Mitä sielulle tapahtuu kuolemassa?
”Opetus siitä, että ihmissielu on kuolematon ja jatkaa olemassaoloaan ihmisen kuoleman ja hänen ruumiinsa hajoamisen jälkeen, on yksi kristillisen filosofian ja teologian kulmakivistä.” (”NEW CATHOLIC ENCYCLOPEDIA”)
1. Mitä eräässä katolisessa tietosanakirjassa myönnetään sielun jäämisestä eloon kuoleman jälkeen?
YLLÄ lainatussa katolisessa tietosanakirjassa kuitenkin myönnetään: ”Se käsitys, että sielu jää eloon kuoleman jälkeen, ei ole helposti havaittavissa Raamatusta.” Mitä Raamattu sitten todella opettaa siitä, mitä sielulle tapahtuu kuolemassa?
Kuolleet tiedottomia
2, 3. Mikä on kuolleiden tila, ja mitkä raamatunkohdat tuovat sen esiin?
2 Kuolleiden tila käy selvästi ilmi Saarnaajan 9:5, 10:stä, jossa sanotaan: ”Kuolleet eivät tiedä mitään – – haudassa ei ole pyrkimyksiä, suunnitelmia, tietoa eikä älyä.” (Moffatt.) Kuolema on siksi olemattomuutta. Psalmista kirjoitti, että kuollessaan ihminen ”palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät” (Psalmit 146:4).
3 Kuolleet ovat siis tiedottomia, he ovat lakanneet toimimasta. Langettaessaan tuomion Aadamille Jumala ilmoitti: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Aadamia ei ollut olemassa ennen kuin Jumala muodosti hänet maan tomusta ja antoi hänelle elämän. Kuollessaan Aadam palasi tuohon tilaan. Hänen rangaistuksensa oli kuolema – ei siirtyminen johonkin toiseen maailmaan.
Sielu voi kuolla
4, 5. Mainitse Raamatusta esimerkkejä siitä, että sielu voi kuolla.
4 Mitä tapahtui Aadamin sielulle hänen kuoltuaan? Raamatussahan sana ”sielu” viittasi usein yksinkertaisesti ihmiseen. Kun siis sanomme, että Aadam kuoli, tarkoitamme, että sielu nimeltä Aadam kuoli. Tämä voi kuulostaa erikoiselta sellaisesta, joka uskoo sielun kuolemattomuuteen. Mutta Raamatussa sanotaan: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (Hesekiel 18:4.) Kolmannen Mooseksen kirjan 21:1:ssä puhutaan ”kuolleesta sielusta” (”vainajasta”, vuoden 1992 kirkkoraamattu). Ja nasiireita kiellettiin menemästä lähelle ”kuollutta sielua” (”vainajaa”, KR-92) (4. Mooseksen kirja 6:6).
5 Samalla tavalla sieluun viitataan 1. Kuninkaiden kirjan 19:4:ssä. Syvästi ahdistunut Elia ”alkoi pyytää, että hänen sielunsa kuolisi”. Vastaavasti Joona ”pyysi pyytämistään, että hänen sielunsa kuolisi, ja hoki: ’Minun on parempi kuolla kuin elää.’” (Joona 4:8.) Jeesus käytti ilmausta ”tappaa sielu”, joka on vuoden 1992 kirkkoraamatussa käännetty ilmauksella ”tappaa ihminen” (Markus 3:4). Sielun kuolema merkitsee siis yksinkertaisesti ihmisen kuolemaa.
’Olla lähtemäisillään’ ja ’palata’
6. Mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan, että Raakelin sielu oli ”lähtemäisillään”?
6 Mutta entä Raakelin traaginen kuolema hänen synnytettyään toisen poikansa? 1. Mooseksen kirjan 35:18 kuuluu: ”Kun hänen sielunsa oli lähtemäisillään – sillä hän kuoli – hän antoi hänelle nimen Ben-Oni, mutta hänen isänsä nimitti hänet Benjaminiksi.” Tarkoittaako tämä jae, että Raakelissa oli jokin sisäinen olento, joka poistui hänestä hänen kuollessaan? Ei suinkaan. On hyvä muistaa, että sana ”sielu” voi viitata myös ihmisen elämään. Niinpä tässä tapauksessa Raakelin ”sielu” tarkoitti vain hänen elämäänsä. Siitä syystä joissakin toisissa raamatunkäännöksissä tuo lause kuuluu: ”Raakel oli jo kuolemaisillaan” (KR-92), ”hänen elämänsä oli loppumaisillaan” (Knox) ja ”hän veti viimeisen henkäyksensä” (Jerusalem Bible). Mikään ei viittaa siihen, että jokin salaperäinen osa Raakelista olisi jäänyt eloon hänen kuollessaan.
7. Millä tavalla lesken kuolleista herätetyn pojan sielu ”palasi häneen”?
7 Sama pätee erään lesken pojan kuolleista herättämiseen, josta kerrotaan 1. Kuninkaiden kirjan 17. luvussa. Jakeessa 22 sanotaan, että Elian rukoillessa pienen pojan yllä ”Jehova kuunteli Elian ääntä, niin että lapsen sielu palasi häneen ja hän heräsi eloon”. Sana ”sielu” merkitsee jälleen kerran ’elämää’. Raamatunkäännöksessä New American Standard Bible tämä kohta kuuluukin: ”Lapsen elämä palasi häneen, ja hän virkosi eloon.” Poikaan palasi tosiaankin elämä eikä mikään aineeton olio. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Elia sanoi pojan äidille: ”Katso, poikasi [koko ihminen] on elossa.” (1. Kuninkaiden kirja 17:23.)
”Välitilan” ongelma
8. Mitä ylösnousemuksessa tapahtuu monien kristityksi tunnustautuvien uskonkäsityksen mukaan?
8 Monet kristityksi tunnustautuvat ihmiset uskovat tulevaan ylösnousemukseen, jolloin ruumiit yhdistetään kuolemattomiin sieluihin. Sitten ylösnousseet luovutetaan kohtalonsa huomaan: ne, jotka ovat eläneet hyvän elämän, saavat palkinnon ja pahat saavat rangaistuksen.
9. Mitä tarkoitetaan sanalla ”välitila”, ja mitä sielulle joidenkuiden mukaan tapahtuu tässä vaiheessa?
9 Tämä käsitys kuulostaa yksinkertaiselta. Sielun kuolemattomuuteen uskovilla on kuitenkin vaikeuksia selittää, mitä sielulle tapahtuu kuoleman ja ylösnousemuksen välillä. Tästä niin sanotusta ”välitilasta” on esitetty erilaisia olettamuksia satojen vuosien ajan. Joidenkuiden mukaan sielu menee tässä vaiheessa kiirastuleen, missä se voi puhdistua anteeksiannettavista synneistä ja tulla siten kelvolliseksi pääsemään taivaaseen.a
10. Miksi on epäraamatullista uskoa, että sielut elävät vielä ku oleman jälkeen kiirastulessa, ja miten Lasaruksen tapaus vahvistaa tämän?
10 Sielu on kuitenkin yksinkertaisesti ihminen, kuten olemme nähneet. Kun ihminen kuolee, sielu kuolee. Kuoleman jälkeen ei siis ole tietoista olemassaoloa. Kun Lasarus kuoli, Jeesus Kristus ei sanonut hänen olevan kiirastulessa, limbuksessa tai missään muussakaan ”välitilassa”. Sen sijaan hän sanoi vain: ”Lasarus nukkuu.” (Johannes 11:11, KR-92.) Jeesus, joka tiesi totuuden siitä, mitä sielulle tapahtuu kuolemassa, uskoi selvästikin, että Lasarus oli tiedoton, ettei häntä ollut olemassa.
Mikä on henki?
11. Miksei sana ”henki” voi viitata mihinkään ihmisen aineettomaan osaan, joka jäisi kuollessa eloon?
11 Raamatussa sanotaan, että ihmisen kuollessa ”hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä” (Psalmit 146:4). Tarkoittaako tämä, että jokin aineeton henki poistuu ihmisestä kirjaimellisesti ja jää elämään hänen kuoltuaan? Näin ei voisi olla, sillä psalmista sanoo seuraavaksi: ”Sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät” (”kaikki hänen ajattelunsa loppuu”, The New English Bible). Mikä tuo henki sitten on, ja miten se ”lähtee” ihmisestä hänen kuollessaan?
12. Mitä tarkoittavat heprean ja kreikan sanat, jotka on käännetty Raamatussa ”hengeksi”?
12 Raamatussa ”hengeksi” käännettyjen sanojen (hepreassa ruʹaḥ ja kreikassa pneuʹma) perusmerkitys on ’hengitys’. Niinpä käännöksen ”hänen henkensä lähtee” sijasta R. A. Knox käyttää vastinetta ”hengitys jättää hänen ruumiinsa” (Psalmit 145:4, Knox). Sana ”henki” merkitsee kuitenkin paljon enemmän kuin vain hengittämistä. Esimerkiksi kuvailtaessa ihmisten ja eläinten elämän tuhoutumista maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen aikaan 1. Mooseksen kirjan 7:22:ssa sanotaan: ”Kaikki, joiden sieraimissa elämän voiman [eli hengen, hepreaksi ruʹaḥ] hengitys vaikutti, kaikki, jotka olivat kuivalla maalla, kuolivat.” ”Henki” voi siis viitata siihen elämänvoimaan, joka vaikuttaa kaikissa elävissä luomuksissa, niin ihmisissä kuin eläimissäkin, ja jota pidetään yllä hengittämällä.
13. Miten henkeä voidaan verrata sähkövirtaan?
13 Havainnollistetaanpa asiaa: Sähkövirta antaa voiman sähkölaitteelle. Jos virta katkeaa, laite lakkaa toimimasta. Virralla ei ole omaa itsenäistä elämää. Samaten ihmisen kuollessa hänen henkensä lakkaa pitämästä ruumiin soluja elossa. Se ei jätä ruumista siirtyäkseen johonkin toiseen maailmaan. (Psalmit 104:29.)
14, 15. Miten henki palaa Jumalan luo kuolemassa?
14 Miksi sitten Saarnaajan 12:7:ssä sanotaan, että ihmisen kuollessa ”henki palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi”? Tarkoittaako tämä, että henki kulkee kirjaimellisesti avaruuden halki Jumalan läsnäoloon? Mitään tällaista ei tarkoiteta. Muistamme, että henki on elämänvoima. Kun tuo elämänvoima on lähtenyt, ainoastaan Jumala kykenee antamaan sen takaisin. Niinpä henki ”palaa tosi Jumalan luo” siinä mielessä, että kaikki toivo ihmisen tulevasta elämästä on nyt täysin Jumalan käsissä.
15 Ainoastaan Jumala kykenee antamaan takaisin hengen eli elämänvoiman, jolloin ihminen palaa eloon (Psalmit 104:30). Mutta aikooko Jumala tehdä niin?
[Alaviite]
a New Catholic Encyclopedian mukaan ”yleensä [kirkko]isät todistavat selvästi kiirastulen olemassaolon puolesta”. Silti teoksessa myös myönnetään, että ”katolinen kiirastulioppi pohjautuu perinteeseen eikä Pyhään Raamattuun”.
[Tekstiruutu s. 23]
Muistoja aiemmasta elämästä
ELLEI mitään jää eloon ruumiin kuollessa, niin mitä ovat ne muistot aiemmasta elämästä, joita joillakuilla oman väittämänsä mukaan on?
Hinduoppinut Nikhilananda sanoo, että kuolemanjälkeisiä kokemuksia ei voi näyttää toteen järkiperäisesti. Luennossaan ”Uskontojen käsityksiä ikuisuudesta” teologi Hans Küng huomauttaa: ”Yksikään kertomus – ja kertomuksista suurin osa on peräisin lapsilta tai maista, missä uskotaan jälleensyntymiseen – aiempaan elämään liittyvästä muistikuvasta ei ole vahvistettavissa.” Hän jatkaa: ”Useimmat – – [vakavasti ja tieteellisin menetelmin tällä saralla työskentelevistä tutkijoista] myöntävät, että heidän vahvistamiensa kokemusten perusteella ei voida todistaa todella vakuuttavasti maallisen elämän toistumista.”
Entä jos sinusta tuntuu, että muistat itse jotain aiemmasta elämästä? Sellaisia tuntemuksia voi syntyä eri syistä. Suuri osa vastaanottamastamme tiedosta varastoituu jonnekin piilotajuntamme hämärään sopukkaan, koska meillä ei ole sille suoranaista käyttöä tai emme tarvitse sitä heti. Kun unohduksissa olleet muistot nousevat mieleen, jotkut tulkitsevat ne todisteiksi aiemmasta elämästä. Tosiasia kuitenkin on, että meillä ei ole vahvistettavissa olevia kokemuksia muusta elämästä kuin siitä, jota parhaillaan elämme. Useimmilla maan päällä elävistä ihmisistä ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että he olisivat eläneet aiemmin; he eivät liioin ajattele, että he ovat voineet elää aiemmin.