Onko ihmisellä kuolematon henki?
ONKO elämää kuoleman jälkeen? Tämä kysymys on askarruttanut ihmisiä tuhansia vuosia. Ihmiset ovat kautta aikojen pohtineet tätä asiaa kaikissa yhteiskunnissa ja muodostaneet siitä erilaisia käsityksiä.
Monet ihmiset uskovat, että ”henki” jää eloon ihmisen kuollessa. Kun ihminen kuolee, jättääkö tosiaan jokin hänen sisällään oleva hänen ruumiinsa ja jatkaa elämää? Mikä on elävässä ihmisessä oleva henki? Mitä sille tapahtuu kuollessamme? Jumalan henkeytetty sana, Raamattu, antaa näihin kysymyksiin totuudenmukaiset ja tyydyttävät vastaukset.
Mikä on henki?
Raamatussa ”hengeksi” käännetyt alkukieliset sanat merkitsevät pohjimmiltaan ’hengitystä, henkäystä, hengenvetoa’. Tähän sisältyy kuitenkin paljon enemmän kuin hengittäminen. Esimerkiksi raamatunkirjoittaja Jaakob sanoo: ”Ruumis ilman henkeä on kuollut.” (Jaakobin kirje 2:26.) Näin ollen henki on se, mikä tekee ruumiista elävän.
Tämä eläväksi tekevä voima ei voi olla vain hengitysilma, joka kulkee keuhkojen läpi. Miksi ei? Koska hengityksen lakattuakin ruumiin solut pysyvät elossa lyhyen aikaa, The World Book Encyclopedian mukaan ”useiden minuuttien ajan”. Tästä syystä elvytysyritykset voivat onnistua. Mutta kun viimeinenkin elämänkipinä on sammunut ruumiin soluista, kaikki yritykset elämän palauttamiseksi ovat turhia. Minkäänlainen määrä ilmaa ei voi herättää eloon edes yhtä solua. Henki on siis näkymätön elämänvoima, joka pitää solut ja ihmisen elossa. Tätä elämänvoimaa ylläpidetään hengittämällä. (Job 34:14, 15.)
Onko tällainen henki vain ihmisillä? Raamattu auttaa meitä tekemään oikean päätelmän. Viisas kuningas Salomo kirjoitti: ”Kuka tietää ihmisten poikien hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?” (Saarnaaja 3:21.) Niin eläimillä kuin ihmisilläkin sanotaan siis olevan henki. Miten se on mahdollista?
Henkeä eli elämänvoimaa voidaan verrata sähkövirtaan, joka kulkee koneen tai laitteen läpi. Näkymättömän sähkön avulla voidaan saada aikaan erilaisia toimintoja sen mukaan, millaisen laitteen käyttövoimana se on. Esimerkiksi sähköliesi saadaan tuottamaan lämpöä, tietokone käsittelemään tietoa ja televisio välittämään kuvia ja ääntä. Sähkövirta ei kuitenkaan koskaan omaksu sen laitteen ominaisuuksia, jonka se saa toimimaan. Se pysyy yksinkertaisesti voimana. Myöskään elämänvoima ei omaksu mitään sen olennon ominaisuuksia, jonka se tekee eläväksi. Sillä ei ole persoonallisuutta eikä ajattelukykyä. Sekä ihmisillä että eläimillä ”on sama henki” (Saarnaaja 3:19). Niinpä kun ihminen kuolee, hänen henkensä ei jatka olemassaoloaan jossain muualla henkiolentona.
Mikä sitten on kuolleiden tila? Ja mitä hengelle tapahtuu, kun ihminen kuolee?
”Tomuun sinä palaat”
Kun ensimmäinen ihminen, Aadam, rikkoi tahallaan Jehova Jumalan käskyä, tämä sanoi hänelle: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Missä Aadam oli ennen kuin Jehova loi hänet tomusta? Ei missään! Häntä ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Kun Jehova Jumala sanoi, että Aadam ’palaisi maahan’, hän tarkoitti, että Aadam kuolisi. Aadam ei siirtyisi henkimaailmaan, vaan kuoleman jälkeen häntä ei taaskaan olisi olemassa. Hänen rangaistuksenaan oli kuolema – elämän päättyminen – eikä siirtyminen toiseen maailmaan. (Roomalaisille 6:23.)
Entä muut, jotka ovat kuolleet? Kuolleiden tila käy selvästi ilmi Saarnaajan 9:5, 10:stä, jossa sanotaan: ”Kuolleet eivät tiedä mitään – – ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa, eikä viisautta tuonelassa.” (Vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Kuolema on siis olemattomuuden tila. Psalmista kirjoitti, että ihmisen kuollessa ”hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät” (Psalmit 146:4).
Kuolleet ovat selvästikin tiedottomia, toimettomia. He eivät tiedä mitään, eivätkä he voi nähdä meitä, kuulla meitä eivätkä puhua meille. He eivät voi myöskään auttaa eivätkä vahingoittaa meitä. Kuolleita ei tosiaankaan tarvitse pelätä. Mutta missä mielessä henki ”lähtee” ihmisestä hänen kuolinhetkellään?
Henki ”palaa tosi Jumalan luo”
Raamattu osoittaa, että kun ihminen kuolee, ”henki palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi” (Saarnaaja 12:7). Tarkoittaako tämä sitä, että henki itsenäisenä olentona kirjaimellisesti kulkee halki avaruuden Jumalan läsnäoloon? Ei suinkaan. Raamatussa sanalla ”palata”, ei välttämättä tarkoiteta varsinaista liikkumista paikasta toiseen. Esimerkiksi uskottomille israelilaisille sanottiin: ”’Palatkaa minun luokseni, niin minä tahdon palata teidän luoksenne’, on armeijoiden Jehova sanonut.” (Malakia 3:7.) Israelin paluu Jehovan luo merkitsi kääntymistä pois väärästä menettelystä ja mukautumista jälleen hänen vanhurskaaseen tiehensä. Ja Jumalan paluu Israelin luo merkitsi puolestaan sitä, että hän katsoisi jälleen suosiollisesti kansansa puoleen. Molemmissa tapauksissa paluu liittyi asenteeseen, ei kirjaimelliseen siirtymiseen maantieteellisestä paikasta toiseen.
Myöskään silloin, kun henki ”palaa” kuolinhetkellä Jumalan luo, ei tapahdu mitään varsinaista siirtymistä maan päältä taivaaseen. Muista, että henki on elämänvoima. Kun tuo voima on lähtenyt ihmisestä, vain Jumala pystyy palauttamaan sen häneen. Henki siis ”palaa tosi Jumalan luo” siinä mielessä, että kaikki toivo ihmisen tulevasta elämästä on nyt täysin Jumalan käsissä.
Ajatellaanpa esimerkiksi sitä, mitä Raamattu sanoo Jeesuksen kuolemasta. Evankeliuminkirjoittaja Luukas kertoo: ”Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ’Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.’ Tämän sanottuaan hän antoi henkensä.” (Luukas 23:46.) Kun Jeesuksen henki lähti hänestä, hän ei ollut kirjaimellisesti matkalla taivaaseen. Jeesus herätettiin kuolleista vasta kolmantena päivänä, ja vasta 40 päivää tämän jälkeen hän nousi taivaaseen (Apostolien teot 1:3, 9). Kuolemansa hetkellä Jeesus kuitenkin uskoi luottavaisesti henkensä Isänsä Jehovan käsiin varmana siitä, että tämä pystyisi herättämään hänet takaisin eloon.
Tosiaankin vain Jumala voi herättää ihmisen takaisin eloon (Psalmit 104:30). Miten hienot tulevaisuudennäkymät tämä avaakaan!
Varma toivo
Raamatussa sanotaan: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Jeesus Kristus siis lupasi, että kaikki Jehovan muistissa olevat ihmiset saavat ylösnousemuksen. Emme enää saa kuulla surullisia kuolinsanomia, vaan iloisia uutisia niistä, jotka on herätetty eloon. Tulee olemaan suunnaton ilo toivottaa rakkaansa takaisin haudasta!
Haluaisitko lisää tietoa siitä, miten voit hyötyä tästä Jumalan antamasta toivosta? Kirjoita alla olevaan osoitteeseen, niin lähetämme sinulle kirjasen Kuolleiden henget – Voivatko ne auttaa tai vahingoittaa sinua? Onko niitä todella olemassa?
Ellei toisin mainita, kaikkien raamatunlainausten lähteenä on Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös.