11. luku
Pidä viestintäkanavat avoinna
1, 2. Mitä viestintä on, ja miksi se on tärkeää?
VIESTINTÄ on enemmän kuin pelkkää puhumista. Apostoli Paavali sanoikin: Ellei kuulija ymmärrä sanojasi, ’sinä puhut ilmaan’. (1. Korinttolaisille 14:9) Tavoittaako se, mitä sanot, lapsesi, ja ymmärrätkö sinä sen, mitä he koettavat kertoa sinulle?
2 Todellinen viestintä edellyttää ajatusten, mielipiteiden ja tunteitten siirtymistä mielestä toiseen mieleen. Jos sanoisimme, että rakkaus on onnellisen perhe-elämän sydän, niin viestintää voitaisiin verrata sen elämänvereen. Viestintäkatkot aviopuolisoiden välillä enteilevät vaikeuksia; ne ovat aivan yhtä vakavia, elleivät vakavampiakin, silloin kun niitä sattuu vanhempien ja lasten välillä.
OLE KAUKONÄKÖINEN
3. Missä lapsen elämän vaiheessa vanhemmat voivat odottaa viestintävaikeuksia?
3 Suurin paine vanhempien ja lasten välistä viestintäkanavaa vastaan ei synny lasten ollessa pieniä vaan heidän nuoruus- eli ”teini”-vuosinaan. Vanhempien tulisi ymmärtää, että näin tulee käymään. Heidän on epärealistista odottaa, että koska heidän lastensa aikaisemmat vuodet ovat olleet suhteellisen harmittomia, niin myöhemmätkin vuodet tulevat olemaan sellaisia. Ongelmia tulee varmasti ja selvä, tehokas viestintä voi olla avainasemassa niiden ratkaisemisessa tai vähentämisessä. Kun vanhemmat käsittävät tämän, heidän tarvitsee katsoa eteenpäin, ajatella eteenpäin, sillä ”asian loppu on parempi kuin sen alku”. – Saarnaaja 7:9.
4. Täytyykö kaiken perheviestinnän tapahtua keskustelun muodossa? Selitä.
4 Monet seikat myötävaikuttavat perheen viestintäkanavien vakiintumiseen, vahvistumiseen ja jatkuvaan toimimiseen. Vuosien kuluessa mies ja vaimo voivat rakentaa syvän uskon, luottamuksen ja keskinäisen ymmärtämyksen, joka tekee sanattomankin viestinnän mahdolliseksi – pelkkä katse, hymy tai kosketus voi puhua selvää kieltä heille. Heidän tulisi pyrkiä rakentamaan yhtä luja perustus viestinnälle lastensa kanssa. Ennen kuin lapsi ymmärtää puhetta, vanhemmat viestivät hänelle turvallisuuden ja rakkauden tunteita. Lasten kasvaessa syntyy vahvoja viestintäkanavia, jos perhe työskentelee, leikkii ja ennen kaikkea palvoo yhdessä. Noiden kanavien auki pitäminen vaatii kuitenkin ankaraa ponnistelua ja viisautta.
ROHKAISE LASTASI ILMAISEMAAN ITSEÄÄN
5–7. a) Miksi vanhempien on syytä olla varovaisia, etteivät he keskeytä lastensa puhumista? b) Miten vanhemmat voivat opettaa lapsilleen kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta?
5 Vanha sanonta toteaa, että ”lasten pitää näkyä eikä kuulua”. Se on totta – aika ajoin. Lasten on opittava, kuten Jumalan sana sanoo, että ”aika on olla vaiti ja aika puhua”. (Saarnaaja 3:7) Mutta lapset kaipaavat huomiota osakseen, ja vanhempien on oltava varuillaan, etteivät he tarpeettomasti tukahduta heidän ilmaisuhaluaan. Älä odota pienen lapsen suhtautuvan kokemuksiin samalla tavalla kuin aikuinen. Aikuinen näkee yksityisen tapahtuman vain osana suuresta elämän kokonaisuudesta. Lapsi voi siinä määrin innostua ja uppoutua johonkin hetkelliseen tapahtumaan, että hän unohtaa melkein kaiken muun. Pieni lapsi voi törmätä huoneeseen ja alkaa innoissaan selittää jotakin tapahtumaa isälleen ja äidilleen. Jos vanhemmat keskeyttävät lapsen tylysti sanomalla: ”Ole hiljaa!” tai jos he sanovat jotakin muuta vihaista, niin se voi tukahduttaa lapsen innostuksen. Lapsellinen juttelu ei tosin ehkä ilmaise kovinkaan paljon, mutta jos sinä kannustat lastasi puhumaan, niin voit estää häntä myöhemmin pitämästä omana tietonaan asioita, jotka sinä haluat ja jotka sinun tulisi tietää.
6 Kohteliaisuus ja ystävällisyys edistävät hyvää viestintää. Lasten tulisi oppia olemaan kohteliaita, ja vanhempien tulisi itse olla siinä esimerkkejä heille keskustellessaan lastensa kanssa, kuten muissakin asioissa. Ojennus on välttämätöntä ja sitä pitäisi antaa tarvittaessa, jopa ankarastikin. (Sananlaskut 3:11, 12; 15:31, 32; Tiitukselle 1:13) Mutta jos vanhemmat pitävät tapanaan keskeyttää lapset ja jatkuvasti oikaisevat heitä tai – mikä vielä pahempaa – halventavat ja tekevät heidät naurunalaisiksi heidän puhuessaan, niin lapsista tulee todennäköisesti itseensä sulkeutuneita tai he menevät jonkun toisen luo halutessaan puhua. Mitä vanhemmaksi poika tai tyttö tulee, sitä varmemmin niin käy. Miksi et tekisi näin: kun tämä päivä päättyy, pysähdy muistelemaan keskustelujasi poikasi tai tyttäresi kanssa, ja kysy sitten itseltäsi: kuinka monta kertaa sanoin jotakin arvostavaa tai rohkaisevaa tai monestiko kiitin häntä? Toisaalta: kuinka usein sanoin jotakin päinvastaista, sellaista, mikä saattoi masentaa häntä, mikä heijasti tyytymättömyyttä, ärtymystä tai suuttumusta? Tällainen tarkastelu voi paljastaa sinulle hämmästyttäviä asioita. – Sananlaskut 12:18.
7 Vanhempien kärsivällisyyttä ja itsehillintää tarvitaan usein. Nuoret ovat taipuvaisia olemaan malttamattomia. He voivat tokaista sen, mikä on heidän mielessään, ehkä keskeyttäen aikuisten keskustelun. Isä tai äiti voisi suoraan nuhdella lasta. Mutta joskus voi olla viisaampaa kuunnella kohteliaasti ja antaa siten esimerkki itsehillinnästä ja sen jälkeen, kun on lyhyesti vastattu, muistuttaa lasta kohteliaisuuden ja huomaavaisuuden tarpeesta. Tähänkin soveltuu jälleen se ohje, että täytyy olla ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan”. – Jaakob 1:19.
8. Miten vanhemmat voivat kannustaa lapsiaan tulemaan luokseen saamaan neuvoja?
8 Sinä toivot, että lapsesi tulisivat kysymään sinulta neuvoa, kun heillä on ongelmia. Sinä voit kannustaa heitä tekemään niin osoittamalla, että sinäkin etsit ohjausta elämääsi ja että sinullakin on joku, jolle olet alamainen. Eräs isä selitti, miten hän saa aikaan hyvät viestintäyhteydet lapsiinsa heidän ollessaan vielä pieniä. Hän sanoi:
”Rukoilen melkein joka ilta lasten kanssa ennen nukkumaanmenoa. He ovat tavallisesti jo vuoteessaan, ja minä polvistun sen viereen ja pidän heitä käsivarsieni välissä. Pidän rukouksen ja usein he pitävät omansa sen jälkeen. Usein he antavat minulle suukon ja sanovat: ’Isi, minä rakastan sinua’, ja paljastavat sitten jotakin, mitä heillä on sydämellään. Lämpöisessä vuoteessaan ja isänsä turvallisessa sylissä he voivat kertoa jostakin henkilökohtaisesta ongelmastaan, johon he haluavat apua, taikka he vain ilmaisevat kiintymyksensä.”
Jos rukouksesi eivät ole muodollisia vaan paljon sanovia ja sydämestä lähteviä sekä sellaisia, että ne heijastavat henkilökohtaista suhdettasi taivaalliseen Luojaan ja Isään, ne voivat ruoka-aikoina ja muulloin esitettyinä suuresti vahvistaa tervettä suhdettasi lapsiisi. – 1. Johannes 3:21; 4:17, 18.
SIIRTYMÄVUODET
9. Mitä voidaan sanoa murrosikäisten ongelmista ja tarpeista verrattuna nuorempien lasten ongelmiin ja tarpeisiin?
9 Nuoruus on muutosten aikaa, aikaa, jolloin poikasi ja tyttäresi eivät ole enää lapsia mutta eivät vielä aikuisiakaan. Murrosikäisten ruumiissa tapahtuu muutoksia, ja ne vaikuttavat tunne-elämään. Murrosikäisten ongelmat ja tarpeet ovat erilaisia kuin nuoremmilla lapsilla. Siksi vanhempien täytyy lähestyä näitä ongelmia ja tarpeita uudella tavalla, sillä se, mikä soveltui nuorempiin lapsiin, ei aina sovellu murrosikäisten ollessa kysymyksessä. Nyt on tarpeellista selittää enemmän syitä, ja se vaatii enemmän, ei vähemmän, kanssakäymistä.
10. a) Miksi yksinkertaiset selitykset sukupuolielämästä eivät ole riittäviä murrosikäisille? b) Miten vanhemmat voivat panna alulle keskustelun sukupuoliasioista lapsensa kanssa?
10 Ne yksinkertaiset selitykset, joita annoit pikkulapsellesi esimerkiksi sukupuoliasioista, eivät tyydytä murrosikäisten tarpeita. He tuntevat sukupuolisen halun, mutta hämmennys usein estää heitä esittämästä isälleen tai äidilleen kysymyksiä. Vanhempien täytyy tehdä aloite, eikä se ole helppoa, elleivät he ole luoneet ja ylläpitäneet hyviä viestintäyhteyksiä erikoisesti olemalla lastensa hyviä tovereita työssä ja leikissä. Pojan siemenvuotojen tai tytön kuukautisten alkaminen ei ole niin järkyttävää, jos siitä on puhuttu etukäteen. (3. Mooseksen kirja 15:16, 17; 18:19) Isä voi mahdollisesti ollessaan kävelyllä poikansa kanssa ottaa puheeksi masturbaation ja sanoa, että useimmilla nuorukaisilla on ainakin joskus ongelmia sen suhteen, ja kysyä: ’Miten sinulla on mennyt sen suhteen?’ tai ’Oletko sinä havainnut sen olevan ongelma?’ Nuoruudelle ominaisia ongelmia voidaan käsitellä perhekeskusteluissakin, jolloin sekä isä että äiti voivat esittää neuvojaan leppoisasti mutta suorasukaisesti.
TEINI-IKÄISTEN TARPEITTEN YMMÄRTÄMINEN
11. Missä suhteissa nuoret eroavat aikuisista?
11 ”Hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.” (Sananlaskut 4:7) Suhtautukaa vanhempina viisaasti nuoriin; ymmärtäkää heidän tunteitaan. Älkää unohtako, millaiselta teistä tuntui olla nuori. Muistakaa myös, että vaikka jokainen vanha ihminen on kerran ollut nuori ja tietää, millaista se oli, niin kukaan nuori ihminen ei ole koskaan kokenut vanhana olemista. Teini-ikäinen nuori ei halua, että häntä kohdellaan yhä kuin lasta, mutta hän ei ole vielä aikuinenkaan eikä hänellä ole monia aikuisten kiinnostuksen kohteita. Hänessä on vielä paljon leikkimieltä ja hän tarvitsee jonkin verran aikaa siihen.
12. Miten teini-ikäiset toivovat vanhempiensa kohtelevan heitä?
12 On joitakin asioita, joita nuoret erikoisesti haluavat vanhemmiltaan tässä elämänsä vaiheessa. He haluavat ymmärtämystä; he haluavat enemmän kuin koskaan, että heitä kohdeltaisiin yksilöinä; he haluavat suuntaviivoja ja ohjeita, jotka ovat johdonmukaisia ja jotka ottavat huomioon sen, että he ovat tulossa aikuisiksi; he haluavat hartaasti tuntea olevansa tarpeellisia ja arvostettuja.
13. Miten teini-ikäiset lapset saattavat suhtautua vanhempien asettamiin rajoituksiin ja miksi?
13 Vanhempien ei pitäisi hämmästyä, että nuoret alkavat jossain määrin kapinoida rajoituksia vastaan. Se johtuu siitä, että nuori alkaa itsenäistyä ja hänellä on aivan normaali halu avartaa liikkumis- ja valintavapauttaan. Avuttomat pienokaiset tarvitsevat vanhempiensa jatkuvaa huolenpitoa, pienet lapset tarvitsevat huolellista suojelua, mutta kun he kasvavat, heidän toimintakenttänsä laajenee, ja siteet perheen ulkopuolella oleviin lisääntyvät ja vahvistuvat. Itsenäistymisen halu voi tehdä pojan tai tyttären joskus hankalaksi. Lastensa parasta ajatellen vanhemmat eivät voi sallia, että heidän arvovaltansa sivuutetaan tai mitätöidään. Mutta he voivat toimia viisaasti tässäkin tilanteessa ja ylläpitää kanssakäymistä, jos he pitävät mielessään, mistä tämä mahdollisesti häiritsevä käytös johtuu.
14. Miten vanhemmat voivat suhtautua menestyksellisesti lapsen suuremman itsenäisyyden kaipuuseen?
14 Mitä vanhempien tulisi tehdä havaitessaan tämän poikansa tai tyttärensä halun saada enemmän vapautta? Tuo halu on kuin puristettu jousi kädessäsi. Jos löysäät äkkiä, se lennähtää vailla ohjausta ennalta arvaamattomaan suuntaan. Jos pidät sitä liian kauan puristuksessa, väsytät itsesi ja heikennät jousta. Mutta jos hellität vähitellen ja säännöstellen, niin se pysyy paikoillaan.
15. Mikä osoittaa, että vanhemmat ohjasivat Jeesuksen kasvua aikuiseksi?
15 Me löydämme esimerkin sellaisesta säännöstellystä kasvusta kohti itsenäisyyttä Jeesuksen tapauksessa hänen ollessaan nuori poika. Hänen varhaisvuosistaan Luukkaan 2:40:n historiallinen kertomus sanoo, että ”lapsukainen kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan suosio pysyi hänen päällään”. Epäilemättä hänen vanhemmillaan oli merkittävä osuus hänen kehittymisessään, sillä vaikka hän oli täydellinen, hänen viisautensa ei tullut automaattisesti. He huolehtivat säännöllisesti siitä, että hänen valmennuksensa tapahtui hengellisessä ilmapiirissä, kuten kertomus sanoo edelleen. Jeesuksen ollessa 12-vuotias perhe oli Jerusalemissa viettämässä pääsiäisjuhlaa. Jeesus meni siellä temppeliin ja keskusteli uskonnollisten opettajien kanssa. Ilmeisesti hänen vanhempansa antoivat 12-vuotiaalle pojalleen tällaisen liikkumisvapauden. He lähtivät Jerusalemista huomaamatta, että hän ei ollut mukana. Ehkä he arvelivat hänen olevan toisten kotimatkalla olevien ystävien tai sukulaisten mukana. Kolme päivää myöhemmin he löysivät hänet temppelistä, missä hän ei yrittänyt opettaa vanhimpia vaan ”kuunteli heitä ja kyseli heiltä”. Hänen äitinsä mainitsi heidän olleen kovasti huolissaan, mihin Jeesus vastasi kunnioittavasti, että hän luuli heidän tietävän, mistä he voisivat löytää hänet, kun he olivat valmiit lähtemään. Vaikka Jeesus käytti jossain määrin toimintavapauttaan, kertomus sanoo, että hän sen jälkeen ”pysyi heille alamaisena” ja mukautui heidän asettamiinsa ohjeisiin ja rajoituksiin tullessaan teini-ikään, ja hän ”edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä”. – Luukas 2:41–52.
16. Mitä vanhempien tulisi muistaa, kun heillä on ongelmia nuorten suhteen?
16 Vanhempien tulisi samalla tavalla antaa teini-ikäisille pojille tai tyttärille jonkin verran vapautta ja lisätä sitä vähitellen, kun he lähestyvät aikuisuutta. Heidän tulisi sallia tehdä yhä enemmän henkilökohtaisia ratkaisuja vanhempien ohjauksessa ja valvonnassa. Kun vaikeuksia ilmenee, niin syiden ymmärtäminen auttaa vanhempia välttämään suuren numeron tekemistä pikkuasioista. Teini-ikäinen ei useinkaan tahallaan kapinoi vanhempiaan vastaan, vaan hän koettaa jossain määrin itsenäistyä tietämättä, miten sen tulisi tapahtua. Vanhemmat voivat siis erehtyä ja ehkä tehdä numeron väärästä asiasta. Ellei kysymyksessä ole jotakin vakavaa, sivuuta se. Mutta jos se on vakavaa, ole luja. Älä ’siivilöi hyttysiä’ äläkä ’niele kameleita’. – Matteus 23:24.
17. Mitkä seikat vanhempien on syytä ottaa huomioon, kun he asettavat nuorille rajoituksia?
17 Vanhemmat voivat huolehtia siitä, että heidän hyvä suhteensa nuoruusiässä oleviin poikiinsa ja tyttäriinsä säilyy, olemalla tasapainoisia niiden rajoitusten suhteen, joita he asettavat heille. Muista, että vaikka ”ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas”, se on myös ”järkevä” ja ”täynnä armoa”, ei ”ulkokultainen”. (Jaakob 3:17) On joitakin asioita, joiden Raamattu osoittaa olevan täysin sopimattomia, kuten varastamisen, haureuden, epäjumalanpalveluksen ja muiden törkeiden rikkomusten. (1. Korinttolaisille 6:9, 10) Monien muiden tekojen sopivuus tai sopimattomuus voi riippua niiden tekemisen määrästä tai tavasta. Ruoka on hyvää, mutta jos me syömme liikaa, meistä tulee syömäreitä. Samaa on sanottava joistakin huvittelumuodoista, kuten tanssimisesta, pelaamisesta, illanvietoista ja muusta samanlaisesta toiminnasta. Monessa tapauksessa ei ole ratkaisevaa se, mitä tehdään, vaan se, miten se tehdään ja millaisessa seurassa se tapahtuu. Siis aivan samoin kuin mekään emme tuomitsisi kaikkea syömistä, vaan ainoastaan ylensyömisen, niin vanhemmatkaan eivät halua paheksua yleisesti jotakin tiettyä nuorten toimintaa, vaan ainoastaan sitä, että jotkut harjoittavat sitä äärimmäisyyksiin menevällä tavalla tai kohtuuttomasti, taikka he paheksuvat niitä epämiellyttäviä olosuhteita, joihin se voi johtaa. – Vrt. Kolossalaisille 2:23.
18. Miten vanhemmat voivat varoittaa lapsiaan huonosta seurasta?
18 Kaikki nuoret haluavat, että heillä on ystäviä. Harvoja heistä voidaan pitää ”ihanteellisina”, mutta eikö sinun omilla lapsillasikin ole heikkouksia? Sinä saatat haluta rajoittaa heidän seurusteluaan joidenkin nuorten kanssa, koska sinä pidät näitä mahdollisesti huonona seurana. (Sananlaskut 13:20; 2. Tessalonikalaisille 3:13, 14; 2. Timoteukselle 2:20, 21) Toisissa voit nähdä sekä sellaisia piirteitä, joista pidät, että sellaisia, joista et pidä. Sen sijaan, että sulkisit jonkun kokonaan ulkopuolelle jonkin puutteen vuoksi, sinä ehkä haluat osoittaa lapsillesi arvostavasi heidän ystävänsä hyviä ominaisuuksia ja samalla osoittaa, että heidän on syytä olla varovaisia hänen heikkouksiensa takia. Kannusta poikaasi tai tytärtäsi vaikuttamaan hyvällä tavalla näillä aloilla tuon ystävän pysyväksi hyödyksi.
19. Miten lapsia voidaan auttaa saamaan oikea näkemys vapaudesta Luukkaan 12:48:ssa esitetyn periaatteen mukaisesti?
19 Yksi tapa auttaa teini-ikäistä poikaasi tai tytärtäsi näkemään oikeassa valossa vapauden lisääntyminen on hänen auttamisensa ymmärtämään, että suurempaan vapauteen liittyy suurempi vastuu. ”Jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaankin paljon.” (Luukas 12:48) Mitä vastuuntuntoisemmiksi lapset osoittautuvat, sitä enemmän vanhemmat voivat luottaa heihin. – Galatalaisille 5:13; 1. Pietari 2:16.
NEUVON JA OIKAISUN VÄLITTÄMINEN
20. Mitä muuta tarvitaan viestintäkatkon torjumiseksi kuin valtaa lapsiin nähden?
20 Jos joku neuvoo sinua ymmärtämättä asemaasi, sinä pidät hänen neuvoaan epärealistisena. Jos hänellä on valta pakottaa sinut noudattamaan vaatimuksiaan, sinä voit loukkaantua ja pitää sitä epäoikeudenmukaisena. Vanhempien tulisi muistaa, että ”ymmärtäväisen sydän etsii tietoa” ja ”taidon [tiedon, UM] mies on voipa voimaltansa”. (Sananlaskut 15:14; 24:5) Vaikka sinulla olisi valta ja voima käskeä lapsiasi, niin tieto ja ymmärrys vahvistavat tuota voimaa ja auttavat sinua olemaan tehokkaammalla tavalla kanssakäymisissä heidän kanssaan. Nuoren ymmärtämätön oikaiseminen voi johtaa ”sukupolvien väliseen kuiluun” ja aiheuttaa viestintäkatkon.
21. Miten vanhempien pitäisi käsitellä lapsia, jotka sekaantuvat vakavaan väärintekoon?
21 Mitä sinä teet, jos lapsesi joutuu vaikeuksiin, tekee vakavan virheen tai tekee jotakin väärää, mikä yllättää sinut? Älä koskaan katso vääryyttä läpi sormien. (Jesaja 5:20; Malakia 2:17) Mutta ymmärrä, että nyt tai ei koskaan poikasi tai tyttäresi tarvitsee ymmärtäväistä apua ja taitavaa ohjausta. Sinä voit sanoa itse asiassa Jehova Jumalan tavoin: ’Tule ja oikaistaan asiat välillämme. Tilanne on vakava, mutta ei suinkaan korjaamaton.’ (Jesaja 1:18, UM) Vihanpuuskat tai ankara tuomitseminen voivat tukahduttaa kanssakäymisen. Aivan liian monet nuoret, jotka ovat joutuneet huonoille teille, ovat sanoneet: ’En voinut puhua vanhempieni kanssa – he olisivat raivostuneet.’ Efesolaiskirjeen 4:26 sanoo: ”Jos olet vihainen, älä anna vihan johtaa itseäsi syntiin.” (New English Bible) Pidä tunteesi kurissa kun kuuntelet, mitä pojallasi tai tyttärelläsi on sanottavaa. Vilpitön kuuntelemisesi tekee antamasi oikaisun helpommaksi ottaa vastaan.
22. Miksi vanhempien ei tulisi koskaan antaa sellaista vaikutelmaa, että he ovat menettäneet toivonsa lastensa suhteen?
22 Ehkä kysymyksessä ei ole yksittäinen tapaus vaan kokonainen vaikeuksien kausi, jolloin jokin epämiellyttävä luonteenpiirre ilmenee toistuvasti. Vaikka kurittaminen on välttämätöntä, niin vanhempien ei pitäisi koskaan sanoillaan tai asenteellaan osoittaa menettäneensä toivoansa lapsen suhteen. Kärsivällisyytesi on oleva rakkautesi syvyyden mitta. (1. Korinttolaisille 13:4) Älä vastaa pahaan pahalla, vaan voita se hyvällä. (Roomalaisille 12:21) Nuoren ihmisen nöyryyttäminen toisten edessä käyttämällä hänestä sellaisia sanoja kuin ”laiska”, ”kapinallinen”, ”kelvoton” tai ”toivoton” saa aikaan pelkkää vahinkoa. Rakkaus ei lakkaa toivomasta. (1. Korinttolaisille 13:7) Nuori voi mennä niin pitkälle, että hänestä tulee rikollinen ja hän lähtee kotoa. Vaikka vanhemmat eivät millään tavalla ilmaise hyväksyvänsä sellaista, niin he voivat pitää paluutien avoinna hänelle. Miten? Osoittamalla, että he eivät torju häntä, vaan hänen menettelynsä. He voivat jatkuvasti puhua hänelle siitä, että hänellä on hyviä ominaisuuksia ja että he toivovat niiden voittavan. Jos näin käy, hän voi Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojan tavoin palata kotiin varmana siitä, että hänen katuvaan kotiintuloonsa ei suhtauduta töykeästi tai kylmästi. – Luukas 15:11–32.
OMANARVONTUNTO
23. Miksi nuorten on tärkeää tuntea olevansa perheen arvokkaita jäseniä?
23 Kaikki ihmisluomukset kaipaavat jonkinlaista tunnustusta, tietoisuutta siitä, että he ovat tervetulleita, hyväksyttyjä, että he kuuluvat johonkin. Voidakseen saada tällaisen tunnustuksen ja hyväksymyksen ihminen ei saa tulla liian itsenäiseksi. Hänen täytyy pysytellä niiden käyttäytymisrajojen sisäpuolella, jotka hänen ryhmänsä hyväksyy. Teini-ikäiset nuoret tuntevat tarvetta kuulua perheeseen. Anna heidän huomata, että he ovat arvokkaita perhepiirin jäseniä, että he antavat oman panoksensa sen hyvinvoinnin edistämiseksi ja että heidän sallitaan osallistua jopa joidenkin perheen suunnitelmien ja ratkaisujen tekemiseen.
24. Mitä vanhempien pitäisi välttää tekemästä, jottei joku lapsi alkaisi kadehtia toista?
24 ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi”, sanoo apostoli, ”herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.” (Galatalaisille 5:26) Vanhempien kiitos, kun poika tai tytär tekee hyvin, ehkäisee osaltaan tällaisen mielialan muodostumista; mutta jos nuorta verrataan epäedullisella tavalla jatkuvasti johonkuhun toiseen, jota usein pidetään parempana, se herättää kateutta ja mielipahaa. Apostoli sanoi, että jokaisen pitäisi ’koetella, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten’. (Galatalaisille 6:4) Nuori haluaa, että hänet hyväksytään hänen itsensä takia ja sen perusteella, kuka hän on ja mitä hän pystyy saamaan aikaan, ja että vanhemmat rakastavat häntä näiden seikkojen vuoksi.
25. Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kehittämään omanarvontuntoa?
25 Vanhemmat voivat auttaa poikaansa tai tytärtään kehittämään omanarvontuntoa valmentamalla häntä omaksumaan elämän vastuita kaikilla aloilla. He ovat valmentaneet lapsiaan pienestä pitäen olemaan rehellisiä, totuudellisia ja kohtelemaan toisia oikein; he rakentavat tälle aikaisemmalle perustukselle osoittamalla, miten nämä ominaisuudet soveltuvat ihmisyhteiskuntaan. Tähän sisältyy se, miten voi omaksua johonkin tehtävään liittyvän vastuun ja miten voi osoittautua luotettavaksi. ’Edistyessään yhä viisaudessa’ teini-ikäisenä Jeesus oppi ilmeisesti isäpuolensa Joosefin rinnalla ammatin, sillä jo silloin kun hän oli saavuttanut 30 vuoden iän ja aloittanut julkisen Valtakunnan työnsä, ihmiset puhuivat hänestä ”puuseppänä”. (Markus 6:3) Varsinkin poikien pitäisi teini-iässä oppia, mitä työnteko ja työnantajan tai asiakkaan miellyttäminen merkitsee, vaikka työ olisi niin yksinkertaista luonteeltaan kuin juoksupoikana olemista. Heille voidaan osoittaa, että olemalla ahkeria, vakavia ja luotettavia työntekijöitä he saavat itsekunnioitusta sekä toisten kunnioituksen ja arvostuksen; että he eivät ole ainoastaan kunniaksi vanhemmilleen ja perheelleen vaan että he myös ’kaunistavat Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa’. – Tiitukselle 2:6–10.
26. Mikä muinainen tapa oli tunnustus siitä, että tytär oli perheen arvokas jäsen?
26 Myös tyttäret voivat oppia talouden- ja kodinhoitoa ja saada arvostusta ja kiitosta sekä perheen sisä- että ulkopuolelta. Tyttären mahdollista arvoa perheelle kuvasi raamatullisina aikoina käytännössä ollut tapa vaatia morsiamenhinta, kun tytär annettiin avioon. Epäilemättä tätä pidettiin jonkinlaisena korvauksena siitä, että perhe menetti hänen palveluksensa. – 1. Mooseksen kirja 34:11, 12; 2. Mooseksen kirja 22:16.
27. Miksi koulutustilaisuuksia tulisi käyttää tehokkaasti hyväksi?
27 Koulutustilaisuuksia tulisi käyttää hyväksi nuorten varustamiseksi kohtaamaan elämän haasteita nykyisessä asiainjärjestelmässä. Sellaiset nuoret sisältyvät apostolin kehotukseen: ”Mutta oppikoot meikäläisetkin tekemään jatkuvasti hyviä tekoja [rehellistä työtä, New English Bible] täyttääkseen pakottavat tarpeensa, jotteivät olisi hedelmättömiä.” – Tiitukselle 3:14.
RAAMATUN MORAALILAKI ON SUOJA
28, 29. a) Minkä neuvon Raamattu antaa seurasta? b) Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan tottelemaan tätä ohjetta?
28 Vanhemmat ovat ymmärrettävästi huolissaan, kun olosuhteet, ehkäpä kodin lähiympäristö tai koulu jota lapset käyvät, pakottavat heidän lapsensa olemaan tekemisissä nuorten kanssa, joista jotkut ovat rikollisia ja itseään tuhoavia. Vanhemmat voivat tajuta sen Raamatun lausunnon totuudellisuuden, että ”huono seura turmelee hyödylliset tavat”. Siksi he ovat haluttomia hyväksymään hartaasti pyytävän lapsen perustelun: ”Kaikki muutkin saavat tehdä sitä, miksen minä saa?” Tuskinpa kaikki muut sitä tekevät, mutta olkoon miten tahansa, se ei ole riittävä syy lapsellesi sen tekemiseen, jos se on väärin tai epäviisasta. ”Älä kadehdi pahoja ihmisiä [tai lapsia] äläkä halua heidän seuraansa. Sillä heidän mielensä miettii väkivaltaa, ja turmiota haastavat heidän huulensa. Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan.” – 1. Korinttolaisille 15:33; Sananlaskut 24:1–3.
29 Sinä et voi seurata lapsiasi läpi koulun ja halki elämän. Mutta rakentamalla huonekuntasi viisaudella sinä voit antaa heille mukaan hyvän moraalilain ja oikeat ohjaavat periaatteet. ”Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet.” (Saarnaaja 12:11) Muinoin nämä tutkaimet olivat pitkiä, teräväpäisiä keppejä, joilla eläimet pakotettiin kulkemaan oikeaan suuntaan. Jumalan viisaat sanat pitävät meidät oikeassa suunnassa, ja jos me menemme harhaan, ne panevat omantuntomme pistämään meitä, jotta me muuttaisimme suuntaa. Anna lastesi mukaan sellaista viisautta heidän pysyvää hyvinvointiaan ajatellen. Välitä se heille sekä sanoin että esimerkilläsi. Juurruta heihin tosi arvot, niin lapsesi etsivät niitä myös niistä, jotka he valitsevat henkilökohtaisiksi tovereikseen. – Psalmi 119:9, 63.
30. Miten vanhemmat voivat varata lapsilleen Jumalan antaman moraalilain?
30 Muista kaikessa tässä, että moraaliarvot juurtuvat paljon todennäköisemmin, jos kotona on sellainen ilmapiiri, että siellä noita periaatteita kunnioitetaan ja noudatetaan. Olkoon sinulla sellainen asenne, jonka toivot lapsillasikin olevan. Varmistaudu siitä, että lapsesi saavat sinun kodissasi ja perhepiirissä osakseen tarvitsemaansa aikuisten ymmärtämystä, rakkautta, anteeksiantoa, turvallisen määrän vapautta ja itsenäisyyttä oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden ohella ja että he todella tuntevat olevansa hyväksyttyjä ja perheeseen kuuluvia. Viestitä heille näillä keinoilla Jumalan antama moraalilaki, jonka he voivat ottaa mukaansa perhepiirin ulkopuolelle. Parempaa perintöä et voi antaa heille. – Sananlaskut 20:7.