Kohtele toisia Jumalan tahdon mukaisesti

1–3. a) Mitä monille kristityille saattaa tulla mieleen muinaisesta Tyroksesta? b) Kerro, miten kuningas Hiram ja Israel olivat kanssakäymisissä keskenään. c) Mitä Tyrokseen liittyviä seikkoja haluamme miettiä?

MITÄ muinainen Tyros tuo mieleesi? Monille kristityille tulee mieleen ennustus, joka täyttyi, kun Aleksanteri Suuri kaapi pois Tyroksen mannerkaupungin kiviset jäännökset, rakensi niistä pengertien Tyroksen uudempaan saarikaupunkiin ja tuhosi sen (Hesekiel 26:4, 12; Sakarja 9:3, 4). Entä saako Tyros sinut ajattelemaan, miten sinun pitäisi tai ei pitäisi kohdella hengellisiä veljiäsi ja muita?

² Miksi Tyros tuhoutui? ”Tyroksen kolmen kapinan takia, ja neljän takia, – – koska he ovat luovuttaneet kokonaisen pakkosiirtolaisjoukon Edomille eivätkä muistaneet veljien liittoa. Ja minä lähetän tulen Tyroksen muuria vastaan.” (Aamos 1:9, 10.) Aiemmin Tyroksen kuningas Hiram oli osoittanut hyvää tahtoa Daavidia kohtaan ja järjestänyt rakennusmateriaaleja Salomon temppeliä varten. Salomo teki liiton Hiramin kanssa ja antoi hänelle kaupunkeja Galileasta. Hiram kutsui Salomoa veljekseen. (1. Kuninkaiden kirja 5:1–18; 9:10–13, 26–28; 2. Samuelin kirja 5:11.) Kun Tyros ”ei muistanut veljien liittoa” vaan myi jotkut Jumalan palvelijoista orjuuteen, Jehova pani sen merkille.

³ Mitä voimme oppia siitä, että Jumala tuomitsi Tyroksessa asuvat kanaanilaiset hänen kansansa tylystä kohtelusta? Eräs tärkeä opetus liittyy siihen, miten kohtelemme hengellisiä veljiämme. Tämän kirjan edellisissä luvuissa huomiomme on kiinnitetty joihinkin kahdentoista profeetan neuvoihin, jotka koskevat kanssakäymistä toisten kanssa, esimerkiksi rehellisyyttä liiketavoissa sekä puhdasta käytöstä. Heidän kirjoistaan löytyy kuitenkin lisää viitteitä siitä, miten Jumala haluaa meidän kohtelevan toisia.

 4. Missä mielessä edomilaiset olivat israelilaisten ”veljiä”, mutta miten he heitä kohtelivat?

⁴ Voimme oppia jotain tuomiosta, jonka Jumala lausui Edomille, Israelin lähellä sijaitsevalle maalle: ”Eikä sinun pitäisi katsoa mitä näet veljesi päivänä, hänen epäonnensa päivänä, eikä sinun pitäisi iloita Juudan pojista heidän menehtymisensä päivänä.” (Obadja 12.) Tyroslaiset ovat saattaneet olla israelilaisten ”veljiä” kaupankäynnin kannalta, mutta edomilaiset olivat heidän ”veljiään” sanan varsinaisessa merkityksessä, koska he olivat Jaakobin kaksoisveljen Esaun jälkeläisiä. Jehovakin kutsui edomilaisia israelilaisten veljiksi (5. Mooseksen kirja 2:1–4). Siksi se, että edomilaiset iloitsivat, kun juutalaiset kärsivät tuhon babylonialaisten käsissä, oli todella inhottavaa (Hesekiel 25:12–14).

 5. Millaisissa tilanteissa saattaisimme osoittaa samanlaista henkeä kuin edomilaiset?

⁵ Jumala ei selvästikään hyväksynyt edomilaisten tapaa kohdella juutalaisia veljiään. Voisimme kuitenkin kysyä itseltämme: Mitä Jumala sanoisi minun tavastani kohdella veljiäni? Tärkeää on esimerkiksi se, miten suhtaudumme veljiimme ja kohtelemme heitä, kun kaikki ei mene hyvin. Kuvitellaanpa esimerkiksi, että joku kristitty on loukannut sinua tai että hänen ja jonkun sukulaisesi välillä on ongelma. Jos sinulla olisi ”valituksen syytä”, kantaisitko kaunaa sen sijaan, että antaisit asian olla tai yrittäisit selvittää sen? (Kolossalaisille 3:13; Joosua 22:9–30; Matteus 5:23, 24.) Tämä voisi vaikuttaa siihen, miten kohtelisit veljeäsi. Saattaisit suhtautua häneen kylmäkiskoisesti ja voisit siksi vältellä häntä tai puhua hänestä pahaa. Kuvitellaanpa vielä, että myöhemmin veljesi hairahtuu ja ehkä seurakunnan vanhinten on jopa neuvottava tai ojennettava häntä (Galatalaisille 6:1). Ilmentäisitkö edomilaisten henkeä ja olisitko vahingoniloinen? Miten Jumala haluaisi sinun suhtautuvan?

 6. Mitä Miikan 7:18 kannustaa meitä tekemään vastakohtana sille, mistä Sakarjan 7:10:ssä puhutaan?

⁶ Jehova sanoi Sakarjan välityksellä: ”Älkääkä suunnitelko sydämessänne mitään pahaa toisianne vastaan.” (Sakarja 7:9, 10; 8:17.) Tämä on tärkeä neuvo, kun meistä tuntuu, että joku veli on loukannut meitä tai tehnyt vääryyttä jollekin sukulaisellemme. Tällöin on helppo ”suunnitella sydämessä pahaa” ja sitten antaa sen näkyä teoissa. Jumala taas haluaa meidän jäljittelevän hänen myönteistä esimerkkiään. On hyvä muistaa, että Jehova ”antaa anteeksi erehdyksen ja sivuuttaa – – rikkomuksen”a, kuten Miika kirjoitti (Miika 7:18). Miten voimme soveltaa tätä käytännössä?

 7. Miksi saattaisimme päättää vain unohtaa jonkin loukkauksen?

⁷ Meitä voi satuttaa se, mitä meille tai jollekulle sukulaisellemme on tehty, mutta kuinka vakavasta asiasta todellisuudessa on kyse? Raamatussa kerrotaan pääpiirteissään, miten erimielisyydet, jopa synti veljeä vastaan, tulee käsitellä. Silti usein on parasta vain jättää virhe tai loukkaus huomiotta, ”sivuuttaa rikkomus”. Kysy itseltäsi: Voisiko tämä olla yksi niistä 77 kerrasta, kun minun tulisi antaa hänelle anteeksi? Voisinko yksinkertaisesti unohtaa asian? (Matteus 18:15–17, 21, 22.) Vaikka loukkauksella tuntuisikin olevan merkitystä nyt, onko sillä merkitystä tuhannen vuoden kuluttua? Voimme oppia jotain tärkeää Saarnaajan 5:20:stä, jossa kerrotaan ruokaa ja juomaa nauttivasta työntekijästä: ”Ei hän muista useinkaan elämänsä päiviä, koska tosi Jumala antaa hänen ahertaa siinä, mikä on hänen sydämensä ilo.” Kun tuo mies keskittyy tyytyväisenä siihen, mikä sillä hetkellä tuottaa hänelle mielihyvää, päivittäisen elämän ongelmat tahtovat unohtua häneltä. Voimmeko jäljitellä tätä asennetta? Jos keskitymme kristillisen veljeyden tuottamaan iloon, kykenemme ehkä unohtamaan ongelmat, joilla ei ole pysyvää merkitystä ja joita emme muista uudessa maailmassa. Tämä on täysin erilainen tapa suhtautua asioihin kuin vahingonilon tunteminen tai loukkausten muisteleminen.

 8. Milloin voi olla vaikeaa puhua totta?

⁸ Kahdentoista profeetan kirjoista korostuu voimakkaasti myös se, että Jumala haluaa meidän puhuvan totuudenmukaisesti. Me tietysti pyrimme puhumaan toisille ”hyvän uutisen totuutta” (Kolossalaisille 1:5; 2. Korinttilaisille 4:2; 1. Timoteukselle 2:4, 7). Voi olla kuitenkin vaikeampaa pysyä totuudessa jokapäiväisissä keskusteluissa perheenjäsenten ja hengellisten veljien kanssa, kun aiheet ja tilanteet vaihtelevat laidasta laitaan. Miksi on näin?

 9. Milloin saattaisimme tuntea houkutusta olla kertomatta koko totuutta, mutta mitä meidän pitäisi kysyä itseltämme?

⁹ Kukapa meistä ei olisi sanonut tai tehnyt jotain epäystävällistä, mistä meitä on myöhemmin muistutettu. Luultavasti meitä nolotti ja tunsimme jossain määrin syyllisyyttä. Tällaiset tunteet voivat saada ihmisen kieltämään virheensä tai tarjoamaan tosiasioita vääristävän selityksen, jotta hän voisi puolustella väärää tekoaan tai saada sen näyttämään oikealta. Kiusallisessa tilanteessa voimme tuntea myös houkutusta kaunistella tosiasioita jättämällä jotain kertomatta. Sanamme voivat pitää muodollisesti paikkansa mutta silti antaa täysin väärän kuvan asiasta. Ehkä tämä ei ole räikeää valehtelemista, joka on nykymaailmassa yleistä, mutta voimmeko tällöin sanoa noudattaneemme kehotusta ”puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä [tai veljensä] kanssa”? (Efesolaisille 4:15, 25; 1. Timoteukselle 4:1, 2.) Kun kristitty tietää sisimmässään esittävänsä asiat siten, että veljet tekevät väärän päätelmän ja uskovat sellaista, mikä ei ole aivan totta eikä pidä tarkasti paikkaansa, miltä arvelet Jumalasta tuntuvan?

10. Mikä oli profeettojen mukaan yleistä muinaisessa Israelissa ja Juudassa?

¹⁰ Profeetat ymmärsivät, että jopa Jehovalle vihkiytyneeseen kansaan kuuluvat miehet ja naiset jättävät toisinaan huomiotta hänen tahtonsa. Hoosea ilmaisi, mitä Jumala ajatteli joistakuista hänen aikalaisistaan: ”Hävitys heille, sillä he ovat rikkoneet minua vastaan! Ja minä itse ryhdyin lunastamaan heitä, mutta he itse ovat puhuneet valheita jopa minua vastaan.” Sen lisäksi, että Jehovaa vastaan esitettiin suoria, kiistattomia valheita, Hoosea sanoo joidenkuiden sortuneen myös ”kirousten lausumiseen ja petoksen harjoittamiseen”, ehkä siten, että he johtivat toisia harhaan tosiasioita vääristelemällä. (Hoosea 4:1, 2; 7:1–3, 13; 10:4; 12:1.) Hoosea kirjoitti nämä sanat Samariassa, pohjoisessa valtakunnassa. Olivatko asiat paremmin Juudassa? Miika kertoo: ”Sen omat rikkaat miehet ovat tulleet täyteen väkivaltaa, ja sen omat asukkaat ovat puhuneet valhetta, ja heidän kielensä on vilpillinen heidän suussaan.” (Miika 6:12.) Meidän on hyvä olla selvillä siitä, että profeetat tuomitsivat petoksen harjoittamisen ja ne, joiden ”kieli on vilpillinen heidän suussaan”. Siksi jopa kristityt, jotka eivät varmasti halua valehdella tietoisesti, voivat kysyä itseltään: Voisiko olla niin, että toisinaan harjoitan petosta tai että kieleni on vilpillinen? Mitä Jumala haluaa minulta tässä suhteessa?

11. Miten Jumala profeettojen mukaan haluaa meidän käyttävän kieltämme?

¹¹ Toisaalta Jumala teki profeettojen välityksellä selväksi myös sen, millaista hyvää käytöstä hän meiltä odottaa. Sakarjan 8:16 sanoo: ”Näitä teidän tulee tehdä: Puhukaa totuudenmukaisesti toisillenne. Tuomitkaa porteissanne totuuden mukaan ja rauhan tuomiolla.” Sakarjan päivinä portit olivat julkisia paikkoja, joissa vanhimmat käsittelivät oikeusasioita (Ruut 4:1; Nehemia 8:1). Sakarja ei kuitenkaan sanonut, että tämä oli ainoa tilanne, jossa tuli puhua rehellisesti. Meidän on oltava rehellisiä virallisissa ja julkisissa yhteyksissä, mutta meitä kehotetaan myös: ”Puhukaa totuudenmukaisesti toisillenne.” Tämä käsittää esimerkiksi ne tilanteet, joissa puhumme kotimme suojissa aviopuolisomme tai muiden perheenjäsentemme kanssa. Se soveltuu myös niihin päivittäisiin keskusteluihin, joita käymme hengellisten veljiemme ja sisartemme kanssa kasvotusten, puhelimitse tai jollain muulla tavalla. Heillä on kaikki syyt olettaa, että sanamme pitävät paikkansa. Kristittyjen vanhempien tulee tähdentää lapsilleen, että on erittäin tärkeää karttaa valehtelemista. Tällöin nuoret varttuvat tietoisina siitä, että Jumala odottaa heidän karttavan vilpillistä kieltä ja olevan täysin rehellisiä puheessaan (Sefanja 3:13).

12. Mitä arvokasta voimme oppia kahdentoista profeetan kirjoituksista?

¹² Nuori tai aikuinen, joka pitää kiinni totuudesta, noudattaa Sakarjan kehotusta: ”Rakastakaa siis totuutta ja rauhaa.” (Sakarja 8:19.) Pane lisäksi merkille, mistä Jehova Malakian mukaan ennusti Poikansa näyttävän esimerkkiä: ”Totuuden laki osoittautui olevan hänen suussaan, eikä hänen huuliltaan löytynyt epävanhurskautta. Rauhassa ja oikeamielisyydessä hän vaelsi kanssani.” (Malakia 2:6.) Odottaisiko Jehova meiltä jotain vähempää? Muista, että meillä on hänen koko Sanansa, muun muassa kahdentoista profeetan kirjoitukset ja kaikki niissä oleva opetus, josta voimme hyötyä.

13. Mihin toiseen ongelmaan Miikan 6:12 luo valoa?

¹³ Miikan 6:12:n mukaan Jumalan muinaiset palvelijat kohtelivat toisia väärin muun muassa siten, että he puhuivat valhetta ja heidän kielensä oli vilpillinen. Mutta tuossa jakeessa nostetaan esiin toinenkin vakava epäkohta: ”Rikkaat miehet ovat tulleet täyteen väkivaltaa.” Mitä tämä tarkoittaa ja mitä voimme tästä oppia?

14, 15. Millainen väkivaltainen maine Jumalan kansaa ympäröivillä mailla oli?

¹⁴ Mieti, millainen maine oli joillakin niistä maista, jotka sijaitsivat lähellä Jumalan kansaa. Koillisessa oli Assyria, jonka pääkaupungista Ninivestä Nahum kirjoitti: ”Voi verenvuodatuksen kaupunkia! Se on täpötäynnä petosta ja ryöstöä. Saalis ei lopu!” (Nahum 3:1.) Assyrialaiset olivat kuuluja hyökkäyssodistaan ja sotavankien julmasta kohtelusta. Vankeja poltettiin tai nyljettiin elävältä ja toisilta puhkaistiin silmät tai leikattiin nenä, korvat tai sormet. Kirjassa Muinaisaarteita etsimässä sanotaan: ”Niniven nimestä tuli murhien, ryöstöjen, sorron, häpeän, sodan ja kauhun käsite semmoisenaan.” Tästä väkivallasta todistaa muuan silminnäkijä (joka on saattanut itsekin harjoittaa sitä). Kun Niniven kuningas kuuli Joonan sanoman, hän sanoi alamaisistaan: ”Verhoutukoot säkkikankaaseen, ihmiset ja kotieläimet, ja huutakoot voimakkaasti Jumalan puoleen ja kääntykööt itse kukin pois pahalta tieltään ja väkivallasta, joka oli heidän käsissään.” (Joona 3:6–8.)b

¹⁵ Raakaa väkivaltaa eivät harjoittaneet ainoastaan assyrialaiset. Myös Juudan kaakkoispuolella sijaitsevaa Edomia rangaistiin. Miksi? ”Edom puolestaan tulee autioksi erämaaksi sen väkivallan vuoksi, jota on tehty Juudan pojille, joiden maassa he vuodattivat viatonta verta.” (Joel 3:19.) Ottivatko edomilaiset vaarin tästä varoituksesta, ja luopuivatko he väkivallan harjoittamisesta? Obadja kirjoitti noin kaksisataa vuotta myöhemmin: ”Sinun väkevien miestesi on kauhistuttava, oi Teman [edomilaiskaupunki], – –. Veljeesi Jaakobiin kohdistetun väkivallan vuoksi – – sinut karsitaan pois ajan hämärään asti.” (Obadja 9, 10.) Entä miten oli Jumalan kansan laita?

16. Mihin oman aikansa ongelmaan Aamos ja Habakuk kiinnittävät huomiomme?

¹⁶ Aamos paljasti, mikä oli tilanne Samariassa, pohjoisen valtakunnan pääkaupungissa: ”’Nähkää monet mellakat sen keskellä ja petolliset riistot sen sisäpuolella. Eivätkä he ole osanneet tehdä sitä, mikä on oikeaa’, lausuu Jehova, ’nuo jotka varastoivat väkivaltaa ja ryöstöä.’” (Aamos 3:9, 10.) Tilanteen luulisi olleen erilainen Juudassa, missä sijaitsi Jehovan temppeli. Juudassa asuva Habakuk kysyi kuitenkin Jumalalta: ”Kuinka kauan minun on huudettava sinua auttamaan väkivallan takia, etkä sinä pelasta? Minkä vuoksi sinä annat minun nähdä sitä, mikä on vahingollista, ja katselet jatkuvasti pelkkää vaivaa? Ja miksi edessäni on ryöstöä ja väkivaltaa.” (Habakuk 1:2, 3; 2:12.)

17. Mikä on voinut olla syynä siihen, että Jumalan kansan keskuudessa kehittyi taipumus väkivaltaan?

¹⁷ Yleistyiköhän väkivalta Jumalan palvelijoiden keskuudessa siksi, että he antoivat assyrialaisten, edomilaisten ja muiden kansojen asenteen väkivaltaa kohtaan vaikuttaa itseensä? Salomo oli varoittanut tästä mahdollisuudesta: ”Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä valitse mitään hänen teistään.” (Sananlaskut 3:31; 24:1.) Jeremia sanoi myöhemmin suoraan: ”Näin on Jehova sanonut: ’Kansakuntien tietä älkää opetelko.’” (Jeremia 10:2; 5. Mooseksen kirja 18:9.)

18, 19. a) Jos Habakuk eläisi nykyään, miten hän saattaisi suhtautua väkivallan nykyisiin ilmenemismuotoihin? b) Mitä mieltä sinä olet nykyajan väkivallasta?

¹⁸ Jos Habakuk eläisi nykyään, eikö hän olisi kauhuissaan meidän aikanamme ilmenevästä väkivallasta? Monien elämä on nuoresta pitäen väkivallan kyllästämää. Animaatioelokuvissa, jotka kiehtovat poikia ja tyttöjä, on väkivaltaa: yksi hahmo yrittää murskata, räjäyttää tai muulla tavoin tuhota toisen. Ennen pitkää monet nuoret siirtyvät pelaamaan video- ja tietokonepelejä, joissa voitetaan ampumalla, räjäyttämällä tai hävittämällä vastustajat. ”Nehän ovat vain pelejä”, vastustelevat jotkut. Mutta ne, jotka pelaavat väkivaltaisia pelejä kotitietokoneellaan tai pelihallissa, uppoutuvat syvälle väkivaltaan, ja se taas muokkaa heidän asenteitaan ja reagointitapaansa. Seuraava henkeytetty neuvo on osuva: ”Väkivallan mies viettelee lähimmäisensä ja saa hänet kulkemaan tietä, joka ei ole hyvä.” (Sananlaskut 16:29.)

¹⁹ Habakuk joutui katselemaan jatkuvasti pelkkää vaivaa eikä hän voinut välttyä näkemästä edessään väkivaltaa, mutta se murehdutti häntä. Voisit nyt kysyä itseltäsi, istuisiko hän mukavasti katselemassa kanssasi ohjelmia, joita sinun on tapana katsella televisiosta. Kysy itseltäsi myös, järjestäisikö hän aikaa mennäkseen katsomaan niin sanottuja urheilutapahtumia, jotka on suunniteltu väkivaltaisiksi ja joissa pelaajat jopa käyttävät muinaisten gladiaattorien tavoin suojavarusteita. Joissakin peleissä monien katselijoiden mielestä on jännittävää seurata pelaajien tai villiintyneiden kannattajien välisiä tappeluja. Joissakin kulttuureissa katsellaan väkivaltaisia elokuvia ja videoita, joiden aiheena ovat sodat tai taistelulajit. Tätä saatetaan puolustella sillä, että kyse on historiasta tai kansallisesta kulttuuritaustasta, mutta tekeekö se väkivallasta hyväksyttävämpää? (Sananlaskut 4:17.)

20. Millaisesta väkivallasta Malakia ilmaisee Jehovan näkemyksen?

²⁰ Malakia nostaa esiin erään tähän aihepiiriin liittyvän seikan, kun hän puhuu siitä, miten Jehova suhtautui vaimojaan petollisesti kohteleviin juutalaisiin. ”’Hän on vihannut avioeron ottamista’, on Jehova, Israelin Jumala, sanonut, ’ja sitä, joka on väkivallalla verhonnut vaatteensa.’” (Malakia 2:16.) Siitä heprean ilmauksesta, joka on käännetty sanoilla ”väkivallalla verhonnut vaatteensa”, on erilaisia käsityksiä. Jotkut oppineet ajattelevat sen tarkoittavan sitä, että joku saa verta vaatteelleen, kun hän hyökkää toisen kimppuun. Joka tapauksessa Malakia tuomitsi selvästi puolison pahoinpitelyn. Hän tosiaan otti esiin perheväkivallan ja osoitti, ettei Jumala hyväksy sitä.

21. Millaisissa tilanteissa kristittyjen on kartettava väkivaltaa?

²¹ Kristillisen kodin suojissa harjoitettava fyysinen tai sanallinen väkivalta ei ole sen enempää puolustettavissa kuin julkisestikaan harjoitettava väkivalta. Jumala näkee väkivallan kummassakin tapauksessa (Saarnaaja 5:8). Vaikka Malakia viittaa vaimoihin kohdistuvaan väkivaltaan, Raamattu ei missään anna ymmärtää, että tilanne olisi vähemmän tuomittava, jos mies kohtelee väkivaltaisesti lapsiaan tai iäkkäitä vanhempiaan. Eikä väkivalta ole puolustettavissa silloinkaan, kun vaimo kohtelee väkivaltaisesti miestään, lapsiaan tai vanhempiaan. Epätäydellisistä ihmisistä koostuvissa perheissä voi kylläkin syntyä jännitteitä, minkä vuoksi perheenjäsenet ärsyyntyvät ja joskus suuttuvat. Raamattu kuitenkin neuvoo: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.” (Efesolaisille 4:26; 6:4; Psalmit 4:4; Kolossalaisille 3:19.)

22. Mistä tiedämme, että meitä ympäröivän väkivaltaisuuden ei tarvitse muovata meistä väkivaltaisia?

²² Jotkut voivat puolustella väkivaltaisuuttaan sanomalla: ”Minä olen tällainen, koska olen kasvanut väkivaltaisessa kodissa.” Tai he saattavat sanoa: ”Minun asuinseudullani tai kulttuurissani ihmiset yksinkertaisesti ovat kiivaampia ja äkkipikaisempia.” Kun Miika tuomitsi ”rikkaat miehet”, jotka olivat tulleet ”täyteen väkivaltaa”, hän ei sanonut, että he eivät voineet asialle mitään, koska he olivat kasvaneet väkivallan keskellä (Miika 6:12). Nooa eli aikana, jolloin ”maa tuli täyteen väkivaltaa”, ja hänen poikansa kasvoivat väkivaltaisessa ympäristössä. Omaksuivatko he väkivaltaisia käyttäytymismalleja? Eivät todellakaan! ”Nooa sai suosion Jehovan silmissä”, ja hänen poikansa seurasivat hänen esimerkkiään ja säilyivät vedenpaisumuksen läpi. (1. Mooseksen kirja 6:8, 11–13; Psalmit 11:5.)

23, 24. a) Minkä ansiosta meidät tunnetaan rauhaa rakastavina ihmisinä? b) Mitä Jehova ajattelee niistä, jotka kohtelevat toisia hänen tahtonsa mukaisesti?

²³ Jehovan todistajat tunnetaan kautta maailman siitä, että he eivät ole väkivaltaisia vaan rauhaa rakastavia. He kunnioittavat ja noudattavat väkivallantekoja koskevia lakeja, jotka valtiovalta on säätänyt (Roomalaisille 13:1–4). He ovat ”takoneet miekkansa auranvantaiksi” ja pyrkivät edistämään rauhaa (Jesaja 2:4). He ponnistelevat pukeakseen ylleen ”uuden persoonallisuuden”, joka auttaa karttamaan väkivaltaa (Efesolaisille 4:22–26). He myös ottavat mallia kristityistä vanhimmista, jotka eivät lyö toisia sanallisesti eivätkä fyysisesti (1. Timoteukselle 3:3; Titukselle 1:7).

²⁴ Me tosiaan voimme – ja meidän täytyy – kohdella toisia Jumalan tahdon mukaisesti. Hoosea sanoo: ”Kuka on viisas ymmärtääkseen nämä, ymmärtäväinen tunteakseen ne? Sillä Jehovan tiet ovat oikeat, ja vanhurskaat tulevat niillä vaeltamaan.” (Hoosea 14:9.)