Oppi sielun kuolemattomuudesta syntyy

”Mikään tuonpuoleiseen elämään liittyvä kysymys ei ole vaivannut ihmisen mieltä yhtä paljon kuin hänen kuoleman jälkeinen tilansa.” (”ENCYCLOPÆDIA OF RELIGION AND ETHICS”)

1–3. Miten Sokrates ja Platon edistivät ajatusta sielun kuolemattomuudesta?

SEITSEMÄNKYMMENTÄVUOTIAS filosofi ja opettaja on syytettynä jumalattomuudesta ja siitä, että hän turmelee nuorison opetuksellaan. Vaikka hän pitää loistavan puolustuspuheen oikeudenkäyntinsä aikana, ennakkoluuloinen valamiehistö julistaa hänet syylliseksi ja tuomitsee hänet kuolemaan. Vielä muutamia tunteja ennen teloitustaan tuo iäkäs opettaja esittää ympärilleen kokoontuneille oppilaille sarjan perusteita sen puolesta, että sielu on kuolematon eikä kuolemaa tarvitse pelätä.

² Tuomittu mies on itse Sokrates, 400-luvulla eaa.a elänyt tunnettu kreikkalainen filosofi. Hänen oppilaansa Platon kirjoitti nämä tapahtumat muistiin tutkielmiin Apologia ja Faidon. Sokrates ja Platon luetaan ensimmäisiin, jotka edistivät ajatusta sielun kuolemattomuudesta. Opetus ei kuitenkaan ollut lähtöisin heistä.

³ Kuten tulemme näkemään, ajatus ihmisen kuolemattomuudesta juontaa juurensa paljon varhaisemmilta ajoilta. Sokrates ja Platon antoivat tuolle käsitteelle kuitenkin loppusilauksen ja tekivät siitä filosofisen opetuksen, jolloin se vetosi paremmin heidän aikansa ja myöhempien aikojen sivistyneistöön.

Pythagoraasta pyramideihin

4. Mitä kreikkalaiset ajattelivat tuonpuoleisesta ennen Sokratesta?

⁴ Kreikkalaiset uskoivat jo ennen Sokratesta ja Platonia, että sielu jää elämään kuoleman jälkeen. Pythagoras, 500-luvulla eaa. elänyt kuuluisa kreikkalainen matemaatikko, uskoi sielun kuolemattomuuteen ja sielunvaellukseen. Häntä ennen miletoslainen Thales, jota pidetään varhaisimpana tunnettuna kreikkalaisena filosofina, ajatteli, että kuolematon sielu on paitsi ihmisissä, eläimissä ja kasveissa myös esimerkiksi magneeteissa, koska ne pystyivät liikuttamaan rautaa. Antiikin kreikkalaiset väittivät, että kuolleiden sielut kuljetettiin lautalla Styksjoen yli laajaan maanalaiseen valtakuntaan, manalaan. Siellä tuomarit tuomitsivat sielut joko piinaan korkeiden muurien ympäröimään vankilaan tai Elysionin autuuteen.

5, 6. Mitä persialaiset ajattelivat sielusta?

⁵ Itään mentäessä Iranissa eli Persiassa näyttämölle ilmaantui 600-luvulla eaa. profeetta Zarathustra. Hän perusti palvontamuodon, joka tultiin tuntemaan zarathustralaisuutena. Sitä harjoitettiin Persian valtakunnassa, joka hallitsi maailmannäyttämöä ennen Kreikan nousua valta-asemaan. Zarathustralaisissa kirjoituksissa sanotaan: ”Vanhurskaan sielu tulee kuolemattomuudessa olemaan iäti ilossa, mutta piinassa tulee valehtelijan sielu totisesti olemaan. Ja nämä lait on Ahura Mazda [’viisas jumala’] säätänyt suvereenissa vallassaan.”

⁶ Opetus sielun kuolemattomuudesta kuului myös zarathustralaisuutta edeltäneeseen iranilaiseen uskontoon. Esimerkiksi Iranin muinaiset heimot huolehtivat vainajien sieluista esittämällä näille ruokaa ja vaatteita manalaa varten.

7, 8. Mitä muinaiset egyptiläiset uskoivat ruumiin kuollessa eloon jäävästä sielusta?

⁷ Usko kuolemanjälkeiseen elämään oli keskeinen Egyptin uskonnossa. Egyptiläiset ajattelivat, että kuolleen ihmisen sielu joutui Osiriksen, manalan ylijumalan, tuomittavaksi. Esimerkiksi eräässä papyrusasiakirjassa, jonka väitetään olevan 1300-luvulta eaa., kuolleiden jumala Anubis saattaa kirjuri Huneferin sielun Osiriksen eteen. Kirjurin sydän, joka edustaa hänen omaatuntoaan, punnitaan vaa’alla, jonka vastapainona on totuuden ja oikeuden jumalattaren päässään kantama sulka. Thot, eräs toinen jumala, kirjoittaa tulokset muistiin. Koska Huneferin sydän ei ole syyllisyyden raskauttama, se painaa vähemmän kuin tuo sulka, joten Hunefer päästetään Osiriksen valtakuntaan ja hän saa kuolemattomuuden. Papyruksessa näkyy lisäksi naarashirviö, joka seisoo vaa’an vierellä valmiina ahmaisemaan vainajan, mikäli sydän ei läpäise testiä. Egyptiläiset myös muumioivat kuolleensa ja säilyttivät faraoiden ruumiita vaikuttavissa pyramideissa, koska he ajattelivat, että sielun eloon jääminen riippui ruumiin säilymisestä.

⁸ Eri kulttuureilla oli siis muinoin yksi yhteinen opetus: sielun kuolemattomuus. Saivatko ne tämän opetuksen samasta lähteestä?

Alkuperä

9. Mikä uskonto vaikutti Egyptin, Persian ja Kreikan muinaiseen maailmaan?

⁹ ”Muinaisessa maailmassa”, sanotaan kirjassa The Religion of Babylonia and Assyria, ”Babylonian uskonnon vaikutus tuntui Egyptissä, Persiassa ja Kreikassa.” Sitten siinä selitetään: ”Egyptin ja Babylonian välille syntynyt varhainen kontakti, josta kertovat Amarnan kirjeet, tarjosi babylonialaisille näkemyksille ja tavoille varmasti lukuisia tilaisuuksia sulautua egyptiläisiin palvontamuotoihin. Persian Mithra-kultissa on ilmiselviä vaikutteita babylonialaisista käsityksistä – –. Tiedemiehet myöntävät niin yleisesti seemiläisen aineksen sekoittuneen vahvasti sekä varhaiseen kreikkalaiseen jumalaistarustoon että kreikkalaisiin palvontamuotoihin, että asia ei kaipaa lisäkommentteja. Nuo seemiläiset ainekset ovat suurimmalta osaltaan nimenomaan babylonialaisia.”b

10, 11. Millainen oli babylonialainen näkemys kuolemanjälkeisestä elämästä?

¹⁰ Mutta eikö babylonialainen näkemys siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, eroa huomattavasti egyptiläisten, persialaisten ja kreikkalaisten näkemyksistä? Ajatellaanpa esimerkiksi babylonialaista Gilgameš-eeposta. Sen ikääntyvä sankari Gilgameš lähtee kuoleman todellisuudesta ahdistuneena etsimään kuolemattomuutta, mutta ei löydä sitä. Hänen matkalla tapaamansa juomanlaskijatar jopa kannustaa häntä nauttimaan mahdollisimman paljon tästä nykyisestä elämästä, sillä hän ei tule löytämään etsimäänsä loputonta elämää. Koko eepoksen sanoma on, että kuolema on väistämätön ja toivo kuolemattomuudesta on harhakuvitelma. Viittaisiko tämä siihen, että babylonialaiset eivät uskoneet tuonpuoleiseen?

¹¹ Professori Morris Jastrow jr Pennsylvanian yliopistosta Yhdysvalloista on kirjoittanut: ”[Babyloniassa] ei kansa eivätkä liioin uskonnolliset johtajat milloinkaan ottaneet huomioon sitä mahdollisuutta, että sellainen, joka kerran oli kutsuttu olemassaoloon, tuhoutuisi kokonaan. Kuolema oli [heidän näkemyksensä mukaan] portti toisenlaiseen elämään, ja kuolemattomuuden kieltäminen vain tähdensi, miten mahdotonta oli välttyä kuoleman mukanaan tuomalta olemassaolon muutokselta.” Babylonialaisetkin tosiaan uskoivat, että jonkinlainen elämä, muodossa tai toisessa, jatkuisi kuoleman jälkeen. Tämän uskonsa he ilmaisivat hautaamalla kuolleiden mukana esineitä näiden käytettäväksi tuonpuoleisessa.

12–14. a) Missä opetus sielun kuolemattomuudesta syntyi vedenpaisumuksen jälkeen? b) Miten tuo oppi levisi joka puolelle maapalloa?

¹² Opetus sielun kuolemattomuudesta on selvästikin peräisin muinaisesta Babylonista. Raamatun mukaan – kirjan jossa on täsmällisen historian leima – Babelin eli Babylonin kaupungin perusti Nimrod, Nooan pojanpojan poika.c Nooan ajan maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen oli vain yksi kieli ja yksi uskonto. Nimrod pani alulle toisen uskonnon, kun hän perusti tuon kaupungin ja alkoi rakentaa sinne tornia. Raamatun kertomus osoittaa, että kielten sekaannuttua Babelissa hankkeessaan epäonnistuneet torninrakentajat hajaantuivat ja aloittivat kaiken alusta, mutta veivät uskontonsa mukanaan. (1. Mooseksen kirja 10:6–10; 11:4–9.) Babylonilaiset uskonnolliset opetukset levisivät näin joka puolelle maapalloa.

¹³ Perimätiedon mukaan Nimrod kuoli väkivaltaisesti. Hänen kuolemansa jälkeen babylonilaiset ovat hyvinkin voineet olla taipuvaisia pitämään häntä korkeassa arvossa kaupunkinsa perustajana, rakentajana ja ensimmäisenä kuninkaana. Koska Mardukia pidettiin Babylonin perustajana, jotkut oppineet ovat arvelleet hänen edustavan jumalaksi korotettua Nimrodia. Mikäli tämä pitää paikkansa, niin sellaisen ajatuksen, että ihmisellä on kuollessa eloon jäävä sielu, on täytynyt olla yleinen viimeistään Nimrodin kuoleman aikoihin. Joka tapauksessa historia paljastaa, että sielun kuolemattomuutta koskeva opetus syntyi vedenpaisumuksen jälkeen Babelissa eli Babylonissa.

¹⁴ Mutta miten tuo oppi nousi keskeiselle sijalle useimmissa aikamme uskonnoissa? Seuraavassa jaksossa tarkastellaan sen sulautumista idän uskontoihin.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 6]

Egyptiläinen näkemys sieluista manalassa

[Kuva s. 7]

Sokrates väitti, että sielu on kuolematon