Kahdeskymmenesneljäs luku
Jehova tekee itselleen kauniin nimen
1, 2. a) Miksi tuleva ”Jehovan päivä” kiinnostaa henkilökohtaisesti kristittyjä? b) Mikä ylevä kysymys liittyy Jehovan päivän tuloon?
LÄHES kahdentuhannen vuoden ajan kristityt ovat ’odottaneet Jehovan päivän läsnäoloa ja pitäneet sen läheisenä mielessään’ (2. Pietarin kirje 3:12; Titukselle 2:13). Ymmärrettävästi he toivovat hartaasti tuon päivän tuloa, merkitseehän se sitä, että he alkavat vapautua epätäydellisyyden tuhoisasta vaikutuksesta (Roomalaisille 8:22). Se merkitsee myös niiden paineiden loppumista, joita heillä on näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1).
2 Vaikka Jehovan päivä tuokin helpotusta vanhurskaille, se merkitsee tuhoa ”niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista” (2. Tessalonikalaisille 1:7, 8). Tämä on vakavoittava ajatus. Tuhoaako Jumala tosiaan jumalattomat vain pelastaakseen kansansa ahdistavista olosuhteista? Jesajan 63. luku osoittaa, että asiaan liittyy paljon ylevämpi kysymys, nimittäin Jumalan nimen pyhittäminen.
Voittoisa soturi marssii
3, 4. a) Millainen on Jesajan 63. luvussa olevan ennustuksen tausta? b) Kenen Jesaja näkee marssivan kohti Jerusalemia, ja kenen jotkut oppineet ovat sanoneet hänen olevan?
3 Jesajan 62. luvussa käsiteltiin juutalaisten vapautumista Babylonin vankeudesta ja paluuta kotimaahan. Herää luonnollisesti kysymys: onko ennallistetulla juutalaisjäännöksellä syytä pelätä hävitystä vielä muidenkin viholliskansojen taholta? Jesajan näky lievittää suuresti heidän pelkoaan. Ennustuksessa sanotaan aluksi: ”Kuka on tuo, joka tulee Edomista, hehkuvan värisissä vaatteissa Bosrasta, tuo, joka on kunniakas puvussaan, joka marssii voimansa runsaudessa?” (Jesaja 63:1a.)
4 Jesaja näkee voimakkaan ja voittoisan soturin marssivan kohti Jerusalemia. Hänen komea pukunsa ilmaisee, että hän on korkeimmassa mahdollisessa asemassa. Hän tulee Edomin huomattavimman kaupungin, Bosran, suunnasta, mikä viittaa siihen, että hän on saanut merkittävän voiton tuosta vihollismaasta. Kuka tämä soturi mahtaa olla? Jotkut oppineet sanovat, että hän on Jeesus Kristus. Toiset ajattelevat, että hän on juutalainen sotapäällikkö Juudas Makkabi. Soturi kuitenkin ilmaisee itse henkilöllisyytensä, kun hän vastaa edellä olevaan kysymykseen: ”Minä, joka puhun vanhurskaudessa, joka uhkun voimaa pelastaakseni.” (Jesaja 63:1b.)
5. Kuka on Jesajan näkemä soturi, ja miksi vastaat siten?
5 Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä soturi on itse Jehova Jumala. Hänestä sanotaan toisaalla, että hänellä on ”dynaamisen energian runsaus” ja että hän ’puhuu sitä, mikä on vanhurskasta’ (Jesaja 40:26; 45:19, 23). Soturin komeat vaatteet tuovat mieleen psalmistan sanat: ”Oi Jehova, Jumalani, sinä olet osoittautunut hyvin suureksi. Arvokkuuteen ja loistoon olet pukeutunut.” (Psalmit 104:1.) Vaikka Jehova on rakkauden Jumala, Raamattu osoittaa, että hän omaksuu tarvittaessa soturin roolin (Jesaja 34:2; 1. Johanneksen kirje 4:16).
6. Miksi Jehova palaa taistelusta, joka on käyty Edomissa?
6 Miksi Jehova palaa taistelusta, joka on käyty Edomissa? Edomilaiset ovat olleet esi-isänsä Esaun ajoista lähtien Jumalan liittokansan herkeämättömiä vihollisia (1. Mooseksen kirja 25:24–34; 4. Mooseksen kirja 20:14–21). Edomin Juudaa kohtaan tunteman vihan syvyys kävi erityisesti ilmi Jerusalemin autioittamisen aikana, kun edomilaiset kannustivat babylonialaissotilaita (Psalmit 137:7). Jehova pitää tällaista vihamielisyyttä loukkauksena itseään kohtaan. Ei ihme, että hän päätti vetää esiin koston miekkansa Edomia vastaan! (Jesaja 34:5–15; Jeremia 49:7–22.)
7. a) Miten Edomin vastainen ennustus täyttyi ensimmäisen kerran? b) Mitä Edom kuvaa?
7 Jesajan näky rohkaisee näin ollen suuresti Jerusalemiin palaavia juutalaisia. Se vakuuttaa heidät siitä, että he voivat asua turvallisesti uudessa kodissaan. Profeetta Malakian päiviin mennessä Jumala onkin tehnyt Edomin ”vuoret autioiksi” ja antanut sen ”perinnön erämaan sakaaleille” (Malakia 1:3). Merkitseekö tämä sitä, että Jesajan ennustus täyttyi kokonaan Malakian aikaan mennessä? Ei, sillä vaikka Edom olikin autiona, se oli päättänyt rakentaa uudelleen hävitetyt paikat, ja Malakia sanoi Edomia edelleen ”jumalattomuuden alueeksi” ja ”kansaksi, jonka Jehova on asettanut tuomiojulistuksen alaisuuteen ajan hämärään asti” (Malakia 1:4, 5).a Profeetallisesti Edom kuitenkin käsittää muutakin kuin Esaun jälkeläiset. Se kuvaa kaikkia niitä kansakuntia, jotka osoittautuvat Jehovan palvojien vihollisiksi. Erityisen huomattavia tässä mielessä ovat olleet kristikunnan kansat. Mitä tälle nykyiselle Edomille tapahtuu?
Viinikuurna
8, 9. a) Mitä Jesajan näkemä soturi on tehnyt? b) Milloin ja miten kuvaannollinen viinikuurna poljetaan?
8 Jesaja kysyy takaisin palaavalta soturilta: ”Miksi pukusi on punainen ja vaatteesi ovat kuin viinikuurnan polkijalla?” Jehova vastaa: ”Viinikaukalon olen polkenut yksin, kun kansoista ei ketään ollut kanssani. Ja minä poljin niitä suuttumuksessani ja tallasin niitä vihastuksessani. Ja niiden purskuavaa verta roiskui vaatteilleni, ja olen tahrannut koko pukuni.” (Jesaja 63:2, 3.)
9 Nämä havainnolliset sanat kertovat verilöylystä, ovathan Jumalan hienot vaatteet tahriintuneet kuin viinikuurnan polkijalla! Viinikuurna kuvaa sopivasti sitä tilannetta, jossa Jehova Jumalan viholliset huomaavat olevansa, kun hän ryhtyy tuhoamaan heitä: he ovat ansassa. Milloin kuvaannollinen viinikuurna poljetaan? Myös Joelin ja apostoli Johanneksen ennustuksissa puhutaan kuvaannollisesta viinikuurnasta. Noiden ennustusten viinikuurna poljetaan silloin, kun Jehova polkee viholliset jalkoihinsa eli tuhoaa heidät Harmagedonissa. (Joel 3:13; Ilmestys 14:18–20; 16:16.) Jesajan profeetallinen viinikuurna viittaa samaan ajankohtaan.
10. Miksi Jehova sanoo, että hän polki viinikuurnan yksin?
10 Miksi Jehova sanoo polkeneensa viinikuurnan yksin, kun kansoista ei ollut ketään hänen kanssaan? Eikö Jeesus Kristus johda viinikuurnan polkemista Jumalan edustajana? (Ilmestys 19:11–16.) Kyllä johtaa, mutta Jehova ei viittaa tässä henkiluomuksiin vaan ihmisiin. Hän tarkoittaa, ettei yksikään ihminen kykene raivaamaan maapallolta Saatanan kannattajia (Jesaja 59:15, 16). Kaikkivaltiaan Jumalan tehtäväksi jää polkea heitä suuttumuksessaan, kunnes heidät on perusteellisesti murskattu.
11. a) Miksi Jehova tuottaa ”kostonpäivän”? b) Keitä ”lunastetut” olivat muinoin, ja keitä he ovat nykyään?
11 Jehova selittää enemmän sitä, miksi hän suorittaa tämän tehtävän itse: ”Kostonpäivä on sydämessäni, ja tullut on lunastettujeni vuosi.” (Jesaja 63:4.)b Vain Jehovalla on oikeus kostaa niille, jotka vahingoittavat hänen kansaansa (5. Mooseksen kirja 32:35). ”Lunastetut” olivat muinoin juutalaisia, jotka kärsivät babylonialaisten käsissä (Jesaja 35:10; 43:1; 48:20). Nykyään he ovat voideltu jäännös (Ilmestys 12:17). Muinaisten osatovereittensa tavoin heidätkin on lunastettu uskonnollisesta vankeudesta. Lisäksi voideltuja ja heidän ”muihin lampaisiin” kuuluvia tovereitaan on noiden juutalaisten tavoin vainottu ja vastustettu (Johannes 10:16). Jesajan ennustus vakuuttaa nykyisille kristityille, että Jumala puuttuu määräaikanaan asioiden kulkuun heidän hyväkseen.
12, 13. a) Missä mielessä Jehovalla ei ole auttajaa? b) Miten Jehovan käsivarsi hankkii pelastuksen, ja miten hänen vihastuksensa tukee häntä?
12 Jehova jatkaa: ”Minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja aloin hämmästellä, mutta kukaan ei tarjonnut tukea. Niinpä käsivarteni hankki minulle pelastuksen, ja minua tuki vihastukseni. Ja minä tallasin kansoja suuttumuksessani ja juovutin niitä vihastuksellani ja vuodatin maahan niiden purskuavaa verta.” (Jesaja 63:5, 6.)
13 Kukaan ihmisauttaja ei voi ottaa itselleen kunniaa Jehovan suuresta kostonpäivästä. Jehova ei myöskään tarvitse kenenkään ihmisen tukea toteuttaakseen tahtonsa.c Hänen suunnattoman vahva voiman käsivartensa on riittävä tähän tehtävään (Psalmit 44:3; 98:1; Jeremia 27:5). Häntä tukee myös hänen vihastuksensa. Miten? Jumalan vihastus ei ole hallitsematon tunne, vaan se on vanhurskasta närkästystä. Koska Jehova toimii aina vanhurskaiden periaatteiden pohjalta, hänen vihastuksensa tukee ja kannustaa häntä, kun hän ”vuodattaa maahan” vihollistensa ”purskuavaa verta” heidän häpeäkseen ja tappiokseen (Psalmit 75:8; Jesaja 25:10; 26:5).
Jumalan rakkaudelliset huomaavaisuudet
14. Mitä sopivia muistutuksia Jesaja nyt esittää?
14 Menneisyydessä juutalaiset menettivät nopeasti arvostuksensa niitä tekoja kohtaan, joita Jehova teki heidän hyväkseen. Siksi Jesaja muistuttaa heitä sopivasti siitä, miksi Jehova teki näitä tekoja. Jesaja julistaa: ”Jehovan rakkaudellisia huomaavaisuuksia minä mainitsen, Jehovan ylistyksiä, kaiken sen mukaisesti mitä Jehova on meille tehnyt, myös sen runsaan hyvyyden Israelin huonetta kohtaan, jota hän on sille ilmaissut armonosoitustensa mukaan ja rakkaudellisten huomaavaisuuksiensa runsauden mukaan. Ja hän sanoi vielä: ’Totisesti he ovat minun kansaani, poikia, jotka eivät osoittaudu petollisiksi.’ Heille hänestä siten tuli Pelastaja. Koko heidän ahdinkonsa ajan oli ahdistavaa hänelläkin. Ja hänen oma henkilökohtainen sanansaattajansa pelasti heidät. Rakkaudessaan ja säälissään hän heidät lunasti, ja hän nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.” (Jesaja 63:7–9.)
15. Miten ja miksi Jehova osoitti rakkaudellista huomaavaisuutta Abrahamin Egyptissä oleville jälkeläisille?
15 Miten huomattavan esimerkin Jehova antaakaan rakkaudellisen huomaavaisuuden eli uskollisen rakkauden osoittamisesta! (Psalmit 36:7; 62:12.) Jehova kiintyi rakkaudellisesti Abrahamiin. (Miika 7:20.) Hän lupasi tälle patriarkalle, että tämän siemenen eli jälkeläisen välityksellä kaikki kansakunnat siunaisivat itsensä (1. Mooseksen kirja 22:17, 18). Jehova piti kiinni lupauksestaan osoittamalla runsasta hyvyyttä Israelin huonetta kohtaan. Yksi hänen uskollisista teoistaan oli se, että hän pelasti Abrahamin jälkeläiset Egyptin orjuudesta (2. Mooseksen kirja 14:30).
16. a) Millä mielellä Jehova teki liittonsa Israelin kanssa? b) Miten Jumala suhtautuu kansaansa?
16 Egyptistä lähdön jälkeen Jehova toi Israelin Siinainvuorelle ja lupasi sille: ”Jos nyt tarkoin tottelette ääntäni ja pidätte liittoni, niin te totisesti tulette – – minun erikoisomaisuudekseni – –. Ja teistä tulee minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansakunta.” (2. Mooseksen kirja 19:5, 6.) Oliko Jehova vilpillinen tarjotessaan tällaista mahdollisuutta? Ei, sillä Jesaja paljastaa, mitä Jehova sanoi itsekseen: ”Totisesti he ovat minun kansaani, poikia, jotka eivät osoittaudu petollisiksi.” Muuan oppinut huomauttaa: ”Sana ’totisesti’ ei viittaa suvereeniuteen perustuvaan säädökseen eikä edeltätietämykseen vaan rakkauteen perustuvaan toiveeseen ja luottamukseen.” Jehova teki liittonsa hyvässä uskossa; hän halusi vilpittömästi kansansa menestyvän. Kansan ilmiselvistä puutteista huolimatta hän osoitti luottamusta sitä kohtaan. On suurenmoista palvoa Jumalaa, joka luottaa tällä tavalla palvojiinsa! Nykyään vanhimmat vahvistavat suuresti niitä, jotka on uskottu heidän valvontaansa, kun hekin luottavat Jumalan kansaan kuuluvien pohjimmaiseen hyvyyteen (2. Tessalonikalaisille 3:4; Heprealaisille 6:9, 10).
17. a) Miten Jehova todisti rakkautensa israelilaisia kohtaan? b) Mihin voimme luottaa nykyään?
17 Psalmista sanoo kuitenkin israelilaisista: ”He unohtivat Jumalan, Pelastajansa, Hänet joka oli tehnyt suuria tekoja Egyptissä.” (Psalmit 106:21.) Koska he olivat tottelemattomia ja jäykkäniskaisia, heidän olosuhteensa muuttuivat usein äärimmäisen tukaliksi (5. Mooseksen kirja 9:6). Lakkasiko Jehova osoittamasta heitä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta? Ei, vaan Jesaja päinvastoin kertoo, että ”koko heidän ahdinkonsa ajan oli ahdistavaa hänelläkin”. Miten empaattinen Jehova onkaan! Jumala suhtautui heihin kuin kuka tahansa rakastava isä. Hänelle tuotti tuskaa nähdä lastensa kärsivän, vaikka he kärsivätkin omaa tyhmyyttään. Osoitukseksi rakkaudestaan hän lähetti ennustuksen mukaisesti ”henkilökohtaisen sanansaattajansa” – joka oli luultavasti Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan – johtamaan heidät Luvattuun maahan (2. Mooseksen kirja 23:20). Näin Jehova nosti tämän kansakunnan ja kantoi sitä ”niin kuin mies kantaa poikaansa” (5. Mooseksen kirja 1:31; Psalmit 106:10). Voimme nykyään luottaa siihen, että Jehova on yhtä lailla selvillä meidän kärsimyksistämme ja että hän on myötätuntoinen meitä kohtaan, kun olemme hyvin tukalassa tilanteessa. Voimme luottavaisesti ’heittää kaiken huolemme hänelle, sillä hän huolehtii meistä’ (1. Pietarin kirje 5:7).
Jumala muuttuu viholliseksi
18. Miksi Jehova muuttui kansansa viholliseksi?
18 Meidän ei pitäisi koskaan käyttää väärin Jumalan rakkaudellista huomaavaisuutta. Jesaja jatkaa: ”He kuitenkin kapinoivat ja pahoittivat hänen pyhän henkensä. Hän muuttui nyt heidän vihollisekseen; hän itse soti heitä vastaan.” (Jesaja 63:10.) Jehova oli varoittanut, että vaikka hän on armollinen ja suosiollinen Jumala, hän ”ei suinkaan vapauta rangaistuksesta” (2. Mooseksen kirja 34:6, 7). Koska israelilaiset ottivat tavakseen kapinoida, he eivät voineet odottaa saavansa muuta kuin rangaistuksen. ”Älä unohda, kuinka olet ärsyttänyt Jehovaa, Jumalaasi, erämaassa”, muistutti Mooses. ”Siitä päivästä alkaen, jona lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun tulitte tähän paikkaan, te olette osoittautuneet käytökseltänne kapinallisiksi Jehovaa kohtaan.” (5. Mooseksen kirja 9:7.) Vastustamalla Jumalan hengen tervehenkistä vaikutusta he ovat pahoittaneet eli murehduttaneet tuon hengen (Efesolaisille 4:30). He ovat pakottaneet Jehovan muuttumaan heidän vihollisekseen (3. Mooseksen kirja 26:17; 5. Mooseksen kirja 28:63).
19, 20. Mitä juutalaiset muistelevat ja miksi?
19 Ahdingossaan jotkut juutalaiset alkavat miettiä menneisyyttä. Jesaja sanoo: ”Silloin muisteltiin muinaisia päiviä, hänen palvelijaansa Moosesta: ’Missä on Hän, joka toi heidät ylös merestä katraansa paimenten kanssa? Missä on Hän, joka pani häneen pyhän henkensä, Hän, joka antoi kauniin käsivartensa kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka jakoi vedet heidän edestään tehdäkseen itselleen ajan hämärään asti kestävän nimen, joka pani heidät kulkemaan läpi kuohuvien vesien, niin että he, kuin hevonen erämaassa, eivät kompastuneet? Niin kuin eläinkin menee alas laaksotasangolle, niin saattoi Jehovan henki heidät lepäämään.’” (Jesaja 63:11–14a.)d
20 Kärsiessään tottelemattomuutensa seurauksista juutalaiset kaipaavat niitä aikoja, jolloin Jehova ei ollut heidän vihollisensa vaan Vapauttajansa. He muistelevat, kuinka heidän ’paimenensa’, Mooses ja Aaron, johdattivat heidät turvallisesti Punaisenmeren läpi (Psalmit 77:20; Jesaja 51:10). He muistelevat aikaa, jolloin he eivät pahoittaneet Jumalan henkeä vaan se johdatti heitä sen ohjauksen välityksellä, jota Mooses ja muut hengen nimittämät vanhimmat antoivat (4. Mooseksen kirja 11:16, 17). He myös muistavat, kuinka he näkivät Jehovan käyttävän Mooseksen välityksellä voiman ”kaunista käsivarttaan” heidän hyväkseen! Aikanaan Jumala toi heidät pois suuresta ja pelottavasta erämaasta ja johdatti heidät maahan, joka vuoti maitoa ja hunajaa. (5. Mooseksen kirja 1:19; Joosua 5:6; 22:4.) Mutta nyt israelilaiset kärsivät, koska he ovat menettäneet suotuisan suhteensa Jumalaan!
’Kaunis nimi hänelle itselleen’
21. a) Mikä Jumalan nimeen liittyvä suurenmoinen etu Israelilla olisi voinut olla? b) Mikä oli Jumalan ensisijainen syy siihen, että hän vapautti Abrahamin jälkeläiset Egyptistä?
21 Israelilaisten aineelliset menetykset kuitenkin kalpenevat verrattuina siihen etuun, jonka he ovat heittäneet menemään, nimittäin etuun kirkastaa Jumalan nimeä. Mooses lupasi israelilaisille: ”Jehova korottaa sinut pyhäksi kansaksi itselleen, niin kuin hän vannoi sinulle, koska sinä pidät jatkuvasti Jehovan, Jumalasi, käskyt ja olet vaeltanut hänen teitään. Ja kaikkien maan kansojen on nähtävä, että sinut on otettu Jehovan nimiin, ja ne tosiaan pelkäävät sinua.” (5. Mooseksen kirja 28:9, 10.) Kun Jehova puolusti Abrahamin jälkeläisiä pelastamalla heidät Egyptin orjuudesta, hän ei tehnyt sitä vain siksi, että heidän elämänsä olisi ollut mukavampaa. Hän toimi paljon tärkeämmän asian, nimittäin nimensä, puolesta. Hän piti huolta siitä, että hänen nimensä ”tulisi julistetuksi kaikessa maassa” (2. Mooseksen kirja 9:15, 16). Ja kun Jumala osoitti armoa Israelin kapinoitua erämaassa, hän ei tehnyt sitä vain tunnesyistä. Jehova itse sanoi: ”Minä ryhdyin toimimaan oman nimeni takia, ettei sitä häpäistäisi – – kansakuntien silmien edessä.” (Hesekiel 20:8–10.)
22. a) Miksi Jumala taistelee jälleen kansansa puolesta tulevaisuudessa? b) Miten rakkautemme Jumalan nimeä kohtaan vaikuttaa tekoihimme?
22 Miten vaikuttaviin sanoihin Jesaja päättääkään tämän ennustuksen! Hän sanoo: ”Niin sinä johdit kansaasi tehdäksesi itsellesi kauniin nimen.” (Jesaja 63:14b.) Nyt on täysin selvää, miksi Jehova taistelee väkevästi kansansa etujen puolesta. Hän tekee näin itselleen kauniin nimen. Jesajan ennustus muistuttaa siis voimakkaasti siitä, että Jehovan nimen kantaminen on sekä kunnioittavaa pelkoa herättävä etu että suuri vastuu. Nykyään tosi kristityt rakastavat Jehovan nimeä enemmän kuin omaa elämäänsä (Jesaja 56:6; Heprealaisille 6:10). He inhoavat kaikkea sellaista, mikä voisi tuottaa häpeää tuolle pyhälle nimelle. He vastaavat Jumalan uskolliseen rakkauteen pysymällä uskollisina hänelle. Ja koska he rakastavat Jehovan kaunista nimeä, he kaipaavat sitä päivää, jolloin hän tallaa vihollisensa suuttumuksensa viinikuurnassa – eivät vain siksi, että siitä on hyötyä heille itselleen, vaan siksi, että se johtaa heidän rakkaan Jumalansa nimen kirkastamiseen (Matteus 6:9).
[Alaviitteet]
a Ensimmäisen vuosisadan Herodekset olivat edomilaisia.
b Ilmaus ”lunastettujeni vuosi” saattaa viitata samaan ajanjaksoon kuin ”kostonpäivä”. Huomaa, millä tavalla samanlaisia ilmauksia käytetään rinnakkain Jesajan 34:8:ssa.
c Jehovaa hämmästyttää se, ettei kukaan tarjonnut tukea. Voidaan tosiaan pitää hämmästyttävänä sitä, että lähes kaksituhatta vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen ihmiskunnan mahtavat edelleenkin vastustavat Jumalan tahtoa (Psalmit 2:2–12; Jesaja 59:16).
d Tämä kohta voisi alkaa myös sanoilla ”Hän muisteli” (Jesaja 63:11, engl. viitelaitoksen alaviite). Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että se, joka muistelee, on Jehova. Se mitä tämän jälkeen sanotaan, ei ilmennä Jehovan vaan hänen kansansa tunteita. Vuoden 1938 kirkkoraamattu kääntääkin nämä sanat seuraavasti: ”Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä.”
[Kuva s. 359]
Jehova toivoi paljon kansastaan