteiskunnallisen asemansa tähden. ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room. 3:23) Vanhurskaan aseman saavuttamiseksi kaikki ovat riippuvaisia Kristuksen lunastusuhrista. Ja Raamattu osoittaa, että ne, jotka turvautuvat siihen ja jotka varjellaan tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi, otetaan ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. – Ilm. 7:9, 14–17.

14. Miksi huonot henkilökohtaiset kokemukset eivät ole pätevä peruste kielteisille tunteille tiettyyn rotuun tai kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä kohtaan?

¹⁴ Yrittäessään puolustella ennakkoluuloaan ihminen saattaa muistella huonoa kokemusta, joka hänellä oli jostakusta tiettyyn rotuun tai kansallisuuteen kuuluvasta. Mutta meidän on hyvä muistuttaa itseämme siitä, ettei jokainen tuohon rotuun tai kansallisuuteen kuuluva ollut sekaantunut väärintekoon. Sitä paitsi jokaisen omaankin rotuun tai kansallisuuteen kuuluvat ovat epäilemättä syyllistyneet aivan samoihin tekoihin. Jos toivomme saavamme elää Jumalan rauhaisassa uudessa järjestyksessä, meidän täytyy poistaa sydämestämme kaikki ylpeys, joka pyrkii vieroittamaan meidät toisista ihmisistä.

15. Jos jonkun rodusta tai kansallisuudesta esittämät mielipiteet kompastuttaisivat toisen uskovan, miten se vaikuttaisi hänen omaan asemaansa Jumalan ja Kristuksen edessä?

¹⁵ Se, mitä on sydämessämme, ilmenee ennen pitkää puheestamme. Kristus Jeesus sanoi: ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Luuk. 6:45) Entä jos puhe, joka heijastaisi ennakkoluuloa toiseen rotuun tai kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä kohtaan, kompastuttaisi jonkun, joka osoitti kiinnostusta Jumalan pelastusvarausta kohtaan? Se voisi aiheuttaa vakavia seurauksia sille, joka puhui rakkaudettomasti. Kristus Jeesus varoitti: ”Joka viettelee [kompastuttaa, Um] yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.” – Mark. 9:42.

16. Miten Jeesus viittasi puolueettomuuteen, jota osoittamalla meidän tulee ilmaista välittävämme toisista?

¹⁶ Rotuun, kansallisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta kristitty on velvollinen olemaan kiinnostunut toisista. (Jaak. 2:1–9) Jeesus osui asian ytimeen sanoessaan: ”Kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle.” (Luuk. 14:13, 14) Kun me näin osoitamme välittävämme syvästi toisista ihmisistä, me todistamme todella heijastavamme Jumalan ominaisuuksia.

RAKKAUDELLINEN KIINNOSTUS TOISTEN IKUISTA HYVINVOINTIA KOHTAAN

17. a) Mikä on arvokkainta, mitä voimme kertoa toisille? b) Miksi meidän tulisi tuntea halua tehdä niin?

¹⁷ Kiinnostuksemme toisiin ei tietenkään pitäisi rajoittua heidän nykyisiin ruumiillisiin tarpeisiinsa. Rakkautemme ei olisi täydellistä myöskään siten, että me vain olisimme huomaavaisia ollessamme tekemisissä eri rotuihin, kansallisuuksiin ja yhteiskunnallisiin asemiin kuuluvien ihmisten kanssa. Jotta näiden ihmisten elämällä olisi tosi merkitys, he tarvitsevat tietoa Jehova Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan. Jeesus Kristus sanoi Isälleen esittämässään rukouksessa: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Jos olet lukenut tämän kirjan alusta alkaen, sinä tiedät, miten voit tarttua tuohon palkintoon. Olet itse nähnyt, mitä Raamattu sanoo ennustetusta ”suuresta ahdistuksesta”, ja olet nähnyt kouriintuntuvat todisteet sen läheisyydestä. Tiedät, että Jumalan valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo. Toisetkin tarvitsevat tätä elintärkeää tietoa. Paneeko rakkautesi Jehovaan ja lähimmäiseesi sinut halukkaasti kertomaan siitä heille?

18. a) Minkä työn Jeesus ennusti Matt. 24:14:ssä meidän ajallemme? b) Miten meidän tulee suhtautua siihen osallistumiseen?

¹⁸ Puhuessaan ”asiainjärjestelmän päättymisestä” Jeesus ennusti: ”Tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Mikä etu onkaan edustaa kaikkeuden Suvereenia Hallitsijaa, itseään Jehovaa, yhtenä hänen todistajistaan! Tilaisuus osallistua tähän Jumalan Pojan ennustamaan erikoistyöhön on yhä avoinna, mutta ei enää kauan.

19. Miksi meidän ei tule sallia ajatuksen henkilökohtaisten lahjojen puuttumisesta estää meitä osallistumasta tähän työhön?

¹⁹ Ajatellessamme mahdollisuutta osallistua tähän työhön yhtenä Jehovan kristityistä todistajista meidän on hyvä ymmärtää, että eivät henkilökohtaiset puhelahjat vaan Jumala avaa niiden sydämen, jotka kuuntelevat hyvää uutista suosiollisesti. (Apt. 16:14) Jos sydämesi panee sinut toimimaan halukkaasti, Jehova voi käyttää sinua täyttämään tahtoaan. Sanoma on hänen, ja hän saa sen tuottamaan tuloksia. (1. Kor. 3:6) Harkitsehan, mitä apostoli Paavali sanoi omasta tapauksestaan: ”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta.” – 2. Kor. 3:4–6.

20. a) Suhtautuuko jokainen suosiollisesti hyvään uutiseen? b) Mitä hyvää aikaansaadaan saarnaamalla ihmisille, jotka ovat välinpitämättömiä tai jopa vastustavat?

²⁰ Meidän ei tule tietenkään odottaa, että jokainen suhtautuu hyvään uutiseen suosiollisesti. Monet ovat välinpitämättömiä; jotkut vastustavat. He voivat kuitenkin muuttua. Saulus Tarsolaisesta, joka oli kerran kristittyjen vainooja, tuli Jeesuksen Kristuksen innokas apostoli. (1. Tim. 1:12, 13) Tietävätpä ihmiset sitä tai eivät, he tarvitsevat Valtakunnan sanomaa; niinpä meidän tulisi esittää sitä tosissamme. Meidän on tarpeellista olla syvästi kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan, ei vain omastamme. Sellainen kiinnostus vaatii meitä ponnistelemaan kokosydämisesti heidän hyväkseen, kuluttamaan itseämme halukkaasti edistääksemme heidän pysyvää hyvinvointiaan. (1. Tess. 2:7, 8) Tulokset ovat hyvät, vaikka he eivät haluaisikaan Valtakunnan sanomaa. Todistus annetaan; Jehovan nimi kirkastetaan; ihmisten erottelu suoritetaan. – Matt. 25:31–33.

SIITÄ HUOLEHTIMINEN MITÄ OMALLE PERHEELLESI TAPAHTUU

21. Mikä vastuu perheenpäällä on oman perheensä hengellisen hyvinvoinnin suhteen?

²¹ Ponnistelujesi toisten auttamiseksi hyötymään Jehovan rakkaudellisesta huolenpidosta ei tulisi kuitenkaan suuntautua pelkästään oman perheesi ulkopuolella oleviin. Esimerkiksi perheenpäällä on ensisijainen vastuu oman perheensä jäseniä kohtaan. Heidän hengelliseen kasvuunsa vaikuttaa suoranaisesti se, miten säännöllisesti hän kokoaa perheen keskustelemaan ja tutkimaan Jumalan sanaa yhdessä. Ja kun isän perheensä puolesta esittämät rukoukset osoittavat syvää antaumusta ja kiitollisuutta, voi se muovata koko perheen asennetta.

22. Miksi isän on tärkeätä antaa kuritusta lapsilleen, ja minkä tulee olla siinä hänen vaikuttimenaan?

²² Perheenpään vastuuseen sisältyy myös kurin antaminen. Kun ongelmia syntyy, saattaa näyttää helpommalta jättää ne huomioon ottamatta. Mutta jos kuria annetaan vain silloin, kun isä ärsyyntyy, tai jos pulmia käsitellään vasta, kun niistä tulee vakavia, niin jotakin puuttuu. Sananl. 13:24 sanoo: ’Isä, joka rakastaa lastaan, häntä ajoissa kurittaa.’ Rakastava isä on todellakin sellainen, joka, vaikka hän on väsynytkin päivän päättyessä, antaa johdonmukaisesti kuritusta. Hän todistaa rakkautensa lisäksi selittämällä lapsilleen asioita kärsivällisesti ja ottamalla huomioon kunkin henkiset, tunneperäiset ja ruumiilliset rajoitukset. (Ef. 6:4; Kol. 3:21) Jos sinä olet isä, onko sinulla tällaista rakkautta lapsiasi kohtaan? Halukkuutesi kantaa tämä vastuu osoittaa, että silmämääränäsi ei ole vain perheesi nykyinen vaan myös sen tuleva hyvinvointi. – Sananl. 23:13, 14; 29:17.

23. Miten äiti voi ilmaista olevansa erityisen kiinnostunut perheensä hengellisestä hyvinvoinnista?

²³ Olemalla yhteistoiminnassa miehensä kanssa perheen hengellisestä tilasta huolehtimisessa vaimokin edistää huomattavalla tavalla sen jäsenten hyvinvointia. Kun hän huolehtii lapsistaan kunnolla ja käyttää aikansa hyvin heidän elämänsä muovaamiseksi jumalallisella tavalla, niin se heijastuu tavallisesti heidän käytöksestään ja asenteestaan häntä kohtaan. (Sananl. 29:15) Silloinkin, kun kodissa ei ole isää, saa huolellinen raamatullinen opetus yhdessä erinomaisen esimerkin kanssa aikaan hyviä tuloksia.

24. a) Jos uskovan aviopuoliso vastustaa häntä, mikä kiistakysymys uskovan tulee pitää mielessään? b) Miten hän näissä olosuhteissa osoittaisi tosi rakkautta epäuskoista puolisoa kohtaan?

²⁴ Mutta entä jos kodissa oleva isä ei hyväksy Jumalan sanaa? Hän saattaa jopa vainota vaimoaan. Mitä tämän pitäisi tehdä? Jos hän rakastaa Jehovaa, hän ei varmasti käännä selkäänsä Jumalalle. Saatana väitti, että ihmiset hylkäisivät Jumalan, jos he joutuisivat henkilökohtaisiin koettelemuksiin, eikä vaimo varmastikaan halua toimia Saatanan tahdon mukaan. (Job 2:1–5; Sananl. 27:11) Sen lisäksi Raamattu kehottaa häntä välittämään kyllin paljon miehestään tavoitellakseen tämän pysyvää hyvinvointia. Hylkäämällä sen, minkä tietää totuudeksi, vaimo ei osoittaisi sellaista rakkautta; lopputulos olisi epäilemättä, että he molemmat menettäisivät ikuisen elämän. Mutta jos vaimo pysyy lujana uskossaan, hän voi ehkä auttaa miestään pelastumaan. (1. Kor. 7:10–16; 1. Piet. 3:1, 2) Pitämällä jatkuvasti avioliittolupaustaan arvossa vaikeuksienkin kohdatessa vaimo osoittaa myös kunnioittavansa syvästi avioliiton Alkuunpanijaa, Jehova Jumalaa.

25. Miten isän tai äidin ratkaisu vaikuttaa lasten elämänmahdollisuuksiin?

²⁵ On vielä yksi painava syy, miksi uskovan isän tai äidin tulee pysyä uskollisena Jumalalle vastustuksenkin edessä. Se on lapset. Jumala katselee suosiollisesti antautuneiden palvelijoittensa pieniä lapsia ja vakuuttaa, että jos nämä lapset ovat kuuliaisia, heidät varjellaan tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi. Vaikka vain toinen vanhemmista on Jehovan palvelija, Jumala pitää huomaavaisesti sellaisia pieniä lapsia ”pyhinä”. (1. Kor. 7:14) Mutta entä jos uskova isä tai äiti ’pyytäisi vapautusta’ Jumalan tahdon tekemisestä? Hän ei luopuisi silloin ainoastaan omastaan vaan myös pienten lastensa hyväksytystä asemasta Jumalan edessä. (Hepr. 12:25, Um) Mikä traaginen menetys se olisikaan!

26. Mitä me tarvitsemme voidaksemme toimia itsemme ja toisten tosi hyödyksi?

²⁶ Miltä näkökannalta tahansa katselemmekin elämää, on ilmeistä, että meidän täytyy ottaa huomioon toiset itsemme ohella. Me saamme itse osaksemme rakkautta, jos otamme tavaksemme osoittaa toiminnassamme epäitsekästä kiinnostusta toisiin. (Luuk. 6:38) Mutta jotta osoittaisimme aitoa rakkautta ja jotta emme joutuisi lyhytnäköisen ihmisjärkeilyn harhauttamiksi, meidän tarvitsee tulla tuntemaan Jehova Jumala ja nauttia hyvistä suhteista häneen. Siihen liittyy kuitenkin henkilökohtainen valinta, joka meidän on tehtävä.