7. luku

Lapset – vastuu ja palkka

 1–4. a) Mainitse joitakin hämmästyttäviä piirteitä lapsen kehittymisestä kohdussa. b) Miten näiden seikkojen tuntemus auttaa sinua ymmärtämään Psalmia 127:3?

LASTEN synnyttäminen avaa sekä viehättäviä että vakavia näköaloja. Se on tosin jokapäiväinen tapahtuma ihmismaailmassa. Kuitenkin jokainen syntymä on hämmästyttävän monimutkaisen tapahtumasarjan tulos. Kun ymmärrämme jotakin siitä, voimme paremmin käsittää, miksi henkeytetty psalminkirjoittaja liikuttui sanomaan: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.” (Psalmi 127:3) Katsokaamme, mitä tapahtuu.

² Miehen siittiösolu yhtyy naisen munasoluun. Nämä kaksi solua tulevat yhdeksi, joka sitten alkaa jakautua. Siitä tulee kaksi, kahdesta tulee neljä, neljästä kahdeksan jne., kunnes tuosta yhdestä solusta on lopulta tullut aikuisen ihmisen solumäärä, arviolta 60000000000000 solua! Alussa kaikki uudet solut olivat samanlaisia, sitten ne alkoivat muuttua erilaatuisiksi – luusoluiksi, lihassoluiksi, hermosoluiksi, maksasoluiksi, silmäsoluiksi, ihosoluiksi jne.

³ Osa näistä lisääntymisen ja erikoistumisen salaisuuksista on selvitetty, mutta monet ovat jääneet selvittämättä. Mikä panee alkuperäisen solun jakautumisen alulle? Ja mikä panee jakautumisen jatkuessa nämä solut muuttumaan erilaatuisiksi? Mikä saa nämä erilaiset solut ryhmittymään yhteen tietyn muotoisiksi ja kokoisiksi elimiksi, niin että niistä muodostuu maksa, nenä tai pikkuvarvas? Nämä muutokset alkavat tapahtua määrähetkellä. Mikä säätelee aikataulua? Lisäksi tämän äidin kohdussa kasvavan alkion geneettinen rakenne on toisenlainen kuin äidin. Normaalisti äidin keho torjuu vieraita kudoksia, esimerkiksi ihon tai elinten siirrännäisiä toisista ihmisistä. Miksi se ei torju tätä geneettisesti vierasta alkiota sen sijaan, että se ravitsee sitä 280 päivää?

⁴ Kaikki nämä hämmästyttävät tapahtumat noudattavat määrättyä aikataulua, koska Jehova Jumala laati niistä ohjelman tuohon yhteen siittiön ja munasolun muodostamaan soluun. Psalminkirjoittaja osoittaa tämän sanoessaan Luojalle: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo alkiona, ja sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat päivinä, jolloin ne muodostettiin eikä yksikään niistä ollut vielä tullut.” – Psalmi 139:16, UM.

KEHITYS JA SYNTYMÄ

 5–8. Mitä muun muassa tapahtuu kohdussa raskauden neljännen viikon ja lapsen syntymän välisenä aikana?

⁵ Alkio kehittyy nopeasti. Neljän viikon ikäisenä sillä on aivot, hermosto ja verenkiertojärjestelmä, johon kuuluu sydän, joka pumppuaa verta valmiisiin verisuoniin. Keltuaispussi valmistaa verta kuuden viikon ajan, sen jälkeen maksa ottaa tämän tehtävän hoitaakseen ja lopuksi sen suorittaa luuydin. Viidennellä viikolla kädet ja jalat alkavat muodostua; kolme viikkoa myöhemmin sormet ja varpaat ilmaantuvat. Seitsemännellä viikolla suuret lihasryhmät sekä silmät, korvat, nenä ja suu ovat muodostuneet.

⁶ ”Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin”, jatkaa psalminkirjoittaja puhuen Jehova Jumalalle. (Psalmi 139:15) Yhdeksännellä viikolla rusto luutuu ja luuranko hahmottuu. Tästä lähtien sanotaankin kehittyvää lasta sikiöksi eikä enää alkioksi. ”Sinä olet luonut minun munaskuuni.” (Psalmi 139:13) Tätä hallitsevat Jumalan asettamat kehitysvaiheet tapahtuvat neljännessä kuussa, ja sen jälkeen munuaiset alkavat suodattaa verta.

⁷ Tähän aikaan kehittyvä lapsi liikkuu ja kiemurtelee, koukistaa sormensa tai varpaansa, milloin sen kämmen tai jalkapohja tuntee kutinaa. Se tarttuu kiinni sormillaan ja peukalollaan ja imee peukaloaan ja siten valmentaa lihaksia, joita se myöhemmin tarvitsee imiessään äidin rintaa. Se nikottelee, ja äiti tuntee sen hypähdykset. Kuudennella kuukaudella monet sen elimet ovat käytännöllisesti katsoen valmiit. Sieraimet ovat avautuneet, kulmakarvat ovat ilmaantuneet, pian silmät avautuvat ja korvat alkavat toimia, niin että pienokainen voi kohdussakin hätkähtää kovia ääniä.

⁸ Neljänkymmenen viikon jälkeen alkaa synnytys. Äidin kohdun lihakset supistuvat, ja lapsi aloittaa matkansa ulos maailmaan. Tämän tapahtuman yhteydessä sen pää puristuu usein muodottomaksi, mutta koska sen kallon luut eivät ole vielä kovettuneet yhteen, niin pää palautuu synnytyksen jälkeen normaalin muotoiseksi. Tähän saakka äiti on tehnyt kaiken lapsen puolesta: varannut happea, ravintoa, suojaa, lämpöä ja myös poistanut sen jätteet. Nyt lapsen täytyy alkaa nopeasti toimia itse, muutoin se kuolee.

 9. Mitä muutoksia lapsessa täytyy tapahtua nopeasti, jotta se voisi elää kohdun ulkopuolella?

⁹ Sen täytyy alkaa hengittää, jotta sen keuhkot voisivat varata happea vereen. Jotta se olisi mahdollista, lapsessa täytyy tapahtua toinenkin suuri muutos: verenkierron kulun täytyy muuttua. Sikiön ollessa kohdussa, sen sydämen seinämässä oli reikä. Tuo seinämä erotti oikean ja vasemman kammion ja esti suurimman osan sikiön verestä joutumasta keuhkoihin. Siitä määrästä, mikä sinne kuitenkin suuntautui, kulki suuri osa isoa suonta myöten keuhkojen ohitse. Kohdussa vain 10 prosenttia verestä meni keuhkojen kautta; syntymän jälkeen kaiken veren täytyy virrata sitä kautta, ja silloin sen täytyy tapahtua heti! Jotta näin tapahtuisi, niin muutaman sekunnin kuluessa syntymän jälkeen keuhkojen ohi kulkeva suuri suoni supistuu ja sen kautta kulkenut veri virtaa nyt keuhkoihin. Samanaikaisesti sydämen seinämässä oleva reikä sulkeutuu, ja kaikki sydämen oikealta puolelta pumputtu veri menee nyt keuhkoihin hapetettavaksi. Lapsi hengittää, veri hapettuu, dramaattisia muutoksia on tapahtunut ja lapsi elää! Henkeytetty psalminkirjoittaja esittää asiasta kauniin yhteenvedon: ”Sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti.” – Psalmi 139:13, 14.

10. Kun otamme huomioon lapsen hämmästyttävän kehittymisen kohdussa, niin miten vanhempien pitäisi suhtautua lapsiinsa?

¹⁰ Miten kiitollisia avioparien tulisikaan olla tästä Jehovan lahjasta, kyvystä tuottaa ihmisluomus, lapsi, joka on osa kummastakin mutta silti erilainen kuin kumpikin vanhemmista. Se on todella ”Herran lahja” eli ”perintö Jehovalta”. – UM.

”PERINNÖSTÄ” HUOLEHTIMINEN

11. Mitä kysymyksiä perheen perustamista harkitsevien tulisi tehdä itselleen ja miksi?

¹¹ Ei ainoastaan moraalisuus saanut Jehova Jumalaa säätämään lakia, jonka mukaan sukupuolisuhteet piti rajoittaa aviopuolisoiden keskeisiksi. Hänen mielessään oli myös lasten saaminen. Lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä, jotka rakastavat toisiaan ja jotka rakastavat ja vaalivat jälkeläistään. Vastasyntynyt lapsi tarvitsee kodin lämpöä ja turvallisuutta sekä isää ja äitiä, jotka haluavat hänet ja jotka varaavat hänen kasvulleen ja persoonallisuutensa kehittymiselle tarpeellisen ympäristön. Lapsen hankkimista harkitsevan miehen ja vaimon tulisi kysyä itseltään: Haluammeko me lapsen? Voimmeko huolehtia sen tarpeista – ei vain ruumiillisista vaan myös tunneperäisistä ja hengellisistä? Kasvatammeko me sitä oikein ja annammeko sille hyvän esimerkin noudatettavaksi? Olemmeko halukkaat omaksumaan vastuun, jonka vanhempina olo tuo tullessaan, ja hyväksymään siihen liittyvät uhraukset? Lapsina meistä on voinut tuntua siltä, että vanhempamme kahlitsivat meitä liikaa, mutta kun meistä tulee vanhempia, me huomaamme, miten paljon lastenkasvatus todella vie aikaa. Vanhempina olemisen vastuuseen liittyy kuitenkin myös suuria iloja.

12–14. Kun nainen on raskaana, niin miten hän voi edistää terveen lapsen kehittymistä a) ruokavaliollaan? b) suhtautumisellaan alkoholiin, tupakkaan ja huumeisiin? c) hillitsemällä tunteitaan?

¹² Ratkaisu on tehty – sen ovat tehneet joko vanhemmat tai biologiset olosuhteet. Sinä, vaimo, olet raskaana. Huolenpitosi tästä Jehovalta saatavasta ”perinnöstä” alkaa. Sinun on syötävä tiettyjä ruokia ja kartettava tai rajoitettava toisia. Rautapitoiset ravintoaineeta ovat tärkeitä, sillä kohdussa lapsi varastoi itseensä rautaa niin paljon, että sitä riittää kuudeksi kuukaudeksi hänen syntymänsä jälkeen. Sinä tarvitset enemmän maitoa (juustokin on hyvää) saadaksesi kalsiumia, jota lapsesi tarvitsee luittensa rakentamiseen. Olemalla tasapainoinen hiilihydraattienb nauttimisessa voit välttyä liialliselta painon nousulta. Tosin sinä syöt kahden edestä, mutta tuo toinen on vielä hyvin, hyvin pieni.

¹³ Muutamien muiden seikkojen huomioon ottaminen on joko tarpeellista tai tarpeetonta sen mukaan, millainen on elämäntapasi. Nauttiessasi alkoholijuomia alkoholia kulkeutuu sikiöön, joten niiden käytössä tarvitaan varovaisuutta, koska niiden liikakäyttö voisi aiheuttaa henkistä ja ruumiillista jälkeenjääneisyyttä. Jotkut lapset ovat syntyneet juopuneina, koska heidän äitinsä ovat olleet juomareita. Jos äiti tupakoi, sikiön verenkiertoon joutuu nikotiinia, ja se aiheuttaa myös sen, että vereen joutuu hiilimonoksidia hapen asemesta. Näin lapsen mahdollisuudet terveeseen ja normaaliin elämään voidaan korjaamattomasti pilata jo ennen kuin hän on edes syntynytkään. Keskenmenot ja kuolleina syntyneet lapset ovat paljon yleisempiä tupakoivien naisten kuin muiden keskuudessa. Jos äiti nauttii riippuvuutta aiheuttavia huumeita, niin lapsi voi syntyä narkomaanina. Voivatpa jotkin lääkkeinä käytetyt riippuvuutta aiheuttamattomatkin huumaavat aineet osoittautua vaarallisiksi ja mahdollisesti tehdä lapsesta vammaisen. Jopa liiallisen kahvinjuonninkin epäillään aiheuttavan vahinkoa.

¹⁴ Lisäksi äidin tunneperäinen paine voi muuttaa hänen hormonieritystään ja tehdä sikiöstä liian aktiivisen, jolloin vastasyntyneestä lapsesta tulee levoton ja ärtynyt. Vaikka kasvava lapsi onkin ’kudottu kokoon äitinsä kohdussa’, niin olisi erehdys ajatella sen olevan täysin eristetty sitä ympäröivästä maailmasta. Siihen voidaan vaikuttaa äidin välityksellä; äiti on ainoa lenkki, joka yhdistää sen ulkopuoliseen maailmaan, ja se asettaa äidin pääasiassa ”ohjaajan istuimelle” sen suhteen, ovatko vaikutukset hyviä vai huonoja. Se tapa, millä hän huolehtii itsestään ja miten hän suhtautuu eri tilanteisiin, on tärkeää. On sanomattakin selvää, että hän tarvitsee tässä toisten ympärillään olevien yhteistoimintaa ja etenkin miehensä rakkautta ja huolenpitoa. – Vrt. 1. Samuelin kirja 4:19.

RATKAISUJA JOTKA SINUN ON TEHTÄVÄ

15, 16. Millaisia ratkaisuja tarvitsee ehkä tehdä sen suhteen, missä ja miten lapsi syntyy?

¹⁵ Haluatko saada lapsesi sairaalassa vai kotona? Joissakin tapauksissa valinnanvaraa ei juuri ole. Monin paikoin sairaaloita ei ehkä ole edes käytettävissä. Toisin paikoin lapsen synnyttäminen kotona voi olla harvinaista ja siihen voi liittyä vaaroja, ellei kokenutta apua, kuten kätilöä ole saatavissa. Mikäli mahdollista, olisi joka tapauksessa hyvä käydä lääkärintarkastuksessa raskauden aikana, sillä silloin saat tietää, onko odotettavissa normaali synnytys vai sellainen, mihin liittyy komplikaatioita.

¹⁶ Haluatko synnyttää lapsen nukutettuna vai luonnollisella tavalla? Sinun ja miehesi on päätettävä se harkittuanne sitä ennen etuja ja haittoja. Luonnollinen lapsensynnytys voi edellyttää aviomiehen läsnäoloa kriittisellä hetkellä. Siinä lapsi pääsee välittömästi äitinsä luo. Jotkut uskovat, että nämä ovat vakavasti harkittavia etuja, mikäli tutkimukset osoittavat, että synnytys tulee tapahtumaan ilman komplikaatioita. Jotkut tutkijat väittävät, että lapsilla, jotka syntyvät rauhallisemmissa olosuhteissa luonnollisella tavalla, on vähemmän tunne-elämän ongelmia ja psykosomaattisia sairauksia kuin muilla.

17–19. Mitä tutkimus on paljastanut siitä, miten hyödyllistä lapsen on päästä äitinsä luo niin pian kuin mahdollista syntymänsä jälkeen?

¹⁷ Aikakauslehti Psychology Today kirjoittaa joulukuun numerossaan 1977:

”Psykologit ovat tienneet vuosikymmeniä, että lapsen elämän ensimmäisellä vuodella voi olla pysyvä vaikutus hänen myöhempään henkiseen ja ruumiilliseen kehitykseensä. Nyt näyttää siltä, että lapsen ensimmäinen vuorokausi – ehkä jopa hänen ensimmäinen tuntinsa – on yhtä ratkaiseva. Se tunneperäinen side, jonka äiti luo lapseen, ja sen huolenpidon laatu, jota hän alkaa osoittaa tätä kohtaan, ovat erikoisen tärkeitä synnytyksen jälkeen. Äskeiset tutkimukset osoittavat myös sen, että ensimmäiset tunnit voivat suuresti muovata äidin asennetta lasta kohtaan ja hänen tätä kohtaan tuntemansa vastuuntunnon syvyyttä sekä hänen kykyään hoivata lasta.”

¹⁸ Ellei äitiä nukuteta synnytyksen ajaksi, lapsi tulee olemaan valpas, sillä on silmät auki, se katselee ympärilleen, seuraa liikkeitä, kääntyy kohti ihmisääniä ja reagoi erikoisesti korkeampaan naisääneen. Äiti ja lapsi voivat pian saada katseillaan kosketuksen toisiinsa. Tämä näyttää olevan tärkeätä, ja joissakin tutkimuksissa äidit kertoivat, että heti kun heidän lapsensa katsoi heitä, he tunsivat olevansa paljon läheisempiä sille. Lapsen ja äidin ruumiillisen kosketuksen iho ihoa vasten heti synnytyksen jälkeen katsotaan olevan eduksi molemmille.

¹⁹ Tutkijat väittävät, että sairaaloissa hoidettujen lasten ongelmat voivat joskus juontaa alkunsa elämän ensimmäisistä tunneista. Verrattaessa niitä lapsia, jotka ovat saaneet syntymänsä jälkeen normaalin sairaalahoidon, sellaisiin, jotka on annettu välittömästi syntymänsä jälkeen äideilleen, on havaittu, että luonnollisella tavalla syntyneet voivat kuukauden ikäisinä paremmin. ”Vielä merkittävämpää on se”, kirjoittaa Psychology Today, ”että viisivuotiaina lapsilla, jotka ovat saaneet olla kauemmin äitinsä kanssa, on huomattavasti korkeampi älykkyysosamäärä ja paremmat arvosanat kielitesteissä kuin niillä lapsilla, joita on hoidettu normaalilla tavalla sairaalassa.”

20. Mitä muuta on pidettävä mielessä viisaan ratkaisun tekemiseksi näissä asioissa?

²⁰ Olosuhteet on kuitenkin tässä kaikessa otettava vakavasti huomioon. Meidän ei tule unohtaa sitä, että ensimmäiset ihmisvanhempamme antoivat meille perinnöksi epätäydellisyyden. Se riistää väistämättömästi ”luonnolliselta synnytykseltä” nykyään jotakin sen luonnollisuudesta, ja meidän perinnölliset vikamme voivat aiheuttaa komplikaatioita. (1. Mooseksen kirja 3:16; 35:16–19; 38:27–29) Olkoon päätöksesi riippuvainen henkilökohtaisista olosuhteistasi ja siitä, minkä uskot olevan viisainta omalla kohdallasi, riippumatta siitä, vastaako se sitä ”ihanteellista” synnytystä, mihin toiset voivat tähdätä, vai ei.

21, 22. Mitkä ovat joitakin rintaruokinnan etuja?

²¹ Aiotko imettää lastasi? Rintaruokinnasta on monia etuja sekä sinulle että lapsellesi. Äidinmaito on täydellistä ravintoa vauvoille. Se on helposti sulavaa ja se suojelee tartunnalta, suolistovaivoilta ja hengitysvaikeuksilta. Muutaman ensimmäisen päivän aikana rinnat erittävät ternimaitoa, keltaista nestettä, joka on erikoisen hyvää lapselle, koska 1) sen rasva- ja hiilihydraattipitoisuus on pieni ja siksi se on helposti sulavaa, 2) siinä on enemmän vasta-aineita kuin muutamaa päivää myöhemmin erittyvässä äidinmaidossa ja 3) sillä on lievästi ulostava vaikutus, mikä auttaa poistamaan lapsen suolistoon ennen syntymää kerääntyneet solut, liman ja sapen.

²² Rintaruokinta hyödyttää äitiä. Se vähentää äidin verenvuotoa, koska vauvan imeminen edistää kohdun supistumista. Imeminen edistää myös rintarauhasten maidonvalmistusta, ja äidit, jotka ovat pelänneet, ettei heiltä tulisi riittävästi maitoa, huomaavat, että siitä ei olekaan puutetta. Joissakin tapauksissa säännöllinen rintaruokinta hidastaa munasolun uudelleen irtoamista ja kuukautisten alkamista ja toimii siten luonnollisena ehkäisykeinona. Amerikan syöpäyhdistys sanoo, että ”äidit, jotka imettävät lapsiaan, sairastuvat harvemmin rintasyöpään”. Ja rintaruokinta hyödyttää myös perheen kukkaroa!

LAPSEN KEHITYS – MITEN AIOT TÄHDÄTÄ NUOLEN?

23. Mitä lastenkasvatukseen liittyviä periaatteita esitetään Psalmissa 127:4, 5?

²³ ”Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä.” (Psalmi 127:4, 5) Nuolen arvo riippuu siitä, miten hyvin se on tähdätty sen lähtiessä jousesta. Nuoli on tähdättävä huolellisesti ja tarkasti, jotta se osuisi maaliin. Samalla tavalla on tärkeää, että te vanhempina viisaasti ja rukoillen pohditte, millaisen elämänalun annatte lapsellenne. Kun lapsi jättää teidän huolenpitonne, niin tuleeko hänestä tasapainoinen ja kypsä aikuinen, joka on toisten kunnioittama ja Jumalan rakastama?

24. a) Millaiseksi tulisi vanhempien koettaa tehdä lastensa kotiympäristö? b) Miksi se on tärkeää?

²⁴ Lapsen kasvattamista ja valmentamista koskevat päätökset tulee tehdä jo ennen sen syntymää. Vanhemmat ovat todellisuudessa vastasyntyneen lapsen koko maailma. Millainen tuo maailma on? Osoittaako se, että vanhemmat ovat kätkeneet sydämeensä seuraavan Jumalan sanan ohjeen: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella. Mutta tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin Kristuksen kautta on antanut teille auliisti anteeksi”? (Efesolaisille 4:31, 32) Olkoon perhe-elämä millaista tahansa, se heijastuu pikkulapsessa. Koeta tehdä pienokaisesi maailmasta rauhallinen ja turvallinen, lämmin ja rakkaudellinen. Lapsi, jota hellästi vaalitaan, omaksuu näitä ominaisuuksia, ja ne muovaavat sen tunteita. Se vaistoaa tunteesi ja seuraa esimerkkiäsi. Luojamme perinnöllisyyslait ovat huolehtineet hämmästyttävällä tavalla lapsen kehittymisestä kohdussa; miten sinä muovailet sitä kohdun ulkopuolella? Hyvin paljon riippuu niistä kotioloista, jotka sinä järjestät. Yhtä paljon kuin geenit, tämä ratkaisee millainen aikuinen lapsesta tulee. ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – Sananlaskut 22:6.

25, 26. Miksi vanhempien on järkevää omistaa paljon aikaa ja huomiota lastensa hyväksi?

²⁵ Ei mies eikä nainen kykene valmistamaan yksinkertaista ruohonlehteä, mutta yhdessä he voivat tuottaa toisen ihmisen, joka on suunnattoman monimutkainen ja erilainen kuin yksikään toinen ihminen maan päällä! Se on hämmästyttävä saavutus, niin hämmästyttävä, että on vaikea uskoa, että niin monet tänä aikana eivät tajua siihen liittyvän vastuun pyhyyttä! Ihmiset istuttavat kukkia, kastelevat niitä, lannoittavat niitä, pitävät ne vapaina rikkaruohoista – tekevät kaiken tämän saadakseen kauniin puutarhan. Eikö meidän pitäisi varata paljon enemmän aikaa ja ponnistella kovemmin, jotta lapsistamme tulisi kauniita?

²⁶ Avioparilla on oikeus saada lapsia. Heidän lapsillaan on vastaavasti oikeus omistaa vanhemmat, ei vain nimellisesti vaan todellisesti. Jumalalle antautunut kristitty voi käyttää paljon aikaa ja voimia raamatullisen tiedon levittämiseen siinä toivossa, että hän voisi tehdä yhden opetuslapsen, eikä hän kuitenkaan aina onnistu. Eikö kristittyjen vanhempien tulisi käyttää vielä enemmän aikaa ’kasvattaakseen omat lapsensa Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa’? (Efesolaisille 6:4) Jos he kasvattavat yhden lapsen Elämänantajan, Jehova Jumalan, hyväksi palvelijaksi, niin eikö se ole suuren ilon aihe? Silloin se, että he ovat antaneet elämän tuolle pojalle tai tyttärelle, on todella palkittu runsaasti. – Sananlaskut 23:24, 25.

27. Miksi lapsen oma persoonallisuus on otettava huomioon ohjattaessa hänen kehitystään?

²⁷ Psalmi 128:3 vertaa lapsia öljypuun vesoihin: ”Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä.” Puita voidaan muotoilla erilaisiksi käsittelemällä niitä eri tavoin. Jotkut ohjataan kasvamaan pitkin seinänvierustaa. Toiset levittäytyvät matalina kasvupaikkansa yli. Toiset suorastaan kasvatetaan pieniksi ja kitukasvuisiksi leikkaamalla ja käsittelemällä niiden juuria, kuten japanilaiset kääpiöpuut. Vanha sanonta korostaa sitä, miten varhainen valmennus muovaa lasta: ”Niin kuin tainta taivutat, niin puu kasvaa.” Tämä vaatii tasapainoisuutta. Toisaalta lapsi tarvitsee ohjausta voidakseen mukautua vanhurskaisiin periaatteisiin. Hänen ei kuitenkaan pitäisi odottaa mukautuvan joihinkin vanhempien ennalta muodostamiin ihanteisiin sen suhteen, millainen persoonallisuus hänellä tulisi olla. Öljypuuta ei saada tuottamaan viikunoita. Valmenna lastasi oikeaan suuntaan, mutta älä pakota häntä mihinkään ennaltamäärättyyn muottiin, joka estää hänelle ominaista persoonallisuutta ja hänen perittyjä lahjojaan löytämästä luonnollisia ilmenemismuotoja. Suo itsellesi aikaa, jotta oppisit tuntemaan tämän lapsen, jonka olet synnyttänyt. Ja ohjaa sitten lastasi niin kuin arkaa puuntainta: kyllin voimakkaasti suojellaksesi häntä ja kannustaaksesi häntä oikeaan suuntaan, mutta kuitenkin niin hellävaraisesti, ettet ehkäise lapsen hyvien taipumusten kehittymistä täyteen kukoistukseensa.

PALKKA JEHOVALTA

28. Mitä voimme oppia siitä, miten Jaakob huolehti lapsistaan 1. Mooseksen kirjan 33:5, 13, 14:n mukaan?

²⁸ Vanhalla ajalla elänyt Jaakob ilmaisi olevansa kiinnostunut lastensa huolenpidosta. Kun erästä matkaa suunniteltiin ja matkanteon tahti näytti olevan lapsille liikaa, Jaakob sanoi ehdotuksen tekijälle: ”Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma. Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä.” Kun hän aiemmin kohtasi veljensä Eesaun, häneltä kysyttiin: ”Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi?” Jaakob vastasi: ”Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut”. (1. Mooseksen kirja 33:5, 13, 14) Vanhempien ei tulisi nykyään Jaakobin tavoin vain osoittaa armollista huomaavaisuutta lapsiaan kohtaan, vaan sen lisäksi pitää heitä myös Jehovan lahjoina, kuten Jaakob teki. Tietenkin miehen tulisi ennen naimisiinmenoa vakavasti harkita, voiko hän elättää vaimon ja lapsia. Raamattu neuvoo: ”Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi; sitten perusta itsellesi perhe.” (Sananlaskut 24:27) Sopusoinnussa tämän käytännöllisen neuvon kanssa miehen pitäisi etukäteen tehdä valmisteluja avioliittoa ja perhe-elämää varten. Silloin suunnittelematonkin raskaus otetaan iloiten vastaan eikä pelottavana taloudellisena taakkana.

29. Miksi kysymystä lasten hankkimisesta tulisi harkita vakavasti etukäteen?

²⁹ Kysymys lasten hankkimisesta ansaitsee todella vakavan harkinnan, ei ainoastaan esikoisen ollessa kysymyksessä vaan myös muiden hänen jälkeensä. Onko vanhemmilla vaikeuksia heillä jo olevien lasten elättämisessä, huoltamisessa ja valmentamisessa? Jos on, niin kunnioituksen heidän Luojaansa kohtaan sekä rakkauden ominaisuuden tulisi panna heidät harkitsemaan, millaista itsehillintää he voisivat osoittaa hidastaakseen perheensä kasvua vastaisuudessa.

30. a) Miksi voimme sanoa, että lapsi todellisuudessa kuuluu Jumalalle? b) Miten tämän pitäisi vaikuttaa vanhempien näkemykseen?

³⁰ Kenen lapsi oikeastaan on? Eräässä mielessä teidän. Mutta toisaalta lapsi kuuluu Luojalle. Sen huolenpito on uskottu teille samoin kuin teidän huolenpitonne oli uskottu vanhemmillenne ollessanne lapsia. Mutta te ette olleet todellisuudessa vanhempienne omaisuutta, jota he olisivat voineet kohdella miten tahansa; teidänkään lapsenne ei ole teidän omaisuuttanne tässä mielessä. Vanhemmat eivät voi määrätä tai ohjata hedelmöitymishetkeä eivätkä lapsen kehittymistä kohdussa. He eivät voi edes nähdä tai täysin ymmärtää siihen liittyvää ihmeellistä tapahtumasarjaa. (Psalmi 139:13, 15; Saarnaaja 11:5) Jos jokin ruumiillinen epätäydellisyys aiheuttaa keskenmenon tai lapsen syntymisen kuolleena, he eivät voi herättää kuollutta lasta eloon. Siksi meidän on tunnustettava nöyrästi, että Jumala on meidän kaikkien Elämänantaja ja että me kuulumme hänelle: ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.” – Psalmi 24:1.

31, 32. a) Mikä vastuu vanhemmilla on Jumalan edessä? b) Millaisia tuloksia saadaan, kun tuo vastuu kannetaan oikealla tavalla?

³¹ Te olette vastuussa niistä lapsista, jotka te saatatte maailmaan, ja myös tilivelvollisia Luojalle heidän kasvattamisestaan. Hän loi maan, tarkoitti sen asuttavaksi ja varusti ensimmäiset ihmisvanhemmat lisääntymiskyvyllä tuon tarkoituksen toteuttamista varten. Heidän luopumisensa hänestä vei heidät Vastustajan puolelle, joka asetti kyseenalaiseksi Jumalan vanhurskaan suvereenisuuden hänen taivaassa ja maan päällä asuvien luomustensa muodostaman perheen suhteen. Kasvattamalla lapsenne Luojalleen nuhteettomiksi ihmisiksi te voitte heidän kanssaan todistaa Vastustajan valehtelijaksi ja Jehova Jumalan totuudelliseksi. Sananlaskut 27:11 sanookin: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.”

³² Kun täytät velvollisuutesi lapsiasi kohtaan ja vastuusi Jumalan edessä, voit todella tuntea saaneesi jotakin aikaan elämässä. Sinä voit silloin kokosydämisesti ymmärtää Psalmin 127:3 sanojen merkityksen: ”Kohdun hedelmä on anti [palkka, UM].”

[Alaviitteet]

[Kuva s. 93]

Läheisyys nyt ehkäisee sukupolvien välisen kuilun myöhemmin