Miten kolminaisuusoppi kehittyi?
TÄSSÄ vaiheessa mieleesi saattaa tulla kysymys: ’Jos kolminaisuus ei ole raamatullinen opetus, niin miten siitä tuli kristikunnan oppi?’ Monien mielestä se muotoiltiin Nikean (Nikaian) kirkolliskokouksessa vuonna 325.
Se ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Nikean kirkolliskokous oli kyllä sitä mieltä, että Kristus on samaa olemusta, substanssia, kuin Jumala, mikä loi pohjan myöhemmälle kolminaisuusteologialle. Mutta se ei muotoillut kolminaisuusoppia, sillä tuossa kirkolliskokouksessa ei puhuttu mitään pyhästä hengestä kolmiyhteisen Jumalan kolmantena persoonana.
Konstantinuksen osuus Nikeassa
SITÄ kehittymässä ollutta ajatusta, että Jeesus olisi Jumala, oli raamatullisin perustein paljon vastustettu monien vuosien ajan. Yrittäessään ratkaista tämän kiistan Rooman keisari Konstantinus kutsui kaikki piispat koolle Nikeaan. Noin 300 piispaa, mikä oli vain murto-osa kokonaismäärästä, todella tuli koolle.
Konstantinus ei ollut kristitty. Hän oletettavasti teki kääntymyksen myöhemmin elämässään, mutta häntä ei kastettu ennen kuin kuolinvuoteellaan. Henry Chadwick sanoo hänestä kirjassaan The Early Church (Alkukirkko): ”Konstantinus palvoi isänsä tavoin Voittamatonta Aurinkoa; – – hänen kääntymystään ei pitäisi tulkita sisäiseksi pelastuskokemukseksi – –. Se oli sotilaallinen kysymys. Hän ei koskaan käsittänyt kovin selvästi kristillistä oppia, mutta hän oli varma siitä, että voitto taistelussa on kristittyjen Jumalan lahja.”
Millainen oli tämän kastamattoman keisarin osa Nikean kirkolliskokouksessa? Encyclopædia Britannica kertoo: ”Konstantinus itse toimi puheenjohtajana, hän johti aktiivisesti keskustelua ja teki henkilökohtaisesti ehdotuksen – – lopullisesta sanamuodosta: ’Isän kanssa yhtä olemusta’, jolla ilmaistiin Kristuksen suhde Jumalaan tuon kirkolliskokouksen julkaisemassa uskontunnustuksessa – –. Pelonsekaisessa kunnioituksessaan keisaria kohtaan piispat vain kahta poikkeusta lukuun ottamatta allekirjoittivat uskontunnustuksen, monet heistä varsin vastahakoisesti.”
Niinpä Konstantinuksen osa oli ratkaiseva. Kaksi kuukautta kestäneen kiihkeän uskonnollisen väittelyn jälkeen tämä pakanapoliitikko puuttui asiaan ja teki ratkaisunsa niiden hyväksi, jotka sanoivat Jeesuksen olevan Jumala. Mutta miksi? Hän ei varmasti tehnyt sitä siksi, että hänellä olisi ollut raamatullinen vakaumus. ”Konstantinus ei pohjimmiltaan ymmärtänyt lainkaan kreikkalaiseen teologiaan liittyviä kysymyksiä”, sanoo A Short History of Christian Doctrine. Mutta sen hän ymmärsi, että uskonnollisesta jakautuneisuudesta koitui uhka hänen valtakunnalleen, ja hän halusi lujittaa valtapiiriään.
Kukaan Nikean piispoista ei kuitenkaan esittänyt kolminaisuutta. He päättivät vain Jeesuksen luonnosta mutta eivät pyhän hengen osasta. Jos kolminaisuus olisi ollut selvä Raamatun totuus, eivätkö he olisi tehneet sitä koskevan esityksen saman tien?
Myöhempi kehitys
NIKEAN kirkolliskokouksen jälkeen aiheesta kiisteltiin vuosikymmenien ajan. Ne, jotka eivät uskoneet Jeesuksen olevan yhdenvertainen Jumalan kanssa, pääsivät jopa takaisin suosioon joksikin aikaa. Mutta myöhemmin keisari Theodosius teki päätöksen heitä vastaan. Hän vahvisti Nikean kirkolliskokouksen uskontunnustuksen mittapuuksi valtakunnassaan ja sen sanamuodon täsmentämiseksi kutsui kokoon Konstantinopolin kirkolliskokouksen vuonna 381.
Tuossa kirkolliskokouksessa sovittiin pyhän hengen asettamisesta samalle tasolle kuin Jumala ja Kristus. Ensimmäistä kertaa kristikunnan kolminaisuus alkoi tulla huomion kohteeksi.
Mutta kolminaisuudesta ei Konstantinopolin kirkolliskokouksen jälkeenkään tullut laajalti hyväksytty usko. Monet vastustivat sitä ja saivat siksi osakseen väkivaltaista vainoa. Vasta myöhempinä vuosisatoina kolminaisuus muotoiltiin uskontunnustusten kaavoihin. The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kolminaisuusopin täysi kehittyminen tapahtui lännessä keskiajan skolastiikan piirissä, jolloin selitys esitettiin filosofian ja psykologian termein.”
Athanasiuksen uskontunnustus
KOLMINAISUUS määriteltiin yksityiskohtaisemmin Athanasiuksen uskontunnustuksessa. Athanasius oli pappi, ja hän oli tukenut Konstantinusta Nikeassa. Hänen nimeään kantava uskontunnustus julistaa: ”Me yhtä Jumalaa kolminaisuudessa – – kunnioitamme. – – Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.”
Asioista perillä olevat oppineet ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Athanasius ei laatinut tätä uskontunnustusta. The New Encyclopædia Britannica huomauttaa: ”Tuo uskontunnustus oli idän kirkolle tuntematon aina 1100-luvulle saakka. Oppineet ovat 1600-luvulta lähtien olleet yleensä samaa mieltä siitä, että Athanasius (joka kuoli vuonna 373) ei kirjoittanut Athanasiuksen uskontunnustusta, vaan se laadittiin luultavasti Etelä-Ranskassa 400-luvulla. – – Tällä uskontunnustuksella näyttää olleen vaikutusta pääasiassa Etelä-Ranskassa ja Espanjassa 500- ja 600-luvulla. Sitä käytettiin kirkon liturgiassa Saksassa 800-luvulla ja Roomassa hiukan myöhemmin.”
Kristuksen ajasta kului siis vuosisatoja ennen kuin kolminaisuus hyväksyttiin yleisesti kristikunnassa. Ja mikä kaikessa tässä ohjasi ratkaisujen tekoa? Oliko se Jumalan sana vai oliko kyse kirkollisista ja poliittisista näkökohdista? Kirjassaan Origin and Evolution of Religion (Uskonnon alkuperä ja kehitys) E. W. Hopkins vastaa: ”Kolminaisuuden lopullinen oikeaoppinen määrittely oli paljolti kirkkopoliittinen kysymys.”
Luopumus ennustettu
TÄMÄ kolminaisuusopin huonomaineinen historia sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä Jeesus ja hänen apostolinsa ennustivat tapahtuvaksi heidän aikansa jälkeen. He sanoivat, että tulisi luopumus, tosi palvonnasta poikkeaminen, jota kestäisi Kristuksen paluuseen saakka, jolloin tosi palvonta ennallistettaisiin ennen Jumalan päivänä tapahtuvaa tämän asiainjärjestelmän tuhoa.
Tuosta ”päivästä” apostoli Paavali sanoi: ”Se ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty.” (2. Tessalonikalaisille 2:3, 7) Hän sanoi myöhemmin: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apostolien teot 20:29, 30) Myös toiset Jeesuksen opetuslapset kirjoittivat tästä luopumuksesta ja siihen liittyvästä ’laittomasta’ pappisluokasta. – Ks. esimerkiksi 2. Pietari 2:1; 1. Johannes 4:1–3; Juudas 3, 4.
Paavali kirjoitti myös: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” – 2. Timoteukselle 4:3, 4, KR.
Jeesus itse selitti, mitä olisi tämän tosi palvonnasta luopumisen takana. Hän sanoi, että hän oli kylvänyt hyvää siementä, mutta että vihollinen, Saatana, kylväisi sen sekaan peltoon rikkaruohoja. Siksi ensimmäisten vehnänoraiden ohessa ilmaantuisi myös rikkaruohoja. Siten puhtaasta kristillisyydestä poikkeaminen oli odotettavissa aina elonkorjuuseen saakka, jolloin Kristus saattaisi asiat kohdalleen. (Matteus 13:24–43) The Encyclopedia Americana huomauttaa: ”300-luvun kolminaisuusoppi ei vastannut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; sen sijaan se merkitsi tästä opetuksesta poikkeamista.” Missä tällainen poikkeaminen sitten sai alkunsa? – 1. Timoteukselle 1:6.
Mikä johti siihen
KAUTTA muinaisen maailman aina Babylonian ajasta saakka pakanajumalista koostuvien kolmikoiden eli triadien palvonta on ollut tavallista. Se oli yleistä myös Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa Kristusta edeltäneinä vuosisatoina, hänen aikanaan ja häntä myöhempinä vuosisatoina. Ja apostolien kuoleman jälkeen sellaiset pakanalliset uskomukset alkoivat tunkeutua kristillisyyteen.
Historioitsija Will Durant huomautti: ”Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta; se omaksui sen. – – Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.” Ja kirjassa Egyptian Religion (Egyptin uskonto) Siegfried Morenz mainitsee: ”Kolminaisuus oli egyptiläisten teologien tärkeimpiä kiinnostuksen aiheita – –. Kolme jumalaa on yhdistetty, ja niitä kohdellaan yhtenä olentona ja puhutellaan yksikössä. Tällä tavoin Egyptin uskonnon hengellinen voima liittyy suoranaisesti kristilliseen teologiaan.”
Siten Aleksandriassa Egyptissä 300-luvun lopulla ja 400-luvun alussa eläneissä kirkonmiehissä, sellaisissa kuin Athanasius, ilmeni tämä sama vaikutus heidän muotoillessaan ajatuksia, jotka johtivat kolminaisuuteen. Heidän oma vaikutusvaltansa kasvoi niin, että Morenz pitää ”aleksandrialaista teologiaa välimuotona Egyptin uskonnollisen perinnön ja kristillisyyden välillä”.
Edward Gibbonin teoksen History of Christianity (Kristillisyyden historia) esipuheesta voimme lukea: ”Jos kristillisyys voitti pakanuuden, on yhtä lailla totta, että pakanuus turmeli kristillisyyden. Ensimmäisten kristittyjen puhdas deismi – – muuttui Rooman kirkon toimesta käsittämättömäksi kolminaisuusopiksi. Monia egyptiläisten keksimiä ja Platonin ihannoimia pakanallisia opinkappaleita pidettiin uskomisen arvoisina.”
A Dictionary of Religious Knowledge kiinnittää huomiota siihen, että monet sanovat kolminaisuuden olevan ”pakanauskonnoista lainattua ja kristilliseen uskoon omaksuttua turmelusta”. Ja kirja The Paganism in Our Christianity (Pakanuus kristillisyydessämme) selittää: ”[Kolminaisuuden] alkuperä on tyystin pakanallinen.”
James Hastings kirjoitti sen vuoksi teoksessa Encyclopædia of Religion and Ethics (Uskonnon ja etiikan tietosanakirja): ”Intian uskonnossa me esimerkiksi tapaamme kolminaisuusryhmän, jonka muodostavat Brahma, Šiva ja Višnu, ja Egyptin uskonnossa kolminaisuusryhmän, jonka muodostavat Osiris, Isis ja Horus – –. Emmekä havaitse, että Jumalaa pidetään kolminaisuutena vain historiallisissa uskonnoissa. Mieleen voi tulla varsinkin uusplatonilainen näkemys Korkeimmasta tai Perimmäisestä Todellisuudesta”, joka ”esitetään kolminaisesti”. Mitä tekemistä kreikkalaisella filosofilla Platonilla on kolminaisuuden kanssa?
Platonismi
PLATONIN ajatellaan eläneen vuosina 428–347 ennen Kristusta. Vaikka hän ei esittänytkään kolminaisuutta sen nykyisessä muodossa, hänen filosofiansa valmisti sille tietä. Myöhemmin ilmaantui filosofisia liikkeitä, joihin sisältyi kolminaisuususkomuksia ja jotka olivat saaneet vaikutteita Jumalaa ja luontoa koskevista Platonin ajatuksista.
Ranskalainen Nouveau Dictionnaire Universel (Uusi yleistietosanakirja) sanoo Platonin vaikutuksesta: ”Platonin kolminaisuus, joka sinänsä on vain varhaisempien kansojen vanhempien kolminaisuuksien uudelleen järjestely, näyttää olevan se rationaalinen filosofinen ominaisuuksien kolminaisuus, josta saivat alkunsa kristikunnan kirkkojen opettamat kolme hypostaasia eli jumalallista persoonaa. – – Tämän kreikkalaisen filosofin käsitys jumalallisesta kolminaisuudesta – – voidaan löytää kaikista muinaisista [pakana]uskonnoista.”
The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge (Schaff-Herzogin uusi uskonnon tietosanakirja) osoittaa, millainen vaikutus tällä kreikkalaisella filosofialla oli: ”Logosta ja kolminaisuutta koskevat opit saivat muotonsa kreikkalaisten kirkkoisien toimesta, joihin – – platonilainen filosofia oli suuresti, suoranaisesti tai epäsuorasti, vaikuttanut – –. Ei voida kieltää, että erheitä ja turmelusta pujahti kirkkoon tästä lähteestä.”
Kirja The Church of the First Three Centuries sanoo: ”Kolminaisuusoppi muodostui vähitellen ja verrattain myöhään; – – se oli peräisin lähteestä, joka oli täysin vieras juutalaisille ja kristillisille kirjoituksille; – – se kehittyi ja yhdistyi kristillisyyteen platonismia kannattavien kirkkoisien kätten kautta.”
200-luvun loppuun mennessä (ya.) ”kristillisyys” ja uusi platonilainen filosofia yhdistyivät erottamattomasti toisiinsa. Kuten Adolf Harnack mainitsee teoksessa Outlines of the History of Dogma (Lyhyt dogmihistoria), kirkon oppi ”juurtui lujasti hellenismin [kreikkalaisen pakanallisen ajattelun] maaperään. Sillä tavoin siitä tuli salaisuus suurelle kristittyjen enemmistölle.”
Kirkko väitti, että sen uudet opit perustuvat Raamattuun. Mutta Harnack sanoo: ”Todellisuudessa se laillisti keskuudessaan hellenistisen pohdiskelun, taikauskoiset käsitykset ja pakanalliseen mysteeripalvontaan liittyvät tavat.”
Kirjassa A Statement of Reasons Andrews Norton sanoo kolminaisuudesta: ”Me voimme seurata tämän opin historiaa ja löytää sen lähteen, emme kristillisestä ilmoituksesta vaan platonilaisesta filosofiasta – –. Kolminaisuus ei ole Kristuksen ja hänen apostoliensa esittämä oppi vaan myöhempien platonikkojen koulukunnan mielikuvituksen tuotetta.”
Siten Jeesuksen ja apostolien ennustama luopumus puhkesi 300-luvulla täyteen kukoistukseensa. Kolminaisuusopin kehitys oli tästä vain yksi osoitus. Luopiokirkot alkoivat omaksua myös muita pakanallisia ajatuksia, sellaisia kuin helvetin tuli, sielun kuolemattomuus ja kuvainpalvonta. Kristikunta oli hengellisesti puhuen astunut ennustettuun kasvavan pappisluokan, ”laittomuuden ihmisen”, hallitsemaan pimeyden aikaansa. – 2. Tessalonikalaisille 2:3, 7.
Miksi Jumalan profeetat eivät opettaneet sitä?
MIKSI ei tuhansien vuosien aikana kukaan Jumalan profeetoista opettanut hänen kansalleen kolminaisuutta? Eikö lopulta Jeesus olisi voinut käyttää kykyään Suurena Opettajana selvittääkseen kolminaisuusopin seuraajilleen? Henkeyttäisikö Jumala ihmisiä kirjoittamaan satoja sivuja Raamattuun eikä kuitenkaan opettaisi tämän aineiston välityksellä lainkaan kolminaisuutta, jos se olisi uskoon kuuluva ”keskeinen oppi”?
Pitäisikö kristittyjen uskoa siihen, että vuosisatoja Kristuksen ja sen ajan jälkeen, kun Jumala henkeytti Raamatun kirjoittamisen, hän tukisi sellaisen opin muotoilua, joka oli tuhansien vuosien ajan hänen palvelijoilleen tuntematon ja joka on ”selittämätön mysteeri”, ”ihmisjärjelle käsittämätön”, jolla myönnetään olevan pakanallinen tausta ja joka oli ”paljolti kirkkopoliittinen kysymys”?
Historian todistus on selvä: kolminaisuusopetus poikkeaa totuudesta, se on siitä luopumista.
[Huomioteksti s. 8]
’300-luvun kolminaisuusoppi merkitsi varhaiskristillisestä opetuksesta poikkeamista.’ – The Encyclopedia Americana
[Tekstiruutu s. 9]
”Suurten jumalten kolmikko”
Vuosisatoja ennen Kristuksen aikaa oli muinaisessa Babyloniassa ja Assyriassa jumalten kolmikkoja tai kolminaisuuksia. Ranskalainen Laroussen mytologian tietosanakirja mainitsee yhden sellaisen kolmikon Mesopotamian alueelta: ”Maailmankaikkeus jaettiin kolmeen alueeseen, joista kustakin tuli jonkin jumalan valta-alue. Anun osalle tuli taivas. Maa annettiin Enlilille. Easta tuli vesien hallitsija. Yhdessä ne muodostivat suurten jumalten kolmikon.”
[Tekstiruutu s. 12]
Hindukolminaisuus
Kirja ”The Symbolism of Hindu Gods and Rituals” (Hindulaisuuden jumalien ja rituaalien symboliikka) sanoo hindukolminaisuudesta, joka oli olemassa satoja vuosia ennen Kristusta: ”Šiva on yksi kolminaisuuden jumalista. Hänen sanotaan olevan hävityksen jumala. Toiset kaksi jumalaa ovat Brahma, luojajumala, ja Višnu, ylläpitäjäjumala. – – Sen ilmaisemiseksi, että nämä kolme ilmiötä ovat yksi ja sama, nuo kolme jumalaa on yhdistetty yhteen muotoon.” – Julkaissut A. Parthasarathy, Bombay.
[Kuva s. 8]
”Konstantinus ei pohjimmiltaan ymmärtänyt lainkaan kreikkalaiseen teologiaan liittyviä kysymyksiä.” – A Short History of Christian Doctrine
[Kuvat s. 10]
1. Egypti. Horus, Osiris ja Isis -jumalkolmikko toiselta vuosituhannelta eaa.
2. Babylon. Ištar, Sin ja Šamaš -jumalkolmikko toiselta vuosituhannelta eaa.
3. Palmyra. Kuunjumala, Taivaiden Herra ja auringonjumala -jumalkolmikko ensimmäisen vuosisadan tienoilta ya.
4. Intia. Kolmiyhteinen hindujumala noin 600-luvulta ya.
5. Kamputsea. Kolmiyhteinen buddhalaisjumala noin 1100-luvulta ya.
6. Norja. Kolminaisuus (Isä, Poika ja pyhä henki) noin 1200-luvulta ya.
7. Ranska. Kolminaisuus noin 1300-luvulta ya.
8. Italia. Kolminaisuus noin 1400-luvulta ya.
9. Saksa. Kolminaisuus noin 1800-luvulta ya.
10. Saksan liittotasavalta. Kolminaisuus 1900-luvulta ya.