MARKUS

Jerusalemissa asuneen Marian pojan roomalainen lisänimi. Hänen heprealainen nimensä oli Johannes, joka merkitsee ’Jehova on osoittanut suopeutta; Jehova on ollut suosiollinen’. (Ap 12:12, 25.) Markus oli Barnabaan serkku sekä hänen ja muiden varhaiskristittyjen lähetystyöntekijöiden matkatoveri, ja hänet henkeytettiin kirjoittamaan evankeliumi, joka on nimetty hänen mukaansa (Kol 4:10). Markus on Apostolien teoissa mainittu Johannes Markus ja Apostolien tekojen 13:5, 13:ssa mainittu Johannes.

Hän oli ilmeisesti ensimmäisten Kristukseen uskovien joukossa. Hänen äitinsä koti toimi varhaiskristillisen seurakunnan palvontapaikkana, mikä merkitsee ehkä sitä, että sekä Markuksesta että hänen äidistään tuli Jeesuksen seuraajia ennen Kristuksen kuolemaa (Ap 12:12). Vain Markus mainitsee niukoissa pukimissa olleen nuoren miehen, joka pakeni Jeesuksen kavaltamisiltana, joten on syytä uskoa, että Markus itse oli tuo nuori mies (Mr 14:51, 52). On siis todennäköistä, että Markus oli läsnä, kun pyhää henkeä vuodatettiin noin 120 opetuslapsen päälle vuoden 33 helluntaina (Ap 1:13–15; 2:1–4).

Toimitettuaan avustuspalveluksensa Jerusalemissa Barnabas ja Saul (Paavali) ”palasivat ja ottivat mukaansa Johanneksen, jolle oli annettu lisänimi Markus”. Nähtävästi Markus toimi heidän apulaisenaan ja huolehti kenties heidän fyysisistä tarpeistaan heidän matkustellessaan. (Ap 12:25; 13:5.) Heidän saavuttuaan Pamfylian Pergeen ”Johannes [Markus] poistui heidän luotaan ja palasi Jerusalemiin”, mutta syytä siihen ei kerrota (Ap 13:13). Kun Paavali lähti myöhemmin toiselle lähetysmatkalleen, Barnabas oli päättänyt ottaa Markuksen mukaan, kun taas Paavali ”ei katsonut oikeaksi ottaa tätä mukaan, koskapa hän oli poistunut heidän luotaan Pamfyliasta eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön”. Seurasi ”kiivas suuttumuksen purkaus”, ja he erkanivat toisistaan; Barnabas otti Markuksen mukaansa Kyprokseen ja Paavali lähti Silaksen kanssa kulkemaan Syyrian ja Kilikian halki. (Ap 15:36–41.)

Jonkin ajan kuluttua Paavalin, Barnabaan ja Markuksen välinen välirikko – millainen se sitten olikin – ilmeisesti kuitenkin korjaantui, sillä Markus oli Paavalin mukana Roomassa ja lähetti hänen kanssaan terveisiä kolossalaiskristityille (n. v. 60–61). Paavali puhui hänestä myönteisesti: ”Aristarkos, vankitoverini, lähettää teille terveisiä ja samoin Markus, Barnabaan serkku (joka teidän käskettiin ottaa tervetulleena vastaan, jos hän joskus tulee luoksenne).” (Kol 4:10.) Paavali mainitsee Markuksen myös niiden joukossa, jotka lähettivät terveisiä Filemonille, kun apostoli kirjoitti hänelle Roomasta (myös n. v. 60–61) (Flm 23, 24). Kun Paavali oli myöhemmin (n. v. 65) jälleen vankina Roomassa, hän pyysi Timoteusta nimenomaan: ”Ota Markus ja tuo hänet mukanasi, sillä hän on minulle hyödyllinen palvelukseen.” (2Ti 4:11.)

Johannes Markus oli myös Pietarin mukana Babylonissa, sillä hänen kerrotaan lähettäneen terveisiä apostolin ensimmäisessä kirjeessä (kirjoitettiin n. v. 62–64). Pietari käyttää hänestä nimitystä ”poikani Markus”, mikä viittaa ehkä siihen vahvaan kristillisen kiintymyksen siteeseen, joka yhdisti heitä (1Pi 5:13; vrt. 1Jo 2:1, 7). Näin ollen Markus, joka oli aikoinaan aiheuttanut ongelmia, sai kiitosta huomattavilta Jumalan palvelijoilta ja voitti heidän luottamuksensa. Hänelle annettiin myös vielä suurempi etu kirjoittaa henkeytettynä kertomus Jeesuksen palveluksesta. (Ks. JOHANNES nro 4; MARKUKSEN EVANKELIUMI.)