17. luku
Mitä ikuinen elämä maan päällä tarjoaa meille
ON VARMASTI tavoittelemisen arvoista saada elää terveenä ja miellyttävissä olosuhteissa enemmän kuin seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä vuotta. Ovathan tiedemiehetkin tutkineet vuosikymmenien ajan keinoja, joiden avulla he voisivat taistella vanhenemista ja sairauksia vastaan. He lausuvat usein sellaisen ajatuksen, että sadan vuoden keskimääräinen elinikä on päämäärä, johon tulee pyrkiä.
Kuitenkaan ajatuksella koskaan päättymättömästä eliniästä ei näytä olevan samanlaista viehätystä. Monet ihmiset ovat taipuvaisia väittämään: ’Ilman sairauksia, kuolemaa ja vaikeuksia me lakkaisimme arvostamasta hyviä asioita. Ikuinen elämä maan päällä muodostuisi ikävystyttäväksi. Meillä ei olisi pian mitään tekemistä.’ Ehkä sinäkin olet kuullut ihmisten esittävän tällaisia ajatuksia, mutta ajatteletko itse samalla tavalla elämästä? Onko sellainen ajattelu edes tervettä?
Tarvitsemmeko esimerkiksi sairautta, jottemme kyllästyisi hyvään terveyteen? Ihmiset eivät kadota elämäniloaan siksi, että he ovat terveitä. Turvallisuus, miellyttävä ympäristö, kiinnostava ja tuottoisa työ ja terveellinen ravinto eivät saa ihmisiä väsymään elämäänsä. Eikö pikemminkin ruoan puute, epämiellyttävä ympäristö, vaikeudet ja kitka tee elämää vastenmieliseksi? Ihmisen ei tarvitse katkaista toista kättään voidakseen arvostaa toista, vai tarvitseeko? Me voimme nauttia hyvistä asioista ja arvostaa niitä kokematta pahaa.
Elämä inhimillisessä täydellisyydessä ei merkitse sitä, että jokainen tekee kaiken yhtä hyvin ja on kaikesta yhtä kiinnostunut. Raamattu esittää meille lupauksen elämästä ilman sairauksia ja kuolemaa. (Ilm. 21:3, 4) Kaikki terveet ihmiset eivät tänä aikana ole samanlaisia, joten miksi kenenkään pitäisi päätellä, että ruumiin ja mielen täydellisyys tekisi ihmisistä käytännöllisesti katsoen toistensa jäljennöksiä? Ihmisten persoonallisuudessa tulee aina olemaan vaihtelua. Heillä tulee olemaan erilaisia mieltymyksiä työn, rakentamisen, kodin somistamisen, maisemien, ruoan ja juoman, huvitusten, kaunotaiteiden ynnä muun suhteen. Heidän henkilökohtaisella maullaan ja mieltymyksillään tulee olemaan huomattava vaikutus siihen, mille taidoille ja toiminnan aloille he antavat etusijan.
Mutta onko ihmisille riittävästi tekemistä maan päällä, niin että he pysyvät toimeliaina ikuisesti? Eikö tiedon lisääntyminen lopulta päättyisi, koska me olisimme tehneet kaiken?
PALJON VOIDAAN TEHDÄ
Ajattele omaa nykyistä elämääsi. Tuntuuko sinusta, että kykysi ovat tulleet käyttöön täysin määrin nyt tai että niin tulisi käymään tulevaisuudessakaan? Miten paljon sinä tuntisit olevasi kykenevä tekemään ja haluaisit tehdä – mikäli sinulla vain olisi aikaa ja tarvittavat mahdollisuudet?
Ehkä sinä haluaisit kehittää jotakin lahjaa musiikin, maalaustaiteen, kuvanveiston tai puunleikkauksen alalla tai oppia puusepän työtä, mekaniikkaa, muotoilua tai arkkitehtuuria tai tutkia historiaa, biologiaa, tähtitiedettä tai matematiikkaa tai ryhtyä viljelemään joitakin kasveja tai kasvattamaan eläimiä, lintuja tai kaloja. Ehkä haluaisit matkustaa ja nähdä uusia maita. Monet haluaisivat tehdä ei vain yhtä vaan useita näistä. Mutta vaikka sinulla olisi tarpeelliset edellytykset, aika ei sallisi sinun tehdä kaikkea, mitä haluaisit tehdä.
Sitä paitsi, eikö ajan vähyys synnytä sinussa myös jonkinlaista painetta saadaksesi tehtäväsi suoritetuiksi? Eikö olisi ilo suorittaa työtä tarvitsematta tuntea joutuvansa hätiköimään?
Eipä ole juuri vaaraa, että tekeminen maailmassa loppuisi. Meidän kotimme, tämä maapallo, on niin täynnä erilaista kasvi- ja eläinelämää, että uusien asioitten oppimiseen ja hankitun tietomme soveltamiseen on rajattomat mahdollisuudet. Monet salaisuudet odottavat vielä selvittämistään. Ajattele: on olemassa yli 30000 kalalajia, noin 3000 sammakkoeläinlajia, noin 5000 erilaista nisäkästä ja yli 9000 lintulajia. Hyönteisiä, jotka ovat maapallon monilukuisin elävien luomusten ryhmä, on noin 800000 eri lajia. Tiedemiehet uskovat, että on olemassa 1–10 miljoonaa lajia, joita ei ole vielä keksitty. Tähän voidaan lisätä sadattuhannet erilaiset kasvit.
Kuinka moni meistä tuntee nimeltä edes pienen pienen osan kaikesta maan elolliseen luomakuntaan kuuluvasta? Vielä niukempi on tietomme niiden kiinnostavista tavoista ja siitä tärkeästä tehtävästä, joka niillä kullakin on elämän jatkuvuuden kannalta maan päällä. Tiedon lisäämisen mahdollisuudet ovat suunnattomat.
Ehkä et ole koskaan kuullut trooppisista makeanveden kaloista, joita sanotaan kirjoahveniksi. Kuitenkin eräs tiedemies huomautti niitä koskevista tutkimuksistaan: ”Minulle kirjoahvenet ovat merkinneet neljäntoista vuoden kiehtovaa tutkimista.” Ajattele, kuinka monta vuotta kestäisi tutkia tuhansia eläviä luomuksia ja kasveja – ja mikä hyöty siitä olisi.
Ottakaamme esimerkiksi vaatimattomat äyriäisiin kuuluvat siimajalkaiset. Nämä luomukset aiheuttavat ihmiselle melkoista hankaluutta kiinnittyessään laivoihin. Siimajalkaiset on kaavittava pois laivoista, koska ne monilukuisina aiheuttavat huomattavan vastuksen ja voivat lisätä polttoaineen kulutusta jopa 40 prosenttia. Joku voisi olla taipuvainen ajattelemaan, että sellaisesta luomuksesta, josta näyttää olevan niin paljon harmia, ei voi oppia paljon. Mutta asia ei ole niin.
Sideainetta, jolla siimajalkainen kiinnittyy lujasti, on noin 0,008 mm:n paksuudelta. Kuitenkin se on niin lujasti kiinni pinnassa, että tarvitaan noin 500 kilon voima neliösenttimetriä kohti sen irrottamiseksi. Tämä on kaksi kertaa niin suuri kiinnitysvoima kuin avaruusaluksissa viime vuosina käytetyillä epoksiliimoilla. Kun tutkijat kuumensivat tämän siimajalkaisen sideaineen 350 asteeseen, niin se ei vielä sulanut, ja se kesti noin 230 astetta pakkasta murtumatta tai kuoriutumatta. Siimajalkaisen sideaineen havaittiin myös kestävän useimpia liuottimia. Sen erikoislaatuiset ominaisuudet ovat innostaneet tutkijoita yrittämään tuottaa keinotekoisesti siimajalkaisen sideainetta, ”superliimaa”.
Näin siis tutkimuksella saatu tieto voi hyödyttää ihmistä. Nykyään ei ole mitään keinoa tietää, millä tavalla monia maapallon elollisten menetelmiä voitaisiin käyttää hyödyksi tai jäljitellä ihmisten käyttöä varten. Se, mitä on saatu selville, riittää kuitenkin osoittamaan, että tiedon varastoaitan ovea on vasta ruvettu raottamaan.
Sellaisillakin aloilla, joilla ihminen on suorittanut melkoisesti tutkimuksia, on vielä paljon selvittämättä. Näihin kuuluu se hämmästyttävä ilmiö, mikä tapahtuu viherkasveissa niiden muuttaessa vettä ja hiilidioksidia sokeriksi. Tämä fotosynteesinä tunnettu tapahtumasarja saa yhä ihmisen ymmälle huolimatta noin kaksisataa vuotta kestäneistä tutkimuksista. Laurence C. Walker, eräs kasvifysiologi, totesi, että ”jos salaisuus saataisiin paljastetuksi, ihminen voisi luultavasti ruokkia maailman – käyttämällä tavallisen koulurakennuksen suuruista tehdasta”.
Koko ihmiskunta voisi hyötyä suunnattomasti oppimalla paremmin tuntemaan kasvi- ja eläinelämää. Ymmärtämällä elollisten keskinäisiä riippuvaisuussuhteita ja niiden tarpeita ihminen voisi välttyä horjuttamasta tietämättömyydessään elämän tasapainoa. Täsmällinen tieto auttaisi häntä välttämään itsensä ja muiden elollisten vahingoittamista.
Jos esimerkiksi DDT:n vahingolliset vaikutukset olisi täysin ymmärretty ja ihminen olisi toiminut tietonsa mukaisesti, niin laajalle levinnyt saastuminen olisi voitu välttää. Valitettavasti ihminen on kuitenkin käyttänyt arvostelukyvyttömästi DDT:tä. Mikä on ollut seurauksena? Tri Lorenzo Tomatis kansainvälisestä syöväntutkimuslaitoksesta Ranskasta sanoo: ”Tämän maan päällä ei ole yhtään eläintä, ei vettä eikä maaperää, joka ei nykyisin olisi DDT:n saastuttama.” Joissakin tapauksissa DDT on rikastunut siinä määrin eläimissä ja linnuissa, että se on surmannut ne. Täsmällinen tieto olisi todellakin voinut estää tämän murheellisen saastumisen.
Ihminen voisi myös jatkuvasti lisätä tietoaan äänestä, valosta, kemiallisista reaktioista, elektroniikasta, mineraaleista ja lukemattomista muista elottomista kohteista. Ja silti jäisivät ulkoavaruuden suunnattomat alueet suuressa määrin tutkimattomiksi. Mikä tutkimuksen kohde olisikaan siinä! Kaikkeudessa on miljardeja linnunratoja eli tähtijärjestelmiä, ja näihin linnunratoihin voi kuulua miljardeja tähtiä. – Ps. 8:4, 5.
Ei pidä myöskään unohtaa sitä tosiasiaa, että ilman pitkiä opiskeluvuosiakin elollinen ja eloton maailma voi innoittaa ihmisen luovaa kykyä ja mielikuvitusta. Kasvien ja eläinten samoin kuin elottoman luomakunnan värit ja muodot eivät ainoastaan ilahduta silmää, vaan ovat myös loputon ideoitten lähde koristetaiteille. Ei ole mitään syytä pelätä, että ihmisen luomiskyky vähitellen lakkaisi saamasta vaikutteita ja että elämä tulisi harmaaksi ja yksitoikkoiseksi.
Mutta vaikka olisikin kaukainen mahdollisuus saavuttaa täydellinen maan ja kaiken siinä olevan elämän tuntemus, niin tekisikö se itsessään elämän ikävystyttäväksi? Ajattelehan: vuoden aikana ihminen voi syödä toista tuhatta ateriaa. Neljänkymmenen vuoden ikäinen mies on voinut syödä paljon yli 40000 ateriaa. Mutta muodostuuko syöminen ikävämmäksi vuosien mittaan? Onko henkilö, joka on syönyt 40000 ateriaa, ikävystyneempi kuin se, joka on syönyt puolta vähemmän?
Sellaisestakin, mikä toistuu, voi saada todellista nautintoa. Kuka meistä ikävystyy tuntiessaan vienoja tuulen henkäyksiä tai niiden kosketuksen, joita me rakastamme, kuullessaan puron solinan, aaltojen pauhun niiden murskaantuessa rantaa vasten, lintujen viserrystä tai laulua, nähdessään loistavia auringonlaskuja, kiemurtelevia jokia, kirkkaita järviä, ryöppyäviä vesiputouksia, reheviä niittyjä, pilviä tapailevia vuoria tai palmujen reunustamia rantoja ja hengittäessään hyvänhajuisten kukkien tuoksua? – Vrt. Kork. v. 2:11–13.
TILAISUUKSIA ILMAISTA RAKKAUTTA
Tietenkään pelkkä oppiminen ja oppimamme soveltaminen ei riittäisi tekemään ikuista elämää rikkaaksi ja merkitykselliseksi. Meillä ihmisillä on synnynnäinen tarve rakastaa ja olla rakastettuja. Kun me huomaamme, että toiset tarvitsevat, arvostavat ja rakastavat meitä, me haluamme elämän jatkuvan. Sydäntämme lämmittää tietää, että toiset kaipaavat meitä, kun olemme poissa, että he ikävöivät nähdäkseen meidät jälleen. Seurustelu rakkaitten sukulaisten ja ystävien kanssa on rakentavaa ja rohkaisevaa. Meidät tekee onnellisiksi se, että voimme tehdä jotakin niiden hyväksi, joita me rakastamme, ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan.
Ikuinen elämä asettaisi eteemme rajattomat mahdollisuudet ilmaista rakkautta ja hyötyä toisten rakkaudesta. Se soisi meille tarpeellisen ajan, jotta voisimme oppia tuntemaan toisia ihmisiä, arvostamaan heidän hyviä ominaisuuksiaan ja voisimme kehittää harrasta rakkautta heitä kohtaan. Maan asukkaat ovat todella hyvin erilaisia – erilaisia persoonallisuudeltaan, pukeutumistavoiltaan ja sen suhteen, millaisesta ruoasta, arkkitehtuurista, musiikista ynnä muista taidelajeista he pitävät. Me emme pysty kuvittelemaankaan, kuinka paljon aikaa tarvittaisiin, ennen kuin ehtisi tutustua miljardeihin ihmisiin ja oppia arvostamaan heitä ja hyötyä heidän kokemuksistaan ja kyvyistään. Mutta eikö olisi ilo tuntea koko ihmisperhe ja pystyä ottamaan jokainen sen jäsen vastaan rakkaana ystävänä?
Se, mitä ikuinen elämä maan päällä voisi tarjota meille, on rikasta ja antoisaa. Miten me voisimme ikävystyä, kun meillä olisi niin paljon oppimista ja sellaista, mitä voisimme hyödyllisesti soveltaa käytäntöön? Miten olisi mahdollista, että me väsyisimme ilmaisemaan rakkautta täysin määrin toisia kohtaan? Tohtori Ignace Lepp totesi kirjassaan Death and Its Mysteries (Kuolema ja sen salaisuudet):
”Ne, jotka ovat kokeneet aidon rakkauden ja päässeet henkisiin saavutuksiin, tietävät hyvin, etteivät he voi koskaan saavuttaa kyllästymispistettä. Tiedemies, joka omistaa kaiken aikansa ja tarmonsa tutkimuksiin, tietää, että mitä enemmän hän oppii, sitä enemmän hänellä on oppimista ja sitä enemmän hänen tiedonhalunsa kasvaa. Samoin ne, jotka rakastavat, todella tietävät, ettei heidän rakkautensa kasvulle ole mitään kuviteltavissa olevaa rajaa.”
Mutta milloin nuo ikuisen elämän antamat mahdollisuudet tulevat omiksemme? Milloin Jumalan valtakunta Kristuksen johdolla tekee sen mahdolliseksi? Ja jos me kuolisimme ennen tuota aikaa, onko meillä mitään mahdollisuutta päästä takaisin elämään?